The Rubinoos - Rudi - Rufus (Featuring Chaka Khan)
The Rubinoos (1977)
Back to the Drawing Board (1979)
Vanhoista Soundi-lehdistä tuli huomattua The Rubinoosinkin olemassaolo. Beserkley Records on kiinnostava levymerkki, jonka katalogi ei ole suuri. Kirjastoista lainatuista kokoelma-CD:istä löytyi ainakin I Wanna Be Your Boyfriend, joka oli ihan kiva. Niinpä tämän teinipopbändinkin levyt piti löytää.
Back to the Drawing Board oli helppo löytää Music Hunterista jollain ihan niillä ensimmäisistä käynneistä ko. putiikissa. Sitä tuli kuunneltua muutaman kerran ihan kiinnostuneena, mutta aika pian tajusin miten vaisu levy se on, joten sen pariin ei ole tullut juuri palattua moniin vuosiin. Ensilevy (jo on muuten omituinen kansi!) löytyi CD:nä Fennica Recordsin käytettyjen levyjen osastosta samaten todella monta vuotta sitten. Sitä olen kuunnellut enemmän, se on virkeä levy. CD:n takakannessa biisilista on vähän nurinperinen, raidat 6-10 on listattu ensiksi. Samaa väärää biisijärjestystä tarjoaa Windows Media Playerkin.
The Rubinoosin esikoisella ainoa floppiraita on Wouldn't It Be Nice. Se ei ole se Beach Boys -kappale, vaan oma, epäonnistunut yritys kopioida I Think We're Alone Now -hittiä. Todella kömpelö esitys, joka olisi kannattanut korvata jollain toisella biisillä.
RUDI
Rufus (1973)
Rufus Featuring Chaka Khan: Rags to Rufus (1974)
Rufusized (1974)
Rufus Featuring Chaka Khan (1975)
Ask Rufus (1977)
Street Player (1978)
Pian sen jälkeen kun olin syyskuussa 1993 aloittanut opinnot kansanopistossa Porvoossa, löysin jostain paikallisradiosta (102 ja risat megahertsiä, aseman nimeä en muista) erittäin mieluisan ylimääräisen palvelun: joka lauantai lähetettiin useita tunteja VOA Europe -radiokanavan ohjelmaa. VOA tarkoittaa Voice of Americaa, mikä lie jenkkiläinen radiokanava kyseessä. VOA Europe oli siis sen englantilainen haara-asema tai jotain. Tähän monen tunnin jokalauantaiseen ohjelmapakettiin sisältyi ainakin uutislähetyksiä, Hot 100 -hittilista, sekä se todellinen herkku: tiskijukka Gary Spearsin vetämä diskomusiikin erikoisohjelma The Retro Show. Seurasin Retro Show'ta sen jälkeen joka lauantai pitkälle seuraavaan kevääseen asti. Minulla olikin kova 70-80-lukujen diskomusiikin nälkä, ja Retro Show tyydytti nälkäni täysin.
Kun ensimmäisen kerran ko. ohjelmaa kuuntelin, olin niin häkellyksissäni soitetun musiikin kovasta tasosta, että meni monta biisiä ohi ennen kuin lopulta sain itseni painamaan kasettisoittimeni rec- ja play-napit pohjaan ja äänittämään biisejä kasetille. Loin lopulta 14-osaiseksi paisuneen kasettisarjan pelkästään Retro Show'ssa soitetuista biiseistä. Joskus kesän 1994 tienoilla homma jotenkin kuivui kokoon, lopetettiinkohan VOA Europen ohjelmien lähettäminen Suomen radiossa kokonaan? Murheellista, mutta olipahan 14 kasettia täynnä vuosien 1969-1985 diskoa ja soulia.
Joskus 2004-2005 keräsin UseNeXT-tiedostojenjako-ohjelmasta kaikki Retro Show -kasettieni biisit ja poltin ne CD-R-levyille samassa järjestyksessä kuin ne olivat kaseteillakin, ja heitin sitten kasetit roskiin. Kiitos UseNeXTille, sieltä tosiaan löytyivät kaikki kappaleet heti ja helposti. Retro Show -kasettieni CD:istäminen ei olisi onnistunut, jos olisin joutunut keräämään ne kaikki biisit pääkaupunkiseudun kirjastojen diskokokoelmista tai netistä.
Rufusiin tämä tarina liittyy vain siten, että Retro Show'sta sain ensimmäisen kerran kuulla Rufusia. Vuonna 1974 hittilistat valloittanut Tell Me Something Good oli huvittava biisi. Hillittömän kumimainen, ja ne voice boxit ja huohottavat mieskuoron mörinät, ei hemmetti.
Päätös tutustua Rufusin tuotantoon oli helppo tehdä. Chaka Khanin soolohitistä I Feel For You olen tykännyt kovasti lapsesta asti, ja Retro Show'ssa myös soinut toinen soolohitti I'm Every Woman oli kiva sekin. Siispä Tikkurilan kirjastoon, jonka CD-hyllystä löytyi Best of -kokoelma ja Rufusized.
Eipä aikaakaan, kun rupesin haalimaan levyjä kokoon. Vuosien 1974-1977 levyt löytyivät lyhyen ajan kuluessa ihan Helsingin divareista. Kaksi levyä jäi puuttumaan, esikoinen ja Street Player. Ensimmäinen albumi tuli tilattua netistä kummassakin formaatissa toukokuussa 2006. Taisi käydä niin, että tilasin ensin MusicStackista vinyylin, mutta levykauppa CyrCo vitkutteli peräti 17 päivää LP:n postittamisessa, ja paniikissa olin siinä välissä jo ehtinyt tilata jenkkien Amazonista japanilaisen CD-painoksen, kun ajattelin, ettei sitä älppäriä kuulu. Lopulta sain sitten molemmat levyt kuitenkin. LP:n myin muutama vuosi sitten Harrille, kun hän oli kysellyt, olisiko minulla mitään myytäviä vinyylejä, joilla hän pääsisi alkuun omassa alkaneessa levynmyyntibisnes-harrastuksessaan.
Yhtä aikaa Japani-Rufusin kanssa tilasin Amazonista myös Japani-Street Playerin. Siitä on tullut yllättäen ehkä suosikkini. Se on niin mahdottoman mukava levy. Se kuulostaa siltä, kuin studiossa olisi ollut tosi hyvä, lämmin tunnelma, oikein kaverillinen yhteishenki. Lämpö välittyy lopputuloksesta, ja levyllä on useita hienoja melodioita (nimikappale, Best of Your Heart, Blue Love, ja molemmat instrumentaalitkin ovat kivoja). Levyn kansien ihmisvilinässäkin riittää katseltavaa.
CD:n takakannessa näkyy vielä 11. kappale, What's Going Down, joka ei kuitenkaan päätynyt LP:lle eikä sitä liene myöhemminkään julkaistu. Se biisititteli ilmeisesti painettiin LP:n ykköspainoksen takakanteen, mutta biisilista peitettiin tarralla, jossa on korjattu lista. Jos What's Going Down äänitettiin, pystyisiköhän sen kaivamaan esille jostain studion / levy-yhtiön nauha-arkistosta?
Street Playerilla ja sitä edeltäneellä Ask Rufusilla musisoineella David "Hawk" Wolinskilla oli jo takanaan pitkä ura. Soitti 60-luvulla The Shadows of Knightissa, joskaan ei pitkään eikä paljoa. Muutama yksittäinen kappale, joilla mies soittaa, tuntuu löytyvän. 80-luvulla hänestä tuli kovasti työllistetty tuottaja, mukavaa. Biisinkirjoittajanakin hänen meriittilistansa on pitkä ja vaikuttava.
Kommentit
Lähetä kommentti