Eri Esittäjiä: Top Ten Super Hits - Tori
Eri Esittäjiä: TOP TEN SUPER HITS
Various Artists: Top Ten Super Hits (1982?)
Kävin pöllimässä tämän äidin ja isäpuolen levyhyllystä syyskuussa 2010. Toivottavasti eivät kaipaa sitä. Tämä lapsuudenkotini levyhyllyyn kuulunut kokoelma on ihan kiva poppisatsi, vaikken toki kaikista poiminnoista pidäkään.
Elton Johnin Blue Eyes on aika pehmokamaa, tykkään siitä vain hyvin vähän.
Tonight on huono valinta Lynottin levyltä, ehkä miehen kakkossoololta olisi löytynyt parempaakin kuin tämä biisi, joka vain menee pään läpi jättämättä mitään jälkiä. En muista melodiasta yhtään mitään.
Soft Cell oli mauton bändi. Kuuntelin koko tuotannon Spotifysta, mutten löytänyt mitään, mistä olisin pitänyt edes vähän.
Gap Bandin Early in the Morning on väsynyttä funkia. Biisi tosiaan kuulostaa siltä kuin se olisi äänitetty kuudelta aamulla ihan unenpöpperössä. Kitaristi vetää soolonsa puoliunessa, venyttäen samaa nuottia loputtomiin. Rumpali jauhaa tasaista, monotonista komppia, ja hän hallitsee vain yhden kikan sen elävöittämiseksi. Sanoitus on niin onneton, että se kuulostaa nelivuotiaan rustaamalta. Gap Bandin iso hitti Burn Rubber (1981) oli sanoitukseltaan ja rumpukompiltaan aivan samaa maata kuin tämä Early in the Morning, ja ihmettelin, onko bändin koko tuotanto noin surkeaa. Piti sitten tutustua tarkemmin Gap Bandin tuotantoon. Onneksi heiltä löytyi parempaakin tavaraa.
Irene Caran Fame-hitistä en ole koskaan ollut niin hirveän innostunut, mutta on se OK.
Tight Fit oli tuote, ei mikään oikea yhtye. Kolmella ensimmäisellä hitillä ei bändiä ollut edes vielä olemassa, vaan niillä lauloi ja soitti vaihtuva joukko studiomuusikoita. Lopulta palkattiin muutama keulakuva esittämään bändiä, ja tuote oli valmis. Secret Heart on aika tyypillistä brittiläistä 80-luvun alun liukuhihnasyntsapoppia Bucks Fizz -tyyliin. Pidän silti jossain määrin.
Muut kokoelman kappaleet ovat laadukasta vuoden 1982 hittipoppia.
TORI
Testing (1981)
First Last Bar (1981)
Black Sarah / Things You Did (1981)
Elämää juoksuhaudoissa / Palapeli (1983)
Silloin tiesin sun lähtevän / Kulkuri (1984)
Torin levyt alkoivat kiinnostaa kovasti tuossa 2009-2010 tienoilla. Pikkuhiljaa niitä alkoi löytyäkin. Black Sarah -sinkun tilasin Levykauppa Kanen nettisivuilta joulukuussa 2010. Seuraavan vuoden huhtikuussa Testing ja First Last Bar tulivat vastaan Black and Whitessa. Harri oli saanut haltuunsa Suomi soi -kokoelmavinyylin, jolla on Elämää juoksuhaudoissa -cover, ja pyysin RateYourMusic-yksityisviestien kautta parikin kertaa häneltä rippausta tuosta yhdestä biisistä. Ei ilmeisesti huonomuistisuuttaan kuitenkaan toteuttanut pyyntöä, sain vain joitain muita vinyylisiirtoja sen sijaan. Syyskuussa 2016 sain tuon vuoden 1983 sinkun sitten kuitenkin, kun tilasin sen Anselmin aarteet -levydivarin nettisivuilta.
Testing-EP ei oikein iske, musiikki on kovin raakaa ja hiomatonta. LP ja Black Sarah ovat aitoa Tori-reggaeta, ja pääosin laatutyötä. Black Sarahin intro muistuttaa Bob Marleyn Is This Love -kappaleen introa, jota on muunneltu ettei syytettäisi plagioinnista. B-puoli on lyhyempi ja muutenkin hiukan erilainen versio LP:n avausraidasta.
First Last Bar on laatukiekko, mutta bändiä uhkaa koko ajan hiukan vaisuuden peikko. Silloin kun biisi ei ole parasta laatua, sorrutaan heti pitkäveteisyyteen. Näin käy kakkospuolen kappaleissa Jabluregrockso ja Flight 19 - Tori ei yritäkään pelastaa mielikuvituksellisella ja tiukalla soitolla mitättömiä sävellyksiä kuiville.
Minulla oli se käsitys, että Tori tinki myöhemmin reggae-linjastaan, ja näinhän Elämää juoksuhaudoissa -singlellä kävikin. A-puolella Matti Tegelman, jonka karheaan, hiukan harmaaseen, ilottomaan ääneen en ole hirveän ihastunut, laulaa hitaan rock-taustan päälle tuon vanhan ikivihreän. Lopputulos on kuin suomalaista bluesrock-iskelmää ja täysin eri maailmaa aiempiin Tori-levyihin verrattuna. Palapelillä on sentään reggae-virettä tallella. Hyvin suomalaista reggaeta, eikä vain sen saman vokalistin vuoksi, vaan sovituskin on vähemmän "autenttinen", enemmän suomalaiseen makuun tehty.
Silloin tiesin sun lähtevän on laiskaa poppia - kuiva ja mitäänsanomaton kappale, vaikka se kasvaakin jonkin verran loppua kohden. Kulkuri on reippaampaa menoa, ja siinä olen kuulevinani paikoin lievää reggae-kaikua etenkin komppikitarassa ja huuliharpussa (jälkimmäisen kun voi hyvällä tahdolla kuvitella melodicaksi). A-puolesta Tegelmanit tekivät uuden version Rumpu-yhtyeen albumille vuonna 1986, siinä kitarat räimivät hiukan enemmän, urut soivat taustalla, ja lopussa saksofoni tulee mukaan.
Kommentit
Lähetä kommentti