Eri Esittäjiä: The Tree and the Bird and the Fish and the Bell
Various Artists: THE TREE AND THE BIRD AND THE FISH AND THE BELL
Various Artists: The Tree and the Bird and the Fish and the Bell - Glasgow Songs By Glasgow Artists (1991)
Tämän levyn tarinan kerroin jo Love and Moneyn kohdalla. Eli halusin löytää tuon glasgowlaisbändin levyjä, ja vuosi oli varmaankin 1994, kun kävin Citysokoksessa levyjä etsien. Ainoa jonka löysin oli tämä alelaarissa lojunut kokoelma-CD, jolla oli ennestään tuttu Jocelyn Square. Ostin sitten sen. Parempi kuin ei mitään. Ei minulla sitäpaitsi ollut Jocelyn Squarea kasetilla kokonaisena, kun nauha oli loppunut ykköspuolella kesken.
Taalintehtaalle palattuani kuuntelin tätä CD:tä pienellä kannettavalla CD-soittimellani kuulokkeet päässä. Toivoin, että levyltä löytyisi jotain muutakin hyvää kuin Jocelyn Square, ja osoittautuihan se ihan kuunneltavaksi. The Big Dish ja John Martyn pomppasivat heti esille.
Kokoelma on tehty glasgowlaisen valokuvaajan Oscar Marzarolin muistolle. Vuonna 1988 55-vuotiaana kuollut Marzaroli kuvasi paljon sodanjälkeistä Glasgowta. Miehen valokuvista koottiin 80-luvun lopulla kirja nimeltä Shades of Scotland (julkaisija Mainstream). Tämän kokoelmalevyn tuotto meni kokonaisuudessaan Marzaroli-valokuva-arkiston hyväksi, joka perustettiin Glasgowhun. Arkiston oli määrä koostua galleriasta, pimiöstä ja työpajasta, tarkoituksenaan rohkaista nuoria skottilaisia valokuvaajia.
Levyä varten paikallisilta bändeiltä ja laulaja-lauluntekijöiltä pyydettiin Glasgowsta kertovia tai siihen viittaavia lauluja. The Blue Nilen Regret on kokoelman vanhin kappale, vuodelta 1984. Useat levytykset ovat uunituoreita eli vuoden 1991 tuotantoa. Liveäänitteitä on peräti viisi.
The Big Dishin Prospect Street omaa tökeröt sanat, mutta pidän siitä silti. Wet Wet Wetin kappaleella yleisö laulaa intohimoisesti mukana - livesuksee oli selvästi kova jo ennen vuoden 1994 Love Is All Around -jättihittiä, joka ei kuitenkaan minua juuri sytyttänyt. Itse pidän kovasti Sweet Surrenderista (1989). Dick Gaughan ja Eddi Reader ovat folk- / kansanmusiikkitunnelmissa. John Martynin The River on suosikkini miehen tuotannossa, jonka läpikuuntelu on ollut välillä ihan unettavan pitkäveteinen urakka. Tuossa jokilaulussa yhdistyvät hienosti koskettavat sanat selkeään melodiaan, ja sovituksen vähäeleisyys ja rauhallisuus on just paikallaan. Myöhemmin suurta suosiota nauttinut Texas tyytyy lyhyeen slide-kitarainstrumentaaliin. Deacon Bluen seesteinen kappale huokuu äärimmäistä joulurauhaa.
Kokoelman nimi on poimittu viimeisen kappaleen, Hue and Cryn Mother Glasgow'n sanoista. Kaupungin vaakunaahan se kuvailee:
Kommentit
Lähetä kommentti