The Zoo - ZZ Top - Äpyli Ja Utu Ptrui Tänne Prutui
THE ZOO
The Zoo Hits Back (1975)
FinnArctic-esittely:
The Zoo served as the starting point for the career of one Riki Sorsa (Esko Richard Sorsa, 1952-). In 1975 they released the album "The Zoo Hits Back" which was one of the first self-released records in Finland.
The group presents ten of their own songs, all penned by guitarists/bassists Quickhand and Viktor Malin. Except for the opener "Bed Rumbles" which is rough rock, the material leans towards the 50's teenybop genre. Nothing groundbreaking or even essential, The Zoo nevertheless have to be praised for their spirit of enterprise even if a slight amateurishness and crude production (Pekka Nurmikallio and his Microvox studio again) somewhat damage the enjoyment. Some songs date as far back as 1972 and 1974, but it's hard to tell much difference.
The Zoo split soon after due to the usual studying-army-girlfriends stuff. Quickhand & Malin continued as a duo and released an eponymous album before the year 1975 was over. Malin carried on with the solo effort "Pidgeons" in 1981.
LP:n kakkosraitana kuullaan toinen versio Quickhand Ojalan sävellyksestä "Sing About", joka oli mukana Killroyn ainoalla sinkulla. Bändi mitä ilmeisimmin rakasti tuota "sing about" -koukkua, koska Killroyn versiossa sitä hoetaan aivan liikaa. Jotenkin The Zoo -versio ei onneksi tunnu kärsivän tästä viasta, vaikka kestoa on samat kolme minuuttia 40 sekuntia.
Riki Sorsa ei laula läheskään kaikkia biisejä. Sing About, I Need Help ja When Love Was Born -balladi ovat Ojalan laulamia, kappaleet Happy Together We Were ja Ooh I Was "laulaa" Malin.
Riki kertoi yhdessä Suosikin haastattelussa, että The Zoon LP toi juuri ja juuri takaisin siihen sijoitetut rahat, eli myynti ei ollut huimaavaa, mutta just riittävää. Silti tätä levyä näkee vähän joka paikassa. Ei varmaan kukaan välitä ostaa sitä. Omani löysin Green Grass Recordsista jo siihen aikaan, kun puuhasin FinnArctic-blogin parissa, ja siirsin sen samantien koneelle ja blogiin yleiseen jakeluun. Levyn kesto jää pikkuisen alle puolen tunnin, jokainen miettiköön itse onko se hyvä vai huono puoli.
ZZ TOP
First Album (1971)
Rio Grande Mud (1972)
Tres Hombres (1973)
Fandango! (1975)
Tejas (1976)
Degüello (1979)
El Loco (1981)
ZZ Topilta tiesin pitkään vain sen kasarimeiningin, 70-luvun tuotanto oli jäänyt tuntemattomaksi. Sitten Porvoon-opiskelujeni aikana 1993-1994 radio perehdytti minut kappaleeseen Move Me On Down the Line, Tres Hombresilta.
Tutkailin ZZ Topin varhaisia levyjä ja tykästyin hirveästi levyjen kansiin. Tyylikkäitä luomuksia. Päätin kokeilla itse levyihinkin perehtymistä. Lainasin kirjastoista First Albumin ja Degüellon CD:nä, muut (Rio Grande Mud, Tres Hombres, Fandango!, Tejas, El Loco) vinyylinä. Nauhoitin ne kaseteille, mutta niin etten kuunnellut niitä ollenkaan. Väänsin äänen nollille, ajatellen että nauhoitetaan ne ensin, kuunnellaan ne sitten kronologisessa järjestyksessä. Aloin nopeasti pitää albumeista.
Jossain vaiheessa päätin polttaa CD-R -kopiot, ja imuroin albumit netistä koneelleni mp3-muodossa. Siinä vaiheessa minulle vasta paljastui mitä albumeille oli menty 1980-luvulla tekemään. Hirveää remiksausta! Koska olin lainannut useimmat albumit kirjastoista vinyylinä, olin saanut kuulla esikoisalbumia lukuunottamatta kaikki 80-luvulla uudelleenmiksatut levyt alkuperäisessä muodossaan, joten tiesin miltä niiden tuli kuulostaa. Ei niiden todellakaan tullut kuulostaa 80-luvulta. Onneksi löysin netin musiikkiblogimaailmasta hyvälaatuiset vinyylisiirrot kaikista 70-luvun levyistä. Nopeasti syntyi kuitenkin päätös hankkia oikeat vinyylit niistä joista ei ollut vielä kunnollista CD-painosta.
First Albumin ja Tejasin ostin ensimmäisellä ja ainoalla käynnilläni Fleminginkadun Panic Roomissa. Juttelin myyjän kanssa, hän kertoi myyvänsä pois omaa vinyylikokoelmaansa. Ostin häneltä nipun vinyylejä (myös Squeeze, Madness ja The Rumour mukana ostosteni joukossa), jotka kaikki olivat loistokuntoisia. Panic Room vain joutui sitten häviämään tutuille vakiodivareilleni, harmi kyllä. ZZ Top's First Albumista puuttuu insertti joka siellä kuuluisi olla, muuten kunto erinomainen.
Rio Grande Mudin sain Helsinginkadun Stupido Shopista, El Locon Fennicasta. Tres Hombres, Fandango ja Degüello ovat ihan vain Stockmannilta.
Hyvää, tasaista laatua nämä kaikki. Tasoerot ovat pieniä, esim. First Album on pikkuisen muita heikompi levy ja El Loco sisältää sekin joitakin turhempia biisejä. Fandangon kakkospuoli ei myöskään ole yhtä mieleenjäävä kuin muut albumit, paitsi tuo Tush.
Artikkeliskannaukset:
https://drive.google.com/open?id=1fSZ5p8FzOgHL--LM-KqhGxe8AVmBwtv0
ÄPYLI JA UTU PTRUI TÄNNE PRUTUI
Huh huh, uuvuttava urakka on hoidettu. Kyllä oli muutamia kertoja melkoinen hätä ja kiire kirjoittamisen kanssa, silloin kun joka levystä oli paljon kirjoitettavaa. Välillä taas oli tylsempää, kun kirjoitettavaa oli hyvin vähän. Discogsissa merkkasin 91 levystä jonkin toisen version, Johnnyn Siis eipä huolta -sinkkua lukuunottamatta kaikki CD:itä. Vinyylit on kyllä käyty kahteen kertaan läpi, niitä en edes vaivautunut enää tarkistamaan.
Kommentit
Lähetä kommentti