Tiina Tiikeri - Tiistai - Time - Tin Huey
TIINA TIIKERI
Etsin (1985)
TIISTAI
TIME
Ratikalla taivaaseen (1981)
Suuri suudelma / Kaikki hyvin? (1981)
Kuinka sua rakastan / Joka yö (1985)
Tää tähti / Kylmät katseet - Kuinka sua rakastan (1986)
The international ska movement produced at least two notable Finnish ska groups, The Clap and Time. Neither band could be accused of being too serious, but whereas the humor value in The Clap's only LP wears off quickly, Time's long-player holds up better because they're better musicians, they wrote their songs themselves and they tried to say something in a few of their songs.
Two covers, "Aina vaan" (Buddy Holly's "Everyday"), and the single "Bule Bule" ("Wooly Bully"), one song in German, one instrumental. I like almost all songs, except the dreadful "Muista rakastaa", which sounds exactly like a Jesus freak accompanying himself on his acoustic guitar singing preachy, naive tunes.
Vocalist Hannu Heinisaari has a clear, powerful voice, and he also designed the sleeve which isn't badly drawn, but desperately cried for lots of color. He later drew the covers for children's rock band Fröbelin Palikat. As a singer, he simultaneously worked in disco funk band Steel City as second vocalist, later he made a couple of solo singles as Hannu Saari ("Palkkapäivämiljonääri" is an OK schlager song) and toured with his own band until the early 1990's. He died from a severe illness in spring 2006.
The main man, Time Viitanen, reformed Time in 1986 and made a 12" single "Tää tähti / Kylmät katseet / Kuinka sua rakastan". From what I can remember it was more pop/rock, and rather average. Bit fuzzy now.
Siinä oli RateYourMusic-arvosteluni Ratikalla taivaaseen -LP:stä. Suuri suudelma -sinkku oli nettitilaus Anselmin aarteet -levykaupasta syyskuussa 2016, Tää tähti -maksisingle on vuosia sitten turkulaisesta Iki-Popista uudelleen hommattu, Kuinka sua rakastan -singlen tarjosi Divari Kangas tammikuussa 2017.
Suuri suudelma ja Kaikki hyvin ovat kunnon ska-säpinää, jälkimmäinen yltyy aika kaaokseksi lopussa. Mutta hallituksi kaaokseksi. Mitä taas 80-luvun puolenvälin levytyksiin tulee... kyllä on pahasti persoonatonta poprockia. Ska'sta ei tietoakaan, Time kuulosti miltä tahansa keskinkertaiselta 80-luvun suomalaiselta poppibändiltä. Oli viisas veto laittaa maksisinkulle uudestaan Kuinka sua rakastan, sillä se on paras ja mieleenjäävin biisi noista neljästä. Maksisinkulla on vieläpä eri versio kappaleesta, se alkaa syntetisaattorista esiin poimituista huiluäänistä (simuloitua shakuhachia taas), joiden teho on maksimoitu muutaman sekunnin hiljaisilla raoilla.
TIN HUEY
Contents Dislodged During Shipment (1979)
Kun 2001 keräsin pääkaupunkiseudun kirjastoista punk- ja new-wave -kokoelmia, yhdeltä löytyi Tin Hueyn versio Monkeesien I'm a Believeristä. Kolahti aika lujaa. Myöhemmin sain aihetta hämmentyä, kun löysin Malmin kirpputorilta Akron Compilation -kokoelman vuodelta 1978. Siinä ollut Chinese Circus olikin aivan eri maailmaa, omituinen sekoiluraita. Tin Hueysta muodostui skitsofreeninen vaikutelma. Piti yrittää löytää niiden LP jotta voisin tarkistaa, mikä oli bändin oikea karva. Levy oli sitten kerran myynnissä VR:n makasiinien kirpputorilla, ja nappasin sen mukaani.
Contents Dislodged During Shipment on siinä mielessä kummallinen levy, että harvoin törmää albumiin, jonka ensimmäinen biisi on niin erilainen kuin kaikki se, mitä sen jälkeen saa kuulla. Sittemmin I'm a Believer on vieläpä paljastunut vakavalla naamalla heitetyksi vitsiksi: sovitushan muistuttaa hyvin paljon Robert Wyattin versiota vuodelta 1974. Huomattavin ero Wyattin versioon on viulun korvaaminen syntetisaattorilla.
Loppualbumi tarjoaa kiehtovaa sekoilutaidetta. Ei tarvinnut katua LP:n hankkimista, kyllä tämä puree minuun. Soundi-lehti tiesi kertoa, että kun Akronista, Ohion osavaltiossa sijaisevasta kumiteollisuuskaupungista kotoisin ollut Devo onnistui ponkaisemaan pinnalle, ko. kaupunkiin alettiin kohdistaa odotuksia ja toiveita jonkinlaisena uutena luovana musiikkikeskuksena. Niin sitten Stiff Records riensi paikalle ostamaan oikeudet paikallisten nimien omakustannesinkkuihin ja koosti mainitun kuminhajuisen Akron Compilation -LP:n. No joo, Jane Aire & The Belvederes oli Liam Sternbergin tekemällä tehty bändi ja Tin Hueyn Chris Butler menetteli samoin The Waitressesin kanssa. Sniper, Idiots Convention ja Terraplane olivat varmaan hämäriä akteja jotka oli hätäisesti koottu yhteen vain tuon kokoelman täyttämiseksi, eivätkä mitään oikeita bändejä. Tin Huey, Jane Aire & The Belvederes, Bizarros, Rubber City Rebels, Rachel Sweet ja The Waitresses saivat kaikki myöhemmin jotain mainittavaa aikaiseksi, mutta toiveet uuden luovan musiikkikeskuksen löytymisestä olivat ylimitoitettuja.
Kommentit
Lähetä kommentti