TMG (Ted Mulry Gang) - Tomas Ek - Tom Dozen
TMG (Ted Mulry Gang)
Midoztouch-sivusto tutustutti minut tähän australialaiseen bändiin. TMG oli alkujaan nimeltään Ted Mulry Gang, ja musiikki oli nuorelle yleisölle suunnattua aikansa (70-luvun puolenvälin) rokkia. Nimen lyhennyksen myötä bändistä tuli kuitenkin Status Quo -kopio. The TMG Album on sellaista Status Quon matkimista että nolottaa kavereiden puolesta. Koska en juuri välitä Status Quosta, en juuri välitä TMG:stäkään, mutta minulla on tuosta albumista CD-R:lle poltettuna ääriharvinainen radiopromoversio, jossa biisien välissä kuullaan bändin hauskaa höpinää. Se riittää luomaan viihdyttävän kokonaisuuden. Viime helmikuussa onnistuin saamaan tämän MusicStackin kautta tilaamalla. Koska saamani levy ei ole se radiopromoversio, vaan ihan perusversio, tuskin tätä tulee kuunneltua.
TOMAS EK
Elämänmyönteinen hyönteinen (1979)
Kirje / Tuhat kertaa yli tunteiden (1979)
Mainosvalot (1980)
Tiimalasi / Onnenonkijat (1980)
Hiljaa virtaa kaupunki (1981)
Uljas uusi maailma / Kuin kaksi laivaa (1987)
Tomas Ek on muodostunut minulle yllättävänkin tärkeäksi artistiksi. Hänen tarinansa minun elämässäni on huomattava. Jo lapsena sain kuulla äidin kaseteilta kappaleet Mainosvalot ja Aurinkoinen yö. Tykkäsin kovasti molemmista, ja kiinnostuin Ekistä. Muistan, että kerran yritin muistella, kukas olikaan se mies joka Mainosvalot-biisin esitti. Sitten kun istuin auton takapenkillä äidin kyydittävänä jossain kaupungilla, huomasin Victor Ek -muuttofirman rekan ja mietin: "sehän se nimi oli!". Heh, no, sukunimi oli oikein.
90-luvun alussa luin Esko Lehtosen Suomalaisen rockin tietosanakirjasta Tomas Ekistä ja janosin kuultavakseni lisää miehen tuotantoa. Halusin hirveästi kuulla myös Mainosvalot-biisin uudelleen. Aurinkoisen yön olin saanut kopioiduksi itselleni, koska sen sisältänyt kasetti oli tallella.
Sivariaikanani 1994-1995 kuuntelin turkulaisesta paikallisasemasta Meriradiosta joka ilta Iltatuulen viestiä. Soitin välillä siihen ohjelmaan ja esitin levytoiveita. 4. helmikuuta 1995 Iltatuulen viestissä pidettiin eräänlainen teemailta - aloitettiin kai 1950-luvulla ja pyydettiin kuuntelijoilta pelkästään 50-luvun levytoiveita. Sitten siirryttiin 60-luvulle. Halusin juuri sinä iltana toivoa Tomas Ekin Mainosvaloja, ja odotin että päästäisiin 80-luvulle. Lopulta päästiin sinne asti, ja soitin toivekappalettani pyytäen. Mainosvalot soitettiin, mutta se oli pettymys. En muistanutkaan, että se oli niin paatoksellinen biisi.
Joskus 1995 Karjaa-opiskeluni aikana lähdin viikonlopuksi "kotiin" Espoon Mäkkylään äidin ja isäpuolen luo. Poikkesin ensin Leppävaaran kirjastossa, selailin levyjä ja huomasin Hullujussin Olympian ja Tomas Ekin Elämänmyönteisen hyönteisen. Sydämeni pomppasi, ja kipitin kotiin hakemaan kirjastokorttini. Äiti ja isäpuoli eivät olleet vielä kotona. Lainasin LP:t, palasin Mäkkylän-asuntoon ja rupesin heti kuuntelemaan niitä. Ekin levyltä nauhoitin kasetille neljä kappaletta, Hullujussin levyn nauhoitin kokonaan.
Elämänmyönteisellä hyönteisellä olevan kappaleen "Ei siitä kauan oo" yksi kohta toimi lohduttajanani yhden pahan henkilökohtaisen kriisin aikana ollessani Karjaalla vuonna 1995: "Usein synkältä tää tuntuu, kun kaikki huolet kasaantuu / mutta niinkuin sateen jälkeen kaikki kirkastuu / istut hetken vielä hiljaa, nouset ryhdistäytyen / lippu korkealla liehuu, olet jälleen ihminen". Ehkä se osaltaan esti minua tekemästä itsemurhaa.
Joskus 90-luvun puolessavälissä löysin Ekin vuonna 1985 tekemän ruotsinkielisen albumin Tro mej kasettina Leppävaaran kirjastosta. Hittojakos minä enää siitä mitään muistan, paitsi ettei siitä jäänyt mitään käteen. Taisi olla tosi hajuton ja mauton albumi. En ole nähnyt Tro mej -levyä sen koommin missään, eikä sitä ole Spotifyssa tai muuallakaan, joten en ole päässyt ottamaan sitä uudelleenkuunteluun.
Ek menetti otteensa Mainosvalot-LP:n jälkeen. 1980 hän yritti Tiimalasi-singlellä, jonka kumpaakaan puolta ei ole sen koommin muualla julkaistu. A-puoli on sodanvastainen laulu, joka on pilattu ikävän epäkaupallisella, kylmällä melodialla. B-puoli yrittää sanoa jotain muusikon ammatista ja osasta, mutta sekään ei tule sävellyksenä kunnolla liki. Viime vuoden lokakuussa sain tämän sinkun Kane Recordsilta.
Hiljaa virtaa kaupunki -LP:n löysin jo 90-luvun jälkipuoliskolla Tikkurilan kirjastosta. Se valitettavasti jatkaa Tiimalasi-singlen raskasta ja ilotonta linjaa. Hiljaa virtaa kaupunki on aika heikko levy. En tiedä mikä Ekiin oli mennyt. Paatosta on annosteltu raskaalla kädellä, ja sovitukset ovat mahtipontisempia kuin aiemmilla levyillä. Ei hyviä ratkaisuja.
Divari Kangas tarjosi Kirje-singlen lokakuussa 2016, ja Uljas uusi maailma -singlen viime tammikuussa. Vuonna 1987 nauhoitin Uljas uusi maailma -laulun radiosta kasetille, ja se oli jäänyt hyvin mieleen - ei nyt iki-ihanana mutta ihan OK:na, vähäeleisenä pikku laulelmana. Ajattelin että voisihan tuon hommata itselle. Uljas uusi maailma tarjoaa stemmalaulua, sähkökitarasoolon, kaikuefektiä ja kasarisyntsaa. Kuin kaksi laivaa -kappaleessa Ek laulaa Titta Jokisen kanssa duettoa. Kirje taas on singlebiisiksi kovin heikko, mutta onhan siinä tuo harvinainen b-puoli.
TOM DOZEN
Aqua Blue (1982)
FinnArctic-esittely:
Tommi Läntinen has become a familiar figure on this blog, and now it's time to introduce another project he was occupied with in his early days. His first band Fabrics had just ceased to exist (their last single came out in 1982) when Läntinen made an album in collaboration with former Maukka Perusjätkä manager / songwriter Ralf Örn, songwriter and nowadays journalist Jaana Rinne, rock star Jimi Sumén and his brother Mauri "Ming" Sumén (Leningrad Cowboys).
"Aqua Blue"'s most important song was of course the title track, a soothing piece of melodic, easy-to-take new wave pop. "Heil" is a danceable, bouncy tune with a bit of sax thrown in here and there. Overall, though, there's not much to say about the music, because the style too often rules over substance. "Aqua Blue" suffers from a common fault in Läntinen's early career: the material isn't bad as such, but it could be even better and make full use of Läntinen's potential to create something more memorable and involving.
There's one other real gem here besides the title song, though: "Alaska" (which was put on the wrong spot on the track list) is both catchy and interesting. If the whole album had been like that song, "Aqua Blue" could have been a classic LP. As it is, it's enjoyable enough, but only a small snack. The main course has to be searched for elsewhere.
Aqua Blue oli kasettina lainattavissa Kauniaisten kirjastossa 90-luvun alkupuolella, siinä muodossa kuulin albumin ensi kertaa. Kauniaisten kirjastossa oli aika runsaasti kiinnostavaa suomalaista poppia ja rokkia kasetteina, lainasin kaiken mikä vähänkin kiinnosti. Argon, Pete Malmi, Illi Broman, Kalevala Orchestra, mitä kaikkea vielä. LP ei onneksi ollut vaikea löytää kun FinnArctic-aikojen jälkeen rupesin tosissani keräämään vanhaa suomikamaa, on se ollut minulla jo vuosia.
Kommentit
Lähetä kommentti