Twiggy Oliver - The Twilights - 2Fun

TWIGGY OLIVER



Pick Up Girls / One Foot in the Grave (1982)

Kuukävelyllä (1990)

Twiggy Oliver (2008)





Pick Up Girls -single oli tarjolla Pikku-Jone -divarissa. Lievästi funkya uuden aallon syntsapoppia. Kummasti a-puoli jää mitättömäksi, kun taas b-puolella on selkeämpi melodia.

2008 ilmestyneen albumin poimin kahdella eurolla Leppävaaran Sellon kirjaston poistomyynnistä. Kyllä sillä on paikkansa Paajas-kokoelmassani eikä se ole millään muotoa huono poprock-levy, mutta ei sitä silleen tee mieli kuunnella. Yleinen halveksuntani 2000-luvulla tehtyä musiikkia kohtaan aiheuttaa sen.

Paajanen laulaa uusiksi kaksikin aiemmin levytettyä biisiään. Tulin hulluksi on yhtä kuin Maria Doloresin 1986 laulama Kari täysin eri sanoilla, ja Kuukävelyllä-laulun Twiggy Oliver levytti jo 1990.










THE TWILIGHTS




The Twilights (1966)

Once Upon a Twilight... (1968)

The Way They Played (1977)





Marraskuussa 2007, kuukausi sen jälkeen kun olin liittynyt Ausrock Forumsiin, ajauduin yksityisviestitse käytyyn keskusteluun erään foorumin jäsenen kanssa. Se alkoi australialaisesta perinnemusiikista ja sitä soittaneista yhtyeistä (bush bands) ja siirtyi nopeasti 60-luvun poppiin ja rokkiin. Olin vähän aiemmin imuroinut foorumiin postattuja australialaisia sixties-kokoelmia ja löytänyt useita hyviä biisejä The Twilightsilta. Niinpä kysyin tältä samaiselta jäseneltä, olisiko hänellä joitain The Twilightsin levyjä, ja olihan hänellä. Hän postasi pian foorumiin The Way They Played -kokoelman, jonka latasin koneelleni ja kuuntelin kovasti digaten. Jostain Midoztouchista (kai) löysin mp3-muodossa myös bändin molemmat albumit The Twilights (1966) ja Once Upon a Twilight... (1968).

Lopulta tilasin Once Upon a Twilight -CD:n Aztec Musicin nettisivuilta. Kansivihon teksti käyttää paljon tilaa ensin väittäessään, että tämä levy on ainoa todellinen australialainen psykedeelinen 60-luvun pop-levy ja sen jälkeen selittäessään, miksi on näin. Samalla mainitaan kaikkiaan 12 muuta albumia mm. sellaisilta nimiltä kuin The Bee Gees, Procession, The Loved Ones, The Master's Apprentices, Jeff St. John & The Id ja The Easybeats, ja kaikista keksitään jokin syy miksi niitä ei voi lukea samaan sarjaan Twilightsien levyn kanssa. Esim. Easybeatsien Vigil ja Processionin nimikkolevy oli äänitetty Englannissa, ei Australiassa, ja muut levyt eivät täysin sovi genreen kirjoittajan mielestä.

Oli tuosta väittämästä mitä mieltä hyvänsä, teksti painottaa, että aika harva australialainen psykedeliabändi sai levyttää albumin (eiköhän sama päde mihin tahansa muuhun maahan), joten paikallisen skenen maine lepää pitkälti sinkkujen varassa.





The Twilightsin ensimmäinen, 1966 julkaistu albumi sisälsi ajalle tyypillisesti covereita mm. Rollareilta (Satisfaction), The Who'lta (La La La Lies), The Moody Bluesilta (Let Me Go), Bo Diddleylta (Diddy Wah Diddy), Small Facesilta (Sorry She's Mine) ja The Yardbirdsilta (Mose Allisonin I'm Not Talkin'). Kaksi vuotta myöhemmin ja pojat loivat huiman, innovatiivisen mutta leikkisänä pysyttelevän psykedelialevyn, joka kestää vertailun genren tunnustettujen klassikoiden kanssa. CD:lle on vieläpä pungettu sekä stereo- että monoversiot, joten samalle hauskalle tripille pääsee kahdesti.



2FUN




Never Give Up / Keep Me Up to Date (1984)





En tarkistamatta muista, mitä Suosikki-lehden Juke Box Jury Tapani Ripatin johdolla tästä singlestä sanoi vuonna 1984, mutta sieltä sain tietää, että tämmöinenkin suomalaisbändi on ollut. Lopulta joulukuussa 2016 tilasin singlen Divari Kankaasta, tietämättä ollenkaan mitä saisin kuulla... diskoa, rokkia vaiko mitä. Bändi paiskoo miehekästä rokkia kokeneella otteella. B-puoli jää jopa soimaan päähän - valitettavasti se vain loppuu kuin seinään. Keep Me Up to Datella lisäksi häiritsee pikku kielioppivirhe: "do I still got a chance" - pitäisi olla joko "have I still got..." tai "do I still have...".

Tietäisi keitä nämä olivat, biisintekijäkrediitti "Oliver / Hallick" ei sano mitään. Löytyisi toinenkin single, "Heart Attack / Stay the Night" vuodelta 1986.






Opa Rahnasto antoi kolme pistettä 2Funille, joten yhteispisteiksi tuleekin 38½. Ripatti laski väärin.








Kommentit

Lähetä kommentti

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Cinema - Circus

Kuva
CINEMA Cinema (1984) Roope / Suurten lasten yö (1986) FinnArctic-esittely: "It's silly to do an introduction to an album / group you can't find any info on. Cinema was a duo which consisted of two unknowns, Risto "Rise" Horttanainen and Juhani Syrjälä. Their only album has a cover which would make you think this is cheesy mid-80's synth. Not exactly. There are synths here, but they're used in a rather conventional way and the music sticks to the basic pop/rock format. It's the lyrics that make you raise an eyebrow or two. The opening track "Kuuhullu" (Moon Mad) really seems to have been written during a fit of moon madness, as it makes absolutely no sense. The rest of the songs are more comprehensible, but Syrjälä avoids all clichés in his lyrics and displays an original way of expressing what he wants to say. "Lue Matti lue" tells about a noble schoolboy who struggles the best he can with his homework, wanting to...
Lue lisää

Thai Sticks - Eri Esittäjiä: Thank God It's Friday

Kuva
THAI STICKS Saalistaja / Ennustus (1984) Paha tyttö / Peluri (1985) Vuonna 1985 nauhoitin radion Nuorten Sävellahja 22001:stä kasetille Paha tyttö -biisin. Joulukuussa 2010 muistelin taas sitä biisiä melko neutraalein fiiliksin ja mietin, että jospa nyt hankkisin singlen kun se näyttää olevan Divari Kankaalla myynnissä. Tein tilauksen, odottamatta kuitenkaan liikoja. Single vastasi odotuksiani, ei nyt mitään ihmeellistä, mutta aivan kuunneltava. Lokakuussa 2016 huomasin Saalistajankin Black and Whitessa, ja otin mukaani. Se on kutakuinkin samaa tasoa. Thai Sticks ei ollut mikään huippulupaava rock-yhtye, mutta heillä oli rahkeita kahteen aivan kelpoon sinkkuun. Eri Esittäjiä: THANK GOD IT'S FRIDAY Various Artists: Thank God It's Friday (The Original Motion Picture Soundtrack) (1978) Onhan ollut Discogsissa vääntöä meikäläisellä tämän levyn oikeasta painoksesta. Yhdenkään version matriisimerkinnät eivät ole täsmänneet täysin, j...
Lue lisää

Sleepy Sleepers

Kuva
SLEEPY SLEEPERS Sinulle äiti (1975) Livet i bordell (1976) Takaisin Karjalaan (1977) Holiday in New York '59 (1978) The Mopott Show (1979) Metsäratio (1980) Levyraati (1981) In the Rio - 25th Anniversary Edition (1982) Chinese Nights (1983) Sakke & Mato: Tohtori Pöhön aerobix! (1984) Sliippareiden biisinnimille tuli naureskeltua jo 90-luvun alussa Esko Lehtosen Suomalaisen rockin tietosanakirjaa kirjastossa tavatessa, ja silloin jo syttyi ajatus, että haluaisinpa kuulla nuo levyt. Jo 80-luvulla olin huomannut Hevi tappaa-, Järkee vai ei- ja Kesämopo-hitit, ja 90-luvun alkupuoliskolla nauhoitin radiosta ainakin Murhan, Haloo Warsowan ja Keskiyön aikaan (ja Kuka mitä hähin syksyllä 1994), ja ajattelin ettei tämä niin pahalta kuulosta. Päätin lopulta kokeilla Holiday in New York '59 -CD:llä, koska halusin kuulla Syö lanttuva -hitin. Tulikin valittua levy, jolla on muutama klassinen Sleepy Sleepers -biisi ja loput täytettä. Nauhoitin silti koko le...
Lue lisää