Uuge Päts - Eri Esittäjiä: Uusi laulu 1-3 & Uusi musa

UUGE PÄTS

Classified Brains (1981)

How's Life / Lonely Zombie (1981)

FinnArctic-esittely:

Uuge Päts' sole album "Classified Brains" is well recommendable to those who like their rock'n'roll a little out of the mainstream but not uncommercial. Obviously a short-lived group, they only managed this album and a single "How's Life / Lonely Zombie" on the prestigious Johanna label, both in the same year.

The lead man was guitarist, vocalist and keyboardist Kurt "Kurre" Tulikallio, who wrote most of the songs. The music you'll find here is very well performed rock'n'roll with a dose of blues and experimentation thrown in to give it plenty of colour. Hard to believe a Finnish band could sound like this in 1981! Several instrumentals give the players plenty of opportunities to show off their skills, especially Tulikallio with his fiery guitar. Jukka "Uuge" Kojola's (who also wrote the lyrics) drumming work is sure-handed, and harmonica player Harri Finer throws in a nice solo on "Shake Your Brains". Second guitarist Timo Bergström and bassist Seppo Kling wrote the two instrumental numbers that close this record. "Brain Roulette" certainly runs with full speed.

Tulikallio has since been an active figure in the Helsinki blues scene, he had a brief band named Raimo Raivo & Pakkopaita in 1982-1983. They left behind an EP and a single, the former self-released, the other on the tiny Kuutamo label (= both hard to find). He played on genre top man Pepe Ahlqvist's 1988 album "Pepe Ahlqvist and the Sunset Boulevard", again writing many songs. Recently he's worked in Serafim, a goodtime band who play blues as well as fast'n'funny tunes.

Uuge Kojola has gained fame as a radio personality, first in legendary pioneering local radio station Radio City, then in Radio Helsinki, and for a long time as an apparently rather disputed ice hockey commentator and columnist.

Jonkin aikaa yhdessä soitelleet Tulikallio ja Kojola perustivat Uuge Pätsin vasta sen jälkeen, kun Atte Blom oli antanut positiivista palautetta heidän lähettämästään demonauhasta. Uuge Päts ei tehnyt keikkoja, vaan oli olemassa vain Tulikallion ideoitten toteuttamista varten. Siksi LP ei herättänytkään kovin suurta huomiota.

LP oli tarjolla Hippie Shake Recordsissa 2008, ja sehän päätyi FinnArcticiin oitis paikalla. How's Life -sinkun löysin Black and Whitesta joulukuussa 2010 uloskantohintaan. Loistavaan LP:hen verrattuna se oli aika pettymys, mutta eipä se toisaalta maksanut kuin kolme euroa tai jotain. Ei huono single, vain albumia tavanomaisempaa hiukan bluesahtavaa rokkia, eikä kappaleissa ole tarttuvuutta.

Eri Esittäjiä: UUSI LAULU 1-3

Various Artists: Uusi Laulu (1975)

Uusi Laulu 2 (1976)

Uusi Laulu 3 (1977)

Imuroin Pirate Baysta kymmenisen vuotta sitten kaikki kolme Uusi laulu -kokoelmaa. Valitettavasti jokaisesta puuttui joitakin biisejä. Ykköseltä puuttumaan jäänyt Lennä rauhankyyhky lennä oli uploadattu YouTubeen, äänitin sen sieltä. Ykkös- ja kolmoslevy löytyivät vielä Tikkurilan kirjastosta, siirsin niiltä puuttuneet kappaleet itselleni. Kakkoskokoelmalta puuttui Agit-Propin Kisällien Huopikkaat, mutta siitä en onnistunut haalimaan itselleni kopiota.

Jostain onnistuin löytämään sitten ykkös- ja kolmososan itselleni oikeina levyinä. Pasi, Harri-kaverini Ruotsissa asuva nettituttu, rupesi jossain vaiheessa keräämään Love Records- ja Eteenpäin-levyjä. 2013 hän kysyi, suostuisinko myymään hallussani olevat Uusi laulu -kokoelmat hänelle, jos saan nipun muita himoamiani levyjä tilalle. Katsoin RateYourMusicissa Pasin levykokoelmaa ja valitsin joitakin levyjä, joista olin kiinnostunut. Sovittiin Harrin kanssa, että tavataan 9.12.2013, ja annan Uusi laulu -levyt hänelle. Hän lähettäisi ne sitten edelleen Pasille. Olin hyvilläni muutamasta kiinnostavasta levystä, mutta salaa pahoillani siitä, että jouduin luopumaan Uusista lauluista.

8. joulukuuta olin Tavastian levymessuilla, ja sieltähän löytyi toinen kappale Uusi laulu 3:sta. Minulla oli siis ihan vähän aikaa kaksi kappaletta sitä LP:tä, ennen kuin tavattiin Harrin kanssa 16. joulukuuta ja annoin Uusi laulu ykkösen ja kolmosen hänelle.

2016 helmikuussa sain ykkösenkin takaisin, kiitos Black and Whiten. On vain vähän turhan naarmuinen. Sarja tuli täyteen viime maaliskuussa, kun kakkonen oli tarjolla Music Hunterissa.

Eri Esittäjiä: UUSI MUSA

Various Artists: Uusi musa (1983)

Laidasta laitaan -blogi - jolle ei ole postattu muita levyjä kuin tämä ja Pertsa & Väärän osoitteen LP - esitteli minulle tämän eriskummallisen kokoelman. Oikea vinyyli löytyi toukokuussa 2016 Rolling Recordsista.

DGH-rock paiskaa ilmoille käsittämättömän diskoparodian. Takku on kelpoa rokkia, jossa varoitetaan huumeiden vaaroista. Pin-Up Boysin nopea rokki ei vakuuta kaikessa hölmöydessään.

Kärsimyksen malja hämmentää... melko taitava bändi soittaa rokkia joka kielii lievästä kunnianhimosta - kosketinsoittimia taustalla, hyvää möyrivää kitaraa, sanoituskin kertoo hyvin paremmasta maailmasta... mutta vokalisti kuulostaa hädin tuskin puberteetti-ikään ehtineeltä. Joku laulaa hänen kanssaan stemmoja.

Salmiakki menettelee. Ujo & Lievä pääsi myös Nuorisoyhtyeet esittävät -kokoelmalle vuonna 1980 kappaleella Tässä kämpässä, ja Ujo Piimä -nimellä tehtiin omakustanne-LP:kin, jota en ole nähnyt missään. Laulajalla on sellainen ääni, etten tiedä kuinka hyvin häntä jaksaa 40 minuuttia kuunnella.

Next-yhtyeen Lintumies on tunkkaisen kuuloinen, keskinkertainen rokki. Lahtisen Tanet on niin sietämättömän biisin kimpussa, etten ilkeä sanoa mitään. Loppuu sanavarasto kesken, enkä toisaalta halua syyllistyä kunnianloukkauksiin. On eilen tainnut tulla otetuksi pistettiin myös bändin ainoalle omakustannesinglelle... Se sinkku kyllä olisi omiaan myrkyttämään kokonaisen levyhyllyn.

Hessen paiskoo uusi aalto -vaikutteista rokkia. Railway on niin perusrokkia, että haukotuttaa. Ronski Gangiksi Ronski Gangin paikalle.

Z-Blackin keskitempoinen rokki on kömpelösti englanniksi äännetty, säkeistöjä on puuduttavaa kuunnella, mutta kertosäe on aika hyvä. Distance on OK hardrockia, tekivät sinkunkin Sonet / Polarille 1985.

The Wild Bunch on lisää rokkia, peruskamaa juuri ja juuri keskinkertaisen yläpuolella. Iron Horsen laulajalla on raaka mutta varmasti pitemmän päälle jotenkin rasittava ääni. Stoned kulkee hyvin. Ironcross ei kaivanne esittelyjä.