Wazmo Nariz - Wendy & The Rocketts - Wet Willie
WAZMO NARIZ
Tele-Tele-Telephone / Gadabout (1978)
Things Aren't Right (1980)
Tell Me How to Live (1981)
Tele-Tele-Telephone -sinkku ja Things Aren't Right -LP arvosteltiin Soundissa kehuvasti, ja niiden kummallisuutta kuvailtiin hyvin ja kiinnostavasti. Laitoin mielessäni levyt toivelistalleni. Things Aren't Right löytyi VR:n makasiinien kirpputorilta, ja ostin sen.
Wazmo Narizin laulutyyli on hyvin konstaileva, yhtä nykivä ja äkkiväärä kuin hänen musiikkinsakin. Todellinen kulttisuosikki asialla siis, sillä Nariz ei tosiaan ole joka tyypin makuun. Oikeastaan suhteellisen harvan, mutta sitäkin uskollisemman diggailijan makuun. Tele-Tele-Telephone julkaistiin USA:ssa ja Englannissa ihan eri b-puolilla täydennettynä. USA:ssa singlen b-puoli oli tuo Gadabout, Stiff Recordsin pukkaama brittipainos korvasi sen Wacker Drive -nimisellä biisillä. Löysin Wacker Drivesta mp3-kopion netistä, mutta jotta saisin kuulla myös Gadaboutin, piti USA-sinkku tilata MusicStackista syyskuussa 2007. Tell Me How to Live -LP:n tilasin tasan vuotta myöhemmin.
Big Records, levymerkki jolla Tell Me How to Live julkaistiin, oli ilmiselvästi vain Narizin vitsi. Etiketteihin on painettu "levytyssopimus", joka takaa, että kaikki artistille kuuluvat tulot maksetaankin levy-yhtiölle. Samoin oikeudet biiseihin ja artistin koko olemus kuuluvat Big Recordsille.
WENDY & THE ROCKETTS
Dazed For Days (1983)
Australiaiseen rokkiin kohdistamani mielenkiinto toi minut tämänkin bändin jäljille. Jaeltiinkohan tätä levyä Ausrock-blogissa... Pidin ensikuulemalla, poltin CD-R:n, tilasin MusicStackin kautta jenkkiläisen promokappaleen maaliskuussa 2011, ja jaksoin kärsivällisesti odottaa kolme ja puoli viikkoa ennen kuin hyväkkäät ymmärsivät postittaa levyn.
Saamani kappaleen takakannessa on jonkun omat arviot kaikista kappaleista. Löytyy viivoja, plussia ja rukseja, joiden pitäisi kai merkitä kunkin kappaleen hyvyyttä tai huonoutta, mutta niiden tulkitseminen on kyllä aikamoista hieroglyfien tutkimista. "Play the Game" -kappaleen kohdalla lukee kommenttina "Raps -> "It's all up to you"". "I Can't Tell You" on "churning aggressive rocker". "Magic Bullet" on "so so rich ballad - well produced + arranged". "Nightflier"-biisin kohdalla lukee "good rock VU" tai jotain.
Laulaja Wendy Stapletonilla on oma Wikipedia-sivu.
WET WILLIE
Wet Willie (1971)
Wet Willie II (1972)
Drippin' Wet Live (1973)
Keep On Smilin' / Dixie Rock (1974 / 1975)
The Wetter the Better (1976)
Epic Willie (The Epic Recordings) (2005)
Radio Ykkösen toimittajana työskennellessään legendaarinen Joke Linnamaa soitti välillä omassa ohjelmassaan Wet Willien puolidiskohitin Weekend. Kuuntelin Linnamaan ohjelmaa ahkerasti ja nauhoitin kasetille paljon biisejä joita hän soitti. Vuosikymmenen lopulla päätin tutustua Wet Willieen tarkemmin, ja löysin sen oikean karvan: eivät olleet todellakaan mikään diskoyhtye, vaan rock-bändi, joka sisällytti musiikkiinsa bluesia, r'n'b:tä ja soulia - kuten southern rock -bändin kuuluukin.
Joitakin vuosia sitten Wet Willien levyt piti kerätäkin, kun halusin kokoelmalleni rock-uskottavuutta. Se oli vähän hankalampaa kuin ajattelin. Epic Willie löytyi Jäänsärkijästä, Keep On Smilin' / Dixie Rock Black and Whitesta ja The Wetter the Better Green Grassista. Drippin' Wet -livelevyn tarjosi Black and White pari-kolme vuotta myöhemmin, kesäkuussa 2016. Kaksi ensimmäistä albumia tilasin Amazonista vuosi sitten helmi-maaliskuussa, maaliskuussa ne olivat hallussani. Eli nettitilauksiinkin piti turvautua.
Ensimmäinen albumi alkaa aika hyvin, ensimmäiset 4-5 kappaletta ovat hyviä. Sen jälkeen albumi jotenkin väsähtää. Kakkonen on täysipainoinen kokonaisuus ja sisältää useita bändin klassikoita. Pääsääntöisesti viisi ensimmäistä albumia ovat tasaisen hyvä rypäs, vaikka Keep On Smilin' menee vähän pitkäveteiseksi. Dixie Rockin yksi kohokohta on Mama Didn't Raise No Fools, joka on kunnon miehen ja naisen välistä myrkyn sylkemistä. Kaikkihan on tietysti vain teatteria, ja dueton osapuolilla pettää pokka pariinkin kertaan solvauksien latelemisen lomassa.
The Wetter the Better -albumin myötä bändin soundi alkoi muuttua kovin puleeratuksi, ja juureva meno popahtavaksi. Ajan henki rupesi puremaan. Epic-levyt pikkuisen masentavat, vaikka on niilläkin parit hetkensä.
Kommentit
Lähetä kommentti