Wigwam - William Lyall - William Shatner - Willie Alexander and The Boom Boom Band

WIGWAM

Hard'n'Horny (1969)

Tombstone Valentine (1970)

Fairyport (1971)

Being (1974)

Nuclear Nightclub (1975)

Lucky Golden Stripes and Starpose (1976)

Dark Album (1977)

Pop-Liisa 3 (1973 / 2016)

FinnArctic-esittely:

Wigwam was founded in late 1968 as backing band for pop singer Kristian, but the ambitious band soon parted ways with their frontman. When British-born Jim Pembroke, fresh from his Blues Section project, joined them in 1969, Wigwam set out to record their debut album "Hard'n'Horny" (1969). The album was divided into two parts: Jukka Gustavson wrote organ-driven spiritual prog on side A, while Pembroke filled the other side with a humorous eight-part story about a character named Henry.

The second album "Tombstone Valentine" (1970), which took an altogether lighter tone, was produced in England by infamous Kim Fowley. For some reason, the album included an excerpt from electronic music pioneer Erkki Kurenniemi's composition "Dance of the Anthropoids" (1968).

The fourth album, "Being" (1974) was Gustavson's brainchild, an ambitious thematical project that ponders about the human soul, ideological systems and man's relation to God. Possibly Wigwam's artistic highlight.

Wigwam temporarily split in 1974, suffering from internal difficulties. Both Gustavson and Pohjola wanted to start their own solo careers. Pembroke and Österberg re-formed the band in 1975, and the next album, "Nuclear Nightclub", became the best-selling Wigwam album ever. The band toured in England and the album was released on the Virgin label. Compared to that, the seventh album "The Lucky Golden Stripes and Starpose" (1976) was a disappointment, and "Dark Album" (1977) got a cold refusal from Virgin, who claimed the material was too downbeat. "Dark Album" was released only in Finland, after two songs, "Grass For Blades" and "Daemon Duncetan's Request" (original title "Turn Stone to Bread") had been removed from it and replaced with four new songs.

Pidän kyllä Dark Albumista, siinä on kolme raitaa joihin olen iki-ihastunut: Oh Marlene!, The Big Farewell ja Helsinki Nights. Keskimmäinen noista on ihan lapsuudesta tuttu, koska se oli mukana yhdellä äitini 1979 nauhoittamalla kasetilla heti Dire Straitsin Follow Me Homen perässä. Viimeksimainitussa kappaleessa Pembroke on innostunut runoilemaan Havis Amandasta - mainiota.

Arvostellessaan Dark Albumin Soundin numerossa 4/1978 Arto Pajukallio kirjoitti: "Jimpan avauspiisi "Oh Marlene!" on kevyt jännästi naksuttava ralli elokuvarakkaudesta, ja osa sanoista on suoraan eräästä muutaman vuoden takaisesta kaikkien tuntemasta hitistä - pohtikaapas sitä". Olen koettanut miettiä mihin biisiin Arto viittasi tuossa, mutten häpeäkseni ole keksinyt. Arvaako joku?

Artikkeliskannaukset:

https://drive.google.com/open?id=1OYP6qlVpQm1mfvqOlE3jHpcM9yyARs42

WILLIAM LYALL

Solo Casting (1976)

Lyall kuului yhteen niistä lukemattomista 70-luvun perushittipopryhmistä joiden biisejä löytää 70's-kokoelmilta. Lyallin tapauksessa se työnantaja oli skottipumppu Pilot, ja bändin hitit olivat January ja Magic. 1975 Lyallilla meni sukset ristiin muun yhtyeen kanssa, hän tarvitsi tilaa toteuttaa omia musiikillisia ideoitaan, eikä hän ilmeisesti nauttinut keikkailemisesta ja esiintymisestäkään siinä muodossa kuin Pilotin jäsenyys hänelle soi. 1976 Lyall toteutti oman taiteellisen visionsa tämän LP:n muodossa. Apunaan hänellä oli suuri joukko päteviä muusikoita, heidän joukossaan rummuissa itse Phil Collins!

Tähänkin levyyn minut tutustutti Robots For Ronnie -blogi. Oikea vinyyli löytyi ennen pitkää AH Recordsista läheltä Viiskulmaa.

WILLIAM SHATNER

The Transformed Man (1968)

Vuoroin hillitöntä, yliampuvaa teatteria (King Henry The Fifth, Hamlet, Spleen), vuoroin täysin dementoitunutta ja umpisurkeaa cover-kamaa (Mr. Tambourine Man, Lucy in the Sky With Diamonds). Se, että Shatner ei laula vaan lausuu lyriikat, tekee levyn vain oudommaksi ja hullummaksi. Latasin tämän mp3-muodossa joskus 2005-2007 jostain espanjankielisestä - meksikolaisesta tai eteläamerikkalaisesta, kenties - blogista, johon tämä oli postattu yhdessä Leonard Nimoy -kokoelman kanssa. Siinäpä paljon camp-kamaa yhdessä paketissa. Oikea CD löytyi Jäänsärkijästä. Leonard Nimoyta jaksan aina kuunnella, mutta niin camp-mestariteos kuin The Transformed Man onkin, harvoin tulee hetkiä, jolloin tätä tekee mieli kuunnella.

WILLIE ALEXANDER AND THE BOOM BOOM BAND

Willie Alexander and The Boom Boom Band: You've Lost That Lovin' Feelin' / You Beat Me to It (1978)

Läpinäkyvälle, värittömälle vinyylille prässätty single kelpasi oikein hyvin levykokoelmaani (Music Hunterista löytyi) silloin kun olin vielä innostunut värivinyyleistä. Musiikillinen sisältö oli toisarvoinen juttu. Willie Alexander pumpum-bändeineen lienee edelleen jonkinasteista suosiota nauttiva nimi, joten siinä mielessä ehkä hyvä poiminta tämä. Itse en kuitenkaan oikein pidä Willie Alexanderin äänestä ja laulutyylistä, joten en ole ollut kiinnostunut kuulemaan enempää.