Levymessut Hyvinkäällä
Sattuipas. Viime vuonna kävin tasan yksillä levymessuilla, eli Hyvinkäällä maaliskuun alussa. Nyt ajattelin korkata levyjenosteluhomman sekä tämän vuoden että tämän uuden asuinpaikkani (Kontula) osalta. Olen pitänyt muutaman kuukauden tauon levyjenkeräilyssä juuri muutosta johtuen. Nyt alkaa viikon talviloma, ja ajattelin käydä joillakin levymessuilla joko tänä tai seuraavana viikonloppuna, jos semmoiset järjestetään jossain sopivassa paikassa jonne voin raahautua. Ja kuinka ollakaan, tänään sellaiset pidettiin taas Hyvinkäällä. Kuulemma ne ensimmäiset messut olivat niin hyvä menestys, että pitkin kesää ja syksyä kuului toiveita siitä, että uudestaan, kiitos.
Juna toi minut Hyvinkäälle 11:23, ja varttia vaille olin perillä järjestötalolla. Sattui kohdalle muutamakin levyjä verkkaisesti ja kiinnostuneesti tutkien pläräilevä tyyppi, ja ensin tuntui siltä, että saan tapella muiden kanssa levyjenselailuvuoroista. Kärsivällisesti odottelin kuitenkin vuoroani, ja sehän auttoi ettei minun tarvitse selata kuin suomilevyjä.
Saalis oli niukka mutta erittäin kallis ja mieluisa. Ostin ainoastaan kolme levyä, mutta jokainen vei minulta satasen: Aulikki Oksasen, Kaj Chydeniuksen ja Agit Propin Rauhan äiti - Avaruuslintu, Hard Rock Sallisen Heavy Metal Symphony sekä Pohjantahti. Viimeksimainitusta sain 20 euroa alennusta, kun otin Rauhan äiti - Avaruuslinnun samalla.
Hard Rock Sallista kaupanneella myyjällä oli kaksi kappaletta tuota levyä, toinen niistä kotona kuuntelukappaleena, myyntiin hän pisti soittamattoman yksilön. Kertoi vielä, että Stratovariuksen kakkoslevy on hänelle samanlainen tapaus: tuo II julkaistiin rockabilly-merkillä (Bluelight Records), joten jakelu epäonnistui, levy myi kehnosti ja nykyään keräilijät maksavat siitä hunajaa - mies löysi jostain nipun ko. LP:tä, ja on myyskennellyt niitä mainiolla voitolla. Yksi meni kuulemma Japaniin.
Eipä ole paljon muuta kerrottavaa. Juttelin vielä toisenkin myyjän kanssa siitä, miten joillakin levyjenkeräilijöillä on kotona vaimo jolle pitää aina selitellä miten rahaa kuluu ja aikaa menee messuilla ja divareissa juoksemiseen, ja toisilla (kuten minulla) taas ei ole sellaista riesaa. Häneltä en ostanut mitään. Argonin Kone kertoo -LP:n näin ensimmäistä kertaa eläessäni, vähän kulunutta kappaletta promovalokuvan kera myytiin 120 eurolla. Tutut kiusankappaleet, Ilpo Murtojärven Avaus, Edward Vesalan I'm Here ja Sateenkaarilipun alla olivat taas tarjolla. Nekin oli pakko jättää sinne.
Messukeikka oli osaltani ohi vajaassa tunnissa. Ehdin juuri ja juuri takaisin asemalle ja ostamaan lipun ennen kuin Helsingin juna saapui. Kotimatka oli raskas. Hetken oli hiljaista, sitten viereisillä penkeillä pikkukakara sai raivokohtauksen (taisi alkaa siitä kun vesipullo tippui lattialle), ja sitten jouduttiin kuuntelemaan Tikkurilaan asti sitä rääkymistä. Kanssani samoilla penkeillä istui viiden hengen seurue, jonka eräs naisjäsen oli kova hölöttämään. Omista lasten itkupotkuraivarikokemuksistakin riitti juttua. Se oli liian pitkä matka.
Juna toi minut Hyvinkäälle 11:23, ja varttia vaille olin perillä järjestötalolla. Sattui kohdalle muutamakin levyjä verkkaisesti ja kiinnostuneesti tutkien pläräilevä tyyppi, ja ensin tuntui siltä, että saan tapella muiden kanssa levyjenselailuvuoroista. Kärsivällisesti odottelin kuitenkin vuoroani, ja sehän auttoi ettei minun tarvitse selata kuin suomilevyjä.
Saalis oli niukka mutta erittäin kallis ja mieluisa. Ostin ainoastaan kolme levyä, mutta jokainen vei minulta satasen: Aulikki Oksasen, Kaj Chydeniuksen ja Agit Propin Rauhan äiti - Avaruuslintu, Hard Rock Sallisen Heavy Metal Symphony sekä Pohjantahti. Viimeksimainitusta sain 20 euroa alennusta, kun otin Rauhan äiti - Avaruuslinnun samalla.
Hard Rock Sallista kaupanneella myyjällä oli kaksi kappaletta tuota levyä, toinen niistä kotona kuuntelukappaleena, myyntiin hän pisti soittamattoman yksilön. Kertoi vielä, että Stratovariuksen kakkoslevy on hänelle samanlainen tapaus: tuo II julkaistiin rockabilly-merkillä (Bluelight Records), joten jakelu epäonnistui, levy myi kehnosti ja nykyään keräilijät maksavat siitä hunajaa - mies löysi jostain nipun ko. LP:tä, ja on myyskennellyt niitä mainiolla voitolla. Yksi meni kuulemma Japaniin.
Eipä ole paljon muuta kerrottavaa. Juttelin vielä toisenkin myyjän kanssa siitä, miten joillakin levyjenkeräilijöillä on kotona vaimo jolle pitää aina selitellä miten rahaa kuluu ja aikaa menee messuilla ja divareissa juoksemiseen, ja toisilla (kuten minulla) taas ei ole sellaista riesaa. Häneltä en ostanut mitään. Argonin Kone kertoo -LP:n näin ensimmäistä kertaa eläessäni, vähän kulunutta kappaletta promovalokuvan kera myytiin 120 eurolla. Tutut kiusankappaleet, Ilpo Murtojärven Avaus, Edward Vesalan I'm Here ja Sateenkaarilipun alla olivat taas tarjolla. Nekin oli pakko jättää sinne.
Messukeikka oli osaltani ohi vajaassa tunnissa. Ehdin juuri ja juuri takaisin asemalle ja ostamaan lipun ennen kuin Helsingin juna saapui. Kotimatka oli raskas. Hetken oli hiljaista, sitten viereisillä penkeillä pikkukakara sai raivokohtauksen (taisi alkaa siitä kun vesipullo tippui lattialle), ja sitten jouduttiin kuuntelemaan Tikkurilaan asti sitä rääkymistä. Kanssani samoilla penkeillä istui viiden hengen seurue, jonka eräs naisjäsen oli kova hölöttämään. Omista lasten itkupotkuraivarikokemuksistakin riitti juttua. Se oli liian pitkä matka.
Kommentit
Lähetä kommentti