Levykirpparilla Turussa
Noitalinna Huraa!: Kolinaa (1991)
Pelle Miljoona & Rockers: Brooklyn - Dakar (1999)
Pikkuhiljaa näitä napsitaan. Tuota Kolinaa-levyä ei ole julkaistu CD:nä sellaisenaan, ja kallis vinyyli tuntui pakkohankinnalta. Näin levyn Music Hunterissa jo viime vuoden maaliskuussa, mutta silloin löytyi niin paljon muutakin ostettavaa, että oli jätettävä tuo muita kalliimpi (99 euroa) kiekko ostamatta. Kolme päivää sitten torstaina vasta kävin Music Hunterissa seuraavan kerran, ja hieman yllätyinkin, kun Kolinaa oli vieläkin tarjolla. Taas kerran sain pöyristyä levyjen hinnoista. En saa mieleeni, mistä suhteellisen yleisestä suomalaisesta vinyylistä pyydettiin yli kolmeasataa (ei ollut Dave Lindholmin ja Antero Jakoilan maxi-EP, vai oliko?)! Joku roti!
Pelle Miljoonan CD lähti sentään kympillä. Olisiko syynä se, että korurasia oli ihan halkeamilla? Muutenkin muovi oli saanut hiertymiä, ja Music Hunterin tutut muoviin pysyvästi jämähtäneet hintalaput tuhosivat levyn ulkoasua lisää. Onneksi minulla on noita itse poltettuja CD-R -levyjä, joissa riittää varaosia.
Vaaralliset Lelut: Seppo ja Antero (1982)
Leppävaaran Sellossa oli perjantaina yhden miehen levy-pop-up. Odotin, että myyjiä olisi ollut kunnon liuta, mutta olikin vain yksi, joka näköjään kiertelee ympäri maata omiaan kauppaamassa. Häneltä löytyi tuo 75 eurolla. Pidin tottakai turpani kiinni siitä, että Tavastian levymessuilla näin tuon Sepon ja Anteron parikin kertaa satasen hintalapulla varustettuna. Kiinnitin huomioni myös Wouden Aika hyvä ihmiseksi -sinkkuun, mutta 30 euroa siitä tuntui ylihinnalta, joten jätin sinne. Kotona tajusin, että onhan minulla se seiska jo ennestään.
Wilson Pickett: The Sound of Wilson Pickett (1967)
Willie Hutch: Color Her Sunshine (1976)
Eri Esittäjiä: Hat Rock 1 (1976)
The Renegades: Cadillac (1964)
The Renegades: Take a Heart (1965)
The Renegades: Have Beat, Will Travel (1965)
The Hootenanny Trio: Korvessa kuusen juurella (1967)
Rudi: Taivas saa odottaa (1983)
Eri Esittäjiä: Sateenkaarilipun alla (1973)
Sitten otsikon aiheeseen. Kaksipäiväiseksi aiottu levymyyntitapahtuma Turussa, Manhattan Kirppis Centerissä typistyi kaksipäiväisestä yksipäiväiseksi, eli perjantai jäi pois. Se sopi kuitenkin minulle, kun en olisi perjantaina millään ehtinyt töiden jälkeen paikalle. Lauantaiaamuna lähdin jo melko tutuksi vuosien varrella tulleeseen Turkuun. Juna toi minut paikalle 10:47, jolloin levytapahtuma oli ollut käynnissä jo kolme varttia. Olin painanut netissä tsekkaamastani kartasta kulkureitin mieleen, ja Manhattan Kirppis Center löytyi lopulta aika vaivattomasti. Kävelyreitti tuntuikin odotettua lyhyemmältä.
Netin levymessusivu kertoi, että kyseessä on vuodesta 2009 asti järjestetty perinteinen levymyyntitapahtuma. Sisällä kirppiksen tiloissa pyörin kaiken mahdollisen kirpparikrääsän keskellä, ja löysin joitakin levylaatikoita sieltä täältä, osa sisälsi parempaa tavaraa kuin toiset. Mietin, että jos korona kutistaa vuotuisen perinteen näin pienimuotoiseksi, niin voi voi. Ajattelin jo hetken, että tänne asti oli turha vaivautua, hukkareissu tuli tehtyä. Niistä laadukkaammista levylaatikoista löysin sentään puuttunutta Wilson Pickettiä ja Willie Hutchia, sekä ensimmäisen Hat Rock -kokoelman, jonka olin ajat sitten päättänyt noukkia mukaani kun sen seuraavan kerran näen, vaikka minulla on kaikki biisit jossain muodossa jo ennestään. Onhan minulla jo sarjan kakkos- ja kolmososat, miksei siis ykkönenkin?
Rockabillyä ja muuta oldies-rokkia sisältäneessä CD-laarissa olleet Renegades-levyt kummeksuttivat minua. Itävaltalaisia digipak-julkaisuja vuodelta 2011, miten kummassa? Kaikki vieläpä iskemättömiä, muovit tiukasti ympärillä. Have Beat, Will Travel oli jopa kahtena kappaleena. Sinne jäi vain tuplakappale tuosta mainitusta, muut noukin mukaani (yhdeksän euroa maksoivat kaikki) lähinnä kuriositeettiarvon vuoksi. Mietin, että noita en varmaan näe enää toista kertaa, ja jos en ota niitä, voi asia jäädä vaivaamaan myöhemmin. On noilla levyillä sentään bonusbiiseinä tosi harvinaisia levytyksiä, joita Renegades teki Suomen-menestyksensä jälkeen Italiassa. Olen niitä Italia-äänityksiä Soulseek-tiedostojenjako-ohjelmasta imuroinutkin, ja todennut ne enimmäkseen tosi väsyneeksi kamaksi. Bändi oli imetty musiikillisesti kuiviin, ja rehellisyyden nimissä on sanottava, ettei lähtötasollakaan olisi ollut asiaa Englannin listaykkösiksi.
Kassan kautta ulos, jossa olikin useita myyjiä kauppaamassa niitä parempia vinyylejä ja CD:itä. Sain todeta, että näiden vuoksi kannatti tulla paikalle. Edward Vesalan I'm Here 250 eurolla! Ehdin jo miettiä, että tuon otan, kunnes silmäni osuivat Sateenkaarilipun alla -LP:hen. 250 pyydettiin siitäkin! Vesala jäi häviölle, sillä hänen levynsä on tullut viime aikoina vastaan siellä sun täällä, mutta tuo Love-harvinaisuus nyt vasta kolmannen kerran eläessäni. Mukaan vielä viisikymppiä maksanut Hootenanny Trion kakkoslevy, ja ojensin - hyvä, että kädet eivät tärisseet - myyjälle kolme hunttia. Vielä eilen tunsin tarvitsevani vähän lisää siviilirohkeutta ennen kuin kehtaan pulittaa 200 euroa tai sitä suurempaa summaa mistään levystä, vasta vähän aikaa sitten sain rikotuksi hintaennätyksen Black and Whitessa kun ostin Ilpo Murtojärven Avauksen 150 eurolla. Vaan kun nyt näin tuon Sateenkaarilipun, oli ujous tiessään. Rahaa meni, mutta onni tuli.
Loputkin käteiskassasta meni 50 euroa maksaneeseen Rudin älppäriin, jonka näin ensimmäistä kertaa missään muualla kuin Tikkurilan kirjastossa. Vielä jäi Argonin Kone kertoo harmittamaan - olisipa mukana ollut vielä 120 euroa lisää, niin olisin saanut senkin. Sama promokuvan sisältävä jonkin verran kulunut kappale myynnissä, jonka olen nähnyt levymessuilla aiemminkin. Toivottavasti saan vielä uudemman tilaisuuden.
Sain viettää vielä pari tuntia joutoaikaa Turussa, ennen kuin juna kotiinpäin lähtisi. Sää oli lämmin ja aurinkoinen, ja ihan mukavalta tuntui taas tallailla Turun katuja.
Kommentit
Lähetä kommentti