Stiff Records, osa 2

BUY 81-A The Rumour: My Little Red Book
BUY 81-B The Rumour: Name and Number

Frogs, Sprouts, Clogs and Krauts -albumin jälkeen The Rumourilla tuntuu olleen vaikeuksia päättää, mihin suuntaan jatkaisi. Albumi Purity of Essence tuntuu epävarmalta new wave -vaikutteiselta popilta. Tunnelmat ovat harmaampia, musiikista on kadonnut innostava ote. Tämän singlen a-puoli on mukana albumilla, b-puoli ei ole. Burt Bacharachin My Little Red Book tehtiin kai alunperin elokuvaan What's New Pussycat vuonna 1965, mutta Manfred Mann coveroi sitä jo samana vuonna, ja se versio on minulle tutuin.

Matriisiviestit: "TRUST YOUR HUNCH" ja "NOT YOUR LUNCH". Tummat Stiff-etiketit kuten Graham Parkerin Stupefactionin ja Any Troublen EP:n kohdalla.

BUY 82-A Graham Parker: Love Without Greed
BUY 82-B Graham Parker: Mercury Poisoning

Albumilta The Up Escalator poimittu a-puoli on hyvä, mutta singlen tekee kiinnostavaksi livenä äänitetty raisu Mercury Poisoning. Parker oli turhautunut levy-yhtiö Mercuryyn, joka oli julkaissut studiolevyt Howlin' Wind ja Heat Treatment sekä livetuplan The Parkerilla, mutta ei ollut viitsinyt promotoida Parkeria kunnolla ja tehdä hänestä tähteä. Niinpä hän kirjoitti myrkkyä tihkuvan herjalaulun, joka sai heti myönteistä vastakaikua keikoilla. Parker oli siirtynyt Arista Recordsille, jossa laulusta pidettiin kovasti, ja yhtiö jopa syyti hänelle rutosti rahaa, jonka mies sitten käytti kalliisti tehtyihin levyihin.

Arista-kiinnitys ei sitten kauan kestänyt, Squeezing Out Sparks -LP tuli ulos sekä Aristalla että Vertigolla, minkä jälkeen Parker siirtyi Stiffille. Parker ja varsinkin hänen managerinsa Dave Robinson olivat lopulta turhautuneita myös Aristan meininkiin. Mercury Poisoning oli tarkoitus laittaa ensin Squeezing Out Sparksilta lohkaistun Protection-singlen b-puolelle, mutta Mercury pelkäsi moisen kappaleen haittaavan singlen menestystä ja painosti Vertigo-merkin omistanutta Phonogramia vaihtamaan sen Parkerin versioon The Jackson 5:n vanhasta hitistä I Want You Back. Parker piti tätä ratkaisua naurettavana, tuumien ettei yksi biisi voi kaataa isoa, menestyvää levyfirmaa.

Mercury Poisoningista on olemassa Aristan 1979 julkaisema 12-tuumainen, yksipuolinen promosingle. Laulun voi löytää eri versioina myös lukuisilta Parkerin livelevyiltä ja kokoelmilta.

Matriisiviesti b-puolella: "THIS RECORD SPEAKS FOR ITSELF". Uniikit etiketit jäljittelivät The Up Escalatorin kantta.

BUY 83-A Otis Watkins: You Talk Too Much
BUY 83-B Otis Watkins: If You're Ready to Rock

Vanha kettu Geraint Watkins on soittanut lukuisten nimimuusikoiden taustalla: Dave Edmunds, Nick Lowe, Graham Parker, Paul McCartney, Van Morrison, Mark Knopfler, Status Quo... Tällä Stiff-singlellään hän esittää vahvan taustabändin tukemana pianonsa ääressä Joe Jonesin vuoden 1960 hitin ja yhden oman sävellyksensä melko perinnetietoisena R&B:nä. Vain voice boxin käyttö vihjaa levytysvuodesta. "Recorded in Bop-A-Phonic", asialla singlen tuottanut Stuart Colman. Näin kertovat singlen etiketti ja promokappaleiden mukana tullut esittelypaperi. Mitä tämä "uusi äänitystekniikka" sitten käytännössä tarkoitti ja oliko sellaista oikeasti olemassa, jäänee arvoitukseksi. Vihreät Stiff-etiketit.

BUY 84-A Madness: Baggy Trousers
BUY 84-B Madness: The Business

Johtosingle kakkosalbumilta Absolutely, levyn avausraita, listakolmonen ja hauska kouluaikojen muistelu. Tämä löi Madnessin lopullisesti läpi. Singlen joissakin painoksissa biisin yksi kirjoittaja Mike Barson ei saanut krediittiä etiketissä. The Business on instrumentaaliversio albumiraidasta Take It Or Leave It, ja vuosia myöhemmin se antoi nimen kokoelmalle, joka paketoi yhteen Madnessin sinkkujen b-puolia ja muita harvinaisuuksia. Singlen kannen piirsi Humphrey Ocean.

Matriisiviestit: "WE HAVE LIFT-OFF" ja "WIND ME UP". Liekö viittaus Baggy Trousersin muistettavaan videoon, jossa saksofonisti Lee Thompson nousi ilmaan vaijerien varassa ja jäi sinne leijumaan? Uudenlainen etikettidesign.

BUY 85-A Jona Lewie: Big Shot - Momentarily
BUY 85-B Jona Lewie: I'll Get By in Pittsburgh

Lewie laulaa siitä, miten kovasti hänestä luvataan ja yritetään tehdä tähteä, mutta kaikki jää väliaikaiseksi. Laulaako omista kokemuksistaan? Biisi on juuri sopivan konstaileva ja melodia hyvin omaksuttava. On the Other Hand There's a Fist -albumilta poimitulla b-puolella mies kurkottelee kohti menneisyyttään ja tekee oivan Brett Marvin and The Thunderbolts -pastissin. Lopputulos kuulostaa humalaisen kapakkapianistin sammaltelulta.

7- ja 12-tuumaisten lisäksi Stiff julkaisi singlestä myös kuuden tuuman version, jonka kanteen painettiin aiheellisesti ilmoitus: "This record may not play on automatic decks, so try putting it on 'manual'. If this does not work, you are advised to invest in the seven inch version."

Matriisiviestit: "DINERO..." ja "IS A HERO". Vanhanmalliset vihreät Stiff-etiketit.

1981

BUY 86-A The Stiffs: Goodbye My Love
BUY 86-B The Stiffs: Magic Roundabout

No totta kai The Stiffs -nimisen bändin piti saada edes yksi sinkku julkaistuksi Stiff Recordsilla. Neljä kaverusta perusti bändin vuonna 1976 heidän ollessaan vasta 14-vuotiaita. Kolmessa vuodessa he olivat kehittyneet vahvaksi lavabändiksi, kakkossingle Inside Out sai runsaasti radiosoittoa ja ylistystä itseltään John Peeliltä, ja suursuosio näytti varmalta. Erinäisten vaikeuksien jälkeen kolmas single Volume Control saatiin ulos EMI:llä, ja sitäkin soiteltiin radiossa. Vaikeudet kuitenkin jatkuivat: neljäs single Innocent Bystander jätettiin julkaisematta, albumisuunnitelmista luovuttiin ja bändin levytyssopimus EMI:n kanssa raukesi.

Bändi hakeutui Stiffille, joka määräsi heidät lyhyellä varoitusajalla levyttämään version Gary Glitterin taustabändin, The Glitter Bandin, vuoden 1974 hitistä Goodbye My Love. Hölmistynyt yhtye teki työtä käskettyä ja pani peliin kaiken energiansa. Goodbye My Love sai seurakseen viisi kuukautta aiemmin äänitetyn oman sävellyksen Magic Roundabout, joka on vähintään yhtä riehakas veto. Stiffin kohtaamat levitysongelmat johtivat kuitenkin singlen heikkoon saatavuuteen ja myyntiin, mikä ei rohkaissut Stiffiä jatkamaan sopimusta bändin kanssa. The Stiffs hajosi väliaikaisesti vuonna 1981, mutta myöhemmin on silloin tällöin tehty comebackia uusien kokoonpanojen kanssa.

1980

BUY 87-A Desmond Dekker: Please Don't Bend
BUY 87-B Desmond Dekker: Work Out (Groove Version)

Kaksi biisiä Black and Dekkeriltä. Ska-linjalla jatketaan. Work Out on hiukan eri versio - eroa kuulen äänekkäämmässä bassossa, pidennetyssä lopussa, hiukan pidemmässä kestossa ja siinä, ettei laulua ole kaiutettu lopussa. Kadulla kuvatussa Please Don't Bendin videossa kaiken huomion saa pinkkiraidalliseen asuun pukeutunut viehättävä blondi.

Matriisiviestit: "YOU'RE DOIN' IT" ja "FOR TWIRLING L.KONG!". Vihreät vanhanmalliset Stiff-etiketit. Koettakaa löytää Suomi-painos Black and Dekker -LP:stä.

 

 

 

BUY 88-A Joe King Carrasco & The Crowns: Buena
BUY 88-B Joe King Carrasco & The Crowns: Tuff Enuff

Austinista, Texasista kotoisin ollut Joe "King" Carrasco soitti tex-mexiä, ja ihan letkeää menoa mies sai aikaiseksi. Jos Sir Douglas Quintet ja Doug Sahmin touhut ylipäätään purevat, niin siitä vain. Tuff Enuff on kunnon vauhtipala. "Deep in the heart of stereo", ilmoittavat etiketit. Aina kahjo Stiff julkaisi myös kymmentuumaisen singlen, jota tulee soittaa 78 kierroksen nopeudella. Yllättävästi Buenasta on olemassa Lontoossa kaksikerroksisen bussin katolla kuvattu video. Buena on mukana albumilla Mil Gracias a Todos Nuestros Amigos, joka julkaistiin suomalaispainoksenakin.

Triviaa: Joseph Charles Teutsch otti taiteilijanimensä huumepamppu Federico Gomez Carrascolta, joka 1974 johti 11-päiväistä vankilapiiritystä Huntsvillessä, Texasissa. Wikipedia-sivu.

BUY 89-A Dirty Looks: Tailin' You
BUY 89-B Dirty Looks: Automatic Pilot

Tailin' You on hyvin popahtava kappale, melodialtaan juuri ja juuri riittävän vahva a-puoleksi, mutta ei se ole bändin parhaimmistoa. Promovideokin on tavanomainen hämyssä kuvattu "bändi soittelee" -pätkä. B-puoli on rokkaavampi ja enemmän sitä kunnon menoa, ja sitä soittelee mieluummin. Kumpaakaan kappaletta ei löydä bändin albumeilta. Tummat Stiff-etiketit.

BUY 90-A Ian Dury & the Blockheads: I Want to Be Straight
BUY 90-B Ian Dury & The Blockheads: That's Not All

Durylta harmittavan vaisu single tällä kertaa. Silti kelvollinen 22. sija listalla. I Want to Be Straight tuntuu väkinäiseltä yritykseltä saada jotain aikaiseksi. Ei itse esitys ole täysin vailla yritystä, bändin jäsenet - itse Wilko Johnson mukaanlukien - esittäytyvät ja laulavat pitkin matkaa aina jotain, ja ihan tiukkaa menoa soitossa... mutta ei tämä vaan tärähdä. That's Not All on raukea ja apea balladi miehestä, joka tarvitsee toista ihmistä pysyäkseen raiteilla ja selvitäkseen arjen tylsyydestä - lopussa paljastuu, että laulun minähahmo on juuri se mies. Dury itse. Ehkä tämäkin sinkku - Laughter-albumin lisäksi - on seurausta siitä masennuksesta jota Dury tuohon aikaan koki. Mies ei myöskään pystynyt käsittelemään menestystään. Suosio nousi pahasti päähän, hän käyttäytyi kuin tyranni kun Do It Yourself -albumia äänitettiin, ja Chas Jankel käski hänen lopulta pysyä poissa studiosta äänityssessioiden aikana. Dury oli vuokrannut itselleen maata Rolvendonista, Kentistä, piti pihalla uima-allasta ja juhli pitkälle yöhön. Hän oli koukussa unilääkkeisiin ja käyttäytyi äärimmäisen ailahtelevasti ja arvaamattomasti.

Singleä on olemassa kahdella erilaisella kannella ja kaksilla erilaisilla etiketeillä, ja 12-tuumainenkin löytyy. Etiketit varioivat tummaa Stiff-designia: logon kokoa on kasvatettu, ja kappaleen nimi painettu vinoon.

BUY 91-A The Plasmatics: Monkey Suit
BUY 91-B The Plasmatics: Squirm (Live)

Lisää lohkaisua bändin albumilta New Hope For the Wretched. Varmaan samat versiotkin. Löytyy myös puna/keltaroiskeisena vinyylinä. Etiketit samat kuin edellisellä Plasmatics-sinkulla. Tässä vaiheessa LP:n kansien aiheuttama hämminki oli Englannissa laantunut, joten single ei jaksanut tehdä kauppaansa.

Matriisiviestit: "WE CAME WE SAW" ja "...WE LEFT".

BUY 92-A The Rumour: I Don't Want the Night to End
BUY 92-B The Rumour: Pyramids

Molemmat biisit ovat mukana Purity For Essence -albumilla. A-puolella coveroidaan tällä kertaa Nick Lowea, eli The Rumourilla oli jo vaikeuksia keksiä omaa singlemateriaalia. Pyramids on tavallaan jännittävä kappale, mutta vaisun vaikutelman tämäkin single jättää. Tällä ja kolmella seuraavalla singlellä sama uusi Stiff-etikettidesign.

BUY 93-A The Mexicano: Trial By Television
BUY 93-B The Mexicano: Jamaican Child

Mexicano oli oikeasti uransa DJ:nä aloittanut Rudolph Grant, Eddy Grantin veli. Eddy Grant myös kirjoitti ja tuotti koko singlen, ja Rudy teki monet levynsä Eddyn perustamalle ICE-merkille. Tyyli on reggaetä, mutta Trial By Television ei ole tavanomainen genren edustaja. Pulputtava syntetisaattori sekä kimeän ja möreän laulun yhdistely tekevät siitä suorastaan novelty-palan. Potentiaalisesti ärsyttävä kappale, jota ei jaksa liikoja kuunnella. Minulle tämä menee kohtuuannoksina hyvin. B-puoli on tavanmukaisempi biisi, ja on The Mexicanon 1979 julkaistulta kolmannelta albumilta Alone Again löytyvä kappale lyhyemmäksi pätkittynä. Lähinnä se on toustaamista eli höpöttelyä aiemmin äänitetyn ja levyllä jo kertaalleen julkaistun musiikkitaustan päällä. Laulajana tuolla kappaleella on Pioneers-yhtyeen Jackie Robinson.

Tv-sarjasta Starsky and Hutch inspiraationsa saanut Move Up Starsky, joka oli tehty varhaisen The Wailers -biisin I'm Still Waiting pohjalta, toi The Mexicanolle hitin vuonna 1976. Mies jatkoi vielä levytysuraansa 80-luvulla nimillä Rudy Grant ja Styler.

12-tuumaisella singlellä pidemmät diskoversiot.

BUY 94-A Any Trouble: Girls Are Always Right
BUY 94-B Any Trouble: No Idea

Any Troublelta mietiskelevä kappale, jossa on viesti kuulijalle. En jaksa kummemmin ihastua, mutta syvennyn kyllä kuuntelemaan sanoja. Musiikkivideossa kanootilla soutelua, jokitaustaa, vilaukselta joutsenia, sekä monenlaista tyttöä: hymyilevää kaunotarta ja irvistelevää punkkaria. B-puoli hujahtaa aika huomaamatta ohi. Löytyy vihreillä ja hailakansinisillä etiketeillä.

BUY 95-A The Equators: Baby Come Back
BUY 95-B The Equators: Georgie
BUY 95-C The Equators: Baby Come Back (Dub)

Jamaikalaiset sukujuuret omaavat Baileyn veljekset Donald, Leo ja Rocky perustivat The Equatorsin vuonna 1977 Birminghamissa. Stiff-pomo Dave Robinson huomasi heidät kun he esiintyivät samassa tilaisuudessa The Beatin kanssa, ja niin he pääsivät ensin soittamaan taustoja muutamalla Desmond Dekkerin Black and Dekker -albumin kappaleella. Pian oli vuorossa tämä single, ja albumi Hot tuli ulos 1981. Baby Come Back on cover-versio The Equalsin hitistä vuodelta 1968. Sen kirjoitti Eddy Grant, joka aloitti uransa The Equalsissa, ja Grant myös tuotti tämän Equatorsien version. Georgie on bändin oma biisi, ja Bob Andrews tuotti sen. Kumpikaan kappale ei ole mukana Hot-albumilla. Tätäkin singleä on olemassa vihreillä ja hailakansinisillä etiketeillä. 12-tuumaisella singlellä on vain Baby Come Back kahtena eri versiona - a-puolella on dub-versio.

Liekö sattumaa, että The Equals kokosi rivinsä uudelleen vuonna 1982 jatkaen keikkailua - tosin ilman Eddy Grantia? Sen sijaan The Equators hajosi joskus 1982 tai 1983.

BUY 96-A Graham Parker: Endless Night

Tämän singlen piti tulla ulos Stiffillä, mutta jäi julkaisematta. Saksassa sinkku sentään tuli ulos (koodilla 6.12872), b-puolenaan Mercury Poisoning liveversiona. Endless Nightkin on tuttu niille, jotka ovat kuulleet The Up Escalatorin (joka löytyy Suomi-painoksenakin).

1981

BUY 97-A Lene Lovich: New Toy
BUY 97-B Lene Lovich: Cats Away

Näihin aikoihin Stiff-pomo Dave Robinson jo kovasti kovisteli artisteja hittien tekoon, jotta firma saisi rahaa. Lene oli yksi heistä, jotka joutuivat paineiden alle. Robinson yritti saada Lovichin levyttämään Motown-coverin, mutta nainen piti päänsä ja seurasi omaa polkuaan. Stiff vaikuttaa silti luottaneen tämän materialismia pilkkaavan singlen menestykseen. 7- ja 12-tuumaisten sinkkujen lisäksi tuli kasetti-EP, jonka kummallakin puolella on samat kappaleet, mutta kakkospuolella on pidennetty versio New Toysta. Lisäksi on olemassa New Toy -niminen minialbumi, jolle laitettiin mukaan myös Savages, Special Star, Never Never Land ja Details. Tuloksena oli kuitenkin vaatimaton 53. sija hittilistalla. Itse ainakin pidän kovasti. Thomas Dolby, itsekin menestynyt new wave -muusikko, kirjoitti biisin hankkimansa uuden Fairlight CMI -syntetisaattorin kunniaksi ja tyrkytti sitä Lovichille nähtyään hänet esiintymässä. B-puolella taas kiinnostava syntsainstrumentaali.

Lovich sai tuta pioneerin vaikean osan. Kun hän teki I Think We're Alone Now -singlensä, hän ei ollut muuta kuin oma itsensä, mutta hän oli liian outo. Myöhemmin musiikkiskene alkoi olla täynnä naisartisteja jotka pukeutuivat, meikkasivat, lauloivat ja tekivät samantyylistä musiikkia kuin hän. Siksi arvostusta on kertynyt vasta kuluneiden vuosikymmenten aikana.

New Toyn video vaikuttaa kovin halvalla tehdyltä. Valtava valkoinen pressu tuntuu hätäisesti kyhätyltä keinolta saada mukaan visuaalisuutta.

Matriisiviestit: "DEVELOPING A SENSE" ja "OF CULTURAL SCIENCE". Tällä singlellä ensimmäisen kerran käytössä etikettidesign, jossa a-puolella on kuva ja b-puolella kummankin singlepuolen nimet ja krediitit.

1980 

BUY 98-A Tenpole Tudor: 3 Bells in a Row
BUY 98-B Tenpole Tudor: Fashion
BUY 98-C Tenpole Tudor: Rock and Roll Music

Uusi bändikiinnitys sekoitti vanhanajan rock & rollista, rockabillystä ja punkista hauskan keitoksen, jonka ainoa tarkoitus oli viihdyttää ja saada ihmiset hoilaamaan mukana. Ei tullut tästäkään hittiä, vaikka olisi pitänyt. Tenpole Tudorilla oli myöhemmin kaksi menestyneempää sinkkua. 3 Bells in a Row on tarttuva ja hauska laulu hedelmäpelien pelaamisesta, puuha joka oli vienyt bändin jäseniltä runsaasti rahaa. Livenä Marquee-klubilla äänitetty b-puoli menee valitettavasti velton räpellyksen puolelle, varsinkin Chuck Berry -cover.

Tenpole Tudor -nimen keksi Sex Pistols -manageri Malcolm McLaren, kun hän palkkasi laulaja Edward Tudor-Polen esiintymään The Great Rock and Roll Swindle -elokuvassa. Tudor-Pole vastusti mielestään kamalaa nimeä, mutta ovelana miehenä McLaren kertoi nimestä vasta siinä vaiheessa, kun leffan soundtrack-levyä oli painettu 75 000 kappaletta. Niin Tenpole Tudor jäi miehen taiteilijanimeksi, ja kun hän sai oman bändin kootuksi, nimi laajeni tarkoittamaan koko yhtyettä.

Kaksi etikettiversiota: hailakansiniset ja vihreät Stiff-etiketit.

BUY 99-A Elmo & Patsy: Grandma Got Run Over By a Reindeer
BUY 99-B Elmo & Patsy: Christmas

Yksi tunnetuimmista jouluaiheisista humoristisista joulu-novelty-singleistä. Kentuckyssa syntynyt eläinlääkäri, juoksija ja kantrilaulaja Elmo Shropshire ja hänen vaimonsa Patsy levyttivät laulun ensimmäisen version 1979, ja he julkaisivat sen San Franciscossa omakustanteena. Pian suosituksi osoittautuneesta singlestä otettiin uusia painoksia, ensin Oink Records -merkillä ja sitten Soundwaves-merkillä. Ja kuten näkyy, Englannissa epätoivoinen Stiff Records otti singlen julkaisuohjelmaansa kenties hitin ja helpon rahan toivossa. Ei onnistunut, UK-listamenestys jäi saavuttamatta tälläkin kertaa, ja firmassa alettiin olla huolissaan.

Elmo ja Patsy saivat kenties myös negatiivista palautetta laulusta, koskapa levyttivät sen uudestaan vuonna 1984, hiukan pehmeämpänä versiona. Tämä softattu versio on se, jota on sittemmin soiteltu radiossa ja julkaistu kokoelmilla. Elmo itsekään ei taida enää pitää alkuperäisestä versiosta, ja hän on kieltänyt sen uudelleenjulkaisun. Originaaliversiota ei ole koskaan saanut esim. CD-muodossa, mutta YouTube auttaa niitä, jotka haluavat sen alkuperäisenkin kuulla. Totta kai monia myös ärsyttää koko laulu, ja siitä on tehty lukemattomia parodioita.

Meilläpäin Solistiyhtye Suomi levytti kappaleen vuonna 1986 nimellä "Joulupukki ajoi yli mummon".

Toiseksi viimeisen kerran vanhanmalliset vihreät Stiff-etiketit käytössä.

BUY 100-A Ian Dury & the Blockheads: Sueperman's Big Sister
BUY 100-B Ian Dury & the Blockheads: You'll See Glimpses

Stiff pääsi täyteen satalukuun, ja sen kunniaksi Duryn single sai Nick Lowen So It Goes -sinkun etiketit, joissa sopimattomat krediitit oli yliviivattu tai sutattu pois ja korvattu Duryn singleen sopivilla tiedoilla. A-puoli kertoo sovinistisesta, ylimielisestä kaverista, jonka käsitys naisista muuttuu, kun hän saa tyttöystäväkseen oikean pippuripakkauksen, joka osaa kiertää miehet pikkusormensa ympärille. Biisitittelissä Teräsmiehen nimi on kirjoitettu väärin tekijänoikeuskiistojen välttämiseksi. Huomattavasti onnistuneempi ja varmemmalla otteella tehty pikkulevy Durylta heikon I Want to Be Straightin jälkeen. Harvinaisesti a-puoli löytyy albumiltakin, nimittäin Laughterilta. Singlen menestys jäi kuitenkin vaatimattomaksi (51. sija), mitä se ei olisi ansainnut. Myöskään Laughter-LP ei yltänyt Top 40:een, paras sijoitus oli 48. Dury oli menettänyt kosketuksensa, eikä hän löytänyt sitä enää myöhemminkään.

12-tuumaisen singlen b-puolena on Laughterin päättävä Fucking Ada, mutta sitä en oikein jaksa kuunnella.

B-puolella tarjotaan roimasti rauhallisempaa tunnelmaa. Siinä kuullaan miestä, jonka aika kuluu maailman ongelmien korjaamisessa. Hän kertoo meille oman visionsa ideaalista maailmasta, ja että hän on parhaillaan järjestämässä asioita mallilleen. Kaikki pitävät häntä hulluna, mutta mies sanoo, että kun kaikki tulee julki, he syövät sanansa. Mies kuulostaa niin vakuuttavalta ja tervejärkiseltä, että häntä haluaa uskoa. Eipä vaan näy maailmassa vieläkään minkäänlaista asioiden parannusta - päinvastoin asiat tuntuvat menevän aina vain pahemmiksi.

Dury sai lähteä Stiffiltä. Polydor kiinnitti hänet ja vanhalle taustayhtyeelleen tylyt lemput antanut Dury teki Sly Dunbarin ja Robbie Shakespearen kanssa Bahamasaarilla heikon Lord Upminster -LP:n, joka ei varmasti tyydyttänyt Polydoria.

BUY 101-A John Otway: Green, Green Grass of Home
BUY 101-B John Otway: Wednesday Club

"Rockin suurin epäonnistuja" Otway ei tosiaan ole antanut minulle vaikutelmaa kovin musikaalisena kykynä. Hän on epätoivoinen pelle, joka on tehnyt hupaisia levytyksiä, ja on keksinyt mitä älyttömimpiä tapoja myydä niitä tai päästä niistä edes eroon (kuten väärennetyt WEA-etiketit tai singlenkansien takaama ilmainen pääsy Otwayn keikoille). Mies on saavuttanut vankan kulttisuosion lähinnä uutteralla keikkailulla. Wild Willy Barrettin kanssa esitetty "Cor Baby, That's Really Free" oli jonkinlainen hitti vuonna 1977, ja Barrettin kanssa syntyi enemmänkin yhteistyötä. Toista hittiään Otway joutui odottamaan vuoteen 2002 asti, jolloin The Trammpsin Disco Infernoa sämplännyt "Bunsen Burner" ylsi 9. sijalle. Selvänä manipulointikikkana fanit saivat äänestää haluamaansa biisiä valmiilta listalta, ja Otway vielä julkaisi singlestä kolme eri versiota saaden näin varmaan jotkut ostamaan kolme kappaletta kyseistä sinkkua. B-puoli oli Abbey Roadissa äänitetty versio House of the Rising Sunista, ja taustalla oli 900 fania hoilaamassa. Jokainen myös mainittiin nimeltä singlen kansissa.

Vanha Tom Jones -hitti saa lievästi pahoinpitelevän käsittelyn, mutta kyllä tätä kuuntelee. Kansi mukailee vitsikkäästi Jonesin 1967 julkaistun Green, Green Grass of Home -LP:n kantta. Ylisutatussa, fiktiivisessä biisilistassakin on jokunen yhtäläisyys. B-puolella koetetaan jonkinlaista bluegrassia, mutta halvat kotiurut (tai mitä lienevät) eivät ainakaan kuulu genreen, enkä ole varma tuosta rumpusoundistakaan.

Hailakansiniset Stiff-etiketit.

BUY 102-A Madness: Embarrassment
BUY 102-B Madness: Crying Shame

Madness vakavoitui kolmannella levyllään 7, mutta jo tämä Absolutely-albumilta lohkaistu sinkku antoi osviittaa tulevasta. Aiheena vanhempien kokema järkytys, kun heidän teini-ikäinen tyttärensä odottaa lasta mustalle miehelle. Kappaleelle tehtiin vielä sopivasti synkässä pubissa kuvattu video. Madnessin fonisti Lee Thompson kuuli omassa lähipiirissään tapahtuneesta skandaalista fragmentaarisia tietoja ollessaan kiertueella, ja niiden pohjalta hän kokosi sanoituksen. Listanelonen. Mike Barson sai myös krediittiä biisin tekemisestä. Oikealla tarinalla oli sentään onnellinen loppu: isovanhemmat hyväksyivät lapsen sen syntymän jälkeen.

A-puolen etiketissä kuva, b-puolella krediitit. Löytyy toinenkin versio, jossa pinkit Stiff-etiketit.

1981 

 

 

BUY 103-A Nigel Dixon: Thunderbird
BUY 103-B Nigel Dixon: Someone's on the Loose

Dixon oli mukana Whirlwind-nimisessä rockabilly-yhtyeessä, joka teki Chiswickille kaksi LP:tä. Samaa genreä edustaa tämä miehen ainoa sooloyritelmäkin. B-puoli on räväkkää rockia, joka rockabillylle tyypillisesti kestää vaivaiset kaksi minuuttia. A-puolella Dixon tunnelmoi Ford Thunderbird -autosta vähän pitempään, paukahdukset korvaavat pari kertaa automerkin sanoituksessa.

Kuvaetiketti a-puolella (kuten yllä näkyy). Singlen joidenkin kappaleiden mukana tuli postikortti, jolla saattoi voittaa itselleen aidon Ford Thunderbirdin.

1980 

 

 

BUY 104-A Jona Lewie: Stop the Cavalry
BUY 104-B Jona Lewie: Laughing Tonight

Stiff sai itselleen kunnon jouluhitin, kun Lewien tarina rintamalla taistelevasta, kotiin kaipaavasta sotilaasta ylsi brittilistan 3. sijalle. Lewien ja Bob Andrewsin luomassa näppärässä sovituksessa kulkuset ja kellot luovat joulutunnelmaa, puhaltimet ja marssitahti armeijafiilistä. Kappaleelle tehty video on kuvattu kauniisti sotatantereella sekä takkatulen ja kynttilöiden luomassa tunnelmavalaistuksessa. Edelleen tätä sinkkua jaksetaan soittaa sikäläisessä radiossa jouluisin.

On the Other Hand There's a Fist -albumiin kelpasi kajota, kun Lewien tuoreille äänitteille tarvittiin b-puolet. Laughing Tonight oli jo neljäs tällainen poiminta - tai viides, jos Hallelujah Europalle kaveriksi aiottu Police Trap lasketaan mukaan. Jatkossa Lewie joutui heittämään nauhalle tylsiä mukaelmia a-puolen kappaleista, jotta singleille saatiin täytepuoli.

Matriisiviestit: "JONA SAYS" ja "HAPPY CHRISTMAS EVERYONE...", tosin vain umpikeskiöisessä painoksessa. Uniikit seppele-etiketit.

1981 

 

 

BUY 105-A Desmond Dekker: Many Rivers to Cross
BUY 105-B Desmond Dekker: Pickney Gal

Dekker ei ollut tainnut laulaa Many Rivers to Crossia levylle ennen kuin teki Black and Dekker -albuminsa. Jimmy Cliff kirjoitti sen ja tulkitsi nimikkolevyllään vuonna 1969, ja hänen omaa versiotaan kelpaa kuunnella edelleen. Dekker vetää sen ska'na eikä onnistu saamaan tulkintaansa samaa soulaavaa tunnetta, vaikkei laulakaan sitä yhtä nopeasti kuin mitä taustabändi soittaa. Pickney Galin Dekker levytti ensimmäisen kerran tuona samana vuonna, eli 1969. Alkuperäisversion lapsikuoroa huomaan kaipaavani, mutta tämä reipas uudelleenkäsittely toimii sekin hyvin omalla tavallaan. Kuulenko koiran haukuntaa?

Hailakansiniset Stiff-etiketit.

BUY 106-A The London Cast of Oklahoma: Oklahoma
BUY 106-B The London Cast of Oklahoma: Oh, What a Beautiful Mornin'

Alussa oli Oklahomassa syntyneen kirjailija-runoilija-näytelmäkirjailija Lynn Riggsin näytelmä Green Grow the Lilacs, joka sai ensi-iltansa 1931. Näytelmä ei ollut menestys. Sitten siitä muokattiin näyttämömusikaali Oklahoma!, jota esitettiin menestyksellisesti vuosina 1943-1948, ja se toi Riggsille vakituiset tulot. Tämä Oscar Hammerstein II:n ja Richard Rodgersin ensimmäinen yhteinen näyttämömusikaali oli jo tuttu 30 miljoonalle teatterinkävijälle, kun riippumaton tuottaja Joseph M. Schenck toi sen valkokankaalle vuonna 1955 perustamansa Magna Theatre Corporation -nimisen elokuvatuotantofirman kautta. Siitä tuli sen vuoden yksi suurimmista kaupallisista leffamenestyksistä, mikä oli harvinainen saavutus itsenäiseltä tuotantofirmalta. Niiden, jotka olivat nähneet ooppera-/balettityylisen näyttämötuotannon, ei tarvinnut pettyä elokuvaversioon. Minullakin on se DVD:nä - 20th Century Foxin julkaisuna vuodelta 2006. Onkohan se yksi niistä DVD:istä, jotka ostin tuon vuoden elokuussa Lontoon-matkallani Harrodsin tavaratalosta? Tänä päivänä nähtynä Oklahoma!-elokuva on vielä kornimpi ja todellisuudesta enemmän irrallaan kuin seitsemän vuosikymmentä sitten, mutta tuon ajan musikaaleja arvostava kyllä nauttii.

Lontoossa Oklahoma! herätettiin henkiin vuonna 1980, ja se myös äänitettiin ja julkaistiin levynä Stiffin toimesta (levykoodi OAK 1). Tuskinpa olisin halunnut olla katsomossa. Musikaali äänitettiin livenä teatterisalissa kunnon studion sijasta, esiintyjien joukossa ei ollut tunnettuja nimiä, eikä heidän lauluaan ainakaan näissä kahdessa näytteessä kestä kuunnella. Varsinkin Curlya näytelleen päälaulaja John Diedrichin ääni on aivan liian voimakkaan oopperamainen ja runnova, se käy korvilleni.

Stiffin julkaisuohjelmassa oli myös singlelohkaisu Oklahoma! Live At the Palace (London Cast Recording) -LP:ltä, mutta tämä BUY 106 on olemassa ainoastaan promokappaleina, ja levynumero on itse asiassa BUY DJ 106. Myyntiin asti singleä ei prässätty. Tätä promosingleä on äärimmäisen vaikea löytää, ja ainakin Discogsissa siitä maksetaan isoja summia. Miksi, sopii ihmetellä.

Amazonissa kaupataan koko äänitettä CD:nä, mutta käyttäjien arviot eivät ole mairittelevia.

BUY 108-A Madness: The Return of the Los Palmas 7
BUY 108-B Madness: That's the Way to Do It

Nyt tuli vastaan ensimmäinen julkaisematta jäänyt single, jonka aiottu sisältö ei edes ole tiedossani, eli BUY 107.

Madnessin Absolutely-LP:ltä uskallettiin irrottaa singleksi vielä tämä lyhyt (2:04) instrumentaali. Singleä varten sitä sentään pidennettiin puolella minuutilla. Musiikkivideo alkaa pitkällä hiljaisella jaksolla, jossa kappaleen nimi töhritään mustalla maalilla oikein isoin kirjaimin, ja loppukin on silkkaa sekoilua ja pelleilyä sekä eri lähteistä poimittujen klippien peräkkäin pistämistä. B-puolen päättävä kopina jatkuu ärsyttävästi sisäuraan asti. Stiff piristi julkaisua kahdella erilaisella kannella, ja laittamalla ulos myös 12-tuumaisen EP:n, jonka lisänä oli 24-sivuinen sarjakuvalehti, liveversio esikoisalbumista tutusta Joutsenlammesta sekä Mike Barsonin laulama varhainen versio My Girlistä, äänitetty siihen aikaan kun he vielä tekivät ensimmäistä singleään 2-Tonelle. Madness oli niin suosittu ryhmä, että tämäkin ylsi hittilistan 7. sijalle.

Matriisiviestit: "NO CARDS REQUIRED" ja "DONK YOU'VE BEEN DANKED". Kuvaetiketti a-puolella.

 

 

BUY 109-A Tenpole Tudor: The Swords of a Thousand Men
BUY 109-B Tenpole Tudor: Love and Food

A-puoli albumilta "Eddie, Old Bob, Dick and Gary", b-puoli oli muualla julkaisematon. Brittilistan kuudes sija. Riehakas musiikkivideo on täynnä keskiaikaa, tärkeä osa bändin imagoa. Kaikki ritariasut ja muu ajan rekvisiitta syntyivät puolittain sattumalta - Tudor-Pole toki piti ritareista kovasti - mutta lienee siinä myös mukana hyväntahtoista patrioottisuutta sekä kunnianosoitusta Eddie Tudor-Polen suvun historialle ja sen leijonavaakunalle. Tämäkin single sai kaksi eri kantta ja kaksi kuvaetikettiä, minkä lisäksi on olemassa kolmaskin etikettiversio, jossa vihreät vanhanmalliset Stiff Records -etiketit viimeisen kerran käytössä. Tuo alempi kansi löytyy minun levykokoelmastani, ja sama kuva on a-puolen etiketissä. Suomalainen promosingle on olemassa.

 

 

BUY 110-A Jona Lewie: Louise (We Get It Right)
BUY 110-B Jona Lewie: It Never Will Go Wrong

Vastustamaton syntetisaattorintäyteinen esitys, jonka olisi pitänyt näkyä listoillakin. Täysi kesto on 4:06, mutta singleä varten sitä lyhennettiin 18 sekunnilla. Myös kymmentuumainen single löytyy, jolla on neliminuuttinen versio. Tästä tehdyssä videossa rullaluistellaan ja lauletaan kuorossa bussissa (ja kolme kuukautta myöhemmin, elokuussa 1981, Cliff Richardilta julkaistiin Wired For Sound -single, jonka videossa Cliff rullaluisteli). Näkyykö tai kuuluuko Lene Lovich tässä jossain kohtaa? B-puoli on mitätön jatke, jossa Jona vain laulaa "it never will go wrong" ja "it always will go right".

Matriisiviestit: "YOU CAN'T BOD ONE..." ja "WHO HAS BODDED MILLIONS...".

 

 

BUY 112-A Madness: Grey Day
BUY 112-B Madness: Memories
BUY 112-C Madness: One Step Beyond (Spanish Version)
BUY 112-D Madness: Take It Or Leave It

BUY 111 on olemassa promokappaleina, esittäjänä Lonesome Tone -niminen ryhmä. Se kuitenkin julkaistiin virallisesti toisella levymerkillä, jolla oli jonkinlainen Stiff-kytkös. Palaan tähän singleen katsauksen neljännessä osassa.

Madness halusi hiukan irtaantua hupiporukkaimagostaan. Tämä oli heidän vakavin laulunsa siihen mennessä. A-puolella kerrotaan arjen harmaudesta ja b-puolella siitä, kun nainen on jättänyt. Listasijoitus oli kuitenkin neljäs, eli fanit eivät liiaksi pelästyneet. Musiikkivideossa sentään pidettiin kieli vielä vankasti poskessa. Grey Dayn levyttämisen ja singlen julkaisun välissä maalis-huhtikuussa 1981 olivat Madnessin pojat myös tehneet elokuvan nimeltä Take It Or Leave It, joka kuvattiin neljässä viikossa rankkana aamusta iltaan -työnä. Elokuva kertoo Madnessin tarinan. 400 000 puntaa maksanut elokuva vedettiin ensi-iltakierroksellaan teattereista jo parin viikon jälkeen, ja se tuotti raskaat taloudelliset tappiot.

12-tuumaisella singlellä on oudosti a-puolella One Step Beyond espanjaksi esitettynä, ja Baggy Trousers. Vasta kakkospuolella kuullaan Grey Day ja sen kaverina Take It Or Leave It.

Matriisiviesti b-puolella: "PLAY QUIETLY".

 

 

BUY 113-A The Equators: If You Need Me
BUY 113-B The Equators: So What's New?
BUY 113-C The Equators: Feelin' High
BUY 113-D The Equators: Rankin' Discipline

Seiskatuumainen sisältää kappaleet If You Need Me ja So What's New. 12-tuumaisella pidennetty versio a-puolesta sekä Feelin' High ja Rankin' Discipline. So What's New on ainoa kappale, joka ei ole Hot-albumilla, ja se on näistä menevin ja tanssittavin. Rankin' Discipline on haitarilla ja melodicalla soitettu instrumentaali.

BUY 114, esittäjänä Bubba Lou and The Highballs, on samanlainen tapaus kuin BUY 111. Stiff-promoja on olemassa, mutta myyntiversio on toisella levymerkillä.

BUY 115-A John Otway: The Turning Point
BUY 115-B John Otway: Too Much Air Not Enough Oxygen 

The Turning Point tuntuu keskimääräistä musikaalisemmalta Otwayn esitykseltä. Ainakin se on melkein kunnon biisi. Punkahtavasta b-puolesta pidän, sanat kuulostavat hauskoilta vaikken ihan täysin tajua pointtia, ja Otway antaa niiden tulla konekiväärinopeudella.

Matriisiviesti a-puolella. "THINKING WITH HIS FEET".

BUY 116-A Desmond Dekker: We Can and Shall

Sinkkujen lohkaisu Black and Dekkeriltä oli loppunut. Uudelta albumilta Compass Point piti julkaista esimakuna tämä single, mutta sitä ei tullutkaan. En tiedä mikä kappale b-puolena piti olla. We Can and Shall on uskomaton kappale - täynnä viidakkotunnelmaa linnunlauluineen, leijonan murinoineen ja tribaalihenkisine taustalauluineen. Huumaavaa rytmiä riittää neljän minuutin ajan. Dekker laulaa falsetissa. Tärkeänä taustahäärijänä oli Robert Palmer, joka soitti bassoa ja perkussioita sekä tuotti Compass Point -albumin. LP:n nimi tulee Nassaussa, Bahamasaarilla sijaitsevasta studiosta, jossa albumi äänitettiin. Palmer asui lähes studion naapurissa, kadun toisella puolella.

 

 

BUY 117-A The Belle Stars: Hiawatha
BUY 117-B The Belle Stars: Big Blonde

The Belle Stars oli alkujaan seitsemästä naisesta koostunut tanssipopyhtye: kitaristit Stella Barker ja Sarah-Jane Owen, saksofonisti Miranda Joyce, kosketinsoittaja Penny Leyton ja rumpali Judy Parsons olivat aiemmin soittaneet The Bodysnatchers -nimisessä ska-yhtyeessä, joka teki kaksi singleä 2-Tonelle. Basistiksi löytyi Lesley Shone ja laulajaksi Jennie Matthias.

Kuuntelin YouTubesta molemmat Bodysnatchersien singlet. Let's Do Rock Steady on velttoa ja haparoivaa työtä, kakkossingle Easy Life on jo kohtalaista menoa. Listasijoitukset olivat kuitenkin 22. sija ensisinkulle, 50. sija kakkossinglelle..

Ensimmäisen The Belle Stars -singlen kappaleet olivat omaa tekoa. Tutut Stiff-nimet, Madnessin vakiotuottajat Clive Langer ja Alan Winstanley istuivat miksauspöydän ääressä. Hiawathan krediiteistä löytyvät myös Nicky Summersin ja Rhoda Dakarin nimet, mikä antaa ymmärtää, että biisi kuului jo The Bodysnatchersin repertuaariin. A-puolella lauletaan intiaaninen oikeuksista, b-puolella kriittiseen sävyyn tyhjää bile-elämää viettävästä naisesta. Kumpikaan kappale ei valitettavasti tärähdä millään lailla, vaan jää vaisuksi. Eteenpäin on sentään menty edelleen, soitto sujuu mallikkaasti. Belle Starsit promotoivat singleä soittamalla The Beatin ja Madnessin lämmittelijöinä, ja mediahuomiota saatiin, mutta single ei menestynyt. Promovideossa hypitään ja soitetaan puolittain tribaalihenkisissä asuissa ja lavasteissa.

Matriisiviestit: "SOME ARE HAWKS SOME ARE DOVES" ja "THE BELLES ARE ALWAYS RIGHT".

 

 

BUY 118-A Department-S: Going Left Right
BUY 118-B Department-S: She's Expecting You
BUY 118-C Department-S: Is Vic There (French Version)

Department S:n juuret olivat ska-punkkia soittaneessa yhtyeessä nimeltä Guns For Hire, joka sai julki yhden singlen. Uuden basistin, rumpalin ja kosketinsoittajan tulon myötä bändin nimi vaihtui. Uusi nimi poimittiin 60-luvulla tehdystä vakoojaseikkailutelkkarisarjasta. Department S:n debyyttisingle Is Vic There? julkaistiin Demon Records -merkillä vuonna 1980, ja se oli pikkuhitti, yltäen 22. sijalle. B-puolella oli T-Rex -cover Solid Gold Easy Action. Single tavallaan julkaistiin Stiffilläkin, mutta vain ulkomaisten haarakonttorien myötä. Stiff-brittipainosta ei siis ole olemassa, vain muunmaalaisia. Osa näistä muunmaalaisista Stiff-painoksista sisältää remiksatun version a-puolesta, ja b-puolelle on yleensä vaihdettu biisi nimeltä Put All the Crosses in the Right Boxes.

Saatuaan kiinnityksen Stiffille, Department S toi levymerkille ensimmäisen tuulahduksen tuon ajan modernia, tummasävyistä new wavea Echo and The Bunnymenin, Public Image Ltd.:in ja The Teardrop Explodesin tyyliin. Enteet olivat kuitenkin heti kättelyssä huonot: bändi halusi singleksi vanhan keikkasuosikkinsa Clap Now josta olivat jo äänittäneet onnistuneen demon, mutta Stiffillä ei innostuttu siitä. Sen sijaan Going Left Right tuntui heistä sopivalta singleltä. Department S oli eri mieltä, mutta koska he olivat saaneet Stiffiltä huimat 70 000 puntaa ennakkoa, ei kannattanut alkaa pullikoida vastaan. Going Left Right ei yltänyt kuin brittilistan 55. sijalle, ja Stiff alkoi heti menettää kiinnostusta bändiin.

B-puoli on näppärä, siinä lausutaan tarkat ajo-ohjeet paikkaan, jossa nainen odottaa. 12-tuumaisella singlellä on Going Left Right pidennettynä, sekä bändin hitistä vaihtoehtoinen, osittain ranskaksi laulettu versio - viimeksimainitun otin mukaan Stiff-kansiooni.

Monty Python -asiantuntijat muistavat "is Vic there?" -kysymyksen esiintyneen Pythonien Matching Tie and Handkerchief -levyn päättäneessä The Phone-In -sketsissä.

BUY 119-A Any Trouble: Trouble With Love
BUY 119-B Any Trouble: She'll Belong to Me

Oikein kivalta albumilta Wheels in Motion lohkaistiin virallisesti vain tämä single. Trouble With Love on kaupallisesti helppo pala, mutta listamenestystä ei herunut. B-puoli on albumilla julkaisematon. She'll Belong to Me on jopa liikuttava laulu naisesta, jonka elämä on kurjaa ja yksinäistä, mutta joka pitää kaikki tunteensa sisällään ja muut loitolla. Vaan mies laulaa, että hän aikoo selvittää mitä nainen oikein salaa, ja saada hänet itselleen. Eli kuunneltuani a-puolta miellyttävänä viihteenä saa b-puoli minut aina höristämään korviani ja kuuntelemaan aivan toisella tavalla.

 

 

BUY 120-A Tenpole Tudor: Wünderbar
BUY 120-B Tenpole Tudor: Tenpole 45

Uusi kitaristi, Munch Universe, astui riveihin. A-puoli ylsi brittilistan kuudenneksitoista. Kappaleen nimi oli alunperin Fall About, ja se oli jo vuosien ajan ollut bändin suosikkibiisejä keikoilla. Hetken mielijohteesta sanoitus vaihdettiin (heikompaan, tuumi Eddie) ja nimeksi tuli Wunderbar. Hiukan huolta yhtyeen riveissä tosin aiheutti se, että Tenpole Tudoria alettiin nähdä ja markkinoida novelty-bändinä.

Raisu, mukanahoilattava kappale äänitettiin singleä varten uudestaan. Albumilla on eri versio. Mainostarkoituksessa tehtiin vielä kunnon hauskanpitovideo, jossa sarvikypärät päässä lähdetään soutelemaan laivalla. B-puolella parodioidaan tuolloin suosittuja Stars on 45 -levyjä, joilla tutuista vanhoista hiteistä äänitettiin uudestaan lyhyitä pätkiä potpureiksi, joiden taustalle laitettiin mahdollisimman halpa ja yksitoikkoinen konerumpukomppi. Lopputulosta kuunnellessa saattoi sitten vaikka pistää diskotanssiksi... tai mikä viisaampaa, merkata paperille versioidut hitit ja ruveta sitten metsästämään niitä originaalilevytyksiä kaupoista kun kerran oli saatu kuunteluvinkkejä. Tenpole Tudorin käsittelyssä biisit Real Fun, Confessions, The Swords of a Thousand Men, 3 Bells in a Row, Judy Annual, There Are Boys ja... lauletaanko lopussa "Wunderbar" tai "Wunderbaum"?

Matriisiviesti a-puolella on kirjoitettu väärin: "EIN ZWEI DUEX TROIS".

 

 

BUY 121-A Sprout Head Uprising: Throw Some Water In
BUY 121-B Sprout Head Uprising: Nothing to Sing

Tätä singleä pidin Stiffin yhtenä hirveimpänä floppina, kunnes sain tietää, että se parodioi Lee "Scratch" Perryn samannimistä kappaletta, joka löytyy hänen albumiltaan Roast Fish, Collie Weed, & Corn Bread (1978). Eli hirveä levytys, jossa on sentään jonkinlainen pointti. Mutta keneen muka vetosi tällainen cajun-henkinen kansantanhu, jossa on korviariipivän kimeää naislaulua, banjoa ja viulua?

B-puoli kantaa oikeasti nimeä Nothing to Sing (Part 2). Mutta koska en löytänyt varmuudella kakkososaa mistään, saapi kelvata versio, jossa ei ilmoitettu lukevan suluissa mitään. Se on huomattavasti parempi. Mies laulaa akustisen kitaran säestyksellä apean balladin, jonka taustalle on laitettu tasaisin väliajoin toistuvia, voimakkaasti kaiutettuja rummunpaukahduksia. Kitaraosuus taitaa soida osittain takaperin, nauhaa on käännetty väärinpäin. Jännältä kuulostaa. Vaihteeksi taas hailakansiniset Stiff-etiketit.

BUY 122-A Jona Lewie: Shaggy Raggy
BUY 122-B Jona Lewie: Shaggy Raggied

Jotenkin Lewien tämänkertainen single ei ole purrut minuun kuten miehen muu tuotanto. Outous ja konstailu tuntuvat nyt itsetarkoituksellisilta, charmi on poissa. Shaggy Raggy jäi pelkäksi singlepalaksi.

Matriisiviestit: "RECORDS..." ja "MAKE RECORDS". Stiff-etiketit tällä kertaa punaiset.

BUY 123-A The Belle Stars: Slick Trick
BUY 123-B The Belle Stars: Take Another Look

Hiukan petrataan Hiawatha-singlestä. Rap-vaikutteinen Slick Trick kertoo naisesta, joka vain kylmästi käyttää hyväkseen baareissa iskemiään miehiä, ja jättää heidät kun näiden fyrkat loppuvat. Saksofonikuvio on ihan hyvä, mutta se tarttuvuus puuttuu yhä. Julkaistiin myös 12-tuumaisena sinisenä vinyylinä, jolla pidennetty versio a-puolesta.

 

 

BUY 124-A Alvin Stardust: Pretend
BUY 124-B Alvin Stardust: Goose Bumps

70-luvulla hetken suosiota maistanut glamrokkari Alvin Stardust kokeili comebackia, ja alkuun hyvällä menestyksellä. Pretend nousi neljänneksi ja toi Stiffille taas kaivattua rahaa. Vanha sävellys kyseessä, Ralph Marterie orkestereineen levytti sen jo 1952. Sittemmin monet muut ovat sitä versioineet, kuten Gerry & The Pacemakers, Nat "King" Cole, Brenda Lee, Marvin Gaye ja Sammy Davis Jr. Tyyli on vanhanajan kevytrokkia niille, jotka tuolloin fanittivat Shakin' Stevensia. Menoa on, muttei särmää. Pretendille tehtiin yliherttainen video, jossa mies on niin nättiä ja tyylikästä poikaa, koirat juoksevat ja alaikäiset fanit pyörivät ympärillä.

B-puoli on oma kynäily, ja se kulkee hiukan Bo Diddley -rytmillä. Singlestä on olemassa Suomi-painos.

 

 

BUY 125-A Billy Bremner: Loud Music In Cars
BUY 125-B Billy Bremner: The Price Is Right

Vanha konkari Bremner (syntynyt Aberdeenissa Skotlannissa 1946) soitti paljon Dave Edmundsin ja Nick Lowen kanssa, mm. näiden Rockpile-yhtyeessä. Hänen ensimmäisen soolosinglensä materiaalikin on tuttua ko. koulukunnan rokkia. B-puolessa on enemmän karjuntaa ja särmää kuin varsin kevyessä a-puolessa. Single myi huonosti.

 

 

BUY 126-A Madness: Shut Up
BUY 126-B Madness: Town With No Name
BUY 126-C Madness: Never Ask Twice (aka Airplane)

Shut Up on kiistatta tarttuvimpia Madness-singlejä. Listasijoitus oli seitsemäs, ei parhaita muttei huonokaan. Laulussa rikollinen yrittää vakuuttaa syyttömyyttään, ja tyypillisen hullunkurisessa videossa ollaan pukeutuneita poliiseiksi sekä raita-asuisiksi ja maskinaamaisiksi konniksi. Sanat "shut up" eivät kuitenkaan esiinny sanoituksessa, mutta kappaleen varhaisessa versiossa oli ylimääräinen säkeistö, jossa ne olivat mukana. Singleversio on 42 sekuntia lyhyempi kuin albumiversio, mutten tiedä, viitsinkö korvata neliminuuttista versiota lyhyemmällä Stiff-kansiossani. Kyllä hyvää biisiä mieluummin neljä minuuttia kuuntelee.

Town With No Name on hiukan villiltä länneltä kuulostava instrumentaali. 12-tuumaisella singlellä ylimääräinen kappale Never Ask Twice, joka kertoo kokeneesta maailmanmatkaajasta. Vaihtoehtoista titteliä Airplane on käytetty 90-luvun single- ja kokoelmajulkaisuissa.

Shut Up on mukana Madnessin kolmannella albumilla 7, joka käytiin äänittämässä Bahamasaarilla Compass Point -studiossa - samassa paikassa, jossa Desmond Dekker oli käynyt tekemässä albumia. Syynä olivat osin verotukselliset syyt, mutta Madnessin pojilla ei myöskään ollut tarpeeksi materiaalia kasassa uutta levyä varten, ja he arvelivat, että Nassaussa he voisivat rauhassa säveltää biisejä. Nassaun atmosfääri ei päässyt paljoa musiikkiin vaikuttamaan. Mikko Montosen Soundi-lehdelle tekemässä haastattelussa fonisti Lee Thompson mainitsi vain The Opium Eatersin vähän bahamalaisvaikutteisena kappaleena. Madness ei myöskään tehnyt mitään numeroa Bahaman-matkastaan, studiota ei mainittu levynkansissa. Sitäpaitsi suurin osa albumista ilmeisesti purkitettiin Lontoossa uudestaan, näin Alan Winstanley on kertonut.

Matriisiviestit: "PASS THAT BUCK" ja "GOOD LUCK TO THE SHERPAS". Joissakin painoksissa vielä b-puolella tarkennus "GOOD LUCK TO THE FAITHFUL SHERPAS".

BUY 127-A Any Trouble: Dimming of the Day
BUY 127-B Any Trouble: Another Heartache

Albumilta Wheels in Motion aiottiin irrottaa singleksi vielä nätti balladi Dimming of the Day, mutta toteuttamatta jäi. BUY 127 jäi siis julkaisematta. Minä olisin mielelläni koettanut myös Open Firea tai As Lovers Do'ta.

Any Trouble oli vaikeasti markkinoitava yhtye, sen jäsenet kun olivat niin tylsän tavallisen näköisiä. Kehnosta myynnistä sai bändi kärsiä vielä levy-yhtiön vaihdoksen jälkeenkin.

 

 

BUY 128-A Department-S: I Want
BUY 128-B Department-S: Monte Carlo Or Bust
BUY 128-C Department-S: Put All the Crosses in the Right Boxes

Department S:n toisella ja viimeisellä Stiff-singlellä sanat tulevat ulos ehkä vähän turhan hysteerisellä asenteella, melodian kustannuksella. Monte Carlo Or Bustin lopussa kuultavat naurunpyrskähdys ja ulvonta kertovat sentään, ettei oltu tosikoita. Täyttä new wave -menoa kummallakin kappaleella. 12-tuumaisella lisänä biisi, joka esiintyi jo Is Vic There? -singlen joissakin painoksissa. Siinä naisen jättämä mies huutelee, että aikoo suorittaa itsemurhan, ja lopulta hän sen tekeekin.

Bändi äänitteli 1981 albumia Sub-Stance Stiffin syytäessä rahaa studiokustannuksiin ja laitteistoihin, mutta sessiot olivat riitaisat. Basisti Tony Lordan erosi yhtyeestä ja hänet korvattiin Jimmy Hughesilla, joka oli soittanut mm. Cowboys Internationalissa ja Original Mirrorsissa. I Want -single ei myynyt toivotusti ja bändi joutui riitoihin Stiffin johdon kanssa, minkä seurauksena he saivat kenkää. Stiff oli siis haaskannut 70 000 punnan ennakkomaksun ja 50 000 punnan äänitysmaksut yhtyeeseen, joka sai potkut kahden julkaistun singlen jälkeen. Tämä oli vain yksi monista hätäisistä ja taloudellisesti huonoista ratkaisuista, jotka Stiff tuohon aikaan teki. Stiff yritti saada menetetyt rahat takaisin kiinnittämällä Department S:n toiseen levy-yhtiöön. Muut firmat kuitenkin menettivät mielenkiintonsa heti kuultuaan 70 000 punnasta. Stiff ei suostunut myymään albumin Sub-Stance masternauhoja alle 50 000 punnalla - kukaan ei tarttunut tähänkään tarjoukseen. Pattitilanteeseen joutunut Department S hajosi seuraavana vuonna.

Sub-Stance julkaistiin vihdoin vuonna 1993 Mau Mau Recordsin toimesta, tosin nimellä Is Vic There?. 2002 tuli LTM-merkiltä toinen, kattavampi uudelleenjulkaisu oikealla nimellä.

 

 

BUY 129-A Tenpole Tudor: Throwing My Baby Out With the Bathwater
BUY 129-B Tenpole Tudor: Conga Tribe

Listasijoitus vaatimaton 49. tällä singlellä. Throwing... on mukana kakkosalbumilla Let the Four Winds Blow, joka ei sijoittunut ollenkaan. Albumi jouduttiin tekemään liiaksi kiireessä ja se kostautui lopputuloksessa. B-puoli Conga Tribe on tyhjäntuntuinen puoli-instrumentaali.

Matriisiviestit: "THE THIRD CRUSADE" ja "THE LIONHEARTS".

 

 

BUY 130-A The Belle Stars: Another Latin Love Song
BUY 130-B The Belle Stars: Miss World
BUY 130-C The Belle Stars: Stop Now
BUY 130-D The Belle Stars: Having a Good Time

The Belle Stars oli saanut toimia sopivasti Madnessin lämmittelijöinä. Bändien musiikilliset tyylit sopivat yhteen hyvin, ja sattumoisin yksi Madnessin jäsenistä oli löytänyt Belle Starsien riveistä tyttöystävänkin.

Kolmannella kerralla tytöt petrasivat taas ja tarjosivat EP:n, jonka jokaisessa kappaleessa on jokin ajatus. Ensin tarjotaan tarttuvaa latinomeininkiä, sen jälkeen kuvaillaan kriittisesti Miss Maailmana olemisen ja elämisen tyhjyyttä ja pohjimmaista yksinäisyyttä, kysytään joltakulta aikuiseksi varttuneelta naiselta millaista elämää tämän oikeastaan pitäisi rakentaa itselleen, ja päätetään levy niin raisuun ja nopeaan menopalaan, että väkisinkin tempautuu mukaan.

Tytöt kiinnittivät lavalla ollessaan erittäin paljon huomiota visuaalisuuteen ja pyrkivät käyttämään mahdollisimman monipuolisesti eri asusteita. Tämän pikkulevyn kannessa se ensimmäistä kertaa myös näkyi levyjen ostajille. Kosketinsoittaja Penny Leyton lähti yhtyeestä Slick Trick -singlen osoittauduttua heikosti myyväksi. Hänen tilalleen otettiin saksofonisti ja kosketinsoittaja Clare Hirst. Tuottajaksi vaihtui Pete Wingfield. Having a Good Time -biisiä oli mukana kirjoittamassa Gaz Mayall, John Mayallin poika, joka oli avustanut myös Bodysnatchersien ensisinglen b-puolen Ruder Than You kirjoittamisessa. Samaa kappaletta äänitettäessä studiossa oli myös basisti Lesley Shonen koira Ralph, jonka haukunta ilmeisesti kuuluu kahdessa viimeisessä tahdissa. En huomaa muutakaan kohtaa, missä se voisi kuulua.

BUY 131-A Jona Lewie: Rearranging the Deckchairs on the Titanic
BUY 131-B Jona Lewie: I'll Be Here

Ilmeisesti Lewiella oli vaikeaa saada kakkosalbumiaan Heart Skips Beat tehdyksi, kun Stiff aina ahnaasti julkaisi hitin toivossa heti kaikki valmistuneet biisit singleinä. Tämän singlejulkaisun järkevyys tuntuu jo kyseenalaiselta. Miten tällainen tunnelmoiva instrumentaali voisi menestyä? Eikä se menestynytkään. Erittäin nätti se kuitenkin on, aaltojen pauhua laivan kylkeä vasten, hiukan heikkoa sumutorvea, ja päällä Juan Martinin espanjalaistyylistä akustista kitarointia sekä taustakuoron laulua. Tämän tahdissa voi vaikka vetäytyä yöpuulle. Ja pitkäveteistä b-puolta kuunnellessa varmasti rupeaakin ramasemaan.

Matriisiviesti a-puolella: "GOOD LUCK LEW!". Hailakansiniset Stiff-etiketit.

BUY 132-A Alvin Stardust: Wonderful Time Up There
BUY 132-B Alvin Stardust: Love You So Much

Alvin yritti jatkohittiä levyttämällä gospelia! Lee Roy Abernathyn sävellys tunnetaankin myös toisella nimellä Gospel Boogie. Kenties innoitus laulun levyttämiseen tuli siitä, että Pat Boone sai siitä ison hitin vuonna 1958. Single ei pärjännyt, vaatimaton 56. sija oli tuloksena. Versio on kyllä rokkaava ja menevä. Promovideona lavaperformanssi tanssivan yleisön edessä. Välillä vaihdetaan valkoiseen taivastaustaan. B-puoli pehmoilee tylsästi.

 

 

BUY 133-A The Cory Band with The Gwalia Singers: Stop the Cavalry

The Cory Band on jo 1800-luvulla perustettu kuoro, The Gwalia Singers taas vasta vuodesta 1966 toiminnassa ollut kuoro - molemmat walesilaisia. Yhdessä nämä yrittivät tuoda Stiffille toisen jouluhitin versioimalla Jona Lewien vuoden 1980 jouluhittiä. Arvaahan sen miten käy kun yritetään laskelmoida. Ei tällainen marssimusiikki sitäpaitsi ole massojen musiikkia. Itsekin tyydyn kyllä siihen alkuperäiseen versioon. B-puolella lauletaan Paul Ankan The Longest Dayta - tästä en ole löytänyt kuuntelunäytettä mistään. Tästä julkaisusta on olemassa myös kaksi levyä yhden hinnalla -tuplasinglepainos, jonka toinen kiekko on se Lewien single alkuperäisine kansineen, etiketteineen ja b-puolineen.

Singlen kanteen kirjoitettiin a-puolen nimi väärin, joten joidenkin kappaleiden päälle lyötiin suorakaiteen muotoinen tarra, jossa moka oli korjattu. Tuplasingleversion kanteen lisätyssä pyöreässä tarrassa luki aluksi väärä levynumero: TBUY 135, vaikka piti olla TBUY 133. Innokkaimmat Stiff-keräilijät varmaan koettavat löytää tuplasinglen, jonka kannessa on sekä korjaamaton biisititteli että virheellinen pyöreä tarra.

Matriisiviesti a-puolella: "HAPPY X-MAS - A HIT".

BUY 134-A Madness: It Must Be Love
BUY 134-B Madness: Shadow on the House

Madnessilta hieman herkempi singlejulkaisu tällä kertaa. Pelkkä rakkauslaulu ilman kommervenkkejä. Kyseessä on tosin cover-versio - kappaleen kirjoitti Labi Siffre, ja hänen alkuperäinen versionsa nousi brittilistan sijalle 14 vuonna 1971. Se lisättiin seuraavana vuonna Siffren kolmannelle albumille Crying Laughing Loving Lying. Madnessin versio ylsi neljänneksi, mutta jäi irtosingleksi albumien 7 ja The Rise & Fall väliin. Videossakin hieman  - vain hieman - hillittiin hölmöilypuolta. Koettakaapa tunnistaa Siffre tuosta videosta:

https://www.youtube.com/watch?v=vmezIIrFQmY

 

1982

 

 

 

BUY 136-A Dancing Did: The Lost Platoon
BUY 136-B Dancing Did: The Human Chicken

BUY 135 oli uudelleenjulkaisu Ian Duryn singlestä "What a Waste / Wake Up and Make Love With Me".

Eveshamssa, Worcestershiressä 1979 perustettu Dancing Did soitti folk-vaikutteista postpunkkia. Vuoteen 1982 mennessä syntyi viisi singleä ja albumi And Did Those Feet. Bändi hajosi 1983. Ainoalla Stiff-singlellä kokeiltiin sotaisan marssimusiikin tehoa. The Lost Platoon kertoo uhmakkaasta mutta vastentahtoisesta joukosta, joka marssii runnotulla maaperällä. B-puoli alkaa hullunkurisena accapella-mantrana, mutta muuttuu puolenvälin jälkeen rokiksi. Singleä myytiin kahdella erilaisella kannella.

Dancing Didin musiikki määriteltiin aikoinaan sekoitukseksi The Clashia ja Steeleye Spania. Heitä verrattiin myös Dexy's Midnight Runnersiin, Tenpole Tudoriin, Echo & The Bunnymeniin ja Southern Death Cultiin. Kuuntelin singlet b-puolineen YouTubesta, ja aika mainion omaperäistä, kieli poskessa vedettyä musiikkia sainkin kuulla. Kannattaa tutustua.

 

 

BUY 137-A Tenpole Tudor: Let the Four Winds Blow
BUY 137-B Tenpole Tudor: Sea of Thunder

Vielä otettiin Let the Four Winds Blow -albumilta nimikappale singleksi, mutta tämäkään ei sijoittunut listoilla. On kuitenkin menevä hoilotus kivan höpinäkoukun kera. B-puolen laulaa joku muu kuin Eddie (kenties kappaleen kirjoittanut kitaristi Bob Kingston?), se on melko tavanomainen esitys eikä linjassa Tenpole Tudorin tutun tyylin kanssa. Pidän lopun pianosoolosta.

Bändi kävi keväällä 1982 kiertueella Suomessakin, ensimmäinen keikka näillä perukoilla oli Tavastialla. Bändi esiintyi tosin vaisusti, oliko syynä yleisön vähyys vai lainakamat? Joka tapauksessa Let the Four Winds Blow -LP:stä julkaistiin Suomi-painos - minulta löytyy se hyllystäni.

 

 

BUY 138-A Pookiesnackenburger: Just One Cornetto
BUY 138-B Pookiesnackenburger: Turkish Bath
BUY 138-C Pookiesnackenburger: Just One Expresso

Brightonissa 1980-luvun alussa perustettu kuusijäseninen ryhmä julkaisi kaksi huumorialbumia, kirjoitti materiaalia Channel 4 -kanavalla esitettyyn sarjaan Alter Image ja sai 1985 oman tv-shown samalla kanavalla. Eräänlainen humoristinen teatteriporukka siis. He toimivat myös useasti Madnessin lämmittelyaktina. Ehkä tästä syntyi ajatus antaa heidän tehdä yksi single Stiffille.

Joskus takavuosina olin kuullut Just One Cornetton, mutten muistanut siitä yhtään mitään ennen kuin tätä Stiff-hommaa varten tutustuin siihen uudestaan. En edes sitä, millaista musiikkia saisin kuulla. Sen muistin, että jokin Cornetto-niminen jäätelö on olemassa, mutta ajattelin, että tällä singlellä viitattaisiin sentään johonkin puhallinsoittimeen. Erehdys, a-puolella ihan oikeasti lauletaan siitä italialaisesta herkkujäätelöstä. Toivottavasti maksettiin rojalteja sille jäätelöfirmalle mainostamisesta. B-puolella laulun minähahmo Pookie toteaa olevansa liian lihava (syönyt liikaa välipalapurilaisia - siitä yhtyeen nimi), ja että hänen pitäisi käydä turkkilaisessa kylpylässä laihtumassa vähän. Lopulta mies muuttaa mielensä ja tuumii, että parempi olla lihava eikä tässä mitään saunaa tarvita.

Musiikki svengaa omalla tavallaan. Ei tämä mitään rokkia ole, vaan puhaltimet, haitari ja supernopea rummuttelu tahdittavat a-puolen kuorohoilotusta. Kappale on mukana ryhmän ensimmäisellä LP:llä Pookie Beach Party (1982). B-puolella musisoidaan aiheeseen sopivasti turkkilaiseen malliin.

Just One Cornetto viehätti ainakin suomalaisen Stiffits-nimisen kokoelmalevyn koostajaa. Samalle LP:lle tuli myös mm. Madnessia, Alvin Stardustia, Jona Lewietä, Lene Lovichia, Billy Bremneriä sekä Tenpole Tudoria.

Promosinglellä on aivan eri versio a-puolesta, sen nimi on Just One Expresso, eikä jäätelöä mainita. Alun vaimea höpötys puuttuu myös.

 

 

BUY 139-A Jona Lewie: I Think I'll Get My Hair Cut
BUY 139-B Jona Lewie: What Have I Done

Ei tämä single menestynyt, mutta symppis laulu kuten sen videokin, joka aika tarkkaan kuvittaa laulun sanat. Lewie soittaa koskettimia, käy parturissa ja diskossa ja katselee naisia. Erikoisuutena videolla nähdään zob stick, kengällä varustettu hyppykeppi, joka oli Brett Marvin and The Thunderboltsin vakiosoitin. Lewien vanha Brett Marvin -bändikaveri Keith Trussell hakkaili sitä itse levytyksessäkin.

Single on keräilijälle tavallaan tarpeeton, molemmat kappaleet kun ovat mukana Heart Skips Beat -albumilla. Siitäkin LP:stä on olemassa suomalaispainos. Lewie pitää levyä hajanaisena, koska siinä on kahdeksan eri tuottajan kädenjälkeä - heidän joukossaan Rupert Hine sekä ex-10CC -miehet Kevin Godley ja Lol Creme.

Matriisiviestit: "MAKING MONEY" ja "FOR DISCRIMINATING DEALERS".

 

 

BUY 140-A Madness: Cardiac Arrest
BUY 140-B Madness: In the City

Madnessiltä yllättävä floppisingle - vain 14. sija. Kenties sen vuoksi bändi harvoin soitti tätä livenä. Laulun vakava aihe pelästytti monet. BBC ei pitänyt videosta, joka varsin tarkkaan kuvittaa laulun tarinan. Laulu työhullusta joka hermoilee ja saa sydänkohtauksen työmatkallaan oli viimeinen 7-albumilta lohkaistu single. Seurakseen se sai biisin, joka kirjoitettiin japanilaista Honda City -automainosta varten. In the City on sen verran tarttuva ja vauhdikas kappale, että se on päässyt Madness-kokoelmillekin - kuten 1982 julkaistulle Complete Madnessille. Japanissa In the City julkaistiin singlenä, b-puolenaan Shut Up. Seiskatuumaversiossa Cardiac Arrest -biisi päättyy eri tavalla kuin albumiversio, eli kertosäkeen toistamiseen ja loppuhäivytykseen. 12-tuumaisella singlellä vain teennäisesti pidennetty, 4:10 kestävä versio Cardiac Arrestista eikä muuta ekstraa. Etiketeissä löytyy valkoista, pinkkiä ja punaista Stiff-etikettiä.

 

 

BUY 142-A Alvin Stardust: Weekend
BUY 142-B Alvin Stardust: Butterflies

BUY 141:n piti olla jotain Lene Lovichilta. Sen tarkemmin en tiedä.

Alvin jatkaa samaa linjaa: a-puolella cover, b-puolella oma biisi. Bill ja Doreen Postin kirjoittama Weekend on alunperin Eddie Cochranin esittämä. Minulle tuttu myös The Moven versiona. Alvin vetää sen vähän hitaampana ja pistää taustalle kunnon sähäkän kasarisovituksen. Myös video on tänä päivänä silkkaa 80-lukulaista nostalgiaa: alussa hieman duunarikuvastoa, sitten revitellään näyttävästi tyylikkäillä vaatteilla ja autoilla, mallinukeilla, yökerhon pyörivillä diskopalloilla ja coolilla asenteella. Butterflies on samaa tavaraa nopeammalla temmolla. Ostava yleisö ei innostunut, eikä single sijoittunut listoilla. Stiff-etiketit valkoiset, keltaisella Alvin Stardust -tekstillä.

BUY 143-A Billy Bremner: Laughter Turns to Tears
BUY 143-B Billy Bremner: Tired and Emotional (and Probably Drunk)

Bremner koetti vielä kerran saada Stiffille hitin. Ei onnistunut. Bremner ja Will Birch kynäilivät kaksi kappaletta. Laughter Turns to Tears on ihan mukava ja sopii hyvin a-puoleksi. B-puolen sanoituksessa tehdään kunniaa The Coasters -yhtyeelle, pistämällä vain pötköön iso määrä yhtyeen kappaleiden nimiä. Hauskaa.

Valkopohjaiset Stiff-etiketit, joissa Bremnerin nimi toistuu huomiotaherättävästi punaisella.

 

 

BUY 144-A Desmond Dekker: Book of Rules
BUY 144-B Desmond Dekker: Allamanna

Compass Point -albumilta ei herunut yhtään virallista singlelohkaisua. We Can and Shall -pikkulevyä ei tullut, Book of Rules oli Will Birchin tuottama uusi kappale, joka paritettiin yhteen albumin päätöskappaleen Allamanna kanssa.

Albumin äänityssessiot Bahamasaarilla olivat nielleet kovasti rahaa, ja lisää meni kun levyä miksattiin New Yorkissa Sterling Sound -studiossa. Levy myi heikosti ja tuotti Stiffille isot tappiot.

Book of Rules on alkujaan The Heptonesin iso hitti vuodelta 1973, ja Dekker versioi sitä runsaan taustan päällä. Menestystä ei tullut. Allamanna oli oma tuore kappale.

Valkopohjaiset Stiff-etiketit, jotka Dekkerin nimi sävyttää keltaisella.

 

 

BUY 145-A The Astronauts: I'm Your Astronaut
BUY 145-B The Astronauts: Commander Incredible

Täyttä syntetisaattori-new wave -menoa tuntemattomaksi jääneeltä bändiltä. Pauhaavien sovitusten päällä puhutaan ja lauletaan tunteella ja paatoksella kuorossa kaksi astronauttiteemaista laulua. Niitä singlejä, jotka kuulostavat siltä kuin jotkut muista yhteyksistä tunnetut muusikot olisivat kokoontuneet yhteen, päättäneet huvitella tekemällä tekaistulla bändinimellä jotain ja piiloutuneet verhon taakse.

Stiffin promotiedotteen mukaan kyseessä oli kuitenkin oikea yhtye. Sen mukaan jäsenet olivat: Alexander Somers Burton - laulu, David Lief - koskettimet, Gerardine McDermott - laulu, ja Brian Clarke - kitara. Discogs tosin väittää, että jäsenet olivat Burtonin ja Liefin lisäksi Helen Hoffner ja Simon Burton, ja Hoffner ja Simon Burton mainitaan myös löytämäni YouTube-videon kommenteissa bändin jäseninä. Ota tuosta selvää.

A.S. Burton ja Lief kirjoittivat näiden kahden kappaleen lisäksi myös biisin Opera of Love tuntemattomalle And Indians -syntsapopyhtyeelle vuonna 1984. Lief ja Simon Burton vastasivat The Krankies -yhtyeen 1984 tekemästä lastenlevystä The Krankies Go to Hollywood vuonna 1984. Helen Hoffner muistetaan kenties 1992 tekemästään soololevystä Wild About Nothing, ja listahitistä Summer of Love. Simon Burton oli tärkeänä tausta-apuna tuolla Hoffnerin levyllä.

Oli porukka The Astronautsin singlellä mikä hyvänsä, kuriositeetiksi tämä jää mieleenpainuvuudestaan huolimatta. Ei tästä menestystä olisi voinut tulla.

Julkaistiin vihreällä ja punaisella vinyylillä. Promosinglet olivat mustia.

 

 

BUY 146-A Madness: House of Fun
BUY 146-B Madness: Don't Look Back

Madness joutui melkein yksinään tuomaan rahaa taloon. House of Fun oli ykköshitti - heidän ainoansa - kesällä 1982. Hyvä suoritus laululta, joka kertoo pojasta, joka yrittää huonolla menestyksellä ostaa kortsua 16-vuotispäivänään. Kappaletta ei lisätty millekään albumille, vaan se jäi irtosingleksi.

Biisillä ei ensin ollut kertosäettä, ja nimikin oli ensin "Chemist Facade". Stiff-pomo Dave Robinson vaati siihen kuitenkin kertosäkeen, joten Mike Barson sävelsi sellaisen pianolla. Kappale oli ehditty jo äänittää, joten kertosäkeet dubattiin päälle jälkeenpäin. Homma osoittautui vaikeaksi ja se oli tehtävä kahdessa vaiheessa, mutta lopulta biisi oli valmis julkaistavaksi. House of Fun itse asiassa sai ensijulkaisunsa kokoelmalevyllä Complete Madness, joka tuli ulos huhtikuussa. Single julkaistiin vasta kolme viikkoa myöhemmin. B-puoli Don't Look Back on taidolla tarjoiltua täytettä, kaikenlaista pientä kivaa funkyn rumpukompin päällä.

Video kuvattiin suureksi osaksi Great Yarmouthissa sijaitsevassa Pleasure Beach -huvipuistossa.

Madness vieraili Älypäät-komediasarjassa esittämässä tämän hittinsä. Rick: "Do any of you lot know "Summer Holiday" by Cliff Richard?" Suggs: "You hum it... I'll smash your face in!"

Osassa singleistä matriisiviesti b-puolella: "CHEMIST FACADE". Julkaistiin myös ajalle tyypillisillä Stiff-etiketeillä, joissa "Madness"-teksti toistui keltaisena, sekä kuvasinglenä, jossa kuva-aiheena tuo yllä näkyvä etiketti.

 

 

BUY 147-B Jane Aire and The Belvederes: Heat of the City

Jane Aire palasi itsevarmemmalla asenteella, uusiutuneella Belvederes-kokoonpanolla, mieluisammilla työtovereilla ja musiikillisesti uudistuneena. Oli ottanut laulutuntejakin. Niin siinä kuitenkin kävi, että hän sai singlenä ulos vielä soolokappaleen I Close My Eyes and Count to Ten, alunperin Dusty Springfieldiä vuodelta 1968, ja sen jälkeen häntä ei ole levyillä juuri kuultu. Airen versiota en ole löytänyt edes YouTubesta, mutta singlen b-puoli, Belvederesien kanssa esitetty Heat of the City on jopa Spotifyssa. Hieman reggaehen vivahtava komppi perkussioineen ja kevyine syntetisaattorin näpräilyineen tahdittaa rennosti mukavaa laulua. Saksofonisoolo tuo lisäväriä. Tässä on enemmän vetovoimaa kuin Belvederesien albumissa.

Stiff-etiketti, jossa Jane Aire -teksti keltaisena.

 

 

BUY 148-A Electric Guitars: Language Problems
BUY 148-B Electric Guitars: Night Bears
BUY 148-C Electric Guitars: Ex U.S. Presidents

Kaksi opiskelijaa Bristolin yliopistosta, Neil Davenport ja Richard Hall, kyllästyi tylsään opiskelijaelämään. Niinpä he päättivät perustaa Electric Guitarsin vuonna 1980. Davenportista tuli vokalisti, Hallista basisti. Mukaan he saivat kitaristi Andy Sandersin, rumpali Matt Saltin ja kosketinsoittaja Dick Truscottin. Salt kehitti itselleen epätavallisen rumpusetin, johon kuului pulloja, metallilevyjä ja peltipurkki. Ensisingle "Health / Continental Shelf" ilmestyi jo samana vuonna paikallisella Fried Egg Records -merkillä. Kakkossingle Work ylsi indielistan 45. sijalle. Keikka Thompson Twinsin lämmittelijöinä toi heidät Stiffille. Language Problems oli ryhmän kolmas single.

Tarjolla on pirteää, kevyesti new wave -vaikutteista poprockia aitoon kasarityyliin, naistaustalaulajien kera. Taustavokalistit olivat nimiltään Wendy ja Sarah. Koska heillä oli päivätyönsä, he eivät olleet varsinaisia yhtyeen jäseniä, mutta he olivat käytettävissä keikoilla ja studiossa. B-puolella hitaampi kappale, jossa nakuttavaa perkussiota.

12-tuumaiselle versiolle laitettiin pitempi versio a-puolesta sekä ylimääräinen kappale, instrumentaali Ex U.S. Presidents. Levylle annettiin uudenmallinen etiketti, joka oudosti tuntuu sivuuttavan Stiffin singlen julkaisijana.

Lene Lovichin Lucky Numberia versioitiin telkkarissa maapähkinämainoksessa, joten BUY 149 oli uudelleenjulkaisu Lucky Numberista ja New Toy'sta - samalla singlellä.

 

 

BUY 150-A The Belle Stars: Iko Iko
BUY 150-B The Belle Stars: The Reason

Koska kolme ensimmäistä pikkulevyä eivät olleet menestyneet, Belle Starsit päättivät kokeilla lainamateriaalia. Vanha Dixie Cups -hitti sai oivan käsittelyn. Tuottajana toimi Brian Tench. Sovitus on jännittävä ja runsas. Minä pidän kovasti, ja niin piti myös muuan toinenkin...

Pahaksi onneksi skottimalli nimeltä Natasha England toi oman versionsa julki samaan aikaan, toukokuussa 1982, ja hänen tulkintansa ylsi brittilistan sijalle 10. Belle Starsit joutuivat tyytymään 35. sijaan.

Hiukan lohtua saatiin vuonna 1989. Se muuan toinen biisin fani oli Dustin Hoffman, joka oli tekemässä elokuvaa Sademies (Rain Man) Tom Cruisen kanssa. Hoffman halusi Belle Starsien version leffan soundtrackiin. Singlejulkaisu nousi USA:n listan sijalle 14. Jenkit olivat remiksanneet kappaleen, ja he tekivät sille oikein sähäkän videonkin, jossa hiukan ikääntynyt vokalisti Jennie Matthias laulaa ja tanssii ja välillä näytetään välähdyksiä elokuvasta.

Stiff julkaisi singlen myös kuvalevynä. Perusversiossa Stiff-etiketissä toistuu Belle Stars -teksti punaisella.

Stiff-singlen b-puoli, Pete Wingfieldin tuottama The Reason kuuluu sekin Belle Stars -suosikkeihini, etenkin b-puolista puhuttaessa. Se on nopea ja sävykäs, ja omaa jännän kertosäkeen.

Iko Iko -sävellyksestä on käyty USA:ssa tekijänoikeusvääntöä kahteenkin otteeseen. Vuonna 1953 James "Sugar Boy" Crawford levytti oman sävellyksensä Jock-A-Mo, joka ei menestynyt. 1964 Dixie Cupsit jammailivat studiossa laulua, jota yhtyeeseen kuuluneet Hawkinsin siskokset olivat kuulleet isoäitinsä hyräilevän. Koska he eivät tunteneet laulun alkuperää, tekijäkrediitit menivät koko yhtyeelle. Crawford haastoi Dixie Cupsit oikeuteen vuonna 1965, väittäen että Iko Iko on kopio hänen laulustaan Jock-A-Mo. Oikeus ei huomannut tarpeeksi yhtäläisyyttä laulujen välillä eikä antanut lauluntekijäkrediittiä, mutta Crawford sai jatkossa neljännesosan tuotoista biisiä julkisesti esitettäessä, radiosoitosta ynnä muusta. 1991 Dixie Cupsien ex-manageri Joe Jones perheineen pani vireille oikeusjutun väittäen, että he kirjoittivat laulun vuonna 1963. Jones hävisi lopulta 11 vuotta kestäneen oikeusjutun.

 

 

BUY 151-A Brigit Novik & M: Danube
BUY 151-B Brigit Novik & M: Neutron

Sinistä printtiä sisältävän PVC-muovin sisään pakattu keltainen levy näyttää aika kamalalta. M eli Pop Muzik -hitillään pinnalle noussut Robin Scott ja hänen vaimonsa / työpartnerinsa, laulajatar Brigit Novik tarjoavat a-puolella kevyttä tanssipoppia jonkinlaisen huilusyntetisaattorin kera. Novik laulaa paksulla ranskalaisaksentilla, ja tulos on ehkä liian mannereurooppalainen joidenkin makuun. B-puoli on hurjempaa konemusaa. Neutronin äänitin itselleni yhdestä YouTube-videosta, joka on kuvitettu tämän singlen kuvalla. Se on sama versio kuin se joka on M:n 1982 tekemällä Famous Last Words -albumilla - en huomannut eroa kun vertailin videota ja omaa CD-kappalettani tuosta albumista. Kuka toisaalta takaa, että ko. YouTube-videolla on Neutron nimenomaan singleltä siirrettynä? 12-tuumaisella singlellä on yli viisiminuuttiset versiot kummastakin kappaleesta.

BUY 152-A Alvin Stardust: I Want You Back in My Life Again
BUY 152-B Alvin Stardust: I Just Wanna Make Love to You

Alvin versioi The Carpentersia. Tuo duo levytti Kerry Chaterin ja Chris Christianin kirjoittaman laulun 1981, ja Alvin kokeili sen tehoa omassa käsittelyssä. Itse asiassa ensilevytyksen teki tuntematon The Cooper Dodge Band vuonna 1980, mutta kuinka moni sen on kuullut? Tulos on hyvin tavallista poppia, joka ei jaksanut kohota listoille. Ei auttanut kuvalevynkään julkaisu.

B-puolella taas miehen oma sävellys ja sanoitus, eikä se ole yhtään sen kiinnostavampi. Lopussa Alvin toistaa biisin nimeä liian monta kertaa. I just wanna keep on endlessly repeating that I wanna make love to you...

Vielä kerran käytettiin tuon ajan perus-Stiff-etikettiä. Alvinin nimi toistuu siinä pinkkinä.

 

 

BUY 153-A Madness: Driving in My Car
BUY 153-B Madness: Animal Farm (Tomorrow's Dream Warp Mix)
BUY 153-C Madness: Riding on My Bike

Mutta Madnessin pojat ne vaan saivat jokaisen singlensä listalle, vaikka se olisi ollut pelkkää pelleilyä kuten tämä. Sanoituksessa mennään puhtaasti hönöilyvaihteella: "I've been driving in my car / It's not quite a Jaguar / I bought it in Primrose Hill / From a bloke from Brazil / It was made in fifty-nine / In a factory by the Tyne..." "I've been driving in my car / And it don't look much but I've been far / I drive up to Muswell Hill / I've even been to Selsey Bill"...

Nelossija brittilistalla. Bändin huvittavimpiin lukeutuva video on jäänyt mieleeni hyvin, kun pojat ajelevat Maddiemobileksi ristityllä valkoisella Morris Minillään. Fun Boy Three -yhtyeen jäsenet nähdään huono-onnisina liftareina.

Driving in My Car ei It Must Be Love -coverin ja House of Funin tavoin myöskään löydy varsinaisilta albumeilta. 12-tuumaisella singlellä lisänä oleva Riding on My Bike on väsynyt toisinto a-puolesta, silkkaa tylsää vanhan purkan jauhamista. En viitsi kummemmin kiinnittää huomiota sanoitukseenkaan, siinä ei tunnu olevan mitään hauskaa. Animal Farm on pientä sekoilua ja laulunpätkää sisältävä puoli-instrumentaali, joka on väännetty kasaan 7-albumin raidasta Tomorrow's Dream.

Matriisiviestit: "ON YOUR BIKE SUNSHINE!" ja "THIS ARE HEAVY T.D. SIDE". Etiketit saivat ihan erillisen, autoaiheisen designin, paitsi 12-tuumaisella, jonka etiketeissä on usealle polkijalle suunniteltu polkupyörä. Kuvalevyn lisäksi Stiffillä kulutettiin fyrkkaa vielä singleen, jonka kannet avautuvat julisteeksi.

 

 

BUY 154-A Sylvia and The Sapphires: Shopping Around
BUY 154-B Sylvia and The Sapphires: Street of Love

Sylvia and The Sapphires oli Stiffin oma musta naissoulyhtye. Arvostan sitä, että Englannistakin löytyi oma musta soul/funk -skenensä, jonka tuotoksia on koottu kokoelma-CD:ille, mutta näiden naisten levytykset ovat tuntuneet unohtuneen.

1958 Croydonissa, Etelä-Lontoossa Jamaikan siirtolaisten perheeseen syntynyt Sylvia Mason-James oli tehnyt oman diskolevynsä vuonna 1979, hänen siskonsa Ruby James oli myös saanut aikaiseksi muutaman soolosinglen vuosina 1969-1979 ja tehnyt paljon taustalaulutyötä sekalaisilla levyillä. Sisarusparveen kuului vielä Vicky, ryhmän kolmas jäsen.

A-puolta ei pidä sekoittaa vanhaan Miracles-hittiin Shop Around. Tämä ei ole Motownia, vaan Phil Spectorin Wall of Soundin jäljittelyä uusilla sävellyksillä. Lopputulos on komea, ja sillä olisi pitänyt herua listamenestystä. Ei herunut. Tuottajia ei ole kreditoitu, mutta merkintä "A Jayodee Production" tarkoittanee kolmikkoa Colin Jennings - J. Vincent Edwards - Steve O'Donnell, jotka kirjoittivat biisit.

Julkaistiin myös kuvalevynä. Normiversiossa uniikit etiketit.

Kaksi muuta singleä tuli, ennen kuin Sapphiresit vaipuivat unhoon. Kolmikko lauloi yhdessä taustoja muutamilla levyillä vielä niinkin myöhään kuin 1988, mm. The Undertonesin The Sin of Pride -LP:llä ja Yazoon The Other Side of Love -singlellä.

 

 

BUY 155-A The Belle Stars: The Clapping Song
BUY 155-B The Belle Stars: Blame

Lincoln Chasen kirjoittama ja alunperin Shirley Ellisin vuonna 1965 levyttämä laulu. Tällä kertaa markkinoille ei ilmaantunut kilpailevia versioita, joten Belle Starsien single saattoi kivuta jopa brittilistan 11. sijalle asti. Muuten kappaletta on kyllä versioitu lukemattomia kertoja vuosien varrella, Pia Zadora sai siitä Top 40 -hitin USA:ssa seuraavana vuonna eli 1983. The Clapping Song on silkka hauskanpitolaulu, joka yllyttää kaksi kuuntelijaa keskinäiseen taputusleikkiin. Sanoitus kertoo leikin ohjeet, mutta Belle Starsien versiossa ei niitä ehdi tajuta sanojen vilistäessä ohi niin nopeasti. Kannattaa siis pitää sanat jollain paperilla, jos leikkiminen huvittaa. Tai sitten kuunnella Ellisin versiota, joka on hillitympi.

Lisäksi Lincoln Chase ujutti mukaan sanoja The Light Crust Doughboys -nimisen western swing -ryhmän 1939 levyttämästä laulusta Little Rubber Dolly, mutta Floyd Tillman jäi ilman krediittiä tästä.

Videolla Belle Starsit ovat pistäneet pystyyn kunnon bileet isolle joukolle. Mukaan on tungettu niin paljon eksoottista rekvisiittaa, muualla kuvattua pelleilymateriaalia ja kameran liikehdintää, että videota katsoessa vähän hengästyy.

Peter Collinsin tuottama single julkaistiin myös kahtena eri 12-tuumaisena painoksena, joista toisessa kirkas, väritön vinyyli, sekä 7-tuumaisena kuvalevynä. Maksisinglellä on vain pitempi versio a-puolesta ja normiversio b-puolesta. Uniikit etiketit on taiteilija piirtänyt täyteen käsiä.

 

 

BUY 156-A Albania: Could This Be Love
BUY 156-B Albania: Little Baby

Glasgowssa, Skotlannissa 1979 perustettu uuden aallon syntsapop-yhtye Albania sai julki neljä singleä ja yhden albumin (Are You All Mine, 1981) Chiswick Recordsille. Musiikki on lievästi tanssittavaa saksofonin kera, moninaisilla aineksilla höystettyä, näppärillä ja erikoisilla sanoituksilla. Stiff-single oli Albanian joutsenlaulu, bändiä tanssittavimmillaan. Kuulostaa siltä kuin sitaria olisi käytetty. Vahva singlebiisi. 12-tuumaisella noin kuusiminuuttiset versiot kummastakin kappaleesta.

Matriisiviestit: "ALBANIA FOREVER" ja "RODEO LIVES". Lienee viittaus Rodeo-nimiseen kantrirock-bändiin, jossa osa Albanian jäsenistä oli aiemmin soittanut.

Bändistä kiinnostuneille linkki Saltykan musiikkiblogiin, jossa perusteellisen kirjoituskokoelman lopuksi ryhmän johtohahmon K-Y McKayn tarinaa itsestään, elämänkatsomuksestaan, bändistä ja omista myöhemmistä tekemisistään:

http://saltyka.blogspot.com/2010/01/albania.html

BUY 157-A Via Vagabond: Who Likes Jazz?
BUY 157-B Via Vagabond: Jazz

Nick Plytasin ja Anne Pigallen muodostama duo heitti nauhalle outoa jatsahtavaa syntsamusiikkia. Pianoa, perkussiopaukuttelua, sekalaisia efektejä ja prosessoitua "jazz"-sanan hokemista monotonisen konerumputaustan päällä. Robin "M" Scott toimi tuottajana. B-puolella lisää täsmälleen samaa. 12-tuumaisella singlellä on pidempi remiksattu versio a-puolesta.

Pariisissa syntyneellä multimediataiteilijatar Anne Pigallella on Wikipedian mukaan ollut varsin värikäs elämä. Nick Plytas on omalla nimellään levyttänyt muutaman pelkästään Japanissa julkaistun albumillisen omaa musiikkia - ensimmäinen tuli ulos 1986, ja se kantaa nimeä Who Likes Jazz. Levyn avaa uusi, enemmän laulua sisältävä versio vanhasta singlebiisistä. Stiff Recordsiin hänet yhdistää tämän singlen lisäksi jäsenyys Roogalatorissa.

 

 

BUY 158-A The Freshies: Fasten Your Seatbelts
BUY 158-B The Freshies: Best We Can Do

Manchesterissa asuneen Chris Sieveyn johtama The Freshies seikkaili olemassaolonsa aikana aivan omissa sfääreissään, tehden kasetteja ja lukuisan määrän singlejä ja EP:itä Sieveyn omalla Razz Records -merkillä. Yleensä niin innovatiivinen Sievey kirjoitti Stiffille päästyään singlellisen sitä samaa kamaa, mitä Iso-Britannia valitsi Euroviisuihin tuona aikana - Bucks Fizz / Tight Fit / Bardo -tyylistä tanssipoppia mies- ja naisvokalisteilla. Oudosti minulta löytyy kaksi eri versiota Fasten Your Seatbeltsista. Se parempi eli pirteämpi on mukana yhdellä epävirallisella kokoelma-LP:llä, vaisumpi löytyy The Freshiesin kokoelma-CD:ltä The Very Very Best of... Some Long and Short Titles, jonka Cherry Red julkaisi 2005.

Naislaulaja on Barbara O'Donovan, jonka Sievey tapasi ollessaan levyttämässä Liverpoolissa. Pari oli ollut puoli vuotta yhdessä kun Stiff-single tuli ulos. Ehkä uusi rakkaus oli osasyynä siihen, että Sievey halusi tehdä kaupallisempaa musiikkia.

 

 

BUY 159-A The Belle Stars: Mockingbird
BUY 159-B The Belle Stars: Turn Back the Clock

The Belle Stars tuuppasi singlejä ulos vallan vimmatusti. Mockingbird oli sekin lainamateriaalia. Coverin cover. Ensin oli kehtolaulu Hush Little Baby, jossa lapselle luvataan kaikenlaisia lahjoja, jos hän on hiljaa. Jos lahjoissa on jotain vikaa (lintu ei laula tai timanttisormus ei loista), hankitaan jotain muuta tilalle. Tämän lorun pohjalta Inez ja Charlie Foxx kirjoittivat ja levyttivät 1963 laulun Mockingbird. Siinäkin luvataan toiselle lahjoja, jotka korvataan toisilla lahjoilla jos ne aiheuttavat pettymyksen. Toki tätä sanoituksellista teemaa on varioitu muissakin lauluissa, kuten Bo Diddleyn 1959 tekemässä nimikkobiisissä. Mieleeni tulee heti myös australialaiskokoonpano Ray Brown & The Whispersin Fool, Fool, Fool vuodelta 1965 - siinä laulun minähahmona toimivalle miehelle käy huonosti hänen saatuaan tyttöystävän joka ahnaasti vaatii miestä antamaan hänelle kalliita lahjoja todisteeksi rakkaudestaan, ja kun miehen rahat loppuvat, hän sortuu varastamaan ja päätyy vankilaan.

Belle Starsille ei käynyt tuuria Matkijalinnun kanssa, listasijoitus oli vaatimaton 51. Promovideo kuvattiin tylsästi äänitysstudiolavasteissa. Seiskatuumaisen kannet aukenivat julisteeksi. 12-tuumaisella singlellä oleva pitempi versio pilaa laulua kaikenlaisella musiikkitaustan käsittelyllä. Monin paikoin versio kuulostaa instrumentaalidubilta. Tämän takia yleensä hyljeksin 12-tuumaisia singleversioita ja suosin lyhyempiä perusversioita.

Juuri tähän aikaan Stiff käytti singleillään tyylikkään moderneja etikettidesigneja (BUY 153 - BUY 159). Tuossa yllä toinen näyte.

BUY 160-A Alvin Stardust: A Picture of You
BUY 160-B Alvin Stardust: Hold Tight

Peter Oakmanin ja Johnny Beveridgen kirjoittama A Picture of You oli Joe Brown and The Bruvversin listakakkonen vuonna 1962. Paul Evans versioi kappaletta heti tuoreeltaan. Alvin teki Peter Collinsin tuottamana siitä menevän mutta hajuttoman ja mauttoman version. Ei tullut listasijoitusta. Ei ole miehen itse kirjoittama ja tuottama b-puolikaan "ihan kelvollinen" -tasoa kummempi. Stiff antoi levylle logonsa koristamat tylsän harmaat etiketit.

Seuraavana vuonna Alvinilta tuli A Picture of You -niminen albumi.