Stiff Records, osa 3

 

BUY 161-A Electric Guitars: Beat Me Hollow
BUY 161-B Electric Guitars: Genghis Khan
BUY 161-C Electric Guitars: My Big Surprise
BUY 161-D Electric Guitars: The Cupboard

Ainoastaan promot ovat kahden biisin julkaisuja. Myyntiversiosta tuli neljän biisin EP. Ehkä tarkoituksena oli alunperin julkaista single, vaan EP siitä sitten tuli? Voimakkaalla kolisteluintrolla alkava Beat Me Hollow sai antaa tilaa promosinglen b-puolelle, pykälää maltillisemmalle Genghis Khanille, josta tehtiin A1. Kauttaaltaan viihdyttävä levy, joka sopii hyvin tanssilattioille.

 

 

BUY 162-A Sylvia and The Sapphires: Baby I'm A Fool For You
BUY 162-B Sylvia and The Sapphires: I Only Wish Tonight Could Last Forever

Ensimmäinen single oli hieno Spector-pastissi, mutta Baby I'm a Fool For You'n tausta kuulostaa liian halvalta jotta lopputulos olisi pätevä mukaelma Baby Love -tyyppisistä tömistelevistä Supremes-hiteistä. Samasta viasta kärsii myös b-puolen balladi. O'Donnell, Jennings ja Edwards kirjoittivat nämäkin kappaleet, ja nyt heidät kreditoitiin selvästi myös tuottajina.

Peribrittiläisen hölmön kohellushuumorin sävyttämällä musiikkivideolla kolmikko aiheuttaa kommelluksia ihan vain kävellessään kaupungilla, matkalla keikkapaikalle esiintymään.

 

 

BUY 163-A Madness: Our House
BUY 163-B Madness: Walking With Mr. Wheeze

Madnessin pojat saivat aikaiseksi ensimmäisen USA-hittinsä tällä kappaleella, joka oli esimakua neljänneltä albumilta The Rise & Fall. Briteissä Our House nousi viidenneksi, jenkeissä Billboard-listan seitsemänneksi, rock-listan yhdeksänneksi, ja tanssilistalla tuli vielä 21. sija. USA-menestystä oli pedattu jo aiemmin, kun House of Fun -videota näytettiin MTV:llä, vaikka House of Fun -sinkkua ei siellä julkaistukaan.

Our Housen videossa soitetaan, lauletaan ja touhutaan tyypillisessä englantilaisessa kodissa: tiiliseinät ja ruma tapetti. Kuvauspaikka löytyi Stephenson Streetiltä läheltä Willesden Junctionia, luoteis-Lontoosta.

Our House julkaistiin kuvalevynäkin. 12-tuumaisella singlellä perusversion lisäksi kuusiminuuttinen versio. Rajoitettuna painoksena jaeltiin myös seiskatuumaisilla Special Stretch Mix -versiota, jonka introssa oli sämplätty aiempia Madnessin biisejä.

Madness vieraili Älypäät-komediasarjassa toisenkin kerran, esittämässä tämän hittinsä. Sen kertainen esitys päättyi joukkotappeluun ja mellakkapoliisin väliintuloon.

Walking With Mr. Wheeze on suosikki-instrumentaalini tältä porukalta. Nimensä mukainen kävelytempoinen kappale, jossa tapahtuu kaikenlaista hauskaa ja jännää.

Matriisiviestit: "ALL THE PLAYERS PLAY A PART" ja "SEVEN SAY "RESULTS NOT EXCUSES"". Kannen maalasi yhdeksänvuotias Karen Allen.

 

 

BUY 164-A Lene Lovich: It's You, Only You (Mein Schmerz)
BUY 164-B Lene Lovich: Blue Hotel
BUY 164-C Lene Lovich: It's You, Only You (Dub Version)

Lene Lovich palasi! Hän ei sortunut Motown-coveriin, kuten hänelle oli joskus ehdotettu, vaan It's You, Only You (Mein Schmerz) oli alunperin hollantilaisen new wave -yhtyeen The Meteorsin kappale vuodelta 1979. Sen kirjoittivat Ferdinand Bakker ja Hugo Sinzheimer. Lovich ja Les Chappell annostelivat biisiin kauhallisen lisää puhtia, ja parantelivat alkuperäistä versiota selvästi. Markkinoille tyrkytettiin myös remiksattua pitkää versiota, mutta minä otin Stiff-kansiooni mukaan mieluummin täyteraidaksi jätetyn dub-version. Listoilla ei tämäkään sinkku näkynyt.

Musiikkivideossa Lene astuu esiin näyttävästi valkoiseen pukeutuneena, Chappell on tuima monokkelia pitävä saksalaisupseeri, ja kuvaan kuuluu vielä Lenen musta kaksoisolento, joka ratsastaa hevosella linnan pihalle ja päihittää upseerin miekkataistelussa.

Molemmat biisit julkaistiin vielä kolmannella albumilla No Man's Land, josta on olemassa Suomi-painos.

Amerikassa Lovichin levyjä oli julkaissut Stiffin ja usalaisen Epic-levymerkin yhteenliittymä. Stiff Recordsin kanssa oli ollut kiistoja, mutta taiteellisesta vapaudesta itsepäisesti kiinni pitävällä ja näyttelemisestä innostuneella Lovichilla oli aivan muunlaisia projekteja mielessään. Hän oli kirjoittanut elämänkumppaninsa Les Chappellin kanssa Mata Harin elämään perustuvan musikaalin, joka menestyi Lontoossa hyvin. Lene suunnitteli esiintymispukunsakin itse. Musikaalin hyvä vastaanotto, samoin kuin Epicin painostus, saivat Stiffin lopulta vastahakoisesti julkaisemaan jo aiemmin äänitetyn No Man's Landin, vaikka siellä ei levystä pidetty.

Lovich jätti hyvästit Stiffille, ja vietti muutaman vuoden hiljaiseloa keskittyen perheeseensä. Paluun jälkeen hän on jatkanut musiikillista uraansa itsenäisesti. 1989 äänitetyn neljännen albumin March julkaisu viivästyi vajaalla vuodella, ja se oli kaupallinen floppi. 1990-luvulta lähtien Lovich on vieraillut muiden bändien keikoilla ja jatkanut esiintymistä musikaalinäytelmissä. Tällä vuosituhannella hän on lisäksi julkaissut vanhoja albumejaan CD:nä oman Flex Music -levymerkkinsä kautta.

Matriisiviesti 12-tuumaisen b-puolella. "GREAT STUFF".

 

 

BUY 166-A Brigit Novik: The Wedding Dance
BUY 166-B Brigit Novik: Abracadabra

Novik yritti uudestaan laululla, joka kertoo jossain rautaesiripun takaisessa maassa elävästä tytöstä, joka ei halua päätyä töihin tehtaalle. Niinpä hän hakee parempaa elämää järjestämällä mukavuusavioliiton ranskalaismiehen kanssa. Häätanssit pidetään haitarin ja viulun säestyksellä ja tuloksena erikoinen perinnetanhu. Ei tämä voinut nousta listoille. 12-tuumaisella on remiksattu, pitempi versio.

B-puoli saattaa olla sama versio kuin M:n kakkosalbumilla The Official Secrets Act tai sitten ei. Minulla on kopio myös Sunset-Sunrise Mix -versiosta, mutta singlellä ei ilmoiteta, että Abracadabrasta olisi jokin erityinen versio.

BUY 165 jäi julkaisematta.

 

 

BUY 167-A The Belle Stars: Sign of the Times
BUY 167-B The Belle Stars: Madness

Vihdoinkin kunnon menestys! Dave Robinson luotti Belle Starseihin ja tiesi strategian, että jos ensimmäiset pikkulevyt eivät menesty, kannattaa pukata ulos sarja covereita tutustuttamaan yleisö bändiin, ja sen jälkeen iskeä omaa materiaalia sisältävällä singlellä. Seitsemäs pikkulevy oli taas vaihteeksi ryhmän oma sävellys, ja jotenkin tämä puri kansaan niin hyvin, että se nousi brittilistan kolmanneksi. Peter Collins tuotti a-puolen, Brian Tench b-puolen.

Vähältä piti, ettei biisiä pilattu. Äänittäjä Pete Hammond ehdotti taustalle rumpukonetta. Dave Robinson taas olisi halunnut vielä nopeuttaa kappaletta. Hänellä oli jokin outo päähänpinttymä, että Radio One soitti aina biisit hiukan hitaampina. Onneksi kumpaakaan ajatusta ei toteutettu. Kappale tosin miksattiin uudestaan pian ensijulkaisun jälkeen. Uuden version tunnistaa siitä, että a-puolen matriisissa lukee "NEW VERSION". Julkaistiin myös kuvalevynä ja 12-tuumaisena - jälkimmäisellä mukana myös normiversio pitemmän lisäksi. Rajoitettu Special Stretch Mix -painos on vielä olemassa tästäkin singlestä. Kerää koko sarja!

Stiff suunnitteli uuden vakioetiketin, Sign of the Times sai vaaleanvihreän variaation.

Videolla naiset soittavat ja laulavat 80-lukulaisissa lavasteissa sinisten valoefektien keskellä.

 

1983

 

BUY 168-A Tracey Ullman: Breakaway
BUY 168-B Tracey Ullman: Dancing in the Dark

Ullman oli tuttu brittiläisille tv-katselijoille sketsiviihdesarjasta Three of a Kind, jossa hauskuuteltiin mm. musiikkiparodioilla. Sarja alkoi pyöriä Suomessa nimellä Kolmen kopla 25. helmikuuta 1984, jolloin Ullmanin levyt jo tiedettiin meilläkin.

Tracey ei kuitenkaan ollut pyrkinyt levyttäväksi laulajaksi, mutta niin vain Dave Robinsonin vaimo sattui huomaamaan Traceyn tämän ollessa kampaajalla ja kysyi, haluaisiko tämä tehdä levyn. Stiff Records haeskeli epätoivoisesti hittiartisteja, ja Traceyyn kohdistettiin toiveita rahavirran kasvattajana.

Break-A-Way löytyi louisianalaisen soul-laulajattaren Irma Thomasin 1964 tekemän singlen Wish Someone Would Care b-puolelta. Tuottajaksi tuli Peter Collins, joka myös kirjoitti b-puolen kappaleen yhdessä Phil Chapmanin kanssa. Jo alunperin nopea Breakaway tuntuu lisänneen kierroksia entisestään. Ullmanin versio kiitää hysteerisellä nopeudella ja sovitus on pullollaan tavaraa. Lopputulos kohosi brittilistan neljänneksi. Vaaleanvihreät Stiff-etiketit. Julkaistiin myös kymmentuumaisena singlenä, jolla on pidennetty versio.

Videolla Tracey parin kaverin kanssa laulaa ja heiluu kotona, käyttäen hiusharjoja mikrofoneina. Välillä ollaan valkoisen taustan päällä beehive-kampaukset päässä.

Suomessa Suosikki-lehti raportoi Ullmanista numerossa 2/1985:

 

 

BUY 169-A Madness: Tomorrow's (Just Another Day)
BUY 169-B Madness: Madness (Is All in the Mind)
BUY 169-C Madness: Tomorrow's (Just Another Day) (Warped 12" Version)
BUY 169-D Madness: Blue Beast (Warp Mix)
BUY 169-E Madness & Elvis Costello: Tomorrow's (Just Another Day)

Madness alkoi vakavoitua. The Rise & Fall -albumilta otettiin jopa hiukan alakuloinen raita seuraavaksi singleksi Our Housen jälkeen. Listasijoitus oli 8. B-puolikin on albumiraita, eli keräilijälle tällä pikkulevyllä ei ole kummempaa tarjottavaa. Videossa istutaan vankilassa pelaamassa korttia, hassutellaan sateenvarjoilla ja jättimäisillä arpakuutioilla, ja ollaan pukeutuneina puutarhakukiksi ja -tontuiksi.

Rajoitettuna painoksena julkaistu 12-tuumainen EP sisältää Warped 12" -version ja Elvis Costellon laulaman kuivan rauhallisen version hitistä, Warp Mix -version Blue Skinned Beastista ja Madness (Is All in the Mind) -biisin. Kuvalevykin on olemassa. Seiskatuumaisessa on pinkit Stiff-etiketit, 12-tuumaisessa vihreät.

Madnessin useimmista LP:istä on olemassa Suomi-painokset, paitsi Keep Movingista. Lisäksi Complete Madness -kokoelmasta löytyy suomalaisversio.

 

 

BUY 170-A Jona Lewie: Love Detonator

Love Detonatorilla on minun korvissani samaa vikaa kuin Shaggy Raggylla. Lewie on taas itsetarkoituksellisen omituinen ja konstaileva. Erikoista on sekin, että kappaleen tekijöiksi on Lewien lisäksi kreditoitu kaksi intialaissyntyistä henkilöä, jotka ovat vain kirjoittaneet yhden singlen Leesha Paradise -nimiselle englantilaiselle diskolaulajattarelle, eivätkä sitten muuta.

Singlen takakannessa on näyttelijätär Louise Brooksin (1906 - 1985) kuva. B-puoli lienee alkuperäinen versio biisistä The Baby, She's on the Street. 12-tuumaisella on pidennetty versio Love Detonatorista. Tällä singlellä on mustat Stiff-logon koristamat etiketit - design joka vähitellen vakiintui.

Biisille tehdyssä videossa Lewie tekee varsinaisen maailmanympärimatkan, kierrellen ensin puistossa patsaiden keskellä ja halien käärmettä, sitten mennään Egyptiin, Pariisiin, Intiaan, itämaihin harjoittamaan itsepuolustusta, Villin Lännen aavekaupunkiin ja mitä vielä. Ei ota tolkkua mistään.

BUY 171-A Lene Lovich: Maria

Stiffillä aiottiin julkaista singlenä yksi raita No Man's Landilta, mutta sitä pikkulevyä ei tullut.

 

 

BUY 172-A Tudors: Tied Up With Lou Cool
BUY 172-B Tudors: Cry Baby Cry

Eddie Tudor-Pole päätti hajottaa Tenpole Tudor -yhtyeensä. Kitaristi Munch Universe lähti omille teilleen. Muut jäsenet päättivät jatkaa ilman heitä, ja tekivät yhden ainoan singlen, jossa kuulen selviä vaikutteita niin cajun-musiikista kuin Bob Dylanin Subterranean Homesick Bluesistakin. Samalla tavalla tässäkin räpätään sanoja putkeen. Haitari ryydittää hauskasti tätä reipasta laulua, jonka tahtiin voi vaikka tanssia jos huvittaa. Sanat voi onneksi lukea singlen takakannesta, sillä ei niistä kuuntelemalla saa selvää. B-puolella rauhoitutaan hitaamman laulun ja jug band -tyyppisen sovituksen parissa. Selvästi otettu purkkiin kerralla, ilman päällekkäisäänityksiä, kuulostaa siltä.

Stiff-etiketit ovat pinkit.

BUY 173-A Evrol Campbell: Nearest To My Heart
BUY 173-B Evrol Campbell: Instrumental

Jamaikalla 1950 syntynyt Bill Campbell on Englannissa asuva laulunkirjoittaja ja tuottaja. 1982 hän julkaisi omalla B&B Music -merkillään soca-diskosinglen Nearest to My Heart, jota soitettiin paljon klubeissa ja jota myytiin mukavasti myös erikoislevykaupoissa. Tekipä mies samannimisen disko-LP:nkin, jolla on hiukan reggaetä mukana maustamassa keitosta. Stiff päätti, että Nearest to My Heart sopisi ystävänpäivän julkaisuksi. Jostain syystä he valitsivat esittäjänimeksi Evrol Campbellin. Menestystä ei Stiffille tullut.

Kansi on musta, ja keskellä on sydämen muotoinen reikä. A-puolen etiketti on vaaleanpunainen, eikä siinä ole muuta tekstiä kuin levyn numero. Krediitit ja muut tiedot ovat b-puolen etiketissä. B-puolella on instrumentaaliversio, joka ei ole instrumentaali - vain vähemmän laulettu.

 

 

BUY 174-A The Belle Stars: Sweet Memory
BUY 174-B The Belle Stars: April Fool

The Belle Stars sai tammikuussa 1983 vihdoin tehdä albumin. Bändin omaa nimeä kantava levy sisälsi aiemmista singleraidoista Iko Ikon ja sen b-puolen The Reason, sekä The Clapping Songin, Mockingbirdin ja Sign of the Timesin. Loput levystä täytettiin seitsemällä uudella kappaleella, joista kolme oli covereita. Yksi oma kappale oli Indian Summer, joka irrotettiin singleksi heinäkuussa. Mukana on myös keikkasuosikki Ci Ya Ya. The Belle Stars -LP nousi albumilistan viidenneksitoista.

Huhtikuussa 1983 julkaistu Sweet Memory - joka ei ole mukana albumilla - oli ihan hyvä jatkosingle Sign of the Timesille. Jos hakemalla haen vikaa tästä, niin kappaleessa tapahtuu vähän liikaa kaikkea ja kertosäe on tynkä. Sanat ovat mukana takakannessa. B-puolella rauhallisempi ja simppelimpi laulu. Listamenestys ei ollut odotettu, 22. sija tuotti pettymyksen.

Stiff toi julki tyypilliseen tapaan 12-tuumaisen, jolla pitempi versio a-puolesta, sekä normaalin pyöreän kuvasinglen. Löytyy myös vaihtoehtoinen kansi, jossa naiset poseeraavat pesäpalloasusteissa, sekä sheriffintähden muotoinen kuvasingle.

 

 

BUY 175-A Language: We're Celebrating (Boys and Girls Come Out to Play)
BUY 175-B Language: Deaf Version

Glasgow'ssa syntynyt Steven Hale johti tätä yhtyettä, joka sai aikaiseksi vielä kaksi singleä ja albumin Alphabet City A&M Recordsille. Minulla on Stiff-kansiossani 12-tuumaisella singlellä julkaistu lähemmäs seitsenminuuttinen versio. Se kun oli versio, joka sattui löytymään Spotifysta. Jaksan kuunnella sitä ja vielä b-puolen hiukan instrumentaalimpaa versiotakin. Tämä on mukavaa tanssittavaa poppia, vaikka jatkuva "boys and girls come out to play" -hoenta meneekin vähän yksitoikkoiseksi. Vaaleanvihreät Stiff-etiketit.

 

 

BUY 176-A Yello: I Love You
BUY 176-B Yello: Rubber West
BUY 176-C Yello: Swing
BUY 176-D Yello: Bostich

Ensikosketukseni sveitsiläistrio Yelloon sain, kun I Love You -video näytettiin telkkarissa vuonna 1983. "Vihaan tätä rakkautta mutta silti rakastan sinua" luki tekstitysnauhalla. Videon lopussa Blank istuu peloissaan kyydissä, kun tyylikäs nainen kaahaa ja luisuu autollaan vaarallisesti märällä tiellä. Jostain lehdestä (Katsosta?) luin myöhemmin kommentin, että parhaimmillaan Yellon musiikki lähentelee hypnoottisuudessaan jopa [jotakin?], huonoimmillaan se on viiden pennin diskomusaa. Minusta Yellon levyt vuoden 1985 Stellaan asti ovat rautaisia, sen jälkeen rupesi terä tylsymään.

Stiff pääsi julkaisemaan kolmannen albumin You Gotta Say Yes to Another Excess Britanniassa. Siltä irrotettiin kaksi singleä, I Love You oli ensimmäinen. Boris Blank sävelsi ja hoiti syntsataustat, Dieter Meier sanoitti ja lauloi. Carlos Perón oli mukana vielä tällä albumilla, mutta erosi pian sen julkaisun jälkeen keskittyäkseen omiin musiikkiprojekteihinsa.

Meier oli nuorena miehenä jo valmiiksi miljonääri, kiitos isänsä, joka oli rikastunut pankkitoiminnalla ja noussut köyhyydestä. Meier on jatkanut vaurastumista toimimalla ammattipelurina, taiteilijana, musiikkivideoiden ohjaajana, ravintolan omistajana, sijoittajana sekä äänitysstudiotarvikkeita valmistavan yhtiön johtokunnassa. Zürichissä toimiva Ojo de Agua on Meierin perustama korkean luokan ravintola sekä viinien tukkuliike ja maahantuoja. Muutaman kerran hän on kokeillut näyttelemistä, ja hän on ohjannut kaksi kokopitkää elokuvaa.

Seiskatuumaisen b-puoli Rubber West on albumilla julkaisematon raita. 12-tuumaisella singlellä Rubber Westin tilalla ovat albumilta otettu Swing ja ensilevyllä Solid Pleasure ollut Bostich. En ole ihan varma, mikä versio Bostichista on tuolla maksilla, mutta otin kolmiminuuttisen singleversion (minuutin albumiversiota pidempi). Lisäksi julkaistiin kuvalevy, johon on painettu kolmiulotteiset kuvat. Mukana seuraa tietenkin 3D-lasit. Listasijoitus oli 41.

 

 

BUY 177-A Eddie Tenpole Tudor: The Hayrick Song
BUY 177-B Eddie Tenpole Tudor: Take You to the Dance

Kun Tudorsit turvautuivat cajun-meininkiin, Eddie teki kelttityylistä perinnetietoista musiikkia singlellisen. Kuitenkin omilla kappaleilla, Gary Longin ja jonkun Dugginin avustamana. Viulut tahdittavat vauhdikasta ja mukaansatempaavaa a-puolta jossa matkataan ahdistavasta kaupungista pois maaseudulle ratsastamaan hevosilla ja telmimään heinissä, b-puoli on rauhallisempi. Eddie oli töherrellyt jo aiempien levyjen kansiin aina jotain, ja hän jatkoi taiteellisten ambitioidensa toteuttamista maalaamalla takakannen maisemakuvan. Mustat Stiff-etiketit.

Singlelle tehtiin myös promovideo, jossa Eddie laulun aiheen mukaisesti toilaili maaseudulla ja pelehti naisen kanssa heinäkasassa. Dave Robinson kuitenkin puritaanisena, katolisena irlantilaismiehenä sensuroi lopputulosta Eddien tyrmistykseksi, mikä vei videolta koko sen idean. YouTubessa ei tällä hetkellä ole tuota Hayrick Song -videota, joten en voi itse kommentoida mitään. The Hayrick Song osoittautui new wave -kuumeen riehuessa yhtä epämuodikkaaksi singlejulkaisuksi kuin Tied Up With Lou Cool, ja floppi tuli.
    Ei kun löytyyhän se video sittenkin. En vain osannut hakea. Jep, pari lyhyttä välähdystä heinäkasassa telmimisestä näkyy, mutta siitä leikataan nopeasti muuhun heilumiseen. Ja sitä heilumista riittääkin - hengästyttävän iloitteleva video.

Edward Tudor-Pole on sittemmin keskittynyt näyttelemiseen. Hän on myös kierrellyt lavoja oman yhden miehen shownsa parissa, ja silloin tällöin koonnut vanhan yhtyeensä uudelleen. Minä näin Eddien ensimmäisen kerran 90-luvun alkupuolella, kun telkkarista tuli musiikkielokuva Absolute Beginners (1986). Siinä Eddie veti hauskan Ted Ain't Ded -kappaleen.

Matriisiviesti a-puolella. "LONG LIVE TENPOLE TUDOR - ANNIE".

 

 

BUY 178-A Passion Puppets: Like Dust
BUY 178-B Passion Puppets: House of Love

Camdenissa, Lontoossa 1983 perustettu Passion Puppets soitti new wave -tyylistä poppia. Sellaista puoliahdistunutta menoa, mutta tällä singlellä se oli vielä hillittyä. Like Dustissa yksi kitarariffi kuulostaa vahvasti (Ghost) Riders in the Sky -vaikutteiselta. 12-tuumaisella liki kuusiminuuttinen versio, joka toimii hyvin. Videolla pojat leikkivät villin lännen pistoleroja ränsistyneessä ja pahasti pölyisessä ja hiekkaisessa kaupungissa. Välillä leikataan isoon autoparkkihalliin, jossa soitetaan ja lauletaan.

 

 

BUY 179-A The Sapphires: My Baby Must Be a Magician
BUY 179-B The Sapphires: Whenever You Want My Love

Sylvia and The Sapphiresin kolmas ja viimeinen single tuli ulos lyhennetyllä esittäjänimellä. Tällä kertaa tarjottiin cover-materiaalia a-puolella. Smokey Robinsonin kirjoittama Marvelettesien single vuodelta 1967 oli yltänyt USA:ssa R&B-listan 8. ja pop-listan 17. sijalle. Ajatus sen versioimisesta saattoi hyvinkin tulla Dave Robinsonilta, hän kun oli painostanut yhtä sun toistakin artistia levyttämään lainamateriaalia, erityisesti Motownia, hittien toivossa. Sapphiresien versio on ihan hyvää työtä, mutta se joutui tyytymään pohjalukemiin. Singlen äänittäjänä toiminut Phil Harding kirjoitti ihanan b-puolen. Tuottajana toimi Peter Collins. 12-tuumaisella singlellä pitempi versio a-puolesta. Kaksi kansivariaatiota, uniikit etiketit.

 

 

BUY 180-A Tracey Ullman: They Don't Know
BUY 180-B Tracey Ullman: The B Side

Ullmanille etsiskeltiin kovasti materiaalia levytettäväksi. Loose Ends Productions -nimisen tuotantofirman perustanut A&R-mies Pete Waterman, joka oli Stiffillä työskennellyt menestyneesti Belle Starsien kanssa, keksi Kirsty MacCollin, joka oli yksi hänen suosikkilaulajistaan. MacColl oli Stiff-debyyttinsä jälkeen siirtynyt Polydorille, joka oli julkaissut hänen ensimmäisen albuminsa Desperate Character vuonna 1981. Levyltä irtosi hittisingle There's a Guy Works Down the Chip Shop Swears He's Elvis. MacColl oli äänittänyt valmiiksi toisen albumin, jonka nimeksi piti tulla Real, mutta Polydor hylkäsi nauhat, ja levy jäi julkaisematta.

MacCollin Stiff-kappale sai uuden runsaan taustan Peter Collinsilta, single julkaistiin syyskuussa 1983, ja tuloksena oli listakakkonen. Dave Robinson oli suhtautunut epäilevästi kappaleen menestykseen ja oli ajatellut hylätä sen, mutta Waterman sai hänet vakuuttuneeksi. Onneksi näin. Polydoriin turhautunut MacColl palasi Stiffille ja ystävystyi Ullmanin kanssa. Traceyn ensialbumi You Broke My Heart in 17 Places julkaistiin lokakuussa, ja sen nimikappale oli myös MacCollin säveltämä ja lisäksi tuottama.

Kerrotaan, että jossain haastattelussa Ullman olisi tunnustanut, että kohdassa 1:51 kuultava "BABY"-kiekaisu olisi MacCollin kurkusta lähtöisin, koska Traceyn oma ääni ei ihan yltänyt moiseen suoritukseen.

The B Side on puheraita, joka on leikattu kokoon yhdeksästä eri nauhanpätkästä. Tracey höpisee hassuja neljän ja puolen minuutin ajan, usein pilkaten sinkkujen b-puolia ja niiden asemaa. Tätä minun on vähän vaikea jaksaa kuunnella. They Don't Know julkaistiin myös kymmentuumaisena sinkkuna, jolla on viisiminuuttinen versio. Mustat Stiff-etiketit.

Tälle kappaleelle tehtiin myös hurmaava video, jolla Traceyn poikaystävää näyttelee ex-Tenpole Tudor -kitaristi Bob Kingston. Tracey oli vähän aikaisemmin näytellyt pikkuroolia Paul McCartneyn elokuvassa Give My Regards to Broad Street, ja vastapalvelukseksi Tracey pyysi Paulia esiintymään They Don't Know -videolla. McCartneyn cameo nähdään videon loppupuolella.

 

 

BUY 181-A Madness: Wings of a Dove
BUY 181-B Madness: Behind the 8 Ball
BUY 181-C Madness: One Second's Thoughtlessness

Trumpetisti Carl Smyth halusi tehdä vaihteeksi jotain mieltäylentävää missä on gospelkuoroa. Hän lienee pääasiallisesti vastuussa tästä laulusta, vaikka krediiteissä on myös Graham "Suggs" McPhersonin nimi. Listakakkonen Madnessille, mutta kappale taitaa jakaa fanit kahteen leiriin. Minä pidän, ja pidän myös videosta, jossa noustaan lentokoneella yläilmoihin ja pistetään pystyyn kunnon laulubileet, soitetaan steel drumia, ja loppuhuipennuksena pakkaudutaan pakettiautoon ja hypätään sillä alas laskuvarjon varassa! Tuo loppuhuipennus oli itse asiassa kuvattu jo aiemmin aivan eri taholla yhtä ranskalaista telkkarimainosta varten. Dave Robinson osti kuvamateriaalin itselleen ajatellen, että sitä voisi käyttää jossain Madness-videossa myöhemmin, ja käyttöähän sille löytyikin.

Laulun alaotsikkona on A Celebratory Song, mutten tiedä mitä tässä oli tarkoitus juhlia, vai oliko mitään? 1985 Madness sentään tarjosi Wings of a Dovea Greenpeacen levylle, johon ottivat osaa myös Peter Gabriel, Queen, Thomas Dolby, Tears For Fears, Kate Bush, The Pretenders ja monet muut.  Millekään Madnessin albumille Wings of a Dove ei päätynyt. Gospelkuoron virkaa hoiti The Inspirational Choir of the Pentecostal First Born Church of the Living God, joka pääsi tekemään Stiffille oman levyn myöhemmin.

Matriisiviestit: "LOOK UP AT THE ROOF TOPS" ja "AT THE ARSE OF A CROW". Kuvasingle ja 12-tuumainen olivat muut julkaisuformaatit seiskatuumaisen lisäksi. Maksisinglellä on "Blue Train Mix" a-puolesta, ja bonuksena One Second's Thoughtlessness. Ja kuten näkyy, kaksi kansivarianttia.

BUY 182-A Alvin Stardust: Walk Away Renee
BUY 182-B Alvin Stardust: Victim of Romance

Walk Away Reneen kirjoittivat Michael Brown, Bob Calilli ja Tony Sansone The Left Banke -nimiselle barokkipoppia soittaneelle bändille. Se nousi hittilistan viidenneksi vuonna 1966. The Four Tops coveroi sitä seuraavana vuonna, tuloksena 15. sija soul-listalla ja 14. sija Billboard-listalla. Alvinin syntesoitu kasarisovitus ei menestynyt.

Musta Stiff-etiketti jättää tekijäkrediiteistä Calillin nimen pois. B-puolella versioidaan Moon Martinin kappaletta tämän ensilevyltä Shots From a Cold Nightmare (1978).

Victim of Romance on mukana 1983 tehdyllä LP:llä A Picture of You, joka julkaistiin suomalaispainoksenakin. Albumille kelpuutettiin singleraidoista myös Pretend, I Want You Back in My Life Again, A Picture of You ja Wonderful Time Up There.

 

 

BUY 183-A Jakko: Dangerous Dreams
BUY 183-B Jakko: Opening Doors

Jakko M. Jakszyk syntyi 1958 Lontoossa ja kastettiin Michaeliksi. Hänen äitinsä oli irlantilainen laulajatar Peggy Curran, isä tuntematon amerikkalainen lentäjä. 18-kuukautisena hän päätyi adoptoitavaksi Englantiin muuttaneen puolalaismiehen ja ranskalaisnaisen luokse. Moiset olosuhteet toivat Michaelille onnettoman lapsuuden - kieliongelmien lisäksi Michaelilla oli vaikeuksia tulla toimeen adoptioisänsä kanssa. Tästä ja hänen biologisen äitinsä etsimisestä tehtiin 1995-1996 radiodokumentti The Road to Ballina.

Musiikki toi lohtua. Soiteltuaan ensin jazzrockia ja progea, Jakko toimi 70-luvulla 64 Spoons -nimisessä ryhmässä, jonka musiikki ja lavashow olivat huumoripainotteisia. Hän äänitti Chiswickille 1980-luvun alussa ensimmäisen sooloalbuminsa Silesia, mutta se hyllytettiin viime hetkellä. Stiffille hän pääsi Dave Stewartin kautta, johon hän oli tutustunut 64 Spoons -jäsenyytensä aikana ja jonka singleillä What Becomes of the Brokenhearted, Johnny Rocco ja Busy Doing Nothing hän oli laulanut taustoja ja soittanut kitaraa. Stewartin kanssa syntyi yhteistyötä myöhemminkin. Dave Stewartin ja työparinsa Barbara Gaskinin tekemisistä lisää katsauksen neljännessä osassa.

Tyylilajina on herkkä ja kiltti soulahtava pop. Stewart tuotti a-puolen ja soitti koskettimia, Gaskin hoiti kuiskaavan taustaäänen. Minulla on a-puolesta neljä ja puoli minuuttia kestävä versio, b-puolesta kuusiminuuttinen versio, koska ne sattuivat olemaan Spotifyssa. Tällainen musiikki sortuu helposti pitkäveteisyyteen, mutta minusta tässä on vältetty se sudenkuoppa. Melodiat eivät iske, mutta miellyttävät kyllä. Singleä myytiin kahdella erilaisella kannella. Pinkit Stiff-etiketit korostavat enemmän Jakkon nimeä.

Dangerous Dreamsia soitettiin radiossa, mutta hittiä siitä ei tullut. Tyylikäs video kuvattiin hienossa maaseuturesidenssissä, jonka pihalla oli uima-allas. Tunnontuskissaan vääntelehtivä ja elehtivä Jakko työnnetään altaaseen videon loppupuolella.

 

 

BUY 184-A Gibson Brothers: My Heart's Beating Wild (Tic Tac Tic Tac)
BUY 184-B Gibson Brothers: Come Alive and Dance

Ei kai vuonna 1979 Cuba-hitillä pinnalle noussut Francfortin veljestrio enää 1983 ollut relevantti edes diskolattioilla, mutta Stiff päätti silti julkaista edellisvuonna syntyneen singlen Englannissa. 56. sija oli tuloksena. Helppo, ärsyttämätön laulu kummallakin puolella. Taustalla tutut diskoveteraanit Daniel Vangarde ja Jean Kluger. Keltaiset Stiff-etiketit.

 

 

BUY 185-A The Belle Stars: Indian Summer
BUY 185-B The Belle Stars: Sun Sun Sun

Olen nähnyt joidenkin kehuvan Indian Summeria, mutta minusta tässä tapahtui huti. Tässä on pyritty luomaan viileä, rauhallinen kesäbiisi Bananaraman Cruel Summerin tyyliin, mutta lopputulos kuulostaa teennäiseltä, melodia pakotetulta. Penny Leytonin nimen esiintyminen kappaleen tekijäkrediiteissä antaa ymmärtää, että biisi oli hyvinkin vanha. Pirteästi paukutteleva b-puoli tehoaa minuun paremmin. Single ei yltänyt 52. sijaa korkeammalle. Brian Tench tuotti a-puolen, Peter Collins toisen. 12-tuumaisella singlellä poikkeuksellisesti pidemmät versiot kummastakin kappaleesta.

Videota on pakko kehua. Se on kuvattu 40-lukulaisessa kuuman maan kapakassa, ja siinä on hienosti jäljitelty Casablanca-elokuvan atmosfääriä. Videolla näkyy jopa hiukan Humphrey Bogartin näköinen herra. Yksi naisista on saanut hillittömät pitkät peroksidiblondatut hiukset ja hän kulkee valkoinen hattu päässä. En keksi ketä hän on esittävinään, ei kai ainakaan Ingrid Bergmania? Välillä leikataan uima-altaaseen, ja osa otoksista on kuvattu veden alla.

BUY 186-A Desmond Dekker: Hot City
BUY 186-B Desmond Dekker: Moving On

Dekkerin vetovoima ei kantanut enää. Uusi sävellys Hot City on vahva singlebiisi, mutta yleisö ei syttynyt. Robert Palmer tuotti b-puolen. 12-tuumainen julkaistiin vain Espanjassa, jossa mukaan liitettiin kaksi muuta biisiä: Book of Rules ja Compass Point -albumilta poimittu Come Back to Me. Mustat Stiff-etiketit alkoivat olla melko vakio tästä eteenpäin.

Levymyynnin laskusta huolimatta Dekker säilytti lavasuosion ja keikkaili The Rumourin kanssa. 1984 tuli kuitenkin henkilökohtainen konkurssi. Dekker pääsi uudestaan jaloilleen vasta vuonna 1990, kun Israelites soi tv-mainoksessa.

BUY 187-A The Belle Stars: The Entertainer
BUY 187-B The Belle Stars: The Spider

Belle Stars oli samoin laskussa, eikä The Entertainer voinut mitenkään olla se single, joka olisi pelastanut yhtyeen siltä suuntaukselta. Ei se ole riittävän vahva, vaikka kertosäe erottuukin hyvin. Edes lahjakkaan Anne Dudleyn tulo tuottajaksi ei auttanut. The Spiderin intro tuntuu kopioivan Sign of the Timesin introa, mutta kun kappaletta kuuntelee pidemmälle, huomaa sen sopivan tähän hyvin. The Entertainer on maksisinglellä pidempänä versiona. Mustat Stiff-etiketit.

Video sijoittuu maratontanssikilpailuun, jossa muut kilpailijat ovat lopen uupuneita, mutta yksi musta mies tanssii yksinään loistavissa voimissa, ja laulaja Jennie Matthiasin katse on kyselevästi ja epäilevän ihmettelevästi kiinnittynyt häneen.

 

BUY 188-A Passion Puppets: Voices
BUY 188-B Passion Puppets: Powder Monkeys
BUY 188-C Passion Puppets: We Are the Dead

Passion Puppetsin toinen single ei aiheuttanut liikehdintää listoilla. Ray Burmiston laulaa b-puolen tunteella, ja biisi päättyy räjähtävään kliimaksiin, jossa saksofonisti päästelee täysillä. Bowie-cover We Are the Dead oli ylimääräinen kappale 12-tuumaisella, ja se on täynnä tunnetta ja tuskaa. Mustat Stiff-etiketit.

 

 

BUY 189-A King Kurt: Destination Zululand
BUY 189-B King Kurt: She's As Hairy

1981 perustettu King Kurt toi Stiffille satsin psykobillyä, ja bändin riehakkuus ja hauskanpitohalu meni vielä pidemmälle kuin Tenpole Tudorin kohdalla. Itse asiassa bändin keikoissa oli liikaakin kestämistä herkimmille. King Kurt kävi keikkailemassa Suomessa keväällä 1984, ja Suosikki raportoi:

 

 

Joskus vuosituhannen vaihteen tienoilla lainasin Myyrmäen kirjastosta Dojon julkaiseman Ooh Wallah Wallah -CD:n, ja hurmioiduin täysin kappaleista Zulu Beat, Destination Zululand, Bo Diddley Goes East, King Kurt's Hound Dog ja She's As Hairy. Nämä ovat myös jääneet suosikeikseni bändin tuotannossa.

Destination Zululand kipusi brittilistan sijalle 36. 12-tuumaisella singlellä lisänä erikoismiksaus a-puolesta, ja sille on annettu nimi Dnal Uluz Noitanitsed. Maksisinkkua tulee soittaa sisäurasta ulospäin - mitenkähän moinen temppu onnistuu? Muotoiltu kuvasinglekin julkaistiin. Video kuvattiin erämaassa (siis hiekkakuopassa), asianmukaisesti aavikkoretkeilijöiksi asustetut bändin jäsenet heiluvat ympäriinsä ja ajelevat pikkuveneellä lammikossa, mustiksi lankatut "zulut" hakkailevat rumpua ja heiluttelevat keihäitä.

Matriisiviestit: "OOH WALLA WALLA!" ja "ROCKIN' KURT".

 

 

BUY 190-A Kirsty MacColl: Terry
BUY 190-B Kirsty MacColl: Quietly Alone

MacColl kirjoitti ja tuotti Terryn yhdessä Gavin Poveyn kanssa. Singlen myynti jäi heikoksi, mikä on huutava vääryys, sillä kyseessä on yksi unohdetuista pop-klassikoista. Tai tarkemmin sanottuna, Tracey Ullman levytti oman versionsa sitten myöhemmin, ja se tuli ainakin minulle erittäin tutuksi radiosta. Minulle oli kuitenkin yllätys se, ettei Ullmaninkaan versio paljoa paremmin menestynyt Brittein saarilla. Joka tapauksessa MacColl ja hänen alkuperäinen versionsa ansaitsevat enemmän huomiota ja kunniaa. Laulu naisesta, joka kertoo, miten hänen uusi poikaystävänsä on kaikkea sitä mitä hänen nynnerö exänsä ei ole, sai tuekseen aivan mahtavan videon. Enimmäkseen mustavalkoisena kuvatussa pätkässä Älypäät-komediasarjasta tuttu Adrian Edmondson esittää typerän näköistä entistä poikakaveria, joka lopulta iskee takaisin ja saa naisen palaamaan luokseen. Singlen kannessa Terrynä nähdään Chris Heester, Stiffin kansainvälisen osaston pomo.

12-tuumaisella singlellä Terrystä sekä pitkä että normaalimittainen versio. Perusversion kesto on 3:54, mutta pinkit etiketit omaavilla promosingleillä on kuusi sekuntia lyhyempi versio. Harmaaetikettiset promot sisältävät lopullisen, hiukan pitemmän version. Myyntiversiossa on mustat Stiff-etiketit.

B-puoli Quietly Alone on pirteä rokki, joka ansaitsee myös tulla kuunnelluksi.

Menestystä kenties esti hiukan se, että MacColl kärsi pahasta esiintymiskammosta. Tracey Ullman yritti parhaansa mukaan tukea ja kannustaa häntä.

 

 

BUY 191-A Yello: Lost Again
BUY 191-B Yello: Base For Alec
BUY 191-C Yello: No More Words
BUY 191-D Yello: Pumping Velvet
BUY 191-E Yello: Let Me Cry
BUY 191-F Yello: She's Got a Gun

Toinen singlelohkaisu You Gotta Say Yes to Another Excess -albumilta. Ohessa tehtiin hillitty, tyylikäs ja räikeän värikkäiden valojen sävyttämä video, jossa kaunis nainen on saanut Meierin pään pyörälle. Mustat Stiff-etiketit saaneen seiskatuumaisen kääntöpuolella on muualla julkaisematon instrumentaali Base For Alec. 12-tuumaisella näiden kahden kappaleen lisäksi kaksi muuta raitaa albumilta, viisiminuuttisiksi pidennettyinä versioina. Nämä otin mukaan Stiff-kansiooni. Sitten huomasin, että on olemassa myös tuplasinglepainos, jonka toisella kiekolla ovat Let Me Cry ja She's Got a Gun. Kuuden Yello-biisin putki tuntuu melkoiselta tässä yhteydessä. Let Me Cry on 1983 julkaistu single joka päätyi kaksi vuotta myöhemmin Stellalle eri versiona, She's Got a Gun oli peräisin kakkosalbumilta Claro Que Si ja julkaistiin myös singlenä.

 

 

BUY 192-A Madness: The Sun and the Rain
BUY 192-B Madness: Fireball XL5
BUY 192-C Madness: My Girl (Live)

It Must Be Love, House of Fun, Driving in My Car, Wings of a Dove, ja sitten tämä vielä viidentenä albumilla julkaisemattomana irtosinglenä. Listasijoitus oli viides. Kanteen laitettiin yksityiskohta ranskalaisen taidemaalarin Narcisse Virgilio Díaz de la Peñan (1807 - 1876) maalauksesta "Myrsky". Melkein koko teos pääsi tämän levyn kanteen.

Kosketinsoittaja Mike Barson halusi erota Madnessista. Hänelle oli alkanut kasaantua liikaa paineita laulunkirjoittajana ja hittimateriaalin tuottajana, ja hän oli aikeissa mennä naimisiin hollantilaisen tyttöystävänsä kanssa ja muuttaa tämän kanssa Hollantiin. Viimeinen pisara oli, kun hän kuuli ryhmän muilta jäseniltä, että heille oltiin kirjoittamassa tv-sarjaa.

The Sun and the Rainin video kuvattiin kadulla kaatosateessa sekä ihmisen korvan sisällä (!). Videon alussa Barsonin kädet pitenevät ja hän liikkuu etäämmäs pianostaan soittaessaan sitä. Symboliikkaa.

Fireball XL5 on riuskaa rokkia Madnessilaisittain. 12-tuumaisella pitempi versio a-puolesta sekä maaliskuussa 1983 äänitetty liveversio vanhasta hitistä. Singlestä on olemassa myös kuvalevy.

Matriisiviestit seiskatuumaisella: "THE MUSIC MAKERS" ja "SCREAM BOO HOO BOO HOO!". Maksisinglellä lukee a-puolella: "THERE'S A MAN I KNOW...".

BUY 193-A The Inspirational Choir of the Pentecostal First Born Church of the Living God: Pick Me Up
BUY 193-B The Inspirational Choir of the Pentecostal First Born Church of the Living God: Do Not Pass Me By
BUY 193-B The Inspirational Choir of the Pentecostal First Born Church of the Living God: Love Lifted Me
BUY 193-B The Inspirational Choir of the Pentecostal First Born Church of the Living God: Clean Heart
BUY 193-B The Inspirational Choir of the Pentecostal First Born Church of the Living God: Sign Me Up

Madnessin Wings of a Dovella laulanut gospelkuoro sai tehdä oman levyn. Gospelia inhoavana yllätyin, kun tämä ei olekaan mitään suoraa jeesustelua, vaan ihan kuunneltavaa, melkein poppia. Pick Me Up -seiskan b-puoli on nimeltään Do Not Pass Me By. 12-tuumaisella EP:llä on peräti kolme ylimääräistä laulua: Love Lifted Me, Clean Heart ja Sign Me Up. 19 minuuttia tätä tuntuu hiukan raskaalta, vaikka mukana on rumpukompit ja tempoa vaihdellaan tarpeeksi. Mustiin etiketteihin laitettiin levymerkiksi Clean Heart.

BUY 194-A Robert Sleigh: First Snow

1949 Rochfordissa, Essexissä syntynyt Bob Fish toimi 1976 perustetussa rock'n'roll revival -yhtyeessä nimeltä Darts, jonka isoimmat hitit olivat Daddy Cool, Come Back My Love, The Boy From New York City, It's Raining ja versio Duke of Earlista. Fish lähti yhtyeestä vuonna 1980, teki kaksi vähän tunnettua soolosingleä Magnet-levy-yhtiölle joka Dartsinkin levyt oli julkaissut, ja yritti vielä kerran Stiffillä. Dave Robinson laittoi vitsinä esittäjänimeksi Robert Sleigh'n.

Stiff toivoi tästä jouluhittiä, mutta melko tuntematon floppisingle siitä tuli. Fish ja vanha Darts-bändikaverinsa Rob Davis tekivät alkuperäisen äänityksen, Bob Andrews ja Colin Fairley lisäsivät siihen vielä jotain päälle. Bassotaustalaulun hoiti Brian Bonhomme, Roman Holliday -yhtyeen kitaristi. Fish oli tuolloin bändin manageri. Kirkkaasti helisevä ja falsetissa laulettu First Snow on kyllä hellyttävä ylistys ensilumelle, mutta taitaa olla turhankin sokeroitu. En ole kuullut b-puolta Snow Bike. Stiff-logon koristamat etiketit olivat tähän aikaan yleensä mustat, mutta tämä sinkku sai lumenvalkoisen variantin.

 

 

BUY 195-A Tracey Ullman: Move Over Darling
BUY 195-B Tracey Ullman: You Broke My Heart in 17 Places

Ullmanin versio Doris Dayn 1963 levyttämästä laulusta ylsi brittilistan 8. sijalle. Laulun kirjoittivat Terry Melcher (Dayn poika), Hal Kanter ja Joe Lubin. Ullmanin singlellä ilmeisesti unohdettiin alunperin Kanterin biisintekokrediitti, se lisättiin myöhemmin. MacColl kirjoitti b-puolen, joka antoi nimen myös Traceyn ensialbumille. Nämä molemmat kappaleet poimittiin siltä. LP nousi brittilistan 14. sijalle. MacColl taisi vain laulaa taustoja You Broke My Heart in 17 Places -kappaleella, vaikka hän sai krediittiä myös tuottamisesta. A-puolesta on maksisinglellä myös pitempi versio normiversion lisäksi.

Ihana video on lavastettu viime vuosisadan alkupuoliskon tyyliin, ja suuri osa siitä vietetään tanssikilpailussa, jossa Tracey ja hänen veturinkuljettajapartnerinsa voittavat ensimmäisen palkinnon mokailuista huolimatta. Hank Marvin tekee cameoroolin heti videon alussa.

You Broke My Heart... -albumilla vain taustalaulajat saivat krediittiä: Kirsty MacColl, Paul Youngin kanssa työskennellyt duo The (Fabulous) Wealthy Tarts, The Flying Pickets, Sylvia and The Sapphires, Dave Robinsonin vaimo Rosemary sekä Clare Torry (Pink Floydin "Great Gig in the Sky") ja Miriam Stockley.

 

 

Vuodenvaihteen 1983-1984 tienoilla Dave Robinson ja Island Records -levy-yhtiön pomo Chris Blackwell neuvottelivat keskenään. Island oli kurjassa taloudellisessa jamassa. Bob Marleyn kuolema tyrehdytti rahavirtaa, Blackwellin kokeilut elokuvatuottajana olivat nielleet liikaa rahaa, ja kilpailu levymarkkinoilla koveni kovenemistaan. Tuottaja Trevor Horn ja lehtitoimittaja Paul Morley olivat sentään perustaneet ZTT-levymerkin, joka myöhemmin tuotti mm. Frankie Goes to Hollywoodin, Propagandan, The Art of Noisen ja Grace Jonesin levyjä. Joillakin Islandin artisteilla, kuten U2:lla ja Robert Palmerilla oli vielä loistava tulevaisuus edessään, mutta firma tarvitsi pelastajaa, ja Blackwell luotti Robinsoniin. Tammikuussa 1984 Blackwell osti puolet Stiffin osakkeista ja Robinsonista tuli myös Islandin toimitusjohtaja. Robinson sanoi tätä myöhemmin elämänsä pahimmaksi virheeksi. Hän ei ehtinyt huolehtia enää tarpeeksi omasta levymerkistään selvitellessään Islandin ongelmia, ja Stiff tarvitsi rahaa, jota Islandilla oli vielä vähemmän. Koko Stiffin henkilökunta muutti Islandin Lontoon-konttoriin, tiloihin joissa heistä kukaan ei tainnut viihtyä, ja jossa oli vaikeaa sopeutua työtapoihin, joihin Stiffillä ei oltu totuttu.

1984

 

BUY 196-A Madness: Michael Caine
BUY 196-B Madness: If You Think There's Something

Esimakua albumilta Keep Moving. Kappaleen kirjoittivat Carl Smyth ja Daniel Woodgate, ja Smyth poikkeuksellisesti myös lauloi sen. Listasijoitus oli vähän vaatimattomasti yhdestoista. "Michael Caine" kertoo Pohjois-Irlannin levottomuuksien keskellä työskentelevästä ilmiantajasta, ja huokuu tuon ajan ja paikan vainoharhaa. Michael Cainen vuoden 1965 hittileffa The Ipcress File toimi inspiraationa sekä laululle että sille tehdylle musiikkivideolle. Kyseisessä elokuvassa Cainen näyttelemä salainen agentti Harry Palmer hokee omaa nimeään pysyäkseen järjissään kidutusjakson aikana, ja samalla tavalla Caine oikeasti esittelee itsensä useita kertoja Madnessin kappaleen aikana.

Caine suhtautui ensin vastahakoisesti oman puheensa äänittämiseen biisiä varten, mutta hänen tyttärensä sai hänet muuttamaan mielensä, kerrottuaan miten suosittu yhtye Madness on.

Musiikkivideo noudattaa sanoituksen teemaa, joskin se tuntuu joissakin kohdin elävän ihan omaa elämäänsä jonkinlaisena minielokuvana, välittämättä sanoista tai musiikin rytmistä. Video on suorastaan totinen, lukuunottamatta Lee Thompsonin pelleilyä saksofonisoolonsa kanssa. Michael Cainen valokuva työnnetään paperisilppuriin, Harry Palmerin pomoa The Ipcress File -elokuvassa näytellyt Nigel Green on se videon vanha mies. Mike Barson nähdään vielä soittamassa pianoa videon alussa, mutta sitten hän poistuu ja piano jää soittamaan itse itseään. B-puoli on Barsonin kirjoittama.

Löytyy myös 12-tuumaisena, jolla on a-puolesta sekä normaali että pitempi versio, sekä kuvasinglenä. Kuvalevystä on olemassa virheprässi, jonka kummallakin puolella on tuo sama ylempänä näkyvä Michael Cainen kuva ja a-puolen kappaleen nimi krediitteineen. Toinen puoli soittaa silti tuon Barsonin kirjoittaman b-puolen.

 

 

BUY 197-A Tracey Ullman: My Guy
BUY 197-B Tracey Ullman: Thinking of Running Away

A-puoli on oikeastaan nimeltään My Guy's Mad At Me, ei siihen taida olla mitään varsinaista syytä miksi mieluummin kutsun kappaletta tuolla lyhyemmällä nimellä. Paitsi että kumpaakin nimivarianttia näkee eri singlepainosten etiketeissä. Eli Tracey coveroi Madnessia. My Girl -hitti sai sukupuolenvaihdosleikkauksen, ja tuloksena Tracey väittää, että miehet osaavat olla yhtä monimutkaisia ja hankalia kuin naisetkin. Rohkenen epäillä. Ullmanin levytyksille tyypillisesti tausta on pullollaan tavaraa (pianoa, puhaltimia, jousia...) ja lopputulos melskaa, mutta kuunneltava single silti. Videolla Tracey nähdään ulkona sateessa, puhelinkopissa, työpaikallaan hampurilaisravintolassa... ja joka paikassa turhautuneena ja kiukkuisena. Puhelin on monessa paikassa mukana. Työväenpuolueen tuolloinen puheenjohtaja Neil Kinnock suorittaa cameoesiintymisen.

Tämä cover ylsi hittilistalla vain sijalle 23. Single jäi irralliseksi Traceyn kahden Stiff-albumin väliin, eli näitä kahta biisiä ei niiltä löydy. Kuvasinglen lisäksi 12-tuumainen, jolla mukana myös pitempi versio a-puolesta normipituisen lisäksi. Musta Stiff-etiketti alkoi olla melko vakio, joitakin poikkeustapauksia lukuunottamatta.

 

 

BUY 198-A Jakko: Who's Fooling Who
BUY 198-B Jakko: A Grown Man Immersed in Tin-Tin

Jakkon paras single minusta. A-puolesta minulla on peräti kahdeksanminuuttinen versio ja b-puolesta viisi ja puoli minuuttia kestävä versio, koska Spotifyssa ei ollut muita versioita. Näitä kappaleita jaksan kuunnella pitkään. Who's Fooling Who säväyttää minua jo syntsaintrollaan, kertosäe tarttuu ja valloittaa. Tässä on enemmän puhtia ja kuulijan tykö heittäytymistä kuin Dangerous Dreamsilla, vaikka tyylilajina edelleen on syntesoitu sofisti-pop. Kuuden minuutin kohdan jälkeen syntsat jäävät jammailemaan hetkeksi itsekseen, kunnes seitsemän ja puolen kohdalla seuraa pieni loppuyllätys. Osittain puhelimen kautta lausutun, osittain studiossa lauletun rauhallisen b-puolen sanoitusta en ymmärrä, ja vähän vaikea minun on keskittyä sitä kuuntelemaankaan, joten en tiedä miten se liittyy Tinttiin muuten kuin nimen osalta - mutta tunnelma on hyvä. Yllättäen ennen neljän minuutin kohtaa biisi kasvaa puhelimen tuuttauksen ryydittämänä hienoon loppukliimaksiin.

A-puolen tuotti Dave Stewart, b-puolen Jakko itse. B-puolen kirjoitti yhdessä Jakkon kanssa Faustissa, Henry Cowssa ja Slapp Happyssa soittanut Peter Blegvad. Hän myös vastasi puhelinäänestä. Nyt myös ilokseni huomaan, että sanat on painettu singlen takakanteen.

Matriisiviesti a-puolella: "WHO ARE YOU FOOLING?".

 

 

BUY 199-A King Kurt: Mack the Knife
BUY 199-B King Kurt: Wreck-a-Party Rock
BUY 199-C King Kurt: AB/CD

Tästä klassikosta olen kuullut niin monta versiota. Tässä ei ole mitään siinä mielessä yllättävää, King Kurt vetää sen omalla tyylillään ja soundillaan läpi. B-puoli on sekin kohtalainen. Listasijoitus oli vaatimaton 55. Joidenkin kappaleiden mukana tuli ylimääräinen flexi "AB/CD" (parodia AC/DC:stä) - livenä äänitetty heviversio Wreck-a-Party Rockista. Ainakin YouTube-videolla kuulostaa hyvin suttuiselta, heikolta ja tylsältä. Julkaistiin myös muotoiltuna kuvasinglenä. Bändin levynkannet piirsi heidän fonistinsa Alan "Maggot" Power. YouTubesta löytyi promovideo, joka on halvalla tehty mutta hulvattoman hauska.

BUY 200-A The Belle Stars: 80's Romance
BUY 200-B The Belle Stars: It's Me

Peter Collinsin tuottama a-puoli vilahti hittilistan 71. sijalla viikon ajan ja katosi sitten. Kertosäe on itse asiassa ihan hyvä, selkeä, mutta Anne Dudleyn tuottama b-puoli oli yhtyeen siihen asti vaisuin kappale, ja koko singleä leimaa väsymyksen ja lannistumisen tunne. Belle Starsien vähäkin vetovoima oli sammunut Englannissa. Manner-Euroopassa yhtye sentään veti edelleen hyvin yleisöä keikoilla, ja heistä oli kehittynyt tiukka lava-akti.

Minä jään kaipaamaan myös yhtyeen varhaistuotannosta löytyviä latino- ja muita eksoottisia vaikutteita. Tällainen perus-kasaritanssipop ei erotu massasta.

Kaikesta huolimatta bändi vetäytyi Anne Dudleyn kanssa studioon äänittämään kakkosalbumia...

Kuvasingle ja 12-tuumainen (viimeksimainitulla pitempi versio a-puolesta) julkaistiin myös.

 

 

BUY 201-A Madness: One Better Day
BUY 201-B Madness: Guns
BUY 201-C Madness: Victoria Gardens (Re-Mix)
BUY 201-D Madness: Sarah

Madness poimi Keep Movingilta viimeisen Stiff-singlensä. Bändi koki, että heidät oli pakotettu tekemään liikaakin töitä Stiffillä, levyjä, kiertueita, leffaa... He olivat väsyneitä ja kyllästyneitä koko touhuun. One Better Dayn vaisu tunnelma tuntuu jäähyväisiltä. 12-tuumaisella ylimääräisinä kappaleina tuhti remiksaus Victoria Gardensista, joka on myös albumilla, sekä Ian Hornen tuottama puoli-instrumentaali Sarah. Victoria Gardensin piti alunperin olla seiskatuumaisen a-puoli, mutta se vaihdettiin viime hetkellä. Listasijoitus oli joko 17. tai 18., riippuen siitä uskooko Wikipediaa vai 45catia.

One Better Dayn videon bändi joutui kustantamaan itse. Mike Barson lensi Amsterdamista kuvaamaan videota Lontoon Arlington Roadilla kodittomien turvapaikan edessä. Suureksi osaksi mustavalkoisena kuvatussa videossa Madnessin jäsenet, samoin kuin "Suggs" McPhersonin vaimo Bette Bright, esittävät kodittomia ihmisiä.

Osa seiskatuumaisista tarjoaa julisteeksi aukeavat kannet. Kuvasingle on myös olemassa. Lisäksi vitsinä prässättiin tuhansia valkoetikettisiä ja valkokantisia promoja, jotka näyttävät koelevyiltä, vaikkeivät sitä ole. Normaalin näköisiä promosinglejä tästä ei ole.

 

 

BUY 202-A Personal Column: Strictly Confidential
BUY 202-B Personal Column: Here's Looking At You

Vuonna 1977 liverpoolilainen Colin Brown haki lehti-ilmoituksella säveltäjää sanoituksilleen. Marc Vormawah vastasi ilmoitukseen. Personal Column perustettiin viimein 1981. Brownista tuli kosketinsoittaja, Vormawahista laulaja ja kitaristi. Kokoonpanon täydensivät basisti Mike Hayes ja rumpali Mick McCarrol. Musiikilliset vaikutteet haettiin Steely Danilta, Squeezelta ja Elvis Costellolta. Ensimmäinen omakustannesingle "Ignorance Is Bliss? / Dreamer in Babylon" tuli ulos 1982.

Rumpaliksi vaihtui Terry Sterling, Robbie Boardman tuli toiseksi kitaristiksi. Koska bändi piti kovasti John Peelistä, he äänittivät kaikkiaan kolme sessiota hänen radio-ohjelmaansa varten - lisäksi Kid Jensenille ja Simon Batesille. Toinen omakustannesingle syntyi ("The Same Old Situation / Terminal Suspicion") ennen Stiff-singleä, joka jäi viimeiseksi julkaisuksi. Bändi äänitti Stiffille albumin Institutions, mutta se jäi julkaisematta. Personal Column hajosi 1986.

Strictly Confidential on oikein hyvin kulkevaa, pätevästi esitettyä modernia poprockia jota kuuntelisi enemmänkin. Pidän myös laulun ideasta, siitä miten lomakkeita täyttäessään joutuu antamaan muille tahoille henkilökohtaisia tietoja itsestään, eikä aina uskalla luottaa niiden lupaukseen, että tietoja käsitellään luottamuksellisesti. Menestystä ei vain tällä levyllä tullut. Singlen takakannessa ovat b-puolen balladin sanat.

12-tuumainen liioittelee pahasti, sillä se sisältää Strictly Confidentialista normiversion lisäksi dub-version ja pitkän miksauksen, jotka molemmat kestävät lähemmäs kuusi minuuttia.

 

 

BUY 203-A Passion Puppets: Beyond the Pale
BUY 203-B Passion Puppets: Overland
BUY 203-C Passion Puppets: So Hard

Passion Puppets teki hyvää jatkoa aiemmille sinkuilleen ilman tuskailevaa tunnelmaa, mutta listasijoitusta ei taaskaan tullut. Muistettavassa videossa bändi soittaa kovasti riitaisissa hääjuhlissa, joista vihkipari joutuu pakenemaan autolla. Morsiamen isä ja muutama muu lähtee perään, ja loppuhuipennuksena takaa-ajava auto pulahtaa uima-altaaseen.

12-tuumaisella pitempi versio a-puolesta sekä ylimääräinen biisi So Hard, jolle säästettiin se tuskailu ja kokeilunhalu. Julkaistiin myös kuvasinglenä.

Matriisiviesti a-puolella: "A CASINO, AN ASYLUM A ZOO".

BUY 204-A Jamie Rae: She's the One

Glasgow'ssa asunut 16-vuotias poika, josta Stiff kai toivoi teinityttöjen sydänten murskaajaa. Rae syntyi oikeaan showbisnes-sukuun ja kiersi jo pienestä asti perheensä kanssa ympäri Skotlantia Cheeky Bee -nimisessä varietee-aktissa. 1983 Jamiella oli rooli Living Apart Together -nimisessä elokuvassa, mikä toi hänelle töitä Lontoossa ja levytuottaja Peter Collinsin huomion. Jopa itse Boy George kiinnostui nuoresta pojasta ja suunnitteli parin biisin kirjoittamista hänelle.

Rae teki Stiffille kaksi singleä ja häipyi jonnekin tuntemattomuuteen. Collinsin tuottamasta She's the Onesta en edes löytänyt kunnollista kopiota, vaan jouduin äänittämään sen vähän huonolaatuisesta YouTube-videosta, josta puuttuu pätkä alusta ja lopusta. Video on niin imelää teinihaaveilua, ja muistuttaa filmattua fotonovelaa eli valokuvasarjakuvaa tekstilaatikoineen ja ajatuskuplineen. Biisinkin vain mieluummin unohtaa. Stiff sentään yritti julkaisemalla tästäkin kuvasinglepainoksen.

B-puolta Sad Song en ole kuullut. Molemmat kappaleet kirjoitti Fingerprintzissä ja The Silencersissa vaikuttanut Jimme O'Neill, paitsi että Rae avusti b-puolella. O'Neill myös tuotti b-puolen.

 

 

BUY 205-A Tracey Ullman: Sunglasses
BUY 205-B Tracey Ullman: Candy
BUY 205-C Tracey Ullman: Alone

Vähän oudompi cover-valinta. John D. Loudermilkin kynäilemän Sun Glassesin levytti ensimmäisenä kantrilaulajatar Skeeter Davis vuonna 1965, ja se oli pikkuhitti. Sandy Posey teki vielä oman versionsa kaksi vuotta myöhemmin, joskin vain albumiraitana. Traceyn versio oli parhaimmillaan brittilistan 18. sijalla. Tämän version taustalle on taas tungettu hirveästi tilpehööriä - eräänlainen Wall of Sound -efekti. Video on viihdyttävä, pikkuhauska, höyhenenkevyt uimarantaepisodi, jossa nainen harmittelee kun kaikkien huomio on suunnattu mieheen eikä häneen. Adrian Edmondson sai taas esittää videon epäseksikästä idioottihahmoa, joka lopulta saa Traceyn omakseen.

Singlen tuotti Peter Collins, joka myös oli mukana kynäilemässä b-puolta Candy yhdessä Traceyn ja salaperäisen Miss Scarletin kanssa. Candy on vauhdikas ja makea laulu karkeista. 12-tuumaisella on pidennetyn Sunglasses-version lisäksi ylimääräisenä raitana Alone. Tuo Morton ja Selma Craftin sävellys levytettiin jo 1957 useiden artistien toimesta, mm. Petula Clarkin, ja se kulkee nopeana doowop-tyylisenä renkutuksena. Julkaistiin myös kuvasinglenä. Promosinglellä a-puolella oudosti Torremolinos-miksaus ja b-puolella Marbella-miksaus Sunglassesista. Torremolinos-miksaus on hiukan hillitympi, mikä tuo kellot ja napsahtelevat perkussiot selkeämmin esille, ja mukana on espanjalaisella kitaralla soitettu soolo. Yhtä maltillisessa Marbella-miksauksessa kitarasoolo avaa kappaleen.

Sunglasses on mukana albumilla You Caught Me Out. Tällä albumilla kreditoitiin muusikotkin, joskin vain "esiintyjinä", ei soittimia yksilöiden.

 

 

BUY 206-A King Kurt: Banana Banana
BUY 206-B King Kurt: Bo Diddley Goes East

A-puolella hoetaan minusta liikaa ja liian pitkään tuota "banaania". Neljän minuutin kesto käy raskaaksi. Ehkä minulla on jokin pitempi maksiversio? Sinänsä kyllä hupaisa kappale. B-puolella yksi King Kurt -suosikeistani. Singlelle keksittiin pikkukivaa lisää: joidenkin seiskojen ja maksien mukana tuli kolme King Kurt -tatuointia. Osassa painoksesta taas raaputettava hajukansi - onneksi ei tarvinnut haistella kainalohikeä, vaan banaanin tuoksua. Julkaistiin myös kuoritun banaanin muotoisena kuvasinglenä. Maksisinglellä lisänä instrumentaaliversio a-puolesta.

Löysin kaksi promovideota. Toisessa ollaan maaseudulla ränsistyneen tönön kuistilla soittamassa ja heilumassa. Muutama enimmäkseen ikävystyneen näköinen nainen on mukana koristeina, ja osa bändin jäsenistä on pukeutunut apinoiksi. Toinen video on kuvattu metsässä.

 

 

BUY 207-A The Pogues: Dark Streets of London
BUY 207-B The Pogues: The Band Played Waltzing Matilda

The Pogues toi kurjasti voineelle Stiffille jonkin verran toivoa menestyksestä. Single oli julkaistu alunperin omakustanteena kolmena eri painoksena. Ensimmäistä, 237 kappaleen painosta kaupattiin keikalla Camdenissa Pyhän Patrickin päivän aattona, toisen painoksen suuruus ei ole tiedossa. Molemmissa painoksissa oli valkoiset etiketit. Myöhemmin otettiin n. 2000 kappaleen painos kuvaetiketeillä. Stiff päätti julkaista singlen vielä uudelleen. Sopimus oli alunperin yhdestä singlestä, ja halutessaan bändi saisi tehdä toisen singlen sekä albumin. Yhtyeen nimi oli tuohon aikaan Pogue Mahone, mutta tämä nimi aiheutti ongelmia BBC:n kanssa kun joku huvittunut irlantilainen soitti John Peelille ja kertoi, että se on iirinkieltä ja tarkoittaa "pussaa persettäni". BBC ei varsinaisesti julistanut singleä pannaan, mutta he painostivat bändiä vaihtamaan nimensä, tai levyä ei enää soitettaisi. Myös Stiffillä kehotettiin nimen vaihtoon. Fanit olivat jo alkaneet kutsua bändiä The Poguesiksi koska se oli lyhyempi nimi, niinpä asia oli selvä.

The Band Played Waltzing Matilda oli niitä The Poguesin keikkasuosikkeja. Albumilla Rum Sodomy & The Lash on täyspitkä kahdeksanminuuttinen versio tästä synkästä sotalaulusta, mutta mieluummin tosiaan kuuntelen hieman alle viisiminuuttista sinkkuversiota, josta on napsaistu säkeistöjä pois. Laulu on täyspitkänä minulle tuttu Skidsin versiona.

Singlen kansi on musta, ja siinä on reikä keskellä. Etiketti on lähes sama kuin kolmannessa omakustannepainoksessa.

 

 

BUY 208-A Jakko: I Can't Stand This Pressure
BUY 208-B Jakko: Living on the Edge
BUY 208-C Jakko: Cover Up

Jakko oli taitava imitaattori. Hänellä oli tapana Stiffin toimistoissa ollessaan pilailla vastaamalla puhelimeen ja matkimalla uskottavasti Dave Robinsonin ääntä. Moinen käytännön pila toi hieman hankaluuksia, kun langan toisessa päässä sattui kerran olemaan se oikea Dave Robinson.

Levyillä Jakko oli kuitenkin ilmeisesti liian tylsä tyyppi. I Can't Stand This Pressure oli energisempi ja voimallisemmin tuotettu kappale kuin aiemmat kaksi pikkulevyä, mutta listamenestys jäi haaveeksi. B-puolella tunteellinen pianoballadi, jonka lopussa Jakko hyödyntää äänivarojaan kunnolla. Peter Collins tuotti a-puolen, Jakko itse b-puolen ja maksisinglen ylimääräisen kappaleen Cover Up.

Jakko äänitti Stiffille sooloalbumia vuonna 1985, mutta se jäi julkaisematta Stiffin konkurssin takia. 1986 hän yritti uudestaan tehdä albumia MDM Records -merkille, mutta jakelija Virgin Records lakkasi tukemasta tätä levymerkkiä ja tämäkin albumi hyllytettiin. Jakko jatkoi sinnikkäästi uraa musiikissa - hänen CV:nsä on muodostunut kirjavaksi.

 

 

BUY 209-A The Catch: 25 Years
BUY 209-B The Catch: The End of the Day

Don Snow (oik. Jonn Savannah) soitti koskettimia Squeeze-yhtyeen albumilla Sweets From a Stranger. Levyn saama huono vastaanotto, kiertueväsymys ja jäsenten väliset skismat aiheuttivat bändin väliaikaisen hajoamisen. Snow perusti oman duonsa, jonka ensisingle 25 Years oli. Snow oli kirjoittanut biisin jo 1982, ja hänet oli helppo taivutella levyttämään se. Single julkaistiin kiireesti Saksassa Metronome-merkillä. Se nousi hittilistan kolmanneksi, viipyi listalla 39 viikkoa ja myi lähes puoli miljoonaa. Duon toinen osapuoli Andy Duncan lähti bändistä pian singlen julkaisun jälkeen, Chris Whitten korvasi hänet. The Catch esiintyi telkkarissa Saksan lisäksi myös Ranskassa ja Italiassa. Stiffillä kiinnostuttiin, ja 25 Years tuli julki Britanniassa. Ei tullut menestystä.

A-puolella musiikkityyli ja Snown kimeä laulu tuovat vahvasti mieleen The Communardsin. Falsettia tasapainottamassa on onneksi möreääkin ääntä. B-puolen rauhallisesti etenevän peruspoppibiisin Snow laulaa normaalilla äänellään. 25 Years päätyi myös ensialbumille Balance on Wires (1984).

Snow oli jo aiemmin tehnyt hiukan töitä Stiffille, soittaen Lene Lovichin kappaleella Too Tender (to Touch) ja Jona Lewien singlellä Rearranging the Deckchairs... Hän soitti myös Tracey Ullmanin kakkosalbumilla You Caught Me Out.

Maksisinglellä seitsenminuuttinen versio a-puolesta.

BUY 210-A The Belle Stars: Crime of Passion
BUY 210-B The Belle Stars: Is This the Night
BUY 210-C The Belle Stars: Cool Disguise

Belle Starsit äänittivät kakkosalbumiaan Anne Dudleyn kanssa, ja esimakuna piti julkaista single "Crime of Passion / Is This the Night?". Valitettavasti Stiff jätti konkurssihakemuksen vuonna 1985, ja kaikki jo äänitetyt ja julkaisua odottaneet albumit firman artistikiinnityksiltä hyllytettiin määrittelemättömäksi ajaksi. Näin kävi myös Belle Starsien kakkos-LP:lle samoin kuin singlelle.

Crime of Passion perustuu tositarinaan, jonka kitaristi Sarah-Jane Owen kuuli. Nainen ymmärtää miehensä pettävän häntä, joten hän suunnittelee tappavansa miehen veitseniskulla tämän nukkuessa. Hän ei kuitenkaan tiedä, että mies on jo ehtinyt kuolla äkilliseen sydänkohtaukseen, kun teko on aika suorittaa. Biisissä on potkua, bändi tuntuu saaneen jostain uutta virettä. Tämän tehoa singlenä olisi kyllä kannattanut kokeilla. YouTubesta löytyy fanivideot aiotun singlen kummastakin puolesta, kasattu kokoon livetaltioinneista ja muista videonpätkistä, joiden päälle on dubattu viimeistelemättömät miksaukset studioäänityksistä.

Crime of Passion

Is This the Night?

Cool Disguise on kolmas albumiraita, jonka äänitin Spotifysta. Laitoin sen mukaan Stiff Records -kansiooni, vaikkei sitä välttämättä millään singlellä olisi julkaistu vaikka asiat olisivatkin tapahtuneet toisin. Kaikki kolme kappaletta on julkaistu kolmen CD:n ja yhden DVD:n sisältävässä boksissa Turn Back the Clock, jonka Edsel Records julkaisi 2019. Mukana on niiden lisäksi koko levytetty ja julkaistu tuotanto, musiikkivideoita sisältävä DVD ja kokonainen keikkataltiointi, jolla kuullaan yksi levyttämätön biisi, That's Life.

Valitettavasti kakkosalbumia ei ole vieläkään tuotu kokonaisuudessaan päivänvaloon. Olen löytänyt tiedon aiotusta kappalejärjestyksestä. Kaksi Anne Dudleyn kanssa äänitettyä ja julkaistua singleä, The Entertainer ja 80's Romance b-puolineen, olisivat olleet mukana. Tämä tekee viisi biisiä, jotka lojuvat edelleen vain jossain nauhakätkössä. Mielenkiintoinen tieto, että Walk Like an Egyptian, jonka Liam Sternberg kirjoitti ja josta The Bangles sai itselleen ison hitin vuonna 1985, oli tarkoitettu alunperin The Belle Starsille:

Sacrifice, Paypack, Well I Wonder, Cool Disguise, The Entertainer, It's Me, 80's Romance, The Spider, Fatal Flaw, Walk Like an Egyptian, Crime of Passion, Is This The Night.

BUY 211-A Tracey Ullman: Helpless
BUY 211-B Tracey Ullman: Falling In and Out of Love
BUY 211-C Tracey Ullman: Instrumentally Helpless

Tracey se vaan sai vanhoja lauluja levytettäväkseen. Helpless on peräti Holland-Dozier-Holland -tuotantoa, ja Kim Westonin vuonna 1966 Motownille levyttämä. Originaali oli USA:n R&B-listan kolmastoista. Traceyn versiolle kävi vaatimattomasti: 61. sija. B-puolen toi julki alunperin The Sinceros vuonna 1981, Traceyn singlellä myös Don Snow on saanut biisintekokrediitin Mark Kjeldsenin lisäksi. 12-tuumaisella lisänä tuo instrumentaaliversio. Julkaistiin myös kuvasinglenä. Helpless on mukana albumilla You Caught Me Out.

Musiikkivideossa Tracey on laulutähti, yksi soul-naistrion jäsenistä, joita lapset hurraten ovat tulleet katsomaan.

 

 

BUY 212-A The Pogues: Boys from the County Hell (Lend Me Ten Pounds and I'll Buy You a Drink)
BUY 212-B The Pogues: Repeal of the Licensing Laws

Royal Tunbridge Wellsissä, Kentissä syntynyt ja farmilla myöhemmin kasvanut Shane MacGowan sai kosketuksen musiikkiin jo ihan pienestä pitäen. Hän kasvoi isossa yhteisössä, kuunteli perhettään ja sukuaan kun he lauloivat ja soittivat, ja koki irlantilaisen musiikin itselleen erityisen läheiseksi. Erityisesti Seán Ó Riada, jota Irlannissa pidetään jonkinlaisena musiikillisena kapinallisena, teki häneen vaikutuksen. MacGowan näki irlantilaismusiikin elävänä juttuna, ja tätä samaa ideologiaa hän halusi tuoda esiin myös The Poguesissa. Hän oli turhautunut Christy Mooren perustaman The Moving Heartsin kaltaisiin yhtyeisiin sekä pubeissa bodhrania näppäilleisiin miehiin, jotka soittivat irkkumusiikkia ilman sydäntä ja sielua.

Shane MacGowan oli jo pitkään ollut Dave Robinsonin kiikarissa mahdollisena artistikiinnityksenä. Chiswick ehti kuitenkin tehdä sopimuksen The Nips -yhtyeen kanssa (entinen The Nipple Erectors), jossa mies aiemmin soitteli. Niinpä Robinson toimi nopeasti Pogue Mahonen kanssa.

Ensimmäinen Stiffille tehty single sisälsi yhtyeen omaa materiaalia. MacGowan kirjoitti a-puolen, Spider Stacy vastasi b-puolen instrumentaalista. Julkaistiin sekä sinertävällä että vihertävällä kannella - sinertävä on ensipainos, vihertävä kakkospainos. A-puoli samoin kun Dark Streets of London ovat mukana ensialbumilla Red Roses For Me.

LP:n kansikuva epäonnistui. Stiff puetti bändin jäsenet yhteensopiviin vaatteisiin ja pani heidät poseeraamaan John F. Kennedyn kuvan edessä. MacGowan oli kuitenkin nyrjäyttänyt nilkkansa kaatuessaan, ja hän saapui paikalle jalka paketissa ja kävelykepin kanssa. Kuvaaja ei ollut tuonut mukanaan tarpeeksi filmiä, ja kuvauksia oli jatkettava myöhemmin. Rumpali Andrew Ranken oli sitten lähtenyt lomalle, joten hänen kuvansa lisättiin kömpelösti kannen alakulmaan. Kaiken kruunasi Dave Robinsonin valitsema tyylitön typografia. Lopputulos ei miellyttänyt ketään.

Vähän ennen Red Roses For Me -albumin julkaisua Elvis Costello oli käynyt katsomassa The Poguesia, ja hän iski silmänsä naispuoliseen basistiin Cait O'Riordaniin. Niinpä hän pyysi bändiä lämmittelijäkseen syksyn 1984 kiertueellaan. Keikkojen välissä Elvis ja Cait kuhertelivat keskenään, Costello ja MacGowan eivät tulleet toimeen keskenään, ja kaikki tämä kiristi tunnelmia äärimmilleen.

1985

 

 

BUY 214-A Ian Dury & The Blockheads: Hit Me With Your Rhythm Stick (Paul Hardcastle Remix)
BUY 214-B Ian Dury & The Blockheads: Sex & Drugs & Rock & Roll (Paul Hardcastle Remix)
BUY 214-C Ian Dury & The Blockheads: Reasons to Be Cheerful Part 3 (Paul Hardcastle Remix)
BUY 214-D Ian Dury & The Blockheads: Wake Up and Make Love With Me (Paul Hardcastle Remix)

19-hitistään muistettu Paul Hardcastle otti Ian Duryn parhaimmistoa ja miksasi näihin kappaleisiin taustalle omia diskokomppejaan. Hardcastlen tunnusomainen soundi kuuluu varsinkin Hit Me'ssä. Myös hylättyä lauluraitanauhaa on käytetty, Ian ääntelee muutamissa kohdin eri tavalla kuin alkuperäisillä singleillä. Juuri ja juuri jaksan kuunnella neljän biisin verran tätä. Seiskaversio sisältää vain kaksi ensimmäistä biisiä, 12-tuumaisella kaikki ovat mukana. Näkyi brittien hittilistallakin, sijalla 55.

BUY 213 ja BUY 215 ovat julkaisemattomia.

 

1984

 

 

 

BUY 216-A Kirsty MacColl: A New England
BUY 216-B Kirsty MacColl: Patrick
BUY 216-C Kirsty MacColl: I'm Going Out With an Eighty Year Old Millionaire

Saihan Stiff pitkästä aikaa hitin! Kirstyllekin sen mieluusti soi, hän oli saanut kokea liikaa pettymyksiä ja turhautumista uransa aikana. Alunperin Billy Braggin kirjoittama ja 1983 levyttämä laulu oli Kirstyn mielestä liian lyhyt, niinpä Bragg kirjoitti hänelle yhden säkeistön lisää. Kirstyn tulkinta on raikkaimpia pop-helmiä mitä 1980-luku meille toi, ja se nousi brittilistalla mukavasti 7. sijalle. Avaussanat "I was 21 years when I wrote this song..." ovat peräisin Simon & Garfunkelin kappaleesta Leaves That Are Green (albumilla Sounds of Silence). Bragg on tunnustanut S&G:n tärkeiksi vaikuttajikseen.

Kirstyn mielestä laululla oli hittipotentiaalia, mutta Braggin tulkinta oli liian riisuttu ja karhea. Niinpä hän halusi tehdä hienolle melodialle oikeutta. Kirstyn tuolloinen aviomies Steve Lillywhite tuotti a-puolen ja lisäsi biisiin päällekkäisiä lauluharmonioita ja muuta kuorrutusta, upein tuloksin.

Kirstyn oma laulu Patrick jatkaa samalla tyylillä, 12-tuumaiselle lisätty kolmas kappale kokeilee calypso-vaikutteilla ja on sekin oikein viihdyttävä laulu naisesta, joka siipeilee miljonäärin tyttöystävänä ja odottaa onnellisena perintökuolemaa. Kirsty tuotti itse nämä molemmat biisit.

Video kuvattiin hyytävän kylmässä talvisäässä Kirstyn ollessa seitsemännellä kuulla raskaana. Hän kuvaili kokemusta myöhemmin helvetilliseksi.

Singlelle tehtiin myöhemmin vaihtoehtoinen lipunheilutuskansi, joka on paljon harvinaisempi. Ison-Britannian muotoinen kuvasinglekin on olemassa. 12-tuumaisella lähemmäs kahdeksanminuuttinen versio A New Englandista!

Matriisiviesti a-puolella: "BINTO RULES".

 

1985

 

BUY 217-A Tracey Ullman: Terry
BUY 217-B Tracey Ullman: I Don't Want Our Loving to Die
BUY 217-C Tracey Ullman: Little Red Riding Hood

Traceyn versio Terrystä ylsi vain brittilistan sijalle 81 - pykälän parempi sijoitus kuin minkä Kirsty MacCollin alkuperäinen sai. You Caught Me Out -LP, jolla Terry on mukana, pärjäsi vieläkin heikommin, sijoitus albumilistalla oli 92. Traceyn vetovoima levyttävänä tähtenä oli hiipunut täysin. Paitsi Pohjoismaissa, missä sekä LP että tämä single pärjäsivät melko hyvin.

I Don't Want Our Loving to Die on Ken Howard - Alan Blaikley -tuotantoa, ja hitin siitä sai pop-bändi The Herd vuonna 1968.

Little Red Riding Hood on otettu Three of a Kind -eli Kolmen kopla -sketsisarjasta. Traceyn höpinä yhdestä sarjan sketsistä on leikattu teknotaustan päälle. Punahilkan tarinalle on annettu uusi, moderni tapahtumapaikka isossa kaupungissa, ja lopussa kuullaan jonkinlainen punchline. Taustalle on sitten joku tehnyt elektronista musiikkia, joka kuulostaa minusta todella raivostuttavalta, osittain siksi, että Traceyn puhe keskeytetään jatkuvasti ja se on pilalle sämplätty. Minulta loppuu kesken mielenkiinto kuunnella tuota Punahilkka-tarinaa ennen kuin päästään siihen vitsin kärkeen asti.

Little Red Riding Hood jäi vaille virallista julkaisua, se on olemassa ainoastaan valkoetikettisillä koelevyillä. Myyntiin prässätyillä singleillä on mukana vain I Don't Want Our Loving to Die b-puolena. 12-tuumaisia sinkkuja ei Terrystä ole olemassa, mutta telkkarin muotoinen kuvasingle löytyy.

Singlen kannessa skottinäyttelijä ja teatteriohjaaja Kenny Ireland (ehdin luulla häntä Mel Smithiksi), joka oli aiemmin vilahtanut Traceyn Sunglasses-videossa. Ireland nähdään myös Terrystä tehdyssä videossa moottoripyörällä ajelevana miehenä, joka yrittää kilvoitella Traceyn huomiosta yhdessä varakkaan ja tyylikkään herrasmiehen kanssa.

Entä miksi Tracey Ullman lähti Stiffiltä luodakseen uraa USA:ssa? Jakko kertoo tarinan Richard Ballsin Stiff-kirjassa:

Ullman tuskin enää muistelee levytysuraansa millään erityisellä lämmöllä. Kuvata nyt videoita jossain helvetinkolossa jollekin kituvalle brittiläiselle levy-yhtiölle, biiseille, jotka eivät enää jaksaneet kivuta hittilistoilla, kun Amerikassa odottivat paljon vehreämmät markkinat.

 

 

BUY 218-A Billy Connolly: Super Gran
BUY 218-B Billy Connolly: Yootha's Song

27. marraskuuta 1988 alkoi Suomen telkkarissa brittiläinen vaihtoehtoinen näkemys supersankarista: ilkeä roisto on varastanut keksijältä sädetykin, joka muuttaa kohteensa väkivahvaksi ja nuorekkaaksi. Raihnainen, nilkuttava mummo saa vahingossa osuman tykistä katsoessaan jalkapallo-ottelua ja Teräsmummo syntyy. Jatkossa seikkailtiin lähinnä eläkeläisten ja lasten parissa. 27-osaista nuortensarjaa ei ollut tarkoitettu parodiseksi, eikä siinä ollut ilmeisesti väkivaltaakaan, mutta huumoria ja uskomattomia tilanteita kyllä. Meillä näytettiin 13 jaksoa eli yksi tuotantokausi.

En katsonut sarjaa kuin yhden jakson verran. Svengaava tunnuskappale, jonkun ilkimyksen lausahdus "Mene kutomaan sukkia, senkin vanha harppu" ja sitä seurannut ilkimyksen nitistäminen jäivät sentään mieleeni. Muistin, että pääosassa olisi ollut Mary Ure, mutta se olikin Gudrun Ure. Sukunimi sentään meni oikein.

Sarjan tunnuskappaleen lauloi 1942 Glasgow'ssa syntynyt näyttelijä, laulaja ja koomikko Billy Connolly. Discogs listaa häneltä peräti 27 albumia vuodesta 1972 lähtien. Single oli pikkuhitti, se ylsi sijalle 32. B-puoli on instrumentaali, jossa kitaraa Connollyn kanssa näppäilee Streets of London -hitistään muistettu Ralph McTell.

Julkaistiin myös muotoiltuna kuvasinglenä. Erikoisuutena valkoetikettinen promo-/koelevy sisältää kokonaisen jakson Teräsmummo-sarjaa, ja se tulee soittaa 33 1/3 kierroksen nopeudella.

 

 

BUY 219-A Jamie Rae: Pretty One

Raen levytysura päättyi tähän seiskaan, ellei oteta lukuun taustalaulua Anne Murrayn joululevyllä vuonna 1988. Alan Tarney, joka tuotti singlen, myös kirjoitti a-puolen, joka on paljon onnistuneempi kuin She's the One. Pretty One teki minuun säväyksen, kun joskus kuulin sen yhdeltä Stiff-kokoelma-CD:ltä. Videossakin on parempaa, kypsempää otetta - tytön kanssa seurustelua kivoissa maisemissa maaseudulla. Raen itsensä kirjoittamaa b-puolta Fairy Tales en ole kuullut. Stiff yritti kahteen kertaan lanseerata tätä singleä, mutta minkäänlaista menestystä ei tullut kummallakaan kerralla.

12-tuumaisella Pretty Onesta "A Pretty Special Mix" -versio normiversion lisäksi. Myös pianon muotoisen kuvasinglen tekivät.

Cliff Richard versioi My Pretty Onea vuonna 1987 albumillaan Always Guaranteed. Tarney toi kappaleen hänelle kertomatta, että se oli levytetty jo aiemmin. Cliffin mukaan hän ei olisi levyttänyt biisiä jos olisi tiennyt että siitä on olemassa aiempi versio.

 

 

BUY 220-A The Pogues: A Pair of Brown Eyes
BUY 220-B The Pogues: Whiskey You're the Devil
BUY 220-C The Pogues: Muirshin Durkin

Hornsey Roadissa Islingtonissa, sijaitsi The Favourite -niminen pubi, jossa Shane MacGowan nähtiin kanta-asiakkaana. Pubissa pidettiin legendaarisia musiikkisessioita, ja jotkut niistä äänitettiin ja julkaistiin Topic-levymerkillä. Pubin omistivat MacGowanin läheisen ystävän Tom McManamonin vanhemmat. Tom jäi 17-vuotiaana orvoksi, ja pubi siirtyi hänen vastuulleen. Hän myös soitti banjoa kahdessa bändissä, Dingle Spikessa ja Irish Mistissä. Kun MacGowan perusti oman The Popes -yhtyeen, McManamon pääsi mukaan kokoonpanoon.

The Pogues sai hiukan menestystä McGowanin kirjoittamalla A Pair of Brown Eyes -kappaleella, kun se näkyi Top 100 -listan sijalla 72. Tuottajana toimi Elvis Costello. Costello sai myös cameoroolin musiikkivideossa, jonka ohjasi Repo Man -leffan tehnyt Alex Cox. Omalaatuisessa videossa eletään Thatcherin hallitsemassa Orwelliaanisessa yhteiskunnassa, silmiä näkyy arvaamattomissakin paikoissa, mutta monet kansalaiset kulkevat joko siteet silmiensä peittona tai jonkinlaiset mustat lasit päässä. Esiintyykö Elvis kahden ja puolen minuutin kohdassa, vai...?

A Pair of Brown Eyes löytyy myös kuvasinglenä, ja myöhemmin se pääsi mukaan kakkosalbumille Rum Sodomy & the Lash. 12-tuumaisella singlellä pitempi versio a-puolesta sekä versio Mursheen Durkin -traditionaalista, joka on kertomus Kalifornian vuoden 1849 kultaryntäykseen osallistuvasta irlantilaisesta maahanmuuttajasta.

 

 

BUY 221-A The Untouchables: Free Yourself
BUY 221-B The Untouchables: Lebanon
BUY 221-C The Untouchables: Stepping Stone (Live)

Stiff kai toivoi tästä yhtyeestä Madnessin korvaajaa? Yritystä oli liiankin kanssa: kolme erilaista kuvasingleä, kaksi erilaista singlenkantta, ja lopulta saattoi vielä saada ekstrana kasetin, jolla ovat Wild Child, Whip Lash sekä liveversio Monkeesien (I'm Not Your) Stepping Stone -hitistä. Sama Monkees-livebiisi on myös 12-tuumaisella ylimääräisenä kolmantena kappaleena. Listamenestystä sentään tuli, sijoitus oli 26. Pakko silti kysyä, oliko moinen liiallinen hypetys tarpeen?

The Untouchables oli mod-villityksen innoittamana Silver Lakessa Los Angelesissa perustettu ska-ryhmä (ensimmäinen laatuaan USA:ssa), mutta toisin kuin Madness, nämä eivät olleet silkka hupiryhmä. Musiikki oli viihdyttävää, mutta asiallisella tavalla. Kaksi singleä, "Twist'n'Shake / Dance Beat" ja "Tropical Bird / The General" toivat pientä paikallista menestystä sekä roolit indie-komediassa The Party Animal sekä aiemmin mainitussa Repo Man -leffassa. Stiff-kiinnityksen kanssa suunnilleen samoihin aikoihin tehtiin vielä Surf II, parodia surffauselokuvista, jolla The Untouchables esitti Dance Beat -kappaleensa.

Free Yourself sai enimmäkseen mustavalkoisen "bändi soittelee" -videon, jota on piristetty erilaisilla visuaalisilla efekteillä sekä erittäin näppärällä leikkauksella.

BUY 222-A The Catch: Find the Love
BUY 222-B The Catch: Across the Great Divide

Find the Love -single on Don Snow'n täysin itse tekemä. Tarjolla on taas falsetin ja matalamman äänen sekoitusta kummallakin puolella. Paul Hardcastle miksasi a-puolen. Maksisinglellä on pidennetty versio sekä instrumentaali Find the Lovesta. Ei näkynyt brittilistalla, mitenkähän Saksassa? Molemmat puolet ovat mukana kakkosalbumilla Walk the Water (1986).

BUY 223-A King Kurt: Billy
BUY 223-B King Kurt: Back on the Dole
BUY 223-C King Kurt: Alcoholic Rat

Minuun iskee helposti puutuminen King Kurtin musiikkiin. Jotenkin ei jaksa innostaa tämä single, jonka a-puolella etsitään kadonnutta kaveria. B-puoli menee liiaksi hokemiseksi ja maksisinglellä oleva ylimääräinen kappale Alcoholic Rat ei ole tarpeeksi timangi pelastaakseen kokonaisuutta. Kaikki kolme biisiä löytyvät albumilta Road to Rack and Ruin, jonka Stiff jostain syystä näyttää julkaisseen vain Japanissa. USA-painos tuli Ralph Records -merkillä (The Residentsin levymerkki).

12-tuumaisella tuplaura. Riippuen siitä kumpaan uraan neula osuu, saa kuulla joko studio- tai liveversion Back on the Dolesta. Muotoiltu kuvasingle löytyy tästäkin.

 

 

BUY 224-A The Pogues: Sally MacLennane
BUY 224-B The Pogues: The Wild Rover
BUY 224-C The Pogues: The Leaving of Liverpool

Tietyn tyyppisestä oluesta ilmeisesti kertoo tämä Sally MacLennane, joka pärjäsi kaupallisesti vielä paremmin kuin A Pair of Brown Eyes: sijoitus oli 54. The Wild Rover on sekin olut- / pubiteemainen, vanha irlantilainen kansanlaulu, jota on versioitu kovasti ympäri maailmaa. Laulussa maailmaa kiertänyt mies palaa vanhaan tuttuun pubiin, muttei saa naispuoliselta pubinpitäjältä luottoa, ennen kuin mies lyö tiskiin kiertäjävuosiensa aikana tienaamansa kullan. 12-tuumaiselle lisättiin vanha merimieslaulu The Leaving of Liverpool.

Tämänkin singlen kanssa Stiff pani keräilijöiden päät pyörälle: muotoiltu kuvasingle, kasetti-EP, rajoitettu painos vihreällä vinyylillä, painos, jonka kannet aukeavat julisteeksi, rajoitettu painos normaaleilla kansilla, ja myöhemmin tuli vielä postimyynnin kautta jaettu haastattelusingle, jonka b-puolella Sally MacLennanen lisäksi Dirty Old Town.

Sally MacLennane on mukana Rum Sodomy & The Lash -albumilla. 

Sally MacLennanen melodia on minulle ennestään tuttu Bosse & Robertin versiona. Käännös kantaa nimeä Suukko pimeässä.

 

 

BUY 225-A Kirsty MacColl: He's on the Beach
BUY 225-B Kirsty MacColl: Please Go to Sleep

Kirsty ei onnistunut tämän kanssa. Säkeistön melodia muistuttaa liiaksi A New Englandia, ja se on kovin väkinäinen. Melodiankuljetus ei ole luontevaa, sävelmä tuntuu hankalalta opetella ulkoa. Kertosäe on ihan hyvä, tosin iso osa biisin viehätyksestä lepää Kirstyn heleän äänen ja sovituksen / tuotannon varassa. Kappaleen inspiraationa toimi eräs Terry-niminen Kirstyn ystävä, joka muutti Australiaan ja lähetteli hänelle postikortteja. Tämä ei sijoittunut hittilistalla, ja se jäi Kirstyn viimeiseksi Stiff-singleksi. Levy-yhtiö julkaisi singlen uudestaan vielä seuraavana vuonna (1986), parempaa menestystä toivoen. Rajoitettuna painoksena tarjottiin vielä A New England -sinkkua tämän kylkiäisenä, kaksi sinkkua yhden hinnalla -pakettina.

B-puoli on nätti, lyhyehkö raita, jossa on vain sanatonta laulua kevyen, leijuvan taustan päällä. Maksisinglellä on kaksi pitempää versiota a-puolesta, toinen niistä kestää viisi ja toinen huimat 8 minuuttia! Muotoiltu kuvasingle julkaistiin tästäkin.

Video on liki neljä minuuttia silkkaa visuaalista nautintoa. Punertavan taivaan värjäämä meri ja hiekkaranta, surffareita, vilaukselta Sydneyn oopperatalo ja hyppelevä kenguru... Ehkä Terry oli kovastikin laulajattaren mielessä, päätellen kuvauspaikan valinnasta sekä yhdestä aiemmasta singlebiisistä.

Singlen kansi ikävästi enteilee sitä, mitä joulukuussa 2000 tapahtui...

 

 

BUY 227-A The Untouchables: I Spy For the F.B.I.
BUY 227-B The Untouchables: Whiplash
BUY 227-C The Untouchables: Shine On

Pätevää jatkoa Free Yourselfille, mutta listasijoitus oli vaatimaton 59. Tietysti maksisingle ja kuvasingle tehtiin tästäkin. Maksilla pidempi versio a-puolesta sekä kolmas raita Shine On.

Tästä tehdyllä videolla bändi soittelee Hampurissa pikkuklubilla, ja ulkona öisillä kaduilla on jotain outoa vakoilumeininkiä meneillään.

BUY 226 ja BUY 228 ovat julkaisemattomia.

 

 

BUY 229-A The Pogues: Dirty Old Town
BUY 229-B The Pogues: A Pistol For Paddy Garcia
BUY 229-C The Pogues: The Parting Glass

Vielä Dirty Old Town irrotettiin singleksi Rum Sodomy & The Lash -albumilta. The Poguesin toinen iso levy sai nimensä Britannian laivastoa kuvanneesta halveksivasta kommentista, jota on väitetty Winston Churchillin lausumaksi. LP ylsi brittilistan 13. sijalle - hieno suoritus levyltä, jolta poimitut singlet eivät niin kummoista menestystä saaneet osakseen. Dirty Old Town ylsi sekin vain 62. sijalle. Albumin kansi on Theodore Géricaultin maalaus "Medusan lautta" hiukan muunneltuna - The Poguesin jäsenet ovat päässeet alkuperäisten naamojen paikoille.

Tyypilliseen tapaan julkaistiin maksisingle - jolla The Parting Glass ylimääräisenä numerona - ja kuvasingle. Seiskan ja maksin kannet ovat Edgar Ainsworthin (1905 - 1975) työtä - kuva-aiheet ovat erilaisia. Seiskatuumaisen kansi on tuossa ylempänä, 12-tuumaisen kansi alempana.

Rum Sodomy & The Lash -LP:n aikoihin The Poguesilla meni lujaa. Uusi kokeneempi ja taitavampi manageri, Frank Murray, tuli Stan Brennanin paikalle. Murray toi mukanaan bändille uuden jäsenen, ex-The Radiators From Space -kitaristin Philip Chevronin. Murraylla oli myös osaa ja arpaa siinä, että Elvis Costello tuli kakkosalbumin tuottajaksi. Shane MacGowan kantoi yhä Elvikselle kaunaa siitä, mitä edellisvuoden kiertueella tapahtui, ja haki tilaisuuksia syrjäyttää hänet tuottajan paikalta.

LP:n julkaisutilaisuus oli täysin överiksi vedetty juominkirieha. Se pidettiin Thames-joella HMS Belfast -laivalla, jolle oli pakkautunut 400 lehdistön edustajaa juomaan ilmaista rommia. The Poguesin jäsenet olivat pukeutuneet amiraali Nelsonin aikaisiin laivastounivormuihin. Yksi lehtimies joi itsensä niin känniin, että hän tippui yli laidan. Dave Robinson pelkäsi, että hänetkin saatettaisiin heittää reelingin yli tämän seurauksena, joten hän piiloutui.

BUY 230-A King Kurt: Road to Rack and Ruin
BUY 230-B King Kurt: Poppa Wobbler
BUY 230-C King Kurt: All Right Mother

Road to Rack'n'Ruin löytyy sekä samannimiseltä kakkos-LP:ltä, jonka Ralph Records julkaisi USA:ssa, että 1986 tehdyltä albumilta Big Cock, jota lienee pidettävä varsinaisena kakkosalbumina. Poppa Wobbler on hirveintä mitä olen kuullut, huojuvaa pelleilyä kahden todella piinaavan minuutin ajan. Maksisinglelle pistetty ylimääräinen biisi All Right Mother kertoo mammanpojasta, joka ei halua lähteä turvaisasta sylistä elämään itsenäistä elämää. Lopulta paljastetaan, että kyse on vieläpä insestisuhteesta. Hyi. Tämäkin King Kurtin biisi jää junnaamaan liian pitkään lopussa.

Löytämässäni videossa King Kurt aiheuttaa hämminkiä tunkeutumalla konservatiivinaisten yhdistyksen kokoukseen soittamaan ja piinaamaan takahuoneessa hienosti pukeutunutta, niljakasta ja itserakasta miestä.

 

 

BUY 231-A Bob Andrews: Love Theme From Romeo & Juliet
BUY 231-B Bob Andrews: Bahamian Rhapsody

Vähän jäin raapimaan päätä tämän kanssa. Spotify tarjosi a-puolen liki kahdeksanminuuttisena versiona, Bahamian Rhapsody oli kolme ja puoli minuuttia ihan samaa. A-puoli on kuitenkin kreditoitu Nino Rotalle, b-puoli Andrewsille. Eli onko minulla varmasti singlen molemmista puolista jonkinlainen kopio, vai onko jommastakummasta kappaleesta kaksi versiota? Musiikki on instrumentaalia, menevän kasaritaustan päälle pistettyä pianoa ja sähkökitaraa. Pubrock-veteraani Andrews soitti 70-luvulla Brinsley Schwarzissa ja Graham Parkerin The Rumourissa, 80-luvulla hän toimi menestyksekkäästi tuottajana.

Elokuvamusiikkiahan tämä alunperin, Franco Zeffirellin 1968 ohjaamasta Romeo ja Julia -filmatisoinnista, jonka pääosissa olivat Leonard Whiting ja Olivia Hussey.

BUY 232-A Tracey Ullman: Shattered

Ullman päätti levytysuransa alavireisissä tunnelmissa. Sandy Poseyn 1966 levyttämä balladi oli tällä kertaa versioinnin kohteena. Biisi oli poimittu ensialbumilta You Broke My Heart in 17 Places, eli se oli jo vanhaa kamaa Traceyllekin. Britanniassa tätä sinkkua ei edes prässätty myyntiin asti, siellä on olemassa vain promoja. Muualla Euroopassa Tracey oli vielä sen verran vahva nimi, että Shattered sai virallisen seiskajulkaisun. B-puolella on Alone, joka oli mukana jo Sunglasses-maksilla.

 

 

BUY 233-A Phranc: Amazons

Pelkän kitaran kanssa asioihin kantaa ottava juutalainen lesbofolkkari Susan "Phranc" Gottlieb tuntuu jääneen täysin paitsioon. Minun on ollut kovin vaikea löytää hänen Stiff-singlejään kuunneltaviksi mistään. Amazons löytyi, siinä Phranc ihailee menestyneitä naisia ja toivoo olevansa heidän kaltaisensa. Erityisesti naisurheilijat saavat häneltä arvostusta. B-puolta El Salvador en ole kuullut, enkä maksisinglen ylimääräistä laulua Charlotte. Huonosti voinut Stiff kaivoi vain lisää omaa kuoppaansa julkaisemalla tällaista väistämättä marginaaliin jäävää musiikkia, oli kuinka hienosti kirjoitettua ja sanomapitoista hyvänsä. 80-luku ei ollut enää folkin kulta-aikaa.

BUY 234-A Andy White: Religious Persuasion
BUY 234-B Andy White: The Big Rain
BUY 234-C Andy White: Rembrandt Hat
BUY 234-D Andy White: Things Start to Unwind

12-tuumainen EP indie-tyylistä folkrockia. Belfastilainen, 1962 syntynyt laulaja / lauluntekijä debytoi levyllä neljällä omalla kappaleella, jotka kaikki ovat mukana ensialbumilla Rave On Andy White (1986). Promosingleillä ovat vain Religious Persuasion ja Rembrandt Hat. White ei ole tässä mikään pehmolaulaja, tulkinnoissa on jopa punkahtavaa asennetta. Mies on varsinkin tällä vuosituhannella työntänyt uutterasti levyjä markkinoille. Tämä debyytti kuulostaa melko riisutulta, ilmeisesti myöhempi tuotanto on sofistikoidumpaa, täyteläisempää ja hiotumpaa.

Religious Persuasionista löytyi promovideo, jonka alussa on selvä viittaus Dylanin Subterranean Homesick Bluesiin. Jatkossa video vähän harhailee omille teilleen, esittelemään ankeita näkymiä Belfastista.

BUY 235-A King Kurt: Slammers
BUY 235-B King Kurt: Ape Hour
BUY 235-C King Kurt: Screamin' Abdabs

Kolme biisiä sitä tutuksi käynyttä peruskamaa King Kurtilta. Tällä kertaa ei sorruta mauttomuuksiin. Screamin' Abdabs on se maksisinglen ylimääräinen biisi, ja kuvasingle tuli tästäkin julki. Yksikään kappale ei ole millään albumilla mukana.

BUY 236 on julkaisematon.

BUY 237-A Theatre of Hate: The Hop
BUY 237-B Theatre of Hate: Do You Believe in the Westworld
BUY 237-C Theatre of Hate: Conquistador
BUY 237-D Theatre of Hate: Original Sin

BUY 237:ää ei julkaistu koskaan Stiffillä, enkä tiedä oliko Stiffin tarkoitus julkaista single vai EP. Theatre of Haten levyt julkaistiin näihin aikoihin yleensä Burning Rome Records -merkillä, ja BRRT 1985 onkin tuolla merkillä ja noilla biiseillä julkaistu maksi-EP. Stiffillä oli ilmeisesti kuitenkin jotain tekemistä sen kanssa, että Theatre of Haten levyjä julkaistiin muualla maailmassa.

1980 perustettu postpunk-ryhmä aloitti muutamalla singlellä ja livejulkaisulla, ja sai viimein tehdä kunnon albumin - nimeltään Westworld - vuonna 1982. Do You Believe in the Westworld ja Conquistador ovat tuolla albumilla. Kaikki neljä biisiä löytää myös singleiltä.

BUY 238 on The Damnedin New Rose / Neat Neat Neat. Seiskatuumaisesta on vain promoja olemassa. 12-tuumaisesta on myyntikappaleitakin, sillä ovat lisäksi mukana Help, Stretcher Case ja Sick of Being Sick.

BUY 239 on Elvis Costellon 12 tuuman EP, jolla Less Than Zero, Radio Sweetheart, Alison ja Watching the Detectives.

BUY 240-A The Untouchables: What's Gone Wrong
BUY 240-B The Untouchables: The Lonely Bull

The Untouchablesin kolmas Stiff-single ei näkynyt listoilla, vaikka pulju yritti taas kerran kovasti. Kuvasinglen ja maksin lisäksi tuli tuplasinglepaketti, jonka toinen kiekko oli varhainen seiska "Tropical Bird / The General". 12-tuumaisella a-puolella on yli viisiminuuttinen versio What's Gone Wrongista, b-puolella 4:50 kestävä albumiversio sekä The Lonely Bull. Tästä tehtiin rento, pikkukiva hauskanpitovideo, jossa ei tavoitella kuitenkaan Madnessmaisia sfäärejä. Korkealle sentään jaksettiin hyppiä.

Matriisiviesti a-puolella: "JOSH WHAT WENT WRONG".

Elokuussa 1985 tapahtui se, mitä monet olivat odottaneet: samoihin aikoihin kun The Poguesin Dirty Old Town -sinkku julkaistiin, Stiffin ja Islandin välinen sopimus purettiin, Dave Robinson erosi Islandin toimitusjohtajan paikalta ja siirtyi taas huolehtimaan vain omasta levymerkistään. Island oli löytänyt uutta nostetta Bob Marleyn Legend-kokoelman, Frankie Goes to Hollywoodin hittilevyjen ja U2:n The Unforgettable Firen avulla. Tämä ei kuitenkaan hyödyttänyt Stiffiä, pikemminkin päinvastoin.

 

1986

 

BUY 241-A The Mint Juleps: Only Love Can Break Your Heart
BUY 241-B The Mint Juleps: Move In Closer
BUY 241-C The Mint Juleps: Shout (Live)

Bourbon-viskistä ja mintusta sekoitetun alkoholijuoman mukaan nimetty naislauluyhtye oli Stiffin viimeinen toivo. 1985 perustetun itälontoolaisporukan kuudesta jäsenestä Debbie Charles oli ainoa valkoihoinen, ja stemmat soivat tällä porukalla täyteläisesti. Osa heistä työskenteli teatterissa, ja laulupuuhat rajoitettiin lähinnä sessiotyöhön ja kiertueisiin Sister Sledgen, Billy Braggin, The Belle Starsin ja Bob Geldofin kanssa, ilman että laulamisesta oli ajateltu tehdä ammattia.

Materiaali on sekalaista. A-puoli on Neil Youngia ei liioitellen sovitettuna, b-puoli ryhmään kuuluneen Marcia Charlesin oma kappale ja on livenä äänitettyä accapellaa, ja 12-tuumaisella on livenä äänitetty vanha Isley Brothers -klassikko, joka jatkuvasta taputtelusta ja hurrailusta päätellen menee yleisöön kuin häkä. Mielettömän riehakas viisiminuuttinen onkin.

Listasijoitus vaatimaton 62.

 

 

BUY 242-A Bobby Tench: Still in Love with You

Lontoossa 1944 syntyneellä kitaristi Tenchillä on mukavan iso CV: The Gass, Gonzalez, Hummingbird, Humble Pie, Jeff Beck Group, raspikurkku Roger Chapmanin johtama Streetwalkers, Van Morrisonin taustabändi... Soolotuotanto on jäänyt kahteen singleen, joista tämä on jälkimmäinen. A-puoli on sellainen karhean tunteellinen rock-balladi, joka puree herkempään sieluun. B-puolta Heart Out of Love en ole kuullut. A-puolta oli mukana tuottamassa Brian Tench (sukua?), joka oli Stiffille tuottanut aiemmin hiukan The Belle Starsia ja Electric Guitarsia.

Still in Love With You on alkujaan Thin Lizzyä Nightlife-albumilta, ja 1985 sen saattoi löytää myös Gary Mooren ja Phil Lynottin yhteisen Out in the Fields -maksisinglen b-puolelta. Seiskatuumaisella on vain Military Man b-puolena. Kun Lynott vuoden 1986 alussa menehtyi, Tench halusi kunnioittaa hänen muistoaan levyttämällä yhden hänen lauluistaan. Siinä syy Stiff-sinkun olemassaoloon. Ei kuitenkaan tullut listamenestystä.

 

 

BUY 243-A The Pogues: London Girl
BUY 243-B The Pogues: A Rainy Night in Soho
BUY 243-C The Pogues: The Body of an American
BUY 243-D The Pogues: Planxty Noel Hill

Poguetry in Motion -EP ylsi brittilistan sijalle 29. Jotkut pitävät tätä bändin hienoimpana levynä. The Pogues oli kovassa nosteessa mestarillisen Run, Sodomy & The Lash -albumin jälkeen, mutta bändi ei suostunut äänittämään uutta albumia hyödyntääkseen menestystään. Cait O'Riordan meni naimisiin Elvis Costellon kanssa ja jätti bändin, tilalle basistiksi tuli Plummet Airlinesissa (BUY 8, Silver Shirt -single) aiemmin soittanut Darryl Hunt. Shane MacGowan alkoi käyttäytyä yhä arvaamattomammin. Stiff joutui kuitenkin luottamaan yhä kovemmin tähän bändiin saadakseen hittejä ja rahaa ja välttääkseen konkurssin.

Banjonsoittaja Jem Finerin kirjoittama Planxty Noel Hill oli Poguesien terveiset Planxty-yhtyeessä (yhdessä Christy Mooren kanssa) soittaneelle tunnetulle irlantilaismuusikolle jonka mielestä bändi ei kunnioittanut irkkumusiikin perinteitä. Moore on sentään levyttänyt omat versionsa useista MacGowanin lauluista.

EP julkaistiin seiskana, 12-tuumaisena, kuvalevynä ja kasettina. Jostain syystä kuvalevyllä bändipotrettia on rumasti väännelty.

BUY 244 on julkaisematon single.

 

 

BUY 245-A The Belle Stars: World Domination
BUY 245-B The Belle Stars: Just a Minute
BUY 245-C The Belle Stars: Rock Me to the Top

Olematon suosio vaati veronsa: seitsemästä The Belle Starsin jäsenestä lähti neljä pois. Jäljelle jäivät kitaristi Sarah-Jane Owen, saksofonisti Miranda Joyce ja basisti Lesley Shone. Owenista tuli päävokalisti. Yhdessä he lähtivät New Yorkiin tekemään kolmatta albumia 4th & Broadway -tiimin kanssa. A-puolen tuottivat Allen George ja Fred McFarlane, Dominic Bugatti teki jälkitöitä, Paul Hardcastle remiksasi a-puolen vielä Englannissa. Bugatti tuotti b-puolen yhdessä yhtyeen kanssa. Maksisinglellä on pidempi versio World Dominationista ja ylimääräinen kappale Rock Me to the Top. Myös muotoiltu kuvasingle tuli.

Single alkaa ihan kelvollisesti. World Domination on tyystin tavanomaista tanssipoppia, Owen ei vaikuta riittävän vahvaääniseltä päävokalistiksi ja Jennie Matthiasin laulua jää kaipaamaan, mutta biisi on tarpeeksi iskevä. Valitettavasti Just a Minute on keskinkertainen ja Rock Me to the Top nolottavan vaisu, suorastaan kömpelö. Tempo on liian hidas, tausta ei riittävän funky, biisi kuulostaa keskeneräiseltä. Ehkä olisi voitu myös laulaa matalammalta? Tämän perusteella ei kannattanut odottaa kolmannelta The Belle Stars -albumilta paljoa. Äänitykset lopetettiinkin kesken, eikä näistä sessioista ole tuotu enempää materiaalia julki. Singlen kappaleita ei sopimusteknisistä syistä ole laitettu bändin kokoelma-CD:ille. World Domination on pidennettynä versiona mukana vaikeasti saatavalla kokoelma-CD:llä Hit That Perfect Beat! Vol. 2, jonka Oglio Records julkaisi 1995.

World Domination ylsi kakkoseksi USA:n Billboardin tanssilistalla, mutta briteissä se jäi huomiotta.

Video on selvästi jenkeissä tehty, täynnä sälää, efektiä ja animaatiota aitoon kasarityyliin. Tökeröä tähtitaivastaustaa, karttapalloa ja pari mustaa tanssijaa.

BUY 246-A Dermot Morgan: Thank You Very Much Mr. Eastwood (The Barry McGuigan Song)

Vain englantilaiset ja irlantilaiset voivat ymmärtää tämän huumorisinglen jujun. Irlantilainen Finbar Patrick "Barry" McGuigan on 1961 syntynyt höyhensarjan nyrkkeilijä, jonka menestyksekäs ura kattoi lähes koko 1980-luvun. Hän sai myös Britannian kansalaisuuden voidakseen kilpailla sikäläisistä titteleistä. Manageri Barney Eastwood sai McGuiganilta vuolaat kiitokset joka ikisen voitetun ottelun päätteeksi. Niinpä irlantilaisnäyttelijä Dermot Morgan, joka tunnetaan parhaiten Isä Tedinä, teki tämän parodiasinglen vuonna 1985. Siinä jopa Ronald Reagan, Bob Geldof ja Paavi Johannes Paavali II saavat McGuiganilta pyynnön kiittää Eastwoodia. Sanoitus viittaa myös nyrkkeilijän isän, Pat McGuiganin tapaan laulaa Danny Boy -laulua ennen otteluita.

Irlannissa tämä single julkaistiin vuonna 1985 jostain syystä kahdella eri levymerkillä. Dolphin Records -painoksen lisäksi tuli myös Ritz Records -merkkinen, ja jälkimmäisellä merkillä sinkku julkaistiin Britanniassakin. Stiff teki uusintapainoksen vielä 1986.

B-puolella on vaihtoehtoinen versio ("featuring Garret") jota en ole kuullut. Single menee valitettavasti ärsyttävien kansioon, ei tätä jaksa paljon kuunnella.

BUY 247-A Phranc: The Lonesome Death of Hattie Carroll

Phranc versioi Dylania albumilta The Times They Are A-Changin'. B-puoleksi on merkitty sama El Salvador joka oli Amazons-singlen b-puolella, mutta onko uriin tosiasiassa kaiverrettu Amazons-maksin kolmas raita Charlotte? Yhtä kaikki, en ole kuullut kumpaakaan.

 

 

BUY 248-A Fire Next Time: Beneath the Hammers
BUY 248-B Fire Next Time: Chains

Ottiko tämä bändi nimensä kirjailija James Baldwinin 1963 julkaistusta bestselleristä? Fire Next Time sai julki neljä singleä ja yhden albumin. Tämä oli ainoa Stiff-single, myöhemmät levyt syntyivät Polydorille. Vain kahden viimeisen singlen a-puolet ovat mukana 1988 julkaistulla albumilla North to South.

Laulaja-laulunkirjoittaja James Maddock tulkitsee tällä sinkulla työläisrockia. Beneath the Hammers on kuvaus pakkolomautetuksi jääneen tehdastyöläisen mietteistä laman ja harmaan, kahlitsevan kaupunkielämän keskellä. Maddock ei laula kovin hyvin, ääni on puleerausta ja treenausta vailla.

Singlen takakannessa on kummankin kappaleen sanat ja vähän muutakin ajatusta pureskeltavaksi. 12-tuumaisella ylimääräinen kappale This Is Joy, jota en ole kuullut.

Maddockilla on takanaan menestyksekäs ura laulajana, laulunkirjoittajana ja muusikkona. Vuosituhannen vaihteen tienoilla hänen yhtyeensä Wood (albumi Songs From Stamford Hill, 1999) sai musiikkiaan mukaan tv-sarjaan Dawson's Creek. Tämä toi ensimmäistä kertaa Maddockille suosiota USA:ssa, jonne hän sitten muutti 2003. Vuodesta 2009 Maddock on julkaissut kahdeksan omaa studioalbumia. Lisäksi markkinoilla on joukko sekalaisia livelevyjä.

BUY 249-A Rita Wolf: My Beautiful Laundrette
BUY 249-B Rita Wolf: Dangerous Mix

Julkaisematta jäi singlellinen elokuvaan Poikien pesula (ohj. Stephen Frears, 1985) tehtyä taiteellista, eteeristä musiikkia. B-puolen piti minun vanhan, Myyrmäen kirjastosta löytämäni tiedon mukaan olla Dangerous Mix. Sellaista versiota en löytänyt mistään, niinpä saa kelvata Dance Mix -versio, jolla on vähemmän laulua. Hans Zimmeriltä, joka oli yksi leffaan tehdyn musiikin tuottajista, julkaistiin 2016 The Milan Years -niminen kokoelma, jolla on mukana nuo molemmat raidat.

Intialaissyntyinen Wolf (oik. Rita Ghose) näytteli Poikien pesulassa Taniaa.

BUY 250 jäi myös julkaisematta.

 

 

BUY 251-A Furniture: Brilliant Mind
BUY 251-B Furniture: To Gus

Furniture oli Ealingissä Lontoossa perustettu pop-yhtye, joka oli olemassa vuosina 1979-1991. He nauttivat nykyisin hyvää kulttisuosiota Britanniassa, osittain taitavasti kirjoitettujen biisien ansiosta, osittain urallaan kokeman jatkuvan epäonnen takia. Yksi huonon onnen aiheuttaja oli se, että he kiinnittyivät Stiff-merkille yhtiön vaikeina loppuaikoina.

Ensimmäinen julkaisu oli omakustannesingle Shaking Story vuonna 1980. Lisää julkaisuja syntyi parille pikkumerkille vuosina 1983-1986, kuuden biisin minialbumi When the Boom Was On (1983), kolme singleä sekä albumi The Lovemongers (1986). Stiff-kiinnitys toi lupauksen korkeammasta profiilista, ja alku olikin lupaava. Brilliant Mind -single nousi brittilistalla sijalle 21. Tämä on jäänyt Furnituren parhaiten tunnetuksi kappaleeksi. Se on yksi Boy Georgen suosikkilevyistä, sen löytää useilta kasarikokoelma-CD:iltä, ja sitä soitetaan edelleen radiossa.

Brilliant Mindille kuvattiin video samassa kuvaussessiossa kuin Barbara Gaskinin ja Dave Stewartin The Locomotion -singlelle tehty video (tuosta lisää katsauksen neljännessä osassa).

Maksiversio sisältää Brilliant Mindista sekä normiversion että seitsenminuuttiseksi pidennetyn version, minkä lisäksi singlen b-puolen lopussa on siitä vielä lyhyt pätkä. Etiketeissä Stiff-logoa viilattiin uusiksi, tällä designilla mentiin loppuun asti. Survival Records julkaisi vuonna 1991 uusintapainokset singlestä kummassakin formaatissa.

 

 

BUY 252-A Andy Fairweather-Low: Bossa Nova
BUY 252-B Andy Fairweather-Low: House of Blue Light
BUY 252-C Andy Fairweather-Low: Mountain Bop

Toinen kulttisuosikki. Walesissa 1948 syntyneellä Fairweather-Low'lla oli jo pitkä ura takanaan musiikin parissa. 1960-luvulla hän lauloi Amen Corner -nimisessä pop-bändissä, jonka tunnetuimmat hitit ovat (If Paradise Is) Half As Nice, Bend Me Shape Me ja Hello Suzie. Oma Fair Weather -bändi sai julki albumit Beginning From an End (1970) ja Let Your Mind Roll On (1972), ja soololevyjä syntyi vuoteen 1980 mennessä neljä. Mies oli mukana myös lyhytaikaisessa Geraint Watkins & The Dominators -yhtyeessä, joka teki albumin Vertigolle vuonna 1979. Näihin aikoihin hän myös avusti The Who'ta parilla Keith Moonin kuoleman jälkeisellä levyllä, Face Dances ja It's Hard. 1985 oli vuorossa kahden Rollarin, Bill Wymanin ja Charlie Wattsin, johtama Willie and the Poor Boys -bändi.

Fairweather-Low kiinnittyi Stiffille vuonna 1986 ja alkoi työstää soololevyä Zazzy, avustajina Bill Wyman, kosketinsoittaja John "Rabbit" Bundrick ja saksofonisti Mel Collins. Syyskuuksi aiottu albumi jäi kuitenkin julkaisematta Stiffin vaikeuksien takia. Bossa Nova -singleäkin on jostain syystä nykyisin vaikea löytää.

Minulla on kopio Bossa Novan miltei kuusiminuuttisesta versiosta, joka on mukana 12-tuumaisella, samoin kuin sen ylimääräisestä kappaleesta Mountain Bop. Tuo viimeksimainittu on vähän hankala kuunneltava, kun en tiedä missä kohtaa kulkee ykköstahti, missä nelostahti. Niinpä saatan kuulla biisin ihan väärin.

Matriisiviesti a-puolella: "SPIRIT OF 69".

 

 

BUY 253-A Dr. Feelgood: Don't Wait Up
BUY 253-B Dr. Feelgood: Something Good
BUY 253-C Dr. Feelgood: Rockin' With Somebody New

Feelgoodit tuntuivat varmalta nakilta huonosti voineelle Stiffille, mutta tämä single ei aiheuttanut paljon ostoliikehdintää. Epätoivoinen levyfirma jopa paketoi tämän yhteen bonussinglen kanssa, jolla ovat suurimpiin hitteihin kuuluvat Back in the Night ja Milk and Alcohol. Tämäkään ei tehonnut. Maksisinglellä pitempi versio a-puolesta sekä Rockin' With Somebody New.

Don't Wait Up ei ole enää 70-luvulta tuttua raakaa pubirokkia, vaan siistiä, tunnelmoivaa klubiviihdettä. Vain tämä kappale on mukana albumilla Brilleaux. Rokkaavista kappaleista puuttuu tuoreus ja tilalla on eltaantuneen tuntuinen rutiini.

Dr. Feelgood kävi Suomessa ainakin syyskuussa 1985 taas kerran kiertueella. Tuolloinen käynti oli heidän laskujensa mukaan jo kymmenes meidän maassamme.

Matriisiviestit: "THE DOCTOR IS CALLING" ja "HE HASN'T LEFT YET".

 

 

BUY 254-A Furniture: Love Your Shoes
BUY 254-B Furniture: Turnupspeed
BUY 254-C Furniture: Me and You and the Name

Furnituren toinen Stiff-single oli uusi versio 1984 Premonition Records -merkillä singlenä julkaistusta Love Your Shoes -biisistä. Sen löytää myös The Lovemongers -LP:ltä. Tämäkin pikkulevy aloitti komeasti ja sillä oli mahdollisuus yltää jopa Top 10:een asti. Stiff ei kuitenkaan pystynyt prässäämään singleä tarpeeksi kysynnän tyydyttämiseksi. Niinpä he päättivät keskittää myynnin niihin levykauppoihin, joiden myynnistä hittilistat räknättiin. BPI (British Phonographic Industry eli sikäläinen ÄKT) sai vihiä tästä ja bannasi singlen hittilistalta, minkä seurauksena levy vaipui unhoon.

Furnituren vaikeudet jatkuivat. Stiff sai julkaistuksi LP:n The Wrong People, mutta 30 000 kappaleen painos myytiin nopeasti loppuun eikä enempää kyetty prässäämään - levy-yhtiö oli jättänyt konkurssihakemuksen. Stiff myytiin toiselle levymerkille, ZTT:lle, jonka kanssa Dave Robinson oli epäsuorasti ollut tekemisissä ollessaan Islandilla töissä. ZTT ei prässännyt enempää Furnituren LP:tä, ja bändin kokema noste hiipui.

Furniture kulutti seuraavat kolme vuotta Stiff-sopimuksesta irtautumiseen, eikä enempää levyjä kyetty sinä aikana tekemään. Keikkoja sentään tehtiin runsaasti ympäri maailmaa, jopa Egyptissä, Kyproksessa ja Turkissa. Furniture oli vielä epävarma lavabändi, mutta näiden kolmen vuoden aikana he kiertueillaan hioivat itsensä kuntoon tälläkin saralla. Bändi oli kuitenkin unohdettu kolmen vuoden aikana, ja vaikka Aristalle syntyi 1989 vielä yksi albumi Food, Sex & Paranoia, se ei myynyt. Furniture ei onnistunut lyömään itseään uudelleen läpi.

Love Your Shoesista tehdyllä musiikkivideolla bändi soittaa rähjäisessä huoneessa. Kenkäfetisistisellä videolla läjä naisten kenkiä lentää ulos vaatekaapista ja sängyllä makaava laulaja hautautuu niihin. Huoneeseen tunkeutuu hiilihapposavua.

 

 

BUY 255-A Dr. Feelgood: See You Later, Alligator
BUY 255-B Dr. Feelgood: I Love You So You're Mine
BUY 255-C Dr. Feelgood: What Do You Think of That

Tämäkin single ylsi vain Top 100 -listan alimmille sijoille. See You Later on albumilta Classic, I Love You on Brilleaux'lta, ja What Do You Think of That on 12-tuumaisen ylimääräinen raita. 

Videolla bändi soittaa puvut päällä klubilla, ja kaunistukseksi mukaan on tuotu Marilynin oloinen upea blondi.

1987

 

BUY 256-A Tommy Chase: Killer Joe (Right Cross)
BUY 256-B Tommy Chase: Double Secret

1947 Manchesterissa syntynyt ja 2018 kuollut Chase oli jazz-rumpali ja orkesterinjohtaja. Hiukan paranneltu Google-käännös hollanninkielisestä Wikipedia-artikkelista: "Chase oli itseoppinut rumpali ja oli ammattimuusikkona 1960-luvun puolivälistä lähtien. Vuonna 1973 hän johti omaa bändiään, jonka kanssa hän esiintyi Little Theatre Clubilla Lontoossa. 1970-luvun puolivälissä Art Themen, Harry Beckett ja Dave Cliff muodostivat taustayhtyeen. 1980-luvulla hän keskittyi hard bopiin ja sitten tanssittavaan soul-jazziin. Hänen bändinsä oli erittäin suosittu live-esiintyjä ja hän toimi myös kykyjenmetsästäjänä 1990-luvulla. Hänet nähtiin brittiläisenä Art Blakeyna. Hän säesti myös amerikkalaisia muusikoita, kuten Al Haig, Joe Albany ja Jon Eardley, ja hän kiersi myös Saksassa".

Muistan ihan varmasti 2000-luvun alussa tuoreena Stiff-entusiastina huomanneeni Chasen Stiffillä julkaistun albumin Groove Merchant CD:nä Pasilan kirjastossa, lainanneeni sen ja kuunnelleeni ainakin osan siitä. Nämä molemmat singlekappaleet ovat albumilla mukana. Killer Joe on hienosti versioitu vanha Benny Golsonin sävellys - singlen kannessa on nyrkkeilijä Joe Louis.

 

 

BUY 257-A The Mint Juleps: Every Kinda People
BUY 257-B The Mint Juleps: Best of Both Worlds
BUY 257-C The Mint Juleps: Ain't Seen Nothing Yet

Tämän ryhmän versio Robert Palmerin kappaleesta säväytti minua jo monta vuotta sitten, kun löysin sen iTunesista. Olin luullut Mint Julepseja accapella-ryhmäksi, mutta tässä olikin päätetty tavoitella hittiä leiskuvalla kasaritaustalla, ja tulos on komea. Best of Both Worlds on samalta Palmerin albumilta, Double Funilta, ja levyn kakkosraita. Listasijoitus oli vaatimaton 58., vaikka paremmankin se olisi ansainnut.

Eivät sentään pistäneet Come Overia 12-tuumaisen kolmanneksi raidaksi, vaan Debbie Charlesin oman laulun Ain't Seen Nothing Yet. Tämä on myös seiskatuumaisen b-puolella. Levy kertoo tästä biisistä, että se on "mint condition - recorded in one take!", ja accapellaahan se.

Every Kinda Peoplesta on olemassa muutamakin erilainen ja erimittainen versio. Minun koneeni kovalevyllä olevan mp3:n kesto on 4:17. Näitä erilaisia miksauksia ja muita versioita löytää 12-tuumaisista singleistä, joita on useita. CD-singlekin löytyy. Joku uutterampi saa tehdä tarkan luettelon kaikista versioista, jotka Stiff tyrkkäsi julki. Minä en jaksa.

Videolla kuusikko on omillaan. Pelkkää tanssimista tyhjän valkoisen taustan päällä, jonkin verran kuvaeditointitrikkejä ja se on siinä.

Olin myös joskus kauan sitten luullut, että näiden livealbumi One Time jäi Stiffiltä julkaisematta, mutta Discogissa 65 käyttäjää ilmoittaa sen omistavansa, ja se on julkaistu jo 1985. CD-versionkin omistaa 27 käyttäjää.

Matriisiviesti b-puolella: "WHERE THE FUN NEVER SETS".

 

 

BUY 258-A The Pogues & The Dubliners: The Irish Rover
BUY 258-B The Pogues & The Dubliners: The Rare Ould Mountain Dew
BUY 258-C The Pogues & The Dubliners: The Dubliners Fancy

Toukokuussa 1987 julkaistiin kahden irlantilaisbändin yhteinen single, joka nousi listalla sijalle 7, ja vei kummankin porukan brittien suosittuun Top of the Pops -ohjelmaan. The Dublinersille kokemus oli ensimmäinen 20 vuoden jälkeen (ryhmän isoin hitti Seven Drunken Nights esitettiin ohjelmassa vuonna 1967), The Poguesille se kaikkein ensimmäinen. MacGowan ja Ronnie Drew muodostivat mieleenpainuvan duon.

The Irish Rover on vanha traditionaali kovan kohtalon kokeneesta laivasta. Toinen traditionaali, 1882 sävelletty pontikkalaulu The Rare Old Mountain Dew on minulle tuttu Bossen ja Robertin versiona, nimellä Rakastan ruokaa. Maksisinglellä on bonuksena instrumentaali.

The Pogues harjoitteli salaa Abbey Road -studiossa materiaalia kolmatta albumiaan varten, Dave Robinsonin tietämättä. He jopa päättivät valehdella että Terry Woodsille oltiin tekemässä soololevyä. Robinson kertoi Pogueseille Stiffin surkeasta tilanteesta ja rukoili heitä jäämään levy-yhtiön leipiin. Bändi kuitenkin suunnitteli lähtöä. Manageri Frank Murray ehdotti että bändi kustantaisi albumin itse. The Pogues perusti oman levymerkin Pogue Mahone, Warner Musicin suojissa. Steve Lillywhite valikoitui albumin tuottajaksi, koska hänen vaimonsa Kirsty MacColl oli myös yksi Murrayn suojateista. Kolmas albumi julkaistiin tammikuussa 1988 ja se kantoi nimeä If I Should Fall From Grace With God.

BUY 259-A Dr. Feelgood: Hunting Shooting Fishing
BUY 259-B Dr. Feelgood: Big Enough
BUY 259-C Dr. Feelgood: Don't Underestimate Your Enemy

Tällä singlellä on kauttaaltaan enemmän puhtia kuin parilla aiemmalla Feelgoodien pikkulevyllä. Classic-albumilta irrotettu Hunting Shooting Fishing ei silti saanut jalansijaa hittilistalla, ja Stiff soi albumille vain rajoitetun julkaisun Britanniassa. Stiff-CD-versio vuodelta 1987 näyttäisi olevan olemassa, muttei brittiläistä LP:tä. Muualla Euroopassa Classic sentään tuli vuonna 1987 normaalisti ulos, osin ranskalaismerkin Off the Track Records avustuksella.

Don't Underestimate Your Enemy on vain maksisinglellä mukana.

BUY 260-262 jäivät julkaisematta.

 

 

BUY 263-A The Mint Juleps: Girl to the Power of 6
BUY 263-B The Mint Juleps: Set Me Free
BUY 263-C The Mint Juleps: Dub 6
BUY 264-D The Mint Juleps: Girl (Instrumental)

Viimeisen julkaistun Stiff-singlen tuottajaksi tuli itse Trevor Horn, joka turhaan koetti saada aikaiseksi hittiä Salt 'n' Pepa -tyylisellä ylilyövällä konetuotannolla. Biisi on silkkaa uhoa, tyttöenergiaa seitsemän vuotta ennen Spice Girlsia. The Mint Juleps on kuitenkin niin lahjakas ja riisuttunakin hienosti pärjäävä lauluryhmä, ettei se olisi tarvinnut moista kuorrutusta. Pahaa tekee kuunnella tällaista sovitusta, joka hukuttaa tämän kuusikon taidot konemassan alle. Stiffin surullinen joutsenlaulu.

Set Me Free on livenä äänitettyä accapellaa, Debbie Longworthin oma sävellys ja sanoitus. Maksisinglellä ovat vielä dub- ja instrumentaaliversiot a-puolesta, lisää samaa raskaasti sulavaa tahnaa.

Videolla on sekaisin väreissä kuvattua ja silmiäsärkevästi räpsyvää mustavalkoista kuvamateriaalia, ja numerot 1-6 vilistävät ruudulla vähän väliä. Pitemmän päälle yksitoikkoinen video.

BUY 264-A The Mint Juleps: Docklands
BUY 264-B The Mint Juleps: Docklands (12" version)

Tästä on olemassa vain koelevyjä. Stiff ei saanut sinkkua julki, mikä on sääli. Tämä kun korjaa edellisellä singlellä tehtyä virhettä Mint Julepsien kohdalla. Tässä ollaan enempi riisutuissa, rauhallisissa tunnelmissa. Viisiminuuttinen Docklands kertoo lapsuudesta Lontoon satama-alueella tunnelmoivan taustan päällä ja on oikein herkkä. Puoli minuuttia pitempi 12-tuumainen versio, jonka olen myös löytänyt, on tuotetumpi, siinä on enemmän kolinaa ja muuta taustalla.

2013 julkaistiin kymmenen vinyylisinglen boksi Ten Big Stiffs, jolla Docklands-sinkku on mukana. B-puolella on se pitempi maksiversio. Boksin muut singlet ovat The Pink Fairies, Wreckless Ericin Whole Wide World, Desmond Dekkerin Israelites, Jona Lewien You'll Always Find Me in the Kitchen At Parties, Plasmaticsin Monkey Suit, Tenpole Tudorin The Swords of a Thousand Men, Tracey Ullmanin They Don't Know, Kirsty MacCollin A New England ja The Untouchablesin (I Spy) For the F.B.I. Docklandsin viisi- ja puoliminuuttisen version löytää myös The Mint Julepsin albumilta The Power of Six (1988).

Koelevyn b-puolta Under Pressure en ole kuullut.

BUY 301-A Dr. Feelgood: (I Wanna) Make Love to You
BUY 301-B Dr. Feelgood: Quit While You're Behind

Myyrmäen kirjastossa vuosituhannen alussa selaamani kirja väitti, että tämäkin single olisi olemassa. Ei ole, enkä tiedä oliko tarkoitus tullakaan ainakaan moisella koodilla. Molemmat kappaleet ovat Classic-albumilta.