Biisiaarteita, osa 3
Front Page: I Thought I'd Never Fall in Love Again (1978, Australia) (pop)
Front Page: Rockin' Hollywood (1978, Australia) (pop)
Bay City Union: Mary Mary (1968, Australia) (garage rock, blues rock)
The Monkees -cover.
The Outer Limits: When the Work Is Through (1965) (beat)
Ducktails: Rockin' Daddy (tv-tallenne Tavastialta, lokakuulta 1979)
Linkki vie YLEn Elävän arkiston videotallenteeseen.
Doris Day: Pillow Talk (elokuvaversio) (1960) (vocal pop)
Kävin joskus elokuvateatteri Orionissa katsomassa Elokuva-arkiston näytöksenä 1960 valmistuneen Doris Day -komedian Pillow Talk, ja pidin leffan tunnuskappaleesta, joka soi alkutekstien aikana. Vuosia myöhemmin muistelin tuota kappaletta ja hain sen YouTubesta. Ei ollut sama versio kuin elokuvassa kuultu. Halusin sen leffaversion. Latasin elokuvan .avi-tiedostona Pirate Baysta, laitoin leffan toistumaan koneellani, ja äänitin tunnusbiisin. Sitten viskasin elokuvatiedoston menemään.
Kopet: Don't Turn Your Heater Down
Poppop-radio-ohjelmasta 16. toukokuuta 1969. Tällä kertaa Pave Maijanen on laulamassa.
Tramp: Each Day (1970) (pop rock)
The Easybeatsistä tutut Harry Vanda ja George Young asialla. Vietnam Rose -singlen b-puoli. Sinkku julkaistiin useissa Euroopan maissa sekä Brasiliassa, muttei Vandan ja Youngin kotimaassa Australiassa.
Frank Robson & Mosaic: Big Boy Now (1968, Suomi, tv-taltiointi)
Jimbo: Green Bay Blues (1981, Suomi) (tv-esitys)
Jim Pembroken bändi sai aikaiseksi ainakin singlen "Four Million Telephones / Midnight At Noon", Rokki diggari -elokuvan tunnarin sekä tämän tv-tallenteen.
Sahti: Tahdon kertoa sinulle kaiken minkä haluat minun tietävän (1979, tv-tallenne ohjemasta Bang)
Jukka Gustavsonin harmittavan aliarvostettu yhtye sai tehdyksi vuonna 1980 YLElle kantanauhan, jolla kuultiin kappaleet Eksoottinen tuoksu, Päivä rannalla, Säikkyvä ja Uni todesta. Onko turhaa toivo sen julkaisemisesta?
Tasavallan Presidentti: Oi armahda herra sotilas valasta (1974, tv-taltiointi)
Allison Durbin: Make the Feeling Go Away (1969, Australia) (vocal pop)
Ignatius Jones: Like a Ghost (1982, Australia) (new wave, synth-pop, disco)
Fischer-Z: Hiding (1980) (new wave, pop rock)
Fischer-Z: Right Hand Men (1981) (new wave, power pop)
Maxayn: Moan to the Music (1973) (soul, funk)
Blue Mink: Watch Out (1973) (rock, funk / soul)
Blue Mink: Randy (1973) (rock, funk / soul)
Tiger Lily: Ain't Misbehavin' (1975) (glam)
Tiger Lily: Monkey Jive (1975) (glam)
Tiger Lilystä kehittyi myöhemmin Ultravox.
Procession: Sebastapol Street (1968, Australia) (psychedelic rock)
Procession: Wigwam City (1969, Australia) (psychedelic rock)
Australialaisbändin kaikkein harvinaisin biisi on Sebastapol Street, joka ilmeisesti soitettiin sillä keikalla, josta koottiin yhtyeen debyyttialbumi Procession Live At Sebastians (julkaistiin 15. toukokuuta 1968). Jostain syystä levy-yhtiö Festival Records päätti jättää kappaleen pois tuolta live-LP:ltä. Siitä tehtiin demo vuonna 1968, mutta ainoa julkaisu on vuonna 1988 päivänvalon nähneellä kokoelmalla Minuets For Moderns. Australialaista ja uusiseelantilaista rokkia esittelevä tietosivusto Milesago ylistää Sebastapol Streetiä, mutta minä en yhdy kehuihin. Minusta biisi on ärsyttävän jankkaava. "See my lanea" toistetaan jatkuvasti, ja minulta menevät hermot.
Myös Wigwam City on jonkinasteinen harvinaisuus, se julkaistiin vain One Day in Every Week -singlen brittipainoksen b-puolella sekä brittiläisellä kokoelmalla, joka kantaa yksinkertaisesti nimeä Procession (Mercury, 20132 SMCL).
Jet Harris: My Lady (1967) (freakbeat mod)
Ex- The Shadows -basisti.
Eddie Avana: Children (1970) (pop)
Harry Vandan ja George Youngin juttuja. Vanda myös laulaa salanimen takana. Äärimmäisen harvinainen single.
Jacko: I'm an Individual (1985, Australia) (synth-pop)
Mark Jackson oli australialainen jalkapalloilija, joka kokeili laulu-uraa kahdella varsin lattapäisellä singlellä. Poimin talteen kummankin sinkun a-puolet, mutten voi sanoa kummemmin pitäväni. Jacko ehkä vetoaa niihin, jotka eivät ÄO:lla loista. I'm an Individual nousi sentään Jacksonin futarina nauttiman suosion turvin listaykköseksi Australiassa. Kakkossingle My Brain Hurts saa esittelyn jossain myöhemmässä postauksessa.
Video on vielä kauheampi kuin kappale.
Duncan Mackay: Sirius III Mark II (1981) (abstract, disco)
Tässä sitten se Mackayn alunperin 1978 levyttämän diskoinstrumentaalin efektoidumpi ja hurjempi versio.
Jawbone: King Kong (Funky Monkey) (1976) (funk, disco)
Jawbone: Java Jelly (1976) (funk, disco)
1970-luku on pullollaan näitä outoja yhden singlen "bändi"juttuja, jotka todellisuudessa olivat vain joidenkin tuottajien omia studiokehitelmiä, päähänpistoja, joilla soittivat jotkut tuntemattomiksi jääneet muusikot. Etiketteihin painettiin sitten esittäjänimeksi jotain hatusta vedettyä. Eikä juuri kukaan tiedä näiden sinkkujen taustoista ja tekemisprosessista mitään. Jonkun pitäisi koota kansien väliin tietoa näistä singleistä, vaan onko toivoton urakka?
Jawbonen sinkku oli Gary Glitterin taustalla häärineen tuottaja Mike Leanderin ja hänen laulunkirjoittajakaverinsa Eddie Seagon juttu. Kuulostaa lähinnä rumpusoundikokeilulta. On haluttu saada aikaiseksi mahdollisimman jytisevä rumpusoundi, ja siinä on onnistuttu. En ihmettelisi ollenkaan, jos tässä olisi ollut The Glitter Band asialla. Hyvin mahdollista. Äänitys / soundi vain on orgaanisempi, vähän enemmän studioliven tuntuinen kuin Gary Glitterin ja The Glitter Bandin levyillä, etenkin b-puolella.
Matt Finish: Look At Me (1981, Australia) (new wave, pop rock)
Matt Finish: Hanging On (1981, Australia) (new wave, pop rock)
Street Level: A Girl Like You (1980, Australia) (power pop)
Street Level: Could This Be Heaven (1980, Australia) (power pop)
Grapefruit: Sha-Sha (1971) (pop rock)
Grapefruit: Universal Party (1971) (pop rock)
Tasavallan Presidentti: Tis Me, Tis You (Ruisrock 1970, live)
Tämä soi vuonna 1996 52-osaisen radio-ohjelmasarjan "Jee jee jee - suomalaisen rockin historia" yhdessä jaksossa, ja nappasin sen kasetille. Tämä on siis minun oma kasettisiirtoni.
Nyt tullaan isoon ryppääseen (27) vanhoja biisisuosikkejani. Tuttuja ja rakkaita kappaleita 1980- ja 90-luvuilta lähtien:
Yanni: Aria (1992) (new age, modern classical)
Tätä käytettiin British Airwaysin telkkarimainoksessa 1990-luvun alussa. Kerran se sitten soi radiossa, paikalliskanavan Radio Syke tauottomassa monituntisessa äänilevykavalkadissa. Kun tajusin, mitä radiosta kuului, panin nauhoituksen pyörimään ja sain talteen vajaat neljä minuuttia tätä biisiä. Olen kuunnellut Yannin Ariaa sittemmin YouTubesta ja muualtakin, mutta olen kummastellut, miten se kuulostaa jotenkin vaisummalta kuin minun vanha kasettiäänitykseni. Missä on julkaistu tämä komeampi versio, joka minulla oli kasetille nauhoitettuna?
Petula Clark: Have Another Dream on Me (1968) (vocal pop)
Patrick Cowley: Megatron Man (1981) (electro, hi-nrg, synth-pop, disco)
Steve Harley & Cockney Rebel: Make Me Smile (1975) (glam, pop rock, soft rock)
Wet Wet Wet: Sweet Surrender (1989) (pop rock, soft rock)
Gentle Giant: Dog's Life (1972) (prog rock)
Hawkwind: Hurry On Sundown (1970) (space rock)
Enpä ole samaa mieltä tuosta Discogsin genremääritelmästä. Tämä on Hawkwindin ensimmäisen albumin ensimmäinen kappale, joka julkaistiin singlenäkin, ja se on enemmänkin rivakkaa folk rock -vaikutteista musiikkia. Jatkossa bändin debyyttilevy muuttuukin sitten kummalliseksi sekoiluksi. Jäin kaipaamaan Hawkwindiltä lisää tällaista, enkä pitänyt muusta varhaistuotannosta. Onneksi olen sittemmin uskaltanut perehtyä kunnolla heidän tuotantoonsa ja löytänyt aika nautittavaa, jännää avaruusprogea varsinkin vuosien 1977-1981 levyiltä.
The Stranglers: Golden Brown (1982) (new wave)
Tony Esposito: Kalimba de luna (1984) (italo-disco)
Pepe Goes to Cuba: Kalimba de luna (1984) (italo-disco)
Kalimba de luna on kiva kappale, mutten ollut ensin varma, kumpi versio on parempi, joten otin molemmat. Espositon versio on ehkä vähän parempi, mutta olisi siinäkin saanut olla parempi sovitus - orgaanisempi, enemmän oikeita soittimia, eikä halvankuuloisia syntetisaattoreita.
Wendy & Lisa: Waterfall (1987) (downtempo, synth-pop)
The Farm: All Together Now (1990) (synth-pop, indie rock)
Righeira: L'estate sta finendo (1985, Italia) (italo-disco)
Stan Ridgway: The Big Heat (1986) (alternative rock, new wave, synth-pop)
Bizz Nizz: Don't Miss The Partyline (1989, Belgia) (euro house, new beat)
Miten kaikissa YouTube-videoissa lauluraita kuulostaa niin korviinkäyvän kompressoidulta?
Billy Cobham: Red and Yellow Cabriolet (1985) (post bop, jazz fusion)
Lou Rawls: Stop Me From Starting This Feeling (1986) (rhythm & blues, soul, disco)
The 3 Rockies: Stop Wasting Your Time (1984) (synth-pop, funk)
Kappaleen kirjoittivat Chas Jankel ja Ian Dury! Tämä tuli minulle tutuksi suomalaiselta K-Tel Double -kokoelmalta, joka isäpuolen vanhemmalla tyttärellä oli kasettina. Kopioin sen itselleni siitä. Nyt minulla on 7 minuuttia kestävä maksiversio biisistä, mutta se on kyllä liioittelua. Vähän vaikea jaksaa kuunnella sitä, normaali neliminuuttinen versio olisi parempi.
Beautiful South: My Book (1990) (pop rock, ballad)
Carlos Perez: Las manos quietas (1984, Espanja) (euro-disco)
The Monroes: Cheerio (1985, Norja) (pop rock)
Tämä kappale mietityttää minua. Ikään kuin se kertoisi ihan tositarinaa jostakusta biisinkirjoittajalle tutusta naisesta, joka teki itsemurhan hyppäämällä talon katolta. Olen koettanut googlata tietoa laulun taustatarinasta, mutta joka paikassa vain hoetaan surullista juttua siitä, miten tämän norjalaisduon molemmat jäsenet kuolivat samana vuonna, 2013. Traagista toki sekin, mutta edelleen haluaisin tietää tämän Cheerio-balladin syntytarinan.
Michel Sardou: Une fille aux yeux clairs (1974, Ranska) (chanson)
Kebnekajse: Orientens express (1971, Ruotsi) (folk rock, prog rock)
Kansiossani oli tällä paikalla alunperin Dire Straitsin Industrial Disease, mutta hankittuani DS:n levyt poistin mp3:n kansiosta. Kontrasti Michel Sardoun ja Break Machinen kappaleiden välillä oli liian raju, piti löytää jotain tilalle niiden väliin. Nämä kaksi biisiä saivat kelvata. Kebnekajsen esikois-LP:n lainasin Leppävaaran kirjastosta 90-luvun puolessavälissä, muttei ollut ihan mieleeni. Paitsi tämä lyhyt instrumentaali oli tarpeeksi kevyt ja helppo tallennettavaksi kasetille.
Marc Almond: Stories of Johnny (1985) (pop rock)
Nauhoitin radiosta kasetille tämän ihan tuoreeltaan vuonna 1985 11-vuotiaana pojannassikkana, ja pidin sitä heti kivana kappaleena. Soft Cellistä en pidä, enkä ole uskaltanut Almondin soololevyihinkään perehtyä, mutta ainakin tämä ja versio Days of Pearly Spenceristä ovat kuunneltavia.
Break Machine: Street Dance (1983) (breaks, electro)
Lalo Schifrin: Theme From Enter the Dragon (1973) (theme, jazz-funk)
The Farm: Rising Sun (1992) (acid house, synth-pop)
Dallimore: Heartbreaker (1979, Australia) (rock)
Dallimore: Long Distance Frog (1979, Australia) (rock)
Tämä aussibändi ei koskaan muuta levyttänyt kuin nämä kaksi livebiisiä Canned Rock -nimiselle LP:lle. Sikäli harvinaisuuksia.
Viv Prince: Light of the Charge Brigade (1966) (instrumental pop)
Soundi-lehden numerossa 12/1977 Waldemar Wallenius kirjoitti: "tämä orkesterin säestämä pikkusievä kilkutus oli välietappi Viv Princen matkalla Pretty Thingsien kohutusta rumpalista unohdetuksi suuruudeksi". Prince paukuttelee kannujaan, piano tulkitsee melodiaa, orkesteri myötäilee taustalla. Lopputulos ei ikävä kyllä oikein toimi. Barry Kingstonin sävellys ei ole tarpeeksi vahva etenkään pelkän pianon kannateltavaksi. Taustaorkesteri on miksattu liian vaimeaksi, se ei jaksa antaa pianolle tarpeeksi tukea jotta sävelmä iskostuisi kuulijan päähän. Periaatteessa palaset ovat oikeat, mutta niitä ei ole osattu yhdistää oikealla tavalla, jotta singlestä tulisi riittävän mieleenpainuva.
Schtüng: Tree Song (1977, Uusi-Seelanti) (art rock, prog rock)
Schtüng: Schooldays (1977, Uusi-Seelanti) (art rock, prog rock)
Uusiseelantilainen progebändi sai aikaiseksi yhden ainoan albumin, jonka imuroin edesmenneeltä Midoztouch-sivustolta joskus 2007 paikkeilla. Poimin siltä talteen vain nämä kaksi kappaletta, jotka ovat todella outoja ja kiehtovia, suorastaan nerokkaita. Ajan kuluessa rupesin harmittelemaan sitä, että otin vain kaksi biisiä talteen, ja päätin kuunnella albumin uudestaan. Josko olisin missannut jotain? En ollut. Kaikki muut levyn kappaleet lähinnä pitkästyttivät minut. Ne eivät olleet kiinnostavia. Harmittavaa... kun Tree Song ja Schooldays ovat niin kummallisia, sitä toivoisi, että koko levy olisi yhtä jännä.
Tai kuunnelkaa vaikka koko albumi itse ja muodostakaa oma mielipiteenne. Tree Song alkaa kohdasta 11:00, Schooldays kohdasta 20:40.
The Riptides: 77 Sunset Strip (1979, Australia) (garage rock, power pop, punk)
The Riptides: Rules of Love (1979, Australia) (garage rock, power pop, punk)
The Allusions: I Gotta Move (1967, Australia) (garage rock, beat, pop rock)
Dag Vag: Popitop (1981, Ruotsi) (power pop)
1980-luvulla oli radion ruotsinkielisellä puolella Pop i topp -niminen musiikkiohjelma (perjantaisin ja myöhemmin lauantaisin ainakin 1986-1988), jossa tätä käytettiin tunnarina.
Dag Vagin versio on cover. Alkuperäisen Pop opp i topp -biisin levytti jo 50-luvun puolessavälissä aloittanut uuttera veteraani Thore Skogman yhdessä Lill-Babsin kanssa vuonna 1965.
Dag Vag: Nya skor (1991, Ruotsi) (dance pop)
The Chords: Turn Away Again (1981) (mod)
Matt Taylor: We'll Never Do the Same Again (1973, Australia) (rock, blues)
Tämä kappale kuvastaa niin loistavasti tätä päivää, että se pitäisi soittaa radiossa säännöllisesti. Ilmastonmuutos, alkava energiakriisi / sähkökaaos, länsimaisen yhteiskunnan kestämättömyys... Milloin oikeasti käy kuten tässä kappaleessa?
Bacchus: Hey Mista (1969, Tasmania) (prog rock, blues rock)
Phil Galotta & The Blue Echoes: Don't You Want Me (1973, Australia) (rock)
The Guess Who -cover.
Johnny Young: Cara-Lyn (1966, Australia) (beat)
The Black Diamonds: I Want, Need, Love You (1966, Australia) (garage rock)
The Vince Maloney Sect: No Good Without You (1966, Australia) (garage rock)
D-Coys: Bad Times (1966, Australia) (garage rock, beat)
In-Sect: I Can See My Love (1966, Australia) (garage rock)
Jeff St. John & The Id: Sunaroid '67 (pitkään julkaisematon, levylle vasta 1980) (Australia) (beat, garage rock)
John Robinson: When Will I See You Again (1974, Australia) (prog rock, jazz rock)
The Clik: Mary Mary (1970, Australia) (psychedelic rock)
White Wine: Train Song (1969, Australia) (pop rock, psychedelic rock)
Cam-Pact: Drawing Room (1968, Australia) (pop rock)
The Vince Maloney Sect: She's a Yum Yum (1966, Australia) (garage rock)
The Black Diamonds: See the Way (1966, Australia) (garage rock)
The Mystrys: Witch Girl (1966, Australia) (garage rock)
Heart'n'Soul: Lazy Life (1969, Australia) (pop rock)
Bay City Union: Mo'reen (1968, Australia) (garage rock, blues rock)
The Riptides: Only Time (1981, Australia) (power pop, new wave)
The James Elliot Band: Space Demons (1975, Australia) (glam)
Tämä ryhmä voitti yhden bändikilpailun kotikaupungissaan Brisbanessa vuonna 1974 ja pääsi tekemään yhden ainoan singlen seuraavana vuonna. Sinkku paljastaa heidät täysin lahjattomiksi. Space Demons toimii kornina, typeränä glamrock-palana jotenkuten, vaikka rock ei rullaa luontevasti vaan kulkee jumittaen. Sen sijaan b-puoli I Am a Rock on huonointa mitä olen ikinä eläessäni kuullut. A-puolen moog-efektit ovat varmaan olleet saatavilla jossain äänipankissa, sillä samat efektit löytää Cumuluksen ensimmäiseltä, 1971 ilmestyneeltä LP:ltä.
Moonlight: Moonlight Lady (1977, Australia) (pop rock)
Pehmeää, unenomaista progepoppia toiselta brisbanelaisyhtyeeltä.
The Epics: My Little Girl (1965) (pop rock)
Men At Work: Down Under (Early Version) (1980, Australia)
Australialaisbändin ensimmäisen, omakustanteena tehdyn singlen Keypunch Operator b-puoli. Tämä ei ole se kaikille tuttu hittiversio, vaan hitaampi ja paljon ankeampi hiomaton raakatimantti.
The Jimmy Castor Bunch: A Groove Will Make You Move (1975) (funk, disco)
The Jimmy Castor Bunch: Anyway, Anywhere, Anytime (1982) (funk, disco)
Kommentit
Lähetä kommentti