Tietysti on paljon biisejä, joista olen ikäni pitänyt mutta joita en omista millään oikealla levyllä. Pelkkinä kasetti-, CD-R- tai mp3-kopioina olen niitä kuunnellut. Paljon hyvää tavaraa olen löytänyt vasta nettiaikana internetistä tai tiedostojenjako-ohjelmista (SoulSeek, UseNeXT). Minulla on itse poltetuilla CD-R -levyillä näitä sekalaisia tallessa, ja päätin vihdoinkin kopioida niitä runsaammin tietokoneelle. Koostin niistä jopa kansion, jolle annoin yksinkertaisen nimen "Various". Järjestin kappaleet kronologiseen järjestykseen, ja samalta vuodelta olevat vielä esittäjän mukaiseen aakkosjärjestykseen. Jos on useampi kappale saman esittäjän samalta albumilta, laitoin ne siihen järjestykseen kuin ne ovat sillä levyllä lisäämällä tiedostonimeen järjestysnumeron esittäjän ja biisin nimen väliin.
Moinen järjestys aiheuttaa sen, että vähän väliä sattuu peräkkäin kaksi kappaletta, joita ei voi kuunnella perätysten, koska ne ovat liian erilaisia keskenään. Niiden välinen kontrasti on liian iso. Minulla on Word-tiedosto, johon olen luetteloinut kaikki albumit jotka olen eläissäni kuullut. Myös tiedosto, jossa on luetteloitu kaikki biisit jotka minulla on jollain oikealla levyllä tai CD-R -levylle poltettuna. Kävin nämä Word-tiedostot läpi ja koetin kaivaa esiin jotain tasoittavaa pehmentämään kontrastia. Kansiossani on näin ollen monta kymmentä biisiä, joista minulla ei ole ikinä ennen ollut kopiota. Olen kirjoittanut ne tummanpunaisella tekstillä.
Suoritin karsintaa biisimateriaalin suhteen. Yhtään suomalaista levytystä ei ole mukana, ei edes englanniksi laulettua. Rajummat punk- ja new wave -biisit jätin myös pois, koska minulla on niin hirveästi tuota punk-osastoa CD-R -levyillä enkä halunnut tehdä Various-kansiosta kovin punk-pitoista. Melodisempi new wave ja power pop pääsi ilman muuta mukaan. Disko ja muu tanssittava musa on myös aika pitkälti poissa, sille olen antanut ihan erilliset kansiot. Vähän tanssimusaa on tässäkin kyllä mukana.
50-ja 60-lukua saavat edustaa pitkälti sekalaiset huumorilevytykset sekä australialainen ja uusiseelantilainen rock, koska oldies-kamalle olen luonut 52 kansiota yhteisnimikkeellä The Revolutionary Decades. Various-kansioon pääsi kaikki se, mikä jäi TRD-kansioiden ulkopuolelle.
Päätinpä luetteloida tällaisessa postaussarjassa nuo Various-kansioon päätyneet kappaleet sekä sekalaisiin muihin kansioihin päätyneen soul- ja tanssimusiikin, esitelläkseni taas kerran kattavasti laajaa musiikkimakuani ja -tuntemustani. Linkit vievät Discogs-sivuille, joissa tietoa levyistä sekä YouTube-videolinkkejä, joista voi kuunnella kappaleita.
Knowing Me, Knowing You
Tiger
Arrival
Alan Blakley - Gimme Rock'n'Roll
Atlantis Rising Fanfare - Comin' Through
My Pearl
Dancing the Night Away
Night People
Barbra Streisand - Queen Bee
Barbra Streisand - Everything
New Girl in the Neighbourhood
Guitar Jamboree
Back Together Again
Rich Girl
Falling
Tightrope
Telephone Line
Mission (A World Record)
Hank C. Burnette - Don't Mess With My Ducktail
Fire and Brimstone
Trouble Maker
The City Mouse
Jawbone - Java Jelly
Jeff Britton & The Spitfires - Breakwood
Everybody Wants Some More
Highfly
Summertime Summertime
Iridescent Pink Sock Blues
Get a Job
Hot Cookie
Hard Labour
One Drink Too Many
Melancholy
The 101'ers - Sweet Revenge
The Wurzels - The Back of My Old Car
1976, ja tuon vuosikymmenen musiikilliset ylilyönnit ovat hyvin edustettuina. Tuotantotekniikalla juhlittiin.
Harry Chapinin On the Road to Kingdom Come on ihan pikkuisen ärsyttävä kappale. Suomalaisbändi Woude versioi Elliott Murphyn biisiä levyllään Keskellä aikaa, ja päätin tutustua alkuperäisversioon. Legendaarinen Love Records laittoi kuubalaisbändi Irakeren kappaleen yhdelle kokoelmalevylle vuonna 1977. Ruotsalaisen rockabilly-veteraani Hank C. Burnetten Spinning Rock Boogie on pyörryttävä efektikavalkadi, vaikka kaikkia sekaan ujutettuja ääniä joutuu kyllä hieman kuulokkeet korvilla kuulostelemaan. Ehkä lukuisat päällekkäisäänitykset usean vuoden aikana tekivät lopputuloksesta pikkuisen suttuisen?
John Sebastianin Welcome Back oli tunnuskappale telkkarin komediasarjaan Welcome Back, Kotter, jossa näytteli nuori John Travolta ennen tähteyttään. Biisi toi Sebastianille kovasti kaivatun soolohitin The Lovin' Spoonful -touhujen jälkeen. R&B-porukka The 101'ers taas oli Joe Strummerin ponnahduslauta kohti The Clash -jäsenyyttä ja tähteyttä.
Leo Sayerin You Make Me Feel Like Dancing -hitin minä sijoitan novelty-osastoon. Sayerin kimeä kiekuminen naurattaa minua. En pysty ottamaan tätä vakavasti.
Täytekappaleita oli kiva kerätä ja löytää. Ambrosian varhaista progekautta edustava Can't Let a Woman on komea, iso kappale (valitettavaa, että kaupallistivat sen jälkeen musiikkiaan ja muuttuivat ihan lässybändiksi). John Valenti kuulostaa aivan Stevie Wonderilta, ja hän kuulemma hämäsikin ihmisiä tuolla biisillään. Spiritin vuoden 1976 albumin nimikappale jäi vuosiksi kummittelemaan päähän, kun tuon levyn joskus 00-luvulla kuuntelin. Ei albumi hyvä ole, mutta nimibiisi on miellyttävä kuunnella.
The Doobie Brothers oli 1976 menettänyt Tom Johnstonin, saanut tilalle Michael McDonaldin ja pehmentänyt musiikkiaan jenkkiradioystävällisemmäksi. Olen kerännyt vain bändin varhaiskauden levyjä. Lainasin McDonald-aikakauden levyjä kirjastoista vuonna 2005 ja ikävystyin niiden parissa. En ole halunnut palata niiden pariin. Nyt piti kuitenkin löytää jotain The Count Bishopsin ja The Ozark Mountain Daredevilsin väliin. Siirsin Various-kansioon pari kappaletta muista kansioista ja kuulostelin, josko Doobie-veljesten levyltä Takin' It to the Streets sittenkin löytyisi jotain kelvollista. Rio osoittautui ihan mielenkiintoiseksi ja myös 8th Avenue Shufflessa on yritystä. Valitsin Rion.
The Glitter Bandin tuotanto ei ole muuten kiinnostanut, mutta Makes You Blind on kiva diskoinstrumentaali. Päätin selvittää, löytyisikö vuodelta 1976 lisää vastaavaa kokeilua, ja osuin yhden singlen b-puolella olevaan Tuna Biscuitiin.
Brittiläisen maalaisjunttikantribändi The Wurzelsin single, joka versioi hauskasti Paloma Blancaa, sai Waldemar Walleniukselta kehuvan arvostelun Soundissa. Päätin kuunnella singlen kummatkin puolet iTunesin avustuksella joskus 2005-2007, ja huumorintajuni ymmärsi niiden päälle. En kuitenkaan aio ikinä perehtyä Wurzelsien musiikkiin tämän enempää.
Koska jotain piti saada The Wurzelsin ja Tom Pettyn väliin, panin toivoni Todd Rundgrenin albumiin Faithful, jonka a-puolella mies versioi kappaleita omilta suosikkinimiltään, ja b-puolella tulkitsee omiaan. Love of the Common Man julkaistiin singlenä, ja se on onneksi riittävän maltillisesti tuotettu ollakseen kuunneltava.
Loleatta Holloway - Hit and Run (Disco Version)
Loleatta Holloway - Dreamin'
Loleatta Holloway - Ripped Off
Brittifunk-kokoonpano J.A.L.N. Band ui keskinkertaisuuden suossa, mutta Gonzalezin Nothing Ever Comes That Easy on vahva kappale, jota he eivät pystyneet pilaamaan.
Loleatta Holloway on itse asiassa rasittava kiljukaula, mutta on näissä kappaleissa silti jotain.
The Natural Four ei onnistunut löytämään ympärilleen vahvoja biisinkirjoittajia, tuloksena keskinkertaisia levyjä. Äidin ja isäpuolen levyhyllystä löytyvän Nightchaser -LP:n nimikappale jaksaa hiukan pompata esille.
The Soul Seekers oli varmaan australialainen bändi? Ainakin heidän ainoa levynsä on australialainen julkaisu. Suomalaispainoskin löytyy, Kiss-merkillä, mutta esittäjänimi on jostain syystä vaihdettu Funky Soul Bandiksi. Levy on täytetty Barry White -covereilla, en ole kuullut muita kappaleita kuin tuon yhden, ja se kuulostaa jotenkin vähän niljaiselta kutumusiikilta.
Minulla on koneellani 15 kansiollista niitä itsestäänselviä, vähän joka diskokokoelma-CD:ltä löytyviä vuosien 1975-1985 tanssihittejä, mutta tuo Tina Charlesin menestysiskelmä on jotenkin jäänyt puuttumaan siitä setistä. Se on saanut piisata Tinalta, en ole viitsinyt kuunnella häntä enempää. Paitsi Rendezvous'n kuulin pikkupoikana useita kertoja.
Kommentit
Lähetä kommentti