Eric Lars Four - Ernie Graham - Ernos

ERIC LARS FOUR



On rohtoo rock'n'roll / Kitara (1976)

Kaksi ensimmäistä sinkkua ovat erinomaisia, mutta 1978 julkaistu LP Mitä missä milloin vaan on aika huono levy, lähellä iskelmäpoppia. ELF oli hyvin taitava siihen aikaan kun käyttivät vielä nimeä Eric Lars Four. Silti minulla on CD-R-kopio Mitä missä milloin vaan -albumista ja toivon oikeaa LP:tä. Tarantella Joe -LP:stä minulla ei sentään ole kuin muutama biisi hallussani, enkä huoli sitä.








ERNIE GRAHAM




Ernie Graham (1971)

Romeo and the Lonely Girl / Only Time Will Tell (1978)






Luin yhdestä vanhasta Soundi-lehdestä Waldemar Walleniuksen kirjoittaman pitkän jutun Brinsley Schwarzista. Tutustuin bändiin, ja... no, aikansa se vei, mutta lopulta olin fani.

Artikkelista sain tietää että Brinsley Schwarz soitti myös Grahamin ainoalla soololevyllä. Tuoreena BS-fanina piti löytää kyseinen levy, ja se olikin tarjolla CD:nä Fennica Recordsissa. Vain tuokiota aiemmin olin napannut Black and Whitesta tuon Romeo-singlen, ja hiukan harmitti kun selvisi, että sama sinkku oli pistetty bonukseksi myös CD:lle. Tuli siis tavallaan ostettua single tuplana. No, ei se mitään, sillä kyllä tuokin Grahamin levy kannattaa omistaa ihan sellaisenaankin, aitona vinyylikappaleena. Sen verran hyvä se on, kuten Grahamkin.

Ihastuin Grahamin sooloalbumiin ensikuulemalla, ja piti sitten saada haltuun kaikki muutkin levyt, joilla mies soitti. Eipä siis muuta kuin Clancyn, Help Yourselfin ja Eire Apparentin levyjä metsästämään.

Sittemmin on ollut kiva huomata, että Grahamin sooloälpeestä on otettu uusi vinyylipainos, ja että levyn arvostus on noussut. Originaalivinyyliä myydään Discogsissa 200-400 euron hintaan!



ERNOS




Rutto ja romu / Lekaa otsaan (1969 / 1970)





Silloin kun puuhailin vielä täysillä FinnArcticin parissa, sain tietää netistä että Warner Music Finland on julkaisemassa Ernosin kaksi ensimmäistä albumia CD:nä. Innoissani viestitin asiasta kaverilleni Harrillekin, ja tilasin levyn sitten Epe's Music Storesta ennen kuin olin nähnyt netistä edes yhtään kuvaa sen kannesta.

Eipä Ernosin tuotanto kyllä hirveän maittavaa ole. Heidän kuuluisa stemmalaulunsa kuulostaa liian usein vain korviariipivän kauhealta. Liikaa venkoilua, pelleilyä, kiekumista ja falskaamista. Tämä suureksi osaksi pilaa Rutto ja romu -albumin. Levyä pilaa vielä lisää nolo yritys tehdä suomeksi Beach Boysin Good Vibrations 60-luvun Suomen alkeellisella studiotekniikalla. Ei lopputulosta pysty kuuntelemaan.

Livelevy Lekaa otsaan on minusta parempi. Hyvä äänenlaatu, hauskat spiikit ("Ja seuraava kappale: Ford! ...Eiku Skoda... ...Mitä turpiin saatana! ...Aivan oikein: Cadillac!"), riehakas meininki ja aivan mahtava Shaking All Over -cover upeine urkuineen takaavat kuuntelunautinnon. Noh, You Can't Hurry Love menee aika penkin alle, mutta annetaan se anteeksi.

Itse CD:stä... jos nyt unohdetaan nillitykset kirjoitusvirheistä kuten "Houng Dog", niin Warner Music Finlandilla ei kyllä ymmärretty vähääkään bonusraitojen päälle. Kun kerran tilaa olisi ollut, niin olisivat samantien laittaneet kunnon valikoiman sinkkubiisejä bonukseksi. Maria Louiza ja Ei paljon puutu onnestain ovat mukana kuin pakollisina lisinä ja ostotärppeinä, koska ne kuuluvat Ernos-levytyksistä tunnetuimpiin.











Kommentit

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Cinema - Circus

Thai Sticks - Eri Esittäjiä: Thank God It's Friday

Sleepy Sleepers