Jeff Wayne - Jerry Lee Lewis - Jerry Sultsina - Jet Harris & Tony Meehan

JEFF WAYNE

Jeff Wayne's Musical Version of The War of the Worlds (1978)

Ostin tämän monta vuotta sitten (joskus vuosituhannen vaihteen tienoilla vissiin) Myyrmäki-hallin kirpputorilta. Samalla sain selville yhden isän 70-luvulla nauhoittamalla kasetilla olleen kappaleen esittäjän. Kyseessä oli diskoinstrumentaali, jonka nimi sentään oli minun ja vanhempieni tiedossa. Meillä kun oli kasetilla Hot Stuff -niminen kokoelmalevy, joka sisälsi Justin Haywardin laulaman version siitä, mutta vasta kun pääsin kuulemaan tämän Jeff Waynen tuplalevyn, sain tietää instrumentaaliversionkin esittäjän.

En olekaan sitten sen jälkeen paljoa kuunnellut tätä tuplaa. Ei siksi, että se olisi huono, ei todellakaan. Jeff Wayne sai aikaiseksi mestariteoksen. Tämä vain on niin uuvuttavan mahtipontinen, pitkä ja raskas eepos, etten jaksa sen parissa. Viisi tähteä taiteellisesta suorituksesta, kaksi tähteä kuunneltavuudesta.

JERRY LEE LEWIS

Live At the Star-Club Hamburg (1964)

"Jerry Lee Lewis veti mielettömän Hampurin-keikan. Kaveri riehui lavalla kuin mielipuoli. Taustabändin osana oli vain vaisusti säestää pianomiestä, joka jo kahden biisin jälkeen sai yleisönsä niin hurmokseen, että itsekin lopulta häkeltyi toistuvista "Jerry Lee" -huudoista". Näin minä Kvaakissa tästä 1001 albums -listalle valitusta levystä. Jerry Lee Lewisilta olen kuunnellut lähes koko tuotannon, mutta hänen diskografiansa on niin suunnaton ja epätasainen, ja hänen musiikkinsa isoina annoksina kuunneltuna vähän liikaa sitä yhtä ja samaa, että toistaiseksi tämä on saanut jäädä ainoaksi hankkimakseni levyksi. CD-R-levyille poltettuna löytyy kyllä lisää kerättyä tavaraa tuntitolkulla, mutta ei sitä tule kuunneltua.

JERRY SULTSINA

Viimeinen mies (1981)

Nykyajan nymfomaani / Guazapa (1982)

FinnArctic-esittely:

"Jerry Sultsina & Karelian Piirakat had their home in Joensuu, another small town. They introduced themselves in 1980 with a single for Selecta Records, "Viekas vilppi / Twistaten sotaan", which failed to attract any success despite having good ideas and being a promising start.

They cut their only LP "Viimeinen mies" for Johanna in 1981. When the album was about to be released, singer-guitarist-songwriter Jari Hyttinen and drummer Jukka Tervonen split the band and recruited new men: Timo Hyttinen, Sampo Kaste and Ari Ikonen. This was because both were dissatisfied with the band's musicianship and wanted better players. These three new men had played in a group called Hullu Ooppera.

The band gave permission for the album to be released without redoing it, and so "Viimeinen mies" saw the light of day despite it being slightly disappointing.

Jerry Sultsina, who had dropped the "Karelian Pies" part from their name, managed one more single. "Nykyajan nymfomaani / Guazapa" came out in 1982.

The group was constantly accused of sounding like a certain successful new wave/punk band from the same town, Hassisen Kone. Jari Hyttinen had played with Hassisen Kone frontman Ismo Alanko in a band called Sight, and on many occasions after that as well, so mutual influencing was inevitable.

Jari Hyttinen's lyrics are message-heavy. He sings ironical songs about new Messiahs, who exploit instead of save, tough rock stars who refuse to tie their own shoe laces or use toilets, because that would show they're humble and only human. People who are crazy about visiting foreign countries so that they can send postcards to their envying friends saying "Look, I'm here!", and buy souvenirs from poor people.

I myself find "The Last Man" a good rock album, and the final 7" included in this post is more of the same, maybe slightly tighter and more laid-back musically."

JET HARRIS & TONY MEEHAN

Diamonds and Other Gems - The Complete Decca Singles (2008)

Viime kesänä Pori Jazzin aikana Green Riveristä poimimani kokoelma, jota olin ehtinyt jo himoitakin muutamia vuosia. Ei tarvitse tyytyä enää CD-R-kopioon.

Äidin 1980 nauhoittamalta kasetilta kuulemani "Scarlett O'Hara" oli ensikosketukseni tähän parivaljakkoon, vaikkei äiti ollutkaan saanut esittäjän nimeä raapustetuksi kasettilipukkeeseen. 90-luvun alussa sain selville esittäjät, kun kirjastossa tutkin musiikin hakuteoksia. 1993-1994 Porvoon-opiskeluni aikana radiosta kuulemani ja nauhoittamani "Diamonds"-hitin myötä nimet tulivat vielä vähän tutummiksi.