Jukka Törmä & Omuna

JUKKA TÖRMÄ & OMUNA

Jukka Törmä & Omuna (1981)

Työttömän arkipäivä (1983)

Törmän ja Omunan ensimmäinen levy tuntui ensin siltä, että muuten erinomainen, mutta sovitukset voisivat olla monipuolisempia. Ajan myötä moinen ajatus on haihtunut - levyllä on kyllä tarpeeksi musiikillisia vivahteita.

Junamatka potkaisee levyn käyntiin tymäkän rokin tahtiin, On se nii' taas on akustista, huilulla maustettua humoristista ajankohtaista kommentointia. Törmän molemmat puolet lauluntekijänä esitellään heti kärkeen.

Rakastan tätä päivää ja Huominen päivä ovat sitten enemmän elämää ja maailmaa syleilevää, aavistuksen hippimäistä pop-laulelmaa. Annaa ajatellessa on Törmälle ilmeisesti jollain tapaa läheinen Kaarina Helakisan lastenruno, joka on sovitettu ihanan kauniiksi - huilu soi jälleen lumoavasti. Onhan laulu lapsellinen, mutta Törmä ei häpeile sitä eikä hänen tarvitsekaan.

Jee jee ja MTV on albumin vanhentunein kappale. Tänä päivänä useimmat siinä mainituista ilmiöistä ovat jo hämärää historiaa, mutta juicemaiset urut ja sanoituksen vitsikkyys jaksavat yhä purra ainakin minuun, joka tiedän jotain 80-luvun alun ajan hengestä. Tosin kaikkia sanoja en minäkään tajua, vaan Skandalkolorot, ottaan piirretyt isot veet ja Niilo Yli-Panimot (mitä tekemistä Yli-Vainiolla oli oluen kanssa?) jäävät hepreaksi.

Älä usko Buddaan on raakaa rytinärokkia, ja sitä seuraavassa päätöskappaleessa Kynänlento mennään toiseen ääripäähän: vahvasti Pekka Streng -vaikutteiseen hippeilyyn. Törmän ääni on miksattu aivan pintaan ja taustalla hymisee ja suhisee. Tunnelma on saatu yhtäaikaa intiimiksi ja ilmavaksi.

Työttömän arkipäivällä Törmä lipsuu kantaaottavissa hauskoissa lauluissaan. Vika on pilkan kohteissa: inttikundien maahan painaminen (Kadetti) maistuu keskenkasvuiselta sivarihuumorilta, suomalaisille rentuille naureskelu (Tango) menee yli tyylittömyyden puolelle, poliiseille nauraminen (Pii paa pimpelipom) on muuten vain typerää ja aiheetonta, hipeille taas naurettiin 60-luvun lopulla ja 70-luvun alussa (Muovihippi). Viimeksimainittu on tosin pilkkalauluista onnistunein yhdessä Reaganille osoitetun Ronaldin kanssa. Ronaldissa Törmä on laulanut vokaaliosuudet kahteen kertaan, lauluraidat on miksattu synkkaan ja taustalle pantu kumea kotiurkumainen melodiasilmukka rytmikkäine handclap-efekteineen. Metkaa.

Mutta kun Työttömän arkipäivä on hyvä, se on todella hyvä. Suosikkini on Miksi piikit katseet kerää, jossa Arto Piston idea huilun ja sähkökitaran yhdistämisestä tuottaa upean lopputuloksen. Myös Nashreddin Blues Bandissa vaikuttaneen Heikki Mäenpään osakirjoittama Funky Hackey ja Törmän oma maailmanparannuslaulu Sitä tietää ei voi kukaan ovat kohokohtia.

Työttömän arkipäivän ja Junamatkan kirjoittanut salaperäinen nimimerkki Ike on tunnistettu Discogsissa. Nyt pitäisi vielä tietää kuka on Ismo Koskinen...

Sain tietää Törmästä Esko Lehtosen Suomalaisen rokin tietosanakirjasta, ja kiinnostuin heti. Ajattelin ensin, että hän olisi rokkaavampi Mikko Perkoila, mutta ei nyt ihan sovi tuo määritelmä Törmään. Kauniaisten kirjastosta lainasin molemmat albumit kasetteina jo 90-luvulla ja kopioin ne omalle kasetille. Harmittelen kuitenkin, että minulla oli Katso-lehden jostain 80-luvun numerosta leikkaamani pikkujuttu Törmästä, mutta se hukkui jossain vaiheessa. Ehkä se oli siinä kasettikotelossa jonka heitin roskiin, kun olin löytänyt molemmat LP:t?

Törmä on ilmeisesti sittemmin saanut kunnian olla Tampereen suosituin ja menestynein katumuusikko. Saavutus kai sekin.

Törmä teki comebackin 1994 Elrondin talo -yhtyeen kanssa tekemän Katseen takaa -CD:n myötä. Lainasin sen Pasilan kirjastosta reilut kymmenen vuotta sitten, mutta se levy haisi jo jotenkin eltaantuneelta. Muistaakseni Katseen takaa oli fiiliksiltään aika samanlainen levy kuin Omunat, mutta se mikä toimi 80-luvun alussa ei toiminut enää vuonna 1994. Mukana oli uusi versio Annaa ajatellessa -laulusta, mutta se ei pärjännyt ensimmäiselle versiolle.