The Human Beinz - Human Instinct - The Hunters

THE HUMAN BEINZ

The Human Beinz & The Mammals: Nobody But Me (1967)

Mokasin. Himoitsin tätä Nobody But Me -levyä itselleni, mutta tulinkin ostaneeksi Keltaisesta Jäänsärkijästä samannimisen Human Beinz / Mammals -yhteislevyn. Miksi bändi julkaisee kaksi samannimistä levyä sekoittamaan ihmisten päät, ja vielä samana vuonna? No, on tämäkin OK cover-kavalkadi.

HUMAN INSTINCT

Peg Leg - The Lost Tapes (1975 / 2002)

Uusiseelantilaisbändi Human Instinct käytti alunperin (1958-1966) nimeä The Four Fours, mutta nimi päätettiin muuttaa sinä aikana kun he purjehtivat Englantiin elokuussa 1966. He olivat muutama kuukausi aiemmin toimineet lämmittelybändinä Rolling Stonesin Uuden-Seelannin-kiertueella. Englannissa solmittiin levytyssopimus Mercury Recordsin kanssa 1967, ja sillä merkillä julkaistiin singlet The Rich Man ja Go-Go saman vuoden aikana. Uusi kontrahti Deramin kanssa tuotti singlet A Day in My Mind's Mind ja Renaissance Fair, ennen kuin bändi syyskuussa 1968 hajosi. Maurice Greer, joka oli liittynyt The Four Foursiin vuonna 1966, perusti uuden, rajumpaa psykedelia- & blues-vaikutteista rokkia soittaneen Human Instinctin 1968. Syntyi viisi albumia: Burning Up Years (1969), Stoned Guitar (1970), Pins in It (1971), Snatmin Cuthin (1972) ja The Hustler (1974). Enempää julkaisuja ei tullut, vaikka bändi jatkoi keikkailua vuoteen 1982 asti, jolloin Greer hajotti Human Instinctin.

Bändi oli kuitenkin äänittänyt studiossa materiaalia loppuvuodesta 1975. Aiottu albumi hyllytettiin bändin kokoonpanomuutosten ja sitä seuranneen tyylinvaihdoksen jälkeen. 27 vuotta myöhemmin kadonneiksi luulleet nauhat löydettiin pölyisestä varastohuoneesta, ja ne julkaistiin nimellä Peg Leg - The Lost Tapes. Imuroin albumin jostain netin blogiviidakosta ja pidin kuulemastani. Jonkin aikaa kuuntelin CD-R-kopiota kunnes viimein tilasin CD:n MusicStackin kautta Australiasta. Hienoa, levyn avaavaa Lynyrd Skynyrd -coveria lukuunottamatta biisit ovat omia, ja komeaa rokkia ovatkin.

Kolmea ensimmäistä albumia pidetään Human Instinctin suursaavutuksina ja klassikoina, mutta Snatmin Cuthinilla bändi oli täysin hukassa, eikä The Hustler ollut paljoa parempi. Nuo kaksi levyä ovat uskomattoman harvinaisia. Snatmin Cuthinia on yritetty myydä Discogsissa 1200 eurolla (kukaan ei näköjään käynyt tärppiin), ja The Hustlerinkin mediaanihinta on 350 euroa. Kehottaisin kuitenkin ihmisiä säästämään rahansa, vaikka levyt onnistuisi löytämään jostain halvemmallakin. Hienoa, ettei Human Instinct ollut menetetty tapaus, vaan kykyä oli vielä Peg Legin kaltaisen vahvan levyn tekemiseen - vaikka musiikin tyyli vaihtuikin uusien muusikoiden myötä projektin loppuvaiheessa.

THE HUNTERS

Hunters of the Night / August (1983)

The Hunters tuntuu Hefty Loadin esiasteelta, homma oli tässä hyvin nupullaan. Vokalistina oli nainen, Stina Berge, ja musiikki astetta helpommin sulateltavaa tanssittavaa postpunk-paukuttelua kuin mitä Hefty Load oli. Ming Suménin saksofoni ja Andy McCoyn kitara soivat hyvin. August on singlen tunnelmallisempi, maalailevampi biisi, vaikka onkin samantempoinen kuin a-puoli.