Marcus Hook Roll Band

MARCUS HOOK ROLL BAND

Tales of Old Grand-Daddy (1973)

Louisiana Lady / Hoochie Coochie Har Kau (Lee Ho's Blues) (1973)

Can't Stand the Heat / Moonshine Blues (1974)

Joskus voi käydä niinkin, että muusikot eivät itse tajua, miten hyvää jälkeä ovat tehneet.

Kuten jo Easybeatsin kohdalla kerroin, Harry Vandalla ja George Youngilla oli Englannissa 70-luvun alkupuoliskolla pitkä liuta yhden tai kahden singlen hupiprojekteja. Marcus Hook Roll Band syntyi siten, että ex-Pretty Things -mies Wally Allen, joka tunnetaan myös nimellä Wally Waller, sattui kuulemaan kahden biisin demoäänitteen, ja piti suuresti kuulemistaan Natural Manista ja Louisiana Ladysta. Studioaikaa buukattiin Abbey Roadiin, ja niin bändi, joka koostui Vandan ja Youngin lisäksi basisti Ian Campbellista, rumpali Freddie Smithista sekä saksofonisteista Alex Young ja Howie Casey, äänitti viisi kappaletta. Singleiksi päätyneet Natural Man ja Louisiana Lady äänitettiin uudestaan, sitten tehtiin Wallerin kirjoittamat Boogalooing Is For Wooing ja Hoochie Coochie Har Kau, jotka päätyivät mainittujen sinkkujen b-puolille, ja viidentenä oli kai sitten kesken jätetty Moonshine Blues (en ole varma).

Vanda ja Young muuttivat takaisin Australiaan ja unohtivat MHRB-sessiot täysin. Sitten Waller soitti heille ja ilmoitti, että USA:ssa pidettiin äänityksistä ja siellä haluttiiin lisää. Vandan ja Youngin mielestä se oli hupaisaa, koska koko äänityssessio oli ollut heille silkka vitsi, jonka saattoi hyvin unohtaa jälkeenpäin.

Vanda ja Young kieltäytyivät palaamasta Lontooseen, joten studioaikaa järjestettiin EMI:n studioihin Sydneyssä. Siellä äänitettiin 10 biisiä lisää Wallerin johdolla. Australia-sessioihin osallistuivat rumpali John Proud, sekä nuoret kitaristit Malcolm ja Angus Young, jotka maailma myöhemmin oppi tuntemaan AC/DC:n kitarasankareina.

Lontoossa aloitettu Moonshine Blues sai Sydneyssä päälleen Harry Vandan laulun ja Malcolm Youngin kitaran. Äänityssessio sujui erittäin vapautuneissa merkeissä. Biisit taltioitiin suunnilleen livenä, ja Wallerin paikalle tuomaa viskiä kului runsaasti sen kuukauden aikana jolloin äänitykset tehtiin (paitsi Angus Youngilta, joka oli vielä alaikäinen ja joi maitoa). Alkoholinkulutus oli niinkin kova, että muusikoilla on ollut jälkeenpäin vaikeuksia muistaa kuka kitaristeista teki mitäkin valmistuneilla äänitteillä. Tales of Old Grand-Daddy -LP:n kanteenkin piti tulla kuva Jim Beam Old Grand-Dad -bourbon-pullosta, koska siitä oli kaikessa ollut kyse.

USA:ssa rakastettiin valmistunutta albumia ja haluttiin bändi kiertueelle sitä promotoimaan. George Young inhosi levynkantta, jossa vanha mies istui keinutuolissa, mutta se ei ollut kuitenkaan syy keikkailusta kieltäytymiseen. Vanda ja Young eivät vain suhtautuneet koko juttuun vakavasti ja halusivat jäädä Australiaan keskittymään muihin projekteihin. Amerikkalaisten innostus laimeni, ja Tales of Old Grand-Daddy -LP julkaistiin vain Australiassa. Voi miettiä, miten olisi käynyt, jos Marcus Hook Roll Band olisi suostunut kiertuepyyntöön ja lähtenyt USA:han. Olisiko maailma koskaan saanut AC/DC:tä?

Originaalivinyylipainos on erittäin himoittu keräilijöiden keskuudessa ja siitä on maksettu hunajaa. Albumi on julkaistu sittemmin parikin kertaa uudestaan, mm. CD:nä Australiassa vuonna 1994, mutta kumpikin uusintapainos on suunnilleen yhtä hankala saada haltuun. Sain kuitenkin kaksi singleä hankituksi MusicStackin kautta. Yritin Natural Maniakin, muttei tainnut olla tarjolla ainakaan kohtuuhintaan. Onneksi sain SoulSeekistä kopion sen b-puolesta Boogalooing Is For Wooing.

2014 Tales of Old Grand-Daddy sai vihdoin kunnollisen, laajamittaisen uudelleenjulkaisun. Silti olin skeptinen tätä CD:tä kohtaan, koska kansi oli vaihdettu eikä sinkkujen b-puolia Boogalooing Is For Wooing ja Hoochie Coochie Har Kau oltu isketty mukaan. Tuumasin myös, että biisijärjestys oli nurinkurinen, kunnes tajusin, että ihan samahan se oli alkuperäisellä vinyylijulkaisulla. Minulla vain oli CD-R-kopio vuoden 1994 CD:stä, jossa oli aivan eri biisijärjestys. Lopulta ostin CD:n kuitenkin, kun se elokuussa 2015 tuli vastaan Keltaisessa Jäänsärkijässä.