The Korgis

THE KORGIS

The Korgis (1979)

Everybody's Got to Learn Sometime / Dirty Postcards (1980)

Dumb Waiters (1980)

Sticky George (1981)

The Best of The Korgis (1983)

Löysin The Korgisin vuonna 1992, kun isäni oli kuollut, ja sain hänen jäämistöstään haltuuni alunperin äitini nauhoittamat kasetit, jotka olivat jääneet hänelle. Kuunnellessani niitä kiinnitin heti huomioni Korgisin balladihittiin Everybody's Got to Learn Sometime. En tiedä paljonko olin kiinnittänyt tuohon kyseiseen kappaleeseen huomiota lapsena, mutta 1992 rakastuin biisiin niin, että siitä tuli lempikappaleeni. Se on vieläkin suosikkibiisien listalla kolmantena. Everybody's Got to Learn Sometime on kaunein, sydäntäherkistävin balladi jonka olen ikinä kuullut. Halusin kiihkeästi kuulla lisää Korgisia.

Toiveeni toteutui vihdoin kesällä 1996, jolloin tein kesätyötä Tapiolan postissa. Se oli viimeinen kesä, jolloin asuin vielä äidin ja isäpuolen riesana heidän Espoon Mäkkylän kodissaan, jonne he olivat muuttaneet 1994 pian sen jälkeen, kun olivat saaneet kaikki lapsensa kasvatettua ylioppilaiksi ja jonnekin tiehensä opiskelemaan. Minulla oli vielä 1993-1996 sekalaisia sivari- ja opiskeluhommia muilla paikkakunnilla, muttei omaa asuntoa, joten jouduin asumaan vielä Mäkkylässä ne kesät ennen kuin syksyllä 1996 järjestyi oma vakituinen asunto Etelä-Haagasta.

Poljin siis kesällä 1996 Matinkylään, josta löysin yhden divarin. Ostin sieltä nipun vinyylejä ja kasetteja, kuten The Korgisin Dumb Waitersin kasettina. Dumb Waiters oli justiinsa niin hyvä kuin olin toivonut. Vain Intimate ja Rover's Return eivät kolahtaneet, muista kappaleista pidin erittäin paljon.

Kun sitten pääsin aloittamaan vinyylin keräämisen, The Best of -kokoelma taisi löytyä Korgis-levyistä ensimmäiseksi. Everybody's Got to Learn Sometime -sinkku löytyi kirpputorilta VR:n makasiineilla. Dumb Waiters -LP taisi löytyä seuraavaksi, sitten ensimmäinen LP, ja viimeisenä Sticky George. Everybody's... -sinkun b-puoli Dirty Postcards oli poimittu esikoisalbumilta, ja sen 10CC-vaikutteisuus sai minut ajattelemaan, että onkohan koko albumi samanlaista 10CC-kopiointia. Kun sitten sain sen esikois-LP:n haltuuni, sain todeta, että eihän se ole sitä, vaan aika monipuolinen kokoelma. Piti vain kuunnella sitä muutama kerta ja sulatella materiaalia, kun ei ollut ihan sitä mitä odotin.

Sticky Georgen kuuntelu on jäänyt vähiin. Se on aika lattea levy. Domestic Bliss ja Don't Say That It's Over ovat mukavan reippaita biisejä ja All the Love in the World imelyydestään huolimatta OK balladi. Muuten ei materiaali jaksa innostaa minua.

Korgisin fanitus johti siihen, että kiinnostuin herrojen James Warren ja Andy Davis aiemmasta yhtyeestä, Stackridgesta. Rupesin keräilemään Stackridgen levyjä ilman että olin edes kuunnellut bändin musiikkia. Niin kova oli luottamukseni. Onneksi minun ei tarvinnut pettyä, sillä löysin Stackridgesta yhden fanitettavan bändin lisää. Sitten mietin, ovatko Korgisissa musisoineet Phil Harrison ja Stuart Gordon myös vaikuttaneet joissakin muissa mielenkiintoisissa bändeissä, ja nettitutkiskelu johti minut sellaisten yhtyeiden kuin Shortwaveband / Shortwave, Slow Twitch Fibres ja Foreign Bodies pariin.