Olli Ojala - Olympic Runners

OLLI OJALA

Goodbye New York / Your Time (1981)

Ojala vaikutti The Zoossa yhdessä Riki Sorsan ja Viktor Malinin kanssa, ja oli sen jälkeen Quickhand & Malin -duon hieman lahjakkaampi osapuoli. Ainakin Ojalan ääni on miellyttävämpi kuunnella kuin Malinin.

Tämä omakustannesinkku tarjoaa tavallaan ihan mukavankuuloista poppia. Trumpetit töräyttelevät kivasti. Ojalan englannin ääntämys vain sattuu olemaan sitä sun tätä, eikä yleistä heppoisuutta ole vältetty. Kevyttä kuuntelumusaa niille, jotka eivät nirsoile.

Malinin diskografian olen laatinut jo aiemmin, voisi olla Ojalan vuoro tällä kertaa (lihavoidut siis omistan):

The Zoo: In the Radio / Schoolday Blues (1971)
The Zoo: My Jean / Weekend Man - Geronimo (1972)
Jarkko & Laura: Aurinkopyörä (LP) (1973) (biisin "Valse d'amore" säveltäjä)
Quickhand & Malin: The Way You Act Tonight / You Changed My Ways (1974)
The Zoo: My Heartbreaker / Die, Little Goose (1974)
Killroy: Like You and Me / Sing About (1974)
Jatta: Lapsuuden muistot / Yksinäiset päivät (1974) (biisinkirjoittaja)
The Zoo: The Zoo Hits Back (1975)
Quickhand & Malin: Quickhand & Malin (LP) (1975)
Riki Sorsa: Changing Tunes (1981) (biisi "Ferry Island")
Riki Sorsa: Reggae O.K. / Autograph (1981) (biisin "Reggae O.K." suomenkieliset sanat)
Taxi: Alkon robotit / Nyt (1981) (Kappaleen "Alkon robotit" sanoittaja, ei tietoa oliko myös yhtyeen jäsen?)
Olli Ojala: Goodbye New York / Your Time (1981)
Olli Ojala: Don't Call on Me / I Know Why You Came Here (1981)
Ramo: Full Moon / Hang On (It's Not a Dream) (1982) (biisinkirjoittaja)
Olli Ojala: Dancin' on Quicksand / She's Not You (1983)
Olli Ojala: Dancin' on Quicksand / Olli Ojala & Ramo: Peace March (1983)
Beavis: Beavis (kasetti) (1983)
Positive Touch: Force Majeure (LP) (1983) (kappaleiden Wait and See, Broken Glass, Take It Easy ja Touch of New sanoittaja)
G.T. Company: Secret Plane (LP) (1984) (viiden kappaleen sanoittaja)
Olli Ojala & Ramo Nurmivaara: V8 Rock'n'Roll (kasetti) (1984)
Olli Ojala: Lauttasaari / Aallonpohjalla (1988)

OLYMPIC RUNNERS

Put the Music Where Your Mouth Is & Out in Front (1974 / 1975)

Don't Let Up (1976)

Hot to Trot (1977)

Keepin' It Up (1978)

Puttin' It on Ya (1978)

It's a Bitch (1979)

Olympic Runners kuulosti kovasti tyypilliseltä amerikkalaiselta mustalta funk-bändiltä, ja ensimmäisillä levyillä he halusivatkin hämätä aavistamattomia levynostajia. Tosiasiassa he olivat valkoihoisia, etnisesti monenkirjavaa sakkia, ja pitivät kotipaikkanaan Englantia.

Alkuperäiskokoonpanon muodostivat kosketinsoittaja Pete Wingfield (ex-Jellybread), kitaristi Joe Jammer (Stealers Wheel ja soololevy Bad News (1972)), basisti Chrissy Stewart ja rumpali Bruce Rowland. Bändi syntyi sattuman oikusta: Heidän oli tarkoitus soittaa bluesmies Jimmy "Fast Fingers" Dawkinsin albumin taustalla lontoolaisessa studiossa. Dawkinsin lentokone oli huonon sään takia pahasti myöhässä, joten muusikot kuluttivat aikaa äänittämällä yhden hyvän riffin pohjalta hiukan musiikkia nauhalle. Dawkins ilmaantui paikalle seuraavana päivänä ja levy (Transatlantic 770) saatiin tehdyksi.

Sessioiden jälkeen muusikot rupesivat miettimään, syntyisikö ajantappomenetelmänä tuotetun studiojamin pohjalta kenties jotain suurempaa, vaikkapa kokonainen bändi? Sekavien vaiheiden jälkeen Olympic Runners alkoi olla totta, ja originaalikokoonpanolla äänitettiin neljä biisiä, joista kaksi päätyi singlelle: "Put the Music Where Your Mouth Is / Do It Over".

Sinkku menestyi varsin hyvin, joten albumille näytettiin vihreää valoa. Stewart ja Rowland vain eivät olleet enää käytettävissä. Heidät korvattiin basisti Delisle Harperilla (The Gass, Gonzalez) ja rumpali Glen LeFleurilla (Hanson, Gonzalez).

Olympic Runnersin kaksi ensimmäistä albumia ovat silkkaa instrumentaalia, minimalistista käyttöfunkia. Biisit muistuttavat toisiaan hyvin paljon ja pohjautuvat vähäisiin ideoihin. Kappaleessa Get This Thing Down pomo sanelee sihteerilleen kirjeen, ja rauhallisen kompin seassa kuullaan heikkoa kirjoituskoneen ääntä. Coucou and Flying Fish on mietoa karibialaismeininkiä. Usein se erottuva koukku on lyhyt laulettu hokema, jonka ympärille sävellys on punottu. Enemmän sympaattista ja persoonallista kuin iskevää, mutta noilla avuilla pärjäsi kahden levyn verran.

Sitä mukaa kun levytysura jatkui, musiikkiin tuli enemmän voimaa, laulu astui vahvemmin mukaan kuvaan ja tanssittavuus lisääntyi. Valitettavasti bändi joutui diskoyhtyeeksi muuttuessaan myös uhraamaan siinä samalla osan soundinsa persoonallisuudesta.

Tutustuin Olympic Runnersiin ensin Soundi-lehtien mainintojen ja levyarvostelujen kautta. Hain musiikkia kuultavaksi, ja yksittäisiä biisejä löytyikin UseNeXT-tiedostojenjako-ohjelmasta ja YouTubesta. Netin musiikkiblogit tarjosivat mp3:t useista albumeista, ja SoulSeekista sain vielä jotain.

LP:istä hankin ensimmäiseksi Keepin' It Upin (MusicStackista kesäkuussa 2010), koska se oli ainoa levy josta en onnistunut löytämään mp3:sia mistään. Kaksi ensimmäistä albumia sisältävän CD:n tilasin Amazonista tuoreeltaan sen julkaisun jälkeen, marraskuussa 2010. Don't Let Up ja Hot to Trot löytyivät Black and Whitesta joitakin vuosia sitten. Kaksi viimeistä albumia Puttin' It on Ya ja It's a Bitch vielä MusicStackin kautta viime vuoden heinäkuussa.