Malin

MALIN



Pidgeons (1981)

Miura & the Kids (1983)


 


Pidgeonsista ja Viktor Malinista olen kirjoittanut muutamankin kerran aiemmin, 8. joulukuuta 2013 kun löysin sen Tavastian levymessuilta, ja 6. toukukuuta 2017 toisen kerran.

Sitten on vielä arvosteluni Malinin toisesta soolosta Miura & the Kids.

Pidgeons herättää hirveästi ajatuksia...

Sanoitukset seuraavat mukana yksisivuisessa liitteessä, ja niitä on masentavaa lukea. Malin antaa kuvan itsestään pohjattoman masentuneena, yksinäisenä erakkona, joka olisi niin palavasti halunnut tulla tähdeksi - siitä lähtien kun kävi Lontoossa vuonna 1964, näki Beatlesien soittavan, ja seuraavana vuonna aloitti musiikillisen uransa... Nyt hän istuu katsellen ikkunasta puistoa ja siinä parveilevia kyyhkyjä (minkä takia hän kirjoittaa sanan 'pigeons' muotoon 'pidgeons'? Onko siinä jotain symboliikkaa, vai onko virhe? Muutenkin Malinin englanninkieli vilisee prepositiovirheitä), on katkera siitä, että kaikki nauroivat hänelle ja haukkuivat häntä nuotin vierestä laulavaksi mitättömyydeksi, ja menettää koko ajan lisää elämänhaluaan.

Kivasti levylle on hommattu porukkaa soittamaan. Löytyy syntetisaattoria, saksofonia, huilua ja naistaustalaulajia. Tomas Ek soittaa koskettimia ja laulaa, Kaija Koo ja Bianca Morales hoitavat naisköörit. Malin itse kitaroi ja soittaa syntsaa laulamisen lisäksi. Malin ei edelleenkään ollut saanut englannin ääntämistään kuntoon, typerää kun sanat 'go' ja 'know' tulevat suusta ulos muodossa 'göy' ja 'nöy'. Hänen äänenvärinsä ei kertakaikkiaan soveltunut laulamiseen, ja tulkitsemisesta ei voi kuin haaveilla.

Musiikillisesti levy ei periaatteessa ole hassumpaa poprockia, soitto kulkee ihan mukavasti. Avauskappale Promises Are Seldom True kulkee paikoitellen reggaen tahtiin ja Sweet Music päättyy jatsahtavasti. Veikkaan, että levy on niin hyvä kuin mihin Malin silloisilla kyvyillään kykeni. Tuotanto on luvattoman kuiva. Vaikka muusikoita riittää, levy kuulostaa tylsältä, ja kun Malin on yksin kitaroineen, silloin vasta alituotetun kuuloista onkin.

Pistän tähän vielä luettelon levyistä, joihin Malin jollain tavalla liittyy. Lihavoidut omistan.

The Zoo: In the Radio / Schoolday Blues (1971)
The Zoo: My Jean / Weekend Man - Geronimo (1972)
Quickhand & Malin: The Way You Act Tonight / You Changed My Ways (1974)
The Zoo: My Heartbreaker / Die, Little Goose (1974)
Killroy: Like You and Me / Sing About (1974)
Jatta: Lapsuuden muistot / Yksinäiset päivät (1974) (biisi "Yksinäiset päivät", toinen kirjoittaja)
The Zoo: The Zoo Hits Back (1975)
Quickhand & Malin: Quickhand & Malin (LP) (1975)
Malin: Pidgeons (LP) (1981)
Riki Sorsa: Changing Tunes (1981) (biisi "Don't Say No")
Bianca Morales: Dance Your Life Away / I Have to Go (1981) (sanat, tuottaja)
Malin: Miura & the Kids / Sexy Lady (1983)
Malin: Miura & the Kids (LP) (1983)
Mindos: Joka ilta (1983) (äänittäjä, miksaaja, toinen tuottaja)
Olli Ojala & Ramo Nurmivaara: V8 Rock'n'Roll (kasetti) (1984) (biisien "Car Champ Wannabe" ja "Cruisin' With My Honey" säveltäjä)
Riki Sorsa: Silmiisi sun (1992) (biisi "Viimeinen tie", toinen sanoittaja)


Morales siis lauloi Pidgeons-levyllä, ja Malin sanoitti ja tuotti Bianca Moralesin ensimmäisen singlen. Kysymys kuuluu: oliko Bianca Morales Malinin löytö?



Sama - vaiko eri - mies???







Malinilla fan club???







Kommentit

Lähetä kommentti

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Cinema - Circus

Kuva
CINEMA Cinema (1984) Roope / Suurten lasten yö (1986) FinnArctic-esittely: "It's silly to do an introduction to an album / group you can't find any info on. Cinema was a duo which consisted of two unknowns, Risto "Rise" Horttanainen and Juhani Syrjälä. Their only album has a cover which would make you think this is cheesy mid-80's synth. Not exactly. There are synths here, but they're used in a rather conventional way and the music sticks to the basic pop/rock format. It's the lyrics that make you raise an eyebrow or two. The opening track "Kuuhullu" (Moon Mad) really seems to have been written during a fit of moon madness, as it makes absolutely no sense. The rest of the songs are more comprehensible, but Syrjälä avoids all clichés in his lyrics and displays an original way of expressing what he wants to say. "Lue Matti lue" tells about a noble schoolboy who struggles the best he can with his homework, wanting to...
Lue lisää

Thai Sticks - Eri Esittäjiä: Thank God It's Friday

Kuva
THAI STICKS Saalistaja / Ennustus (1984) Paha tyttö / Peluri (1985) Vuonna 1985 nauhoitin radion Nuorten Sävellahja 22001:stä kasetille Paha tyttö -biisin. Joulukuussa 2010 muistelin taas sitä biisiä melko neutraalein fiiliksin ja mietin, että jospa nyt hankkisin singlen kun se näyttää olevan Divari Kankaalla myynnissä. Tein tilauksen, odottamatta kuitenkaan liikoja. Single vastasi odotuksiani, ei nyt mitään ihmeellistä, mutta aivan kuunneltava. Lokakuussa 2016 huomasin Saalistajankin Black and Whitessa, ja otin mukaani. Se on kutakuinkin samaa tasoa. Thai Sticks ei ollut mikään huippulupaava rock-yhtye, mutta heillä oli rahkeita kahteen aivan kelpoon sinkkuun. Eri Esittäjiä: THANK GOD IT'S FRIDAY Various Artists: Thank God It's Friday (The Original Motion Picture Soundtrack) (1978) Onhan ollut Discogsissa vääntöä meikäläisellä tämän levyn oikeasta painoksesta. Yhdenkään version matriisimerkinnät eivät ole täsmänneet täysin, j...
Lue lisää

Sleepy Sleepers

Kuva
SLEEPY SLEEPERS Sinulle äiti (1975) Livet i bordell (1976) Takaisin Karjalaan (1977) Holiday in New York '59 (1978) The Mopott Show (1979) Metsäratio (1980) Levyraati (1981) In the Rio - 25th Anniversary Edition (1982) Chinese Nights (1983) Sakke & Mato: Tohtori Pöhön aerobix! (1984) Sliippareiden biisinnimille tuli naureskeltua jo 90-luvun alussa Esko Lehtosen Suomalaisen rockin tietosanakirjaa kirjastossa tavatessa, ja silloin jo syttyi ajatus, että haluaisinpa kuulla nuo levyt. Jo 80-luvulla olin huomannut Hevi tappaa-, Järkee vai ei- ja Kesämopo-hitit, ja 90-luvun alkupuoliskolla nauhoitin radiosta ainakin Murhan, Haloo Warsowan ja Keskiyön aikaan (ja Kuka mitä hähin syksyllä 1994), ja ajattelin ettei tämä niin pahalta kuulosta. Päätin lopulta kokeilla Holiday in New York '59 -CD:llä, koska halusin kuulla Syö lanttuva -hitin. Tulikin valittua levy, jolla on muutama klassinen Sleepy Sleepers -biisi ja loput täytettä. Nauhoitin silti koko le...
Lue lisää