On the Hot Tip 1 - Organ - Osibisa

Eri Esittäjiä: ON THE HOT TIP 1

Various Artists: On the Hot Tip 1 (1989)

Englantilaisen Record Mirror -musiikkilehden (1954-1991) välissä tarjottiin kerran kylkiäisenä tätä promo-EP:tä, joka esitteli kolme englantilaista aktia ja yhden saksalaisen (Rainbirds). Löysin tämän Black and Whitesta, ostin sen Love and Moneyn biisin vuoksi (kuten jo ko. bändin esittelyssä kerroin). Vaan Andy Pawlak osoittautui myös tutustumisen arvoiseksi nimeksi, ja hommasin MusicStackin kautta hänen LP:nsä Shoebox Full of Secrets.

Diesel Park Westiä ja Rainbirdsia on tullut myös kuunneltua, heidänkin näytteensä tällä EP:llä ovat kivoja (Fine Lily Fine on upea biisi, ja harvinaisuus, sillä Decency-albumilla lienee eri versio!) ja albumitkin olivat kuuntelemisen arvoisia vaikken ostamiseen asti innostunutkaan.

ORGAN

Nekrofiilis (1982)

FinnArctic-esittely:

Seppo Parkkinen and Pekka Tolonen were the members of the duo Argon, which can well be called the Finnish Kraftwerk. Only 200 copies were sold of this synth album with cleverly humorous lyrics, so now it's an expensive and rare collector's item stuck in the vinyl era. OK, it was released as MP3's in October 2006, but did I have the sense to be scrounging the internet to get them?

"Kone kertoo" was utterly dismissed by critics as a collection of incomprehensible children's songs - have I understood correctly that these songs were actually played on children's request shows on the radio? "San Salvador" satirizes our tendency to regard TV violence and news reports about foreign wars as entertainment, and "Kesä '84" contains a scary environmental message warning about a possible new Ice Age. Even "Hong Kong" is rather too violent and unsettling to be suitable for little tots. It's never easy to be understood if you do something different, be it music, art or technology - and this album is all that.

Oh yeah, the title track was followed by a computer program which allowed you to write your own lyrics for the songs. A short excerpt of dreadful noise which you won't hear here.

Argon was later expanded by Mikko Saarela, bassist from punk band Eppu Normaali, and Tapani Lahtinen. The name of the band was changed to Organ and the album "Nekrofiilis" was released in 1982. This album HAS been released on CD, with bonus tracks!

Luckily I managed to get my hands on a quality rip of Argon's "Kone kertoo" - made by someone named "Hirmu" perhaps? Or are these the same files that were released on the net in 2006? Whatever, download and enjoy the madness and brilliance of Argon!

I added Organ's "Nekrofiilis" from my CD collection to this post, in case someone doesn't have that one in any format. Brilliant song subjects include bureaucracy criticism ("Kaavakekauhu"), bloody revenge of laboratory animals ("Kani kertoo"), and our way to relate to Third World nations ("Kolme pennin kymmenystä"). In the midst of those message songs, we hear about masturbation ("Aknebobbin") and actress Regina Linnanheimo's eyes.



FinnArcticissa joku pyysi Argonin levyä. Ainoa minkä pystyin hommaamaan oli kasettiversio Kauniaisten kirjastosta. Kasetti oli niin loppuunkulunut, että hädin tuskin sai musiikista selvää. Hävettää, että edes jakelin sitä kasettirippausta blogissani. Tuon esittelytekstin kaksi viimeistä kappaletta eivät olleet FinnArcticiin kirjoitettuja, vaan lisäsin ne vuonna 2009 kun jakelin sekä Argonin Kone kertoota että Organin Nekrofiilistä Pirate Bayssa. Olin onnistunut imuroimaan SoulSeek-tiedostojenjako-ohjelmasta Argonin albumin hyvälaatuisina äänitiedostoina. Mitä tarpeellisin löytö. Noita samoja mp3:sia kuuntelen edelleen, kun en ole koskaan nähnyt vinyyliä missään. Maan nielemä levy.

Argonista tuli Organ, eikä muutos merkitse minulle pelkkää hyvää. Argonin Kone kertoo on niin uniikki levy Suomen musiikkihistoriassa, sanoituksiltaan aivan omissa sfääreissään liikkuva, että siihen verrattuna jotenkin tökkii kuulla eppunormaalimaista riimittelyä tällä Nekrofiiliksellä. Lisäksi Organin albumilla meni syntetisaattorien vonguttelu överiksi. Kaavakekauhun ja Kärpästen juhlien singleversiot ovat maltillisuutensa ansiosta parempia, albumiversiot ovat vähän liikaa minunkin hermoilleni.

Organin kaksi ensimmäistä singleä ovat sentään mahtavia, ja onneksi ne ovat mukana tällä CD:llä, jonka poimin Popparienkelistä joskus muinoin.

OSIBISA

Osibisa (1971)

Woyaya (1971)

Heads (1972)

Happy Children (1973)

Welcome Home (1975)

Tuttavuuteni Osibisan kanssa alkoi tyypillisesti: yhtyeen tunnetuimmalla kappaleella Sunshine Day, jonka nauhoitin radiosta kai joskus Porvoon-opiskeluni aikoihin. Sitten perehtyminen albumeihin netin musiikkiblogien ja UseNeXTin avulla. Joitakin vuosia myöhemmin, kun haeskelin levykokoelmalleni rock-uskottavuutta, päätin siinä sivussa kerätä Osibisan albumien parhaimmiston. Kaikki neljä CD:tä löytyivät Keltaisesta Jäänsärkijästä, Happy Children tosin vasta pitkän ajan päästä kesäkuussa 2015. Welcome Home -vinyylin sain MusicStackin kautta viime vuoden elokuussa ruotsalaisesta levykaupasta.

Welcome Homella kuulee, miten yhtyeen ote alkoi lipsua. Densu on kappaleen introon kuuluvan puhe-esittelyn mukaan afrikkalainen traditionaali, jota lauletaan ylistyksenä kaikille kaloille ja muille mereneläville jotka tarttuvat kalastajien verkkoihin. Ikävää vain, että laulu on pelkkää eläinlajien hokemista. Kuulee selvästi, miten vokalisti on välillä pulassa kun ei ole mitään laulettavaa, ja hän yrittää puolivillaisesti pitää meininkiä yllä höpöttämällä jotain pientä tyhjien kohtien täyttämiseksi. Sitten eläinlajit pitää vielä toistaa englanniksi, mikä lisää biisin kömpelyyttä entisestään. Useat muutkin kappaleet ovat ikävän köykäisiä. Kolomashie päättää levyn muistettavasti äänimaalailulla ja sitä seuraavilla tribaalihuudoilla, mutta on vähän siinä ja siinä voiko sitä kutsua biisiksi. Welcome Home on vielä hyvä levy, mutta bändin viimeinen hyvä levy. Myöhempiä levyjä olen kuunnellut myös, mutta liika kaupallisuuteen pyrkiminen oli vienyt Osibisan musiikista terän.