Pelle Miljoona

PELLE MILJOONA

Pelle Miljoona & N.U.S.: Pelle Miljoona & N.U.S. (1978)

Pelle Miljoona & 1980: Pelko ja viha (1979)

Viimeinen syksy (1979)

Näyttämökuvia (1980)

Pelle Miljoona Oy: Moottoritie on kuuma (1980)

Pelle Miljoona & Avoimet ovet: Rakkaudesta elämään (1981)

Pelle Miljoona Oy: Matkalla tuntemattomaan (1981)

Pelle Miljoona: Nämä päivät, nämä yöt - Singlet (1982)

Pelle Miljoona Oy: Radio Kebab (1982)

Pelle Miljoona: Laulava idiootti (1983)

Jos... (1984)

Miljoonaliiga: Enkeltenkaupungissa... (1985)

Pelle Miljoona & Linnunlaulu: Tule kotiin Johnny (1987)

Sadepäivän ihmisiä (1989)

Pelle Miljoona: Rauhan aika (1990)

Kaikki muuttuu (1992)

Pelle Miljoona & Rockers: ABC (1993)

OK! (1994)

Kuuntelin Pelle Miljoona & N.U.S. -LP:n Taalintehtaan kirjastossa sivariaikanani 22. helmikuuta 1995. Siellä se oli hyllyssä, otin sen sieltä ja pyysin virkailijaa laittamaan sen soimaan. "Mä hajotan tän maailman -biisiä enemmän tuskin voi raivoa musiikkiin ladata?", kirjoitin päiväkirjaani.

Pelon ja vihan taas lainasin vinyylinä Leppävaaran kirjastosta joskus 90-luvun alkupuolella, Viimeisen syksyn CD:nä joskus 1995-1996 kieppeillä kun olin Mäkkylässä. Gabrielista olin nauhoittanut radiosta kasetille sen lyhyen pätkän joka siitä soitettiin, ja halusin sen talteen kokonaan. Elä (kun olet nuori vielä) kelpasi myös nauhalle.

Moottoritie on kuuma -albumin kuulin ensimmäistä kertaa Karjaalla, kun opiskelin siellä vuoden. Västra Nylands folkhögskola, taidelinja. Niillä saastaisilla, inhottavilla kämppäkavereillani joiden kanssa jouduin viettämään vuoden 1995 loppupuolen oli se kasettina. He soittivat sitä kerran piirustussalissa, ja kuulin albumin alusta loppuun. Nimikappaleen sanoitus on aina ollut yksi suosikkiesimerkeistäni tahattoman huvittavista sanoituksista: "Aallot on jossain kuuskyt metrii korkeat... kuu on kuulemma ruosteenpunainen ja niin surullinen / mä en usko mitään ennen kuin nään omilla silmillÄIN!".

Pelle on luottomies joka harvoin tekee huonoja levyjä, mutta Radio Kebab on lievästi epäonnistunut yritys tehdä jotain teollisempaa, aikakautensa modernia postpunk-kokeilua. En sisäistä albumin savuista konesoundia.

Radio Kebab oli vuosia viimeinen Pellen levy jota välitin kuunnella, mutta joskus FinnArcticin jälkeen päätin hiljakseen tutustua myöhempiinkin kiekkoihin. Harri antoi RateYourMusicissa minulle Pellen vuosien 1985-1992 levyt mp3:sina ja nekin tuli huomattua pääosin hyviksi. Tulihan niitä sitten osteltuakin.

Sadepäivän ihmisiä -albumin avausraita Manu ja Harri on aika mielenkiintoinen. Nimestä luulisi että se kertoisi Koivistosta ja Holkerista, mutta se kertookin kahdesta ongelmanuoresta. Hauska tuo Pellen pitkä puolustuspuhe puolessavälissä. Vai onko tässä nyt jotain allegoriaa, joka ei minulle avaudu? Kyllähän laulussa selvästi viitataan parikin kertaa pääministeriin, presidenttiin ja yleisiin poliitikkojen lainvastaisiin toilailuihin.

Kaikki muuttuu on muodostunut omaksi suosikikseni Pellen tuotannossa. Se on kevyt, folkahtava levy, sanoituksiltaan niin viisas. Tasapainoisen, valaistuneen ja onnellisen maailmanmatkaajan työtä. Puerto Montt tuntuu keskuspisteeltä, siinä tuntuvat aivan kuin tiivistyvän se henkinen muutos joka Pellessä oli tapahtunut, ja syyt siihen. Dinosaurukset tulevat sisältää myös hippusen psykedeliaa ja kuulostaa komealta. Kasvot jumalan on ainoa rokkaava biisi. Big Lama on mainio, se on kertovinaan jonkun Dalai Laman tai muun vastaavanlaisen pyhän miehen vierailusta Suomessa, mutta eihän se jätä epäselväksi, mistä lamasta siinä oikeasti lauletaan. Tuubasovitus on hauska.

Musiikillinen seestyminen alkoi asteittain jo heti ensimmäisestä Miljoonaliigan jälkeisestä levystä Tule kotiin Johnny, ja se huipentui tähän Kaikki muuttuu -levyyn. En ollut alunperin kiinnostunut tästä, mutta se oli tuorein Pelle-levy josta Harri antoi minulle mp3:t RateYourMusicissa hääriessämme. Kuuntelin sitten albumia, ja se alkoi pikkuhiljaa tehota yhä paremmin. Levy vain osoittautui aika toivottomaksi löytää. Pidin digitaalikopiota vuosia ennen kuin 2016 toukokuussa vihdoin törmäsin siihen Music Hunterissa. Kuten jo 21.10.2016 kerroin, kannessa on jokin söhry joka saattaa olla Pellen puumerkki. Näin ainakin MH:n mies uskoi.

ABC:n ostin myös Music Hunterista toukokuussa 2016, ja OK:n Jäänsärkijästä saman vuoden maaliskuussa. Syyt: en ollut kuullut niitä, eivät ole Spotifyssa, enkä jaksanut käydä lainaamassa niitä kirjastosta. ABC on suoraviivaista rock-paahtoa, OK astetta rauhallisempi. Tumppi on mukana laulamassa kaikki omat biisinsä. Lohduton laulu sisältää reggae-vaikutteita. Pikkupoika ja pikitie on suosikkini näillä levyillä.

Brooklyn-Dakar kelpaisi vielä. Olen kuunnellut sen Spotifysta ja huomannut sen vähän samantyyppiseksi kuin Kaikki muuttuu. Olen päättänyt, että ostan sen kun seuraavan kerran näen. Näin minä sen kerran Music Hunterissa, mutta silloin löytyi hirveästi kalliita toivelevyjä suomalaisten vinyylien joukosta.



Artikkeliskannaukset:

https://drive.google.com/open?id=1a-sjftZZ6EVRda7-so2U-I-2hO36QxOR