Pipo - Plummet Airlines - Plus - Eri Esittäjiä: Pohjalla

PIPO

Maailman ympäri (1983)

Soundi 9/83:

Pipon musiikkia verrattiin aikoinaan Hectoriin - ainakin Hesarissa Markku Fagerlund huomasi musiikin ja varsinkin Horttanaisen lauluäänen samankaltaisuudet Hectorin kanssa, ja niin huomasin minäkin. Hector ei vuonna 1983 paljoa levyttänyt vaan piti taukoa, mutta itse asiassa Maailman ympäri tuntuu hyvinkin sellaiselta levyltä jonka Hector olisi voinut tuona vuonna tehdä. Erona on korkeintaan se, että Hectorilta ei olisi kuultu ihan sellaisia tekstejä mitä Syrjälä kynäili. Ne ovat Syrjälän omaa ajatusmaailmaa.

Piposta ei tullut sen pitkäikäisempää yhtyettä, vaan 1984 Syrjälä ja Horttanainen touhusivat jo Cinema-projektinsa parissa, joka poiki LP:n ja singlen.

PLUMMET AIRLINES

Silver Shirt / This Is the World (1976)

It's Hard / My Time in a While (1977)

On Stoney Ground (1981)

Plummet Airlinesin sinkku "Silver Shirt" löytyi muistaakseni Jäänsärkijästä 2001 kun vanhojen Soundi-lehtien innoittamana keräilin divareista punk- ja new wave -sinkkujen parhaimmistoa. En tiennyt bändistä mitään, mutta se oli varhaista Stiff Recordsia, ja se riitti syyksi ostoon. Ei tätä singleä kehuttu Soundissa niin paljon että olisin laittanut sen toivelistalleni, mutta ostin ja tykkäsin, ja se pääsi mukaan singlesaaliistani koostamaani toiseen Punkerous-kasettiin.

Tutkin kirjastossa yhtä paksua levyluettelokirjaa ja löysin maininnan On Stoney Ground -LP:stä. Se rupesi heti kiinnostamaan. Levy löytyi sitten Tavastialla pidetyillä levymessuilla joskus viime vuosikymmenen alkupuoliskolla. Ajattelin, että pääsipä Plummet Airlines tekemään albumin kovin myöhään, mutta se osoittautuikin kokoelmaksi vanhoja julkaisemattomia äänitteitä. Kumpaakaan singleä ei ole mukana, vaan tupla on koottu 1976-77 BBC:n Maida Vale -studiossa äänitetystä albumista (ensimmäinen levy), kolmesta Britannia Row -studiossa 1977 äänitetystä biisistä ja viidestä livebiisistä (toinen levy). Ihan kivaa pubrockia tämä bändi teki.

Muutama oikein hieno kappale on mukana. Keeping Us Talking ja Oscars ovat tarttuvia. Oscarsista tosin puuttuu kokonaan intro, se alkaa tosta noin suoraan laululla ja soitolla, mikä tuntuu tökeröltä. The Stars Will Shine on kaunis, melankolinen balladi. Basisti Darryl Huntin kirjoittama ja laulama Since I Left You on kiva. Huntin ääni on melkoisen poikamainen ja hän laulaa korkealta, mutta tykkään. Livebiisit vajoavat vähän pitkäveteiseksi jammailuksi, mutta paikan päällä koettuna Plummet Airlines oli varmasti viihdyttävä bändi.

It's Hard -biisiä jaeltiin netin musiikkiblogeissa, mutta b-puolta ei jakanut kukaan. Syyskuussa 2006 täytyi pistää tilaus menemään MusicStackissa, että sain sinkun ja pääsin kuulemaan b-puolenkin. Omassa kappaleessani ei ole kuvakansia, vaan pahviset, vitivalkoiset kannet joissa on reikä keskellä.

PLUS

The Seven Deadly Sins (1969)

Tämä oli todellinen löytö netin musiikkiblogimaailmasta. Seurailin yhtä blogia nimeltä Akashaman's Kosmos, johon postattiin sekalaista vanhaa psykedeelistä ja progea, ja 16. marraskuuta 2006 sinne jakoon pistetty Plusin levy vaikutti niin kiinnostavalta, että päätin kokeilla.

The Seven Deadly Sins on mahdottoman värikäs yhdistelmä rajua rockia, mustaa messuilua, melodisempaa poppia ja psykedeliaa. Mukana olivat ainakin kitaristi Tom Newman, basisti Max Simms, ja rumpali Mike Newman. Koko levy oli kahden tuottajan, Simon Napier-Bell ja Ray Singer, idea, eikä Plus-nimistä yhtyettä ollut koskaan olemassakaan - levyn kanteen vain laitettiin se esittäjänimeksi.

Blogipostaus löytyy netistä vieläkin, ja se kertoo kaiken mitä levytä ja "bändistä" tarvitsee tietää. Kommenttisektiossa on vielä tämäkin hyvin informatiivinen tietoisku, jonka rohkenen kopioida tänne:

hey all: i got this killer email from a guy named Marc McHugh, who actually bought this LP back in the day! tons of info on these guys & then some…: enjoy `******

Hello Akashaman – A search for “Seven Deadly Sins” by Plus turned up you – and was delighted to see you had it for download. A bit bassy overall, but glad to have it in any event. I have a turntable that does great vinyl conversions to WAV or MP3’s – and will try my hand at making a version myself.

I am very familiar with the LP – as I remember the ABC/Probe hype for several LP’s released at the same time – to include the SDS recording. I still to this day have several promo pieces hyping the LP along with the release of an LP by “Rare Bird” – – I’m sure you’re familiar with them and their hit “Sympathy.”

Just a bit of history as to the recording. As you can imagine – there was never a touring band known as “PLUS.” Tony Newman had moved along from the original Jeff Beck Group – hence the connection with Simon Napier-Bell. He – along with drummer/brother, Mike, was contacted to perform backing music on what was to be a “concept album” (remember those?) centering around the seven deadly sins. The idea came from Kurt Weill/Bertolt Brecht’s “Seven Deadly Sins” featuring Lotte Lenya. The thought was to infuse rock elements, while spinning a rather “Black Mass” effect, both lyrically and musically, at times throughout the LP.

Unfortunately, vocalists and other musicians taking part on the LP seem lost to history. I purchased a copy on its issuance date of Nov 1, 1969 – the same day I bought King Crimson’s “In the Court of the Crimson King” (an absolute classic). Coming from New Haven, CT – the great record store, Cutler’s, played the SDS recording incessantly on its stereo system – and for a week or two – it had legs within the Yale community. It then promptly died.

Several years later, in Boston, you should know that simultaneously to making the SDS recording, Tony Newman was also part of a heavy trio known as May Blitz. May Blitz was formed in England during the early part of 1969. Tony Newman actually formed the band recruiting James Black & Reid Hudson. Black and Hudson were Canadians from Victoria, British Columbia who pioneered Canadian West Coast music prior to moving to England. The band played extensively on the UK college circuit in 1969 before signing with Vertigo. Their debut album ‘May Blitz’ in 1970 was heavy and featured a grotesque cartoon cover. Because of my love for SDS – I rushed out to buy May Blitz when issued knowing Newman was involved – and alas, found it disappointing. The first album sold moderately and a follow up ‘The 2nd Of May’ was recorded in 1971. Unfortunately, despite being an excellent album full of heavy original numbers, the album flopped. The band was dropped by Vertigo shortly after. Both of their vinyl albums are in high demand on the collectors market. In 1992 both of the albums were re-mastered onto CD. Their music lives on through collectors and fans worldwide.

Black and Hudson disappeared into oblivion (They actually returned to Canada after the break up of May Blitz) but Newman played with many bands throughout the 70’s including Three Man Army, Marc Bolan, David Bowie (David Live) & Mick Ronson, Chris Spedding and David Coverdale’s Whitesnake.

Back to SDS – Additionally – I must take issue with one blogger on your site who feels that “”One look at the cover and it should be clear that producers Simon Napier Bell and Ray Singer (who also penned about six of the tracks here) were trying to capitalize on the look and feel of Jesus Christ Superstar” – from one Peter Thelen. Chronologically, this would be an impossibility in that JC Superstar would not be released until almost one full-year after SDS. I would rather presume that both Napier-Bell and Singer were in tune to the darker-edge that was rising up in Britain – what with groups on the horizon like Black Sabbath, etc – – and saw an opportunity to capitalize on what was at that time a growing musical movement.

In closing – SDS is a great recording – one most certainly worthy of CD issuance. Too bad it seems to have fallen through the cracks, and lost – forever!! Take Care – Marc McHugh


Minulla oli tämä jonkin aikaa CD-R-kopiona, kunnes tilasin CD:n MusicStackin kautta, ruotsalaisesta Record Heaven -levykaupasta yhdessä Octopusin Restless Nightin kanssa heinäkuussa 2010. Hillitön levy - vain se, että "Wrath: Gemegemera" on kopio Sly & The Family Stonen biisistä I'm an Animal haittaa vähän. Ja kuten eräs tuon blogipostauksen kommenttiosiossa huomauttaakin, yhden biisin laulaja kuulostaa erehdyttävästi Paul McCartneylta.

Eri Esittäjiä: POHJALLA

Various Artists: Pohjalla (1978)

Kuuntelin tätä kokoelmaa jo vuonna 1995 paljon, CD:ltä joka sisälsi vielä bonusraitojakin. Sikäli harmi että oma CD:ni on tuoreempi painos jolla ei ole bonuksia - ne ylimääräiset Pellen, Problemsin, Sen ja Sehr Schnellin singlebiisit tuntuivat ikään kuin kiinteältä osalta alkuperäistä kokoelmaa ja tekivät koko paketista juhlavamman.

Sen Peilit-kappaletta en jaksa. Sen pituus ja masentuneisuus on minulle liikaa. Loput kokoelmasta on täyttä rautaa. Oikeastaan myös Pellen Väkivalta ja päihdeongelma sattuu sieluuni liikaa. Se on liian kipeä, rankka ja tosi. Äärimmäisen raju sosiaalinen kannanotto.