Siberia - Sidi & Hermottomat

SIBERIA

Siberia (1983)

Lumottua elämää (1984)

Valkoinen vankila (1984)

Siberian ensimmäinen on hyvää Suomi-Policea. Jari Yliaho kylläkin laulaa avauskappaleen Radalla niinkuin olisi kuuma peruna suussa.

Ostin tuon Siberian ensimmäisen joskus FinnArctic-aikoinani. Minulla ei ollut siihen aikaan paljon rahaa levyjen osteluun, joten minun oli harkittava ostoksiani tarkkaan ja ostettava lähinnä halpoja levyjä. Green Grass Recordsin tarjontaa penkoessani Siberian esikoinen tuntui hyvältä sijoitukselta.

Jakelin kumpaakin LP:tä FinnArcticissa, mutta esittelytekstiä en kykene enää löytämään. Enpä kykene löytämään kahta ensimmäistä, Q Recordsille tehtyä sinkkuakaan. Ne vasta himottavatkin. On muuten aivan upeat kannet kummallakin LP:llä! Niitä harvoja hienoja Poko-kansia tuolla ensimmäisellä LP:llä.

SIDI & HERMOTTOMAT

Arkipäivä / Mietiskelen sängyssäin (1979)

Vieraana älyn valtakunnassa (1981)

Minä ja Marjaana / Otto (on vietävä sairaalaan) (1981)

Sinun isäsi on kai tyytyväinen nyt / Terhi lähtee pois (1982)

Runoja raunioille (1982)

Kiitokset nimimerkki Melodikalle. Hän jakeli Sidi & Hermottomien kumpaakin albumia Pirate Bayssa vuosina 2008-2009. Sitä kautta sain tietää tästä bändistä (tai no, mainitaanhan heidät Esko Lehtosen Suomalaisen rockin tietosanakirjassa) ja kuulemaan heitä. Vinyylisiirrot eivät olleet Melodikan omia (ei kertonut kenen ne olivat), mutta kiitos hänelle silti. Kummankaan vinyylisiirron yhteydessä ei ollut levykansikuvia tarjolla, eikä Sidi & Hermottomien levyjä ollut missään kirjastossakaan, eli levyjen ulkonäkö jäi vähän mysteeriksi.

Melodika oli antanut minulle luvan postata jakelemaansa materiaalia FinnArcticiin, ja yhtenä päivänä sitten postasin samat Sidi & Hermottomat -rippaukset omaan blogiinikin. Vanhoja Soundi-lehtiä kaivelemalla löysin kuvat bändin älpeiden kansista, tosin ne olivat mustavalkoisia kuvia. Saivat kelvata kuitenkin, paremman puutteessa. Eli tein FinnArcticiin Sidi & Hermottomat -postauksen, hyödyntäen tietolähteenä Soundi-lehden haastattelua. Melodikakin kiitti siitä, että sai jonkinlaisen käsityksen levyjen kansista. Se postaus ei ehtinyt olla monta päivää ylhäällä, kun ÄKT:n Antti Kotilainen lähetti blogiini viestin, että lopettakaapa se musiikin laiton jakelu sinänsä mielenkiintoisessa blogissanne. Ei tainnut kovin moni ehtiä imuroida Sidi & Hermottomien musiikkia blogistani ennen kuin käskystä deletoin kaikki latauslinkit joka ikisestä postauksesta.

Siirryin Pirate Bayhin musiikkia jakelemaan. Postaukset postasin FinnArcticiin edelleen, mutta ilman latauslinkkejä. Musiikin sai imuroitua vain PB:stä. Tämä oli minun ratkaisuni ja vastaukseni Kotilaisen jyrähdykseen. Mutta koska S&H oli jo Pirate Bayssa Melodikan jakelemana, en jaellut itse bändin musiikkia PB:ssä enkä monistanut FinnArctic-postaustekstiäni sinne. Niinpä se englanninkielinen teksti ei löydy enää netistä.

Sidi & Hermottomat tärähti minuun lujaa jo ensikuulemalla. Aivan mielettömän hienoja biisejä joka ikinen! Paloin himosta löytää LP:t, mutta mistään ei niitä tahtonut löytyä. Joskus vuonna 2011 löytyi vihdoin viimein kakkos-LP Runoja raunioille Black and Whitesta. Saman vuoden toukokuussa Minä ja Marjaana -sinkku oli tarjolla Espoontorin Pikku-Jone -divarissa (ent. Poppa Joe). Vieraana älyn valtakunnassa löytyi sekin lopulta B&W:sta syyskuussa 2013. Kyllä siinä olikin hakemista! Kuin kirsikkana kakun päällä bongasin Rolling Recordsista vielä Sinun isäsi -singlen elokuussa 2017, ja Arkipäivä-seiskan viime maaliskuun alussa Hyvinkäällä pidetyillä levymessuilla. JesJesJes!

S&H kuuluu suosikki-Suomi-bändeihini. Antti Vihisen intellektuellit, hippifilosofiset ja pienen ihmisen puolella olevat sanoitukset ovat nerokkaita, ja melodioissa on jotain sanoinkuvaamatonta vetovoimaa, josta en saa kyllikseni. Olen saanut Hermottomien musiikista myös henkistä voimaa: varhain aamulla 4.11.2009, ennen kuin piti lähteä Tikkurilaan oikeudenkäyntiin istumaan syytettyjen penkillä, kuuntelin molemmat albumit CD-R -levyltä. Ne jotenkin lohduttivat ja vahvistivat minua.

Sinun isäsi on kai tyytyväinen nyt -biisistä on singlellä eri versio kuin Runoja raunioille -albumilla. Eroa ei ole hirveästi, mutta kyllä sen kuulee, että eri äänitys on kyseessä. "Terhi lähtee pois" on toinen reipas ja energinen rokki, vähän samansoundinen ja samantyylinen kuin a-puolikin, mutta iloluontoisemmin laulettu vaikka kertookin jonkun naisen tylystä lähdöstä.

Viimeisin Sidi & Hermottomat -Hetkeni (isolla hoolla siis) oli, kun vajaat pari vuotta sitten työpaikalla olin moppaamassa vastuullani olevan rakennuksen kakkoskerrosta. Yhtäkkiä kuulin Sininen huone -biisin soivan, ja ajattelin tietysti, että se kuuluu radiosta. Menin lähemmäs, ja huomasin, että sehän kuuluukin erään työntekijän puhelimesta. Mies kertoi, että muuan toinen työntekijä (arvaan kyllä kuka) oli suositellut hänelle bändiä, ja niin hän istui kuuntelemassa ja katselemassa sitä mitä YouTubeen ja jonnekin muualle oli postattu kuunneltavaksi. Totesi, että ihan OK musaa. Minä vielä vähän valistin miestä bändistä.