Skull Snaps - Sky - Skyhooks - Skädäm

SKULL SNAPS

Skull Snaps (1973)

Yleensä aussimusiikin uudelleenjulkaisuun keskittynyt Aztec Music yllätti oudolla päätöksellään CD:istää vähän tunnettu jenkkiläinen funk-levy vuodelta 1973. Tämä on kuitenkin ensimmäinen CD-versio, joka on saanut bändin ex-jäseniltä täyden hyväksynnän, joten hyvä niin. Tämä on se toinen levy, jonka marraskuussa 2017 tilasin puljun nettisivujen kautta, Lobby Loyden Obsecrationin ohella. Aztec Music on tehnyt hyvää työtä vanhan aussimusiikin uudelleenjulkaisijana, mutta taloudellisessa pärjäämisessä heillä on ollut vaikeuksia. Tunsin, että minun pitäisi tukea heitä vähän lisää.

Skull Snapsin levynkin olin kuullut jo ennalta. Imuroin sen SoulSeekistä tammikuussa 2016. Totesin, ettei se nyt valitettavasti ole mikään unohdettu funk-helmi, vaan vain sellainen aika hyvä albumi. Silti päätin ostaa sen tukeakseni taas kerran vähän Aztec Musicin toimintaa.

Luen nyt ensimmäistä kertaa kansivihon tarinan. Perustajajäsenet Ervan Waters ja Samm Culley kasvoivat Marylandissa, kuunnellen gospelia ja R&B:tä. Koulubändeissä soittelun jälkeen he lähtivät pohjoisemmaksi, New Yorkiin, missä he 1962 perustivat laulukvartetin The Diplomats. Pikkuhitti "Here's a Heart" pari vuotta myöhemmin avasi heille ovia, ja niin he pääsivät lämmittelybändiksi isoille nimille kuten Sam & Dave, Wilson Pickett ja Gladys Knight & The Pips. He pääsivät Carnegie Halliin Sammy Davis Jr.:n ja Tony Bennettin kanssa, ja kerran itse Jimi Hendrix soitti heidän taustallaan.

Asiat menivät huonompaan suuntaan Beatlesien ja britti-invaasion myötä, ja The Diplomats alkoi mennä alamäkeä. He päättivät lopulta muuttua lauluyhtyeestä laulu- ja soitinyhtyeeksi, ja ottivat uudeksi jäseneksi rumpali George Braggin. 1970 tehtiin viimeinen single "Sure As the Stars Shine / She's the One". B-puolta tehtäessä huomattiin uskomaton kemia muusikoiden välillä. The Diplomats tuntui yhtäkkiä toimivan yhtyeenä kuin taikaiskusta. Trioksi kutistunut yhtye teki maagisia keikkoja The Soul 3 -nimellä ja alkoi etsiä tilaisuuksia levyttämiseen. Rock-legenda Lloyd Price otti heidät oman pienen GSF-merkkinsä suojiin, ja 1973 äänitettiin ja julkaistiin ensimmäinen LP nimellä Skull Snaps. Nimi tuli Pricen lausahduksesta, kun hän ylisti bändin musiikkia. Oli hänen mielestään niin tiukkaa soittoa, että kuulijan kallo halkeaa.

Promona julkaistu sinkku "It's a New Day" alkoi saada soittotilaa radiossa, ja Skull Snaps -LP rupesi hiljakseen löytämään tiensä kauppoihin. Sitten kaikki seisahtui. GSF ei viitsinyt enää promotoida levyä, bändi ei saanut rojaltimaksuja, LP:tä ei päätynyt kovin paljon kauppoihin, ja pian koko levymerkki kohtasi tiensä pään.

Skull Snaps sinnitteli eteenpäin minkä kykeni, repien työtilaisuuksia sieltä mistä niitä sai. Kaikki muusikot jatkoivat alalla ja onnistuivat jotenkin elättämään itsensä ja perheensä.

Vuosien myötä LP:stä - varsinkin It's a New Day -biisistä - tuli yksi sämplätyimmistä, kun hiphopparit löysivät sen. Kansivihon lopussa on vaikuttava lista kaikista biiseistä joilla kuullaan sämple Skull Snapsilta. It's a New Day kuulostaakin varhaiselta hip hopilta, ja sen perään tuleva I'm Your Pimp on myös tiukkaa menoa. Muuten albumi on hyvä, muttei loistava.

SKY

Sky (1979)

Syksyllä 1993 kun opiskelin Porvoossa, kuuntelin yhtenä lauantaina Radiomafian progemusiikin toivelevykonserttia. Olisiko ollut 11. syyskuuta, päiväkirjamerkintäni perusteella? Siellä soi Sky'n kakkosalbumilta peräisin oleva versio Bachin Toccatasta. Nauhoitin sen kasetille. Vaikka inhoan klassista musiikkia, Sky'n näkemys Toccatasta kuulosti niin komealta, että tulin uteliaaksi bändistä. Perjantaina 26.11.1993 kirjoitin päiväkirjaani:

"Lähdin tänään taas kotiin. Poikkesin kuitenkin ensin Leppävaaran kirjastossa, jossa lainasin kaksi LP-levyä (kortin nappasin mukaani Porvooseen toissaviikonloppuna): Harry Chapinin "Verities & Balderdash" + Sky'n esikoisalbumi.

Skytä ei voi kyllä progeksi sanoa, vaikka Radiomafian progespesiaali niin antoi ymmärtää. Tocatta ehkä lähenteli (omalaatuista) progea, mutta ainakin esikoisalbumi oli vain rentouttavaa instrumentaalipoppia, jota kuunnellessa tosiaankin tulee sinitaivas mieleen. Mielenkiintoista on muuten se, että Mike Oldfieldin osittain samanlainen "Platinum" julkaistiin samana vuonna, ja britti on hänkin".

Heh, no joo. Tykkäsin kovasti Sky'stä ja nauhoitin suurimman osan levystä kasetille. Danza ja Gymnopedie saivat jäädä pois. Todella harmillista, ettei myöhemmiltä levyiltä sitten löytynytkään muuta hyvää kuin Toccata ja Masquerade. Loput tuotannosta on todellista unilääkettä.

Nykyinen kappaleeni Sky'n ensilevystä on nro 2. Tilasin levyn MusicStackin kautta Saksasta syyskuussa 2010, mutta saamassani kappaleessa oli paha naarmu Gymnopedien alussa. Naarmun korjaamisyritys vain pahensi asiaa. Maaliskuussa 2014 ostin toisen kappaleen Music Hunterista.

Sain vasta toissa vuonna tietää, että Sky teki 1987 vielä Mozart-levyn. Sitä ennen luulin monta vuotta, että The Great Balloon Race (1985) oli heidän viimeisensä. Olen kuunnellut Spotifysta tuon Mozartinkin, mutta oli se tuskaa.

SKYHOOKS

Living in the 70's (Australia-CD) (1974)

Ego Is Not a Dirty Word (1975)

Living in the 70's (1977)

Guilty Until Proven Insane (1979)

http://robotsforronnie.blogspot.fi/2007/07/skyhooks-guilty-until-proven-insane.html

Se toinen bändi, joka Australiaa villitsi 1970-luvulla. Sherbetin jo esittelin, hehän olivat harmiton pop-bändi. Tämä Skyhooks sen sijaan veti suoraa rokkia, ja sanoitukset olivat pidäkkeettömän härskejä. Tuo Robots For Ronnie -blogin esittely LP:stä Guilty Until Proven Insane kelpaa alkupalaksi, ja jos haluaa vielä tietää lisää, Wikipediasta löytyy. Skyhooks osasi kohahduttaa ja joutua vaikeuksiin.

Sytyin Skyhooksiin vähän hitaasti, mutta lopulta kuitenkin. Kaikki levyni olivat jonkin aikaa jenkki- tai eurooppalaispainoksia, jotka poikkeavat alkuperäisistä aussiversioista. Tulin kuitenkin siihen tulokseen, etten tarvitse kuin Living in the 70's -LP:n aussipainoksen, niin koossa on kaikki tärkein. Viime vuoden syyskuussa tilasin aussi-CD:n MusicStackin kautta. Kokoelma täysi.

SKÄDÄM

Mustat joutsenet (1986)

Nimimerkki Jack jakeli Skädämin levyä Bleeding Ear -blogissaan 2008. Harri oli riemuissaan, sillä hän oli kaivannut sitä. Hyvä rokkilevyhän tämä on. Älä mene pois oli hyvä hitti, Katujen kuningatar nätti balladi, materiaali kauttaaltaan vahvaa.



Artikkeliskannaukset:

https://drive.google.com/open?id=1N2twYY6PzdlaGZRQeseKFdIbwUkvLtr_