Stephen Cummings - Stephen Stills - Steppenwolf
STEPHEN CUMMINGS
Senso (1984)
Tämä Cummings oli aiemmin esittelemäni australialaisen The Sports -yhtyeen laulaja, ja ensimmäisellä sooloalbumillaan hän päätti tehdä 80-lukulaista hypertech-poppia. Todellista koneiden juhlaa. Avausbiisi Gymnasium sykkii sähäkästi. Sain joltain seuraamaltani aussimusiikkia esitelleeltä nettisivulta tai foorumilta kuultavakseni kolme biisiä tältä Sensolta - Gymnasium, Stuck on Love ja O'Jays -cover Backstabbers - ja kuulosti niin tehokkaalta, että uskalsin tilata MusicStackin kautta koko LP:n elo-syyskuun vaihteessa 2008.
STEPHEN STILLS
Stephen Stills (1970)
Stephen Stills & Manassas: Manassas (1972)
Stillsin vuoden 1970 nimikkosoolo oli valittu 1001 albums you must hear before you die -listalle. Kirjoitin Kvaakiin tuosta nimikkolevystä: "Stephen Stillsin levyn laitoin soimaan innolla, sillä mies teki hyvää työtä Crosbyn, Nashin (ja Youngin) kanssa, Love the One You're With on mahtava biisi, ja Manassas-levyihin olen aivan hulluna. Odotukseni täyttyivät hyvin, lähes ykkösluokan kamaa tämä on. Ehkä Stills sitten on ihmisenä omahyväinen paskiainen, jos kerran niin väitetään, mutta hän on tehnyt todella hyvää musiikkia."
Juu, teki hyvää musaa vuoteen 1972 asti, mutta tyhjänturhia levyjä sen jälkeen. En löytänyt myöhemmistä kiekoista mitään jälkeenpäin muisteltavaa.
STEPPENWOLF
Steppenwolf / Steppenwolf the Second (1968)
At Your Birthday Party / Steppenwolf 7 (1969 / 1970)
Monster (1969)
Early Steppenwolf / For Ladies Only (1969 / 1971)
Slow Flux / Hour of the Wolf / Skullduggery (1974 / 1975 / 1976)
Steppenwolf on taas yksi niistä lukemattomista nimistä, jotka toivat kokoelmalleni rock-uskottavuutta. Heidän levyjään onkin mukava kuunnella, vaikkei heillä ollut kuin yksi kunnon klassikkohitti, eli se Born to Be Wild. Mutta symppistä kamaa lähes kauttaaltaan.
Kakkosalbumi tosin on vähän ongelmallinen. Mars Bonfire, joka kirjoitti Born to Be Wildin, haukkasi kakkaa Faster Than the Speed of Life -biisillä. Lisäksi viisi viimeistä raitaa sulautuvat kaikki yhdeksi isoksi biisimöykyksi. Raidan vaihtumista ei huomaa eikä mitään muista jälkeenpäin.
Early Steppenwolf on aika rasittava livelevy. Ihan hyvin menee muuten, mutta 21 ja puoli minuuttia kestävä versio The Pusherista on aivan liikaa, varsinkin kun ensimmäiset kymmenen minuuttia ovat tajutonta avantgardistista ulinaa ja muuta hälyä ennen kuin biisi sieltä hiljakseen, hyvin hiljakseen hiipii esiin.
Kolmesta viimeisestä albumista olen oppinut pitämään aika kovastikin. No, onhan siellä sellainenkin omituisuus kuin Lip Service, joka ei todellakaan ole Steppenwolfia, enkä tajua miksi he tuollaisen edes levyttivät. Mielenkiintoinen anomalia kuitenkin.
Kommentit
Lähetä kommentti