Strawbs - Eri Esittäjiä: Streets - The Streets - Stressi

STRAWBS

Hero and Heroine (1974)

Haa, Strawbs osoittautui kovaksi bändiksi kun viimein päätin kuunnella Spotifysta koko tuotannon. Kolme keskinkertaista levyä (Just a Collection of Antiques and Curios, All Our Own Work ja Burning For You), muutama loistava (Grave New World, Bursting At the Seams, Ghosts ja tämä). Loput siltä väliltä. Hero and Heroine Kampin Äxästä noukittu.

Eri Esittäjiä: STREETS

Various Artists: Streets (1977)

Tämäkin on vanhojen Soundien levyarvosteluja lukemalla löytämäni levy. Punk-kokoelma, joka kiinnosti saada. Muistan, että oli vuosi 2004 ja tapailin pari kertaa Päivi-nimistä naista. Kävimme kerran Keltaisessa Jäänsärkijässä. En muista mitä Päivi sieltä osti, mutta minä jotain levylaatikkoa selatessani huomasin tämän levyn ja ostin sen.

Avauskappale, The Dollin Trash, kuulostaa ihan siltä kuin biisi pyörisi väärällä nopeudella. The Members on ensimmäisessä levytetyssä biisissään rujompi kuin omilla levyillään myöhemmin. Arthur Comics miettii hiomattoman rupisen mutta lievään taiteellisuuteen kurkottavan taustan päällä onko Jumala sittenkin ihan joku tavallinen pulliainen, jolla on tavallisen ihmisen elämä ja tavat. The Dogsin biisissä kitarat rämisevät niin maan pirusti ja soittotaitoa on vain nimeksi. The Reaction on Talk Talk -syntsapopyhtyeen esiaste, heidän kappaleensa taas Talk Talkin nimikkobiisin esiaste, ja tyylilajina on suoraviivainen punk. Cane laulaa college-tyttöjen klitoriksista.

The Nosebleeds aloittaa klassisella musiikilla ja hyökkää sitten päälle kunnon rytinällä. Pork Dukes on tuttu pornahtava itsensä, Bend and Flush lienee kyllin helppotajuinen biisititteli kun käyttää K18-mielikuvitustaan. Drive ajelee myös alapään tienoilla. Jopa John Cooper Clarke käyttää punkahtavaa taustaa, vaikka oli usein accapella-artisti. Tractor on aika perusrokkia, ja sieltä 70-luvun alkupuoleltahan bändi oli peräisinkin. Joskus olen kuullut heidän 1972 julkaistun albuminsakin.

THE STREETS

Kestääkö siivet (1980)

Turkulainen The Streets tarjosi ainoalla LP:llään lievästi epävarmasti toteutetun sekoituksen Agents-tyylistä tanssirokkia, folkahtavaa poppia ja kevytrokkia. Ei jaksa kovastikaan kiinnostaa minua, paitsi kakkospuolen kahdella viimeisellä raidalla joilla ovat innostuneet kokeilemaan ja näyttämään. Heikoimmillaankin silti kuunneltavaa.

LP:n kahden viimeisen kappaleen herättämät lupaukset lunastettiin komeasti kahden vuoden paussin jälkeen. Bändiltä tuli 1982 vielä single "Radioon / Karin tuska", joka on yllättävän riuskaa rokkia ja osoittaa melkoista musiikillista kehittymistä. Bändi paiskoo kovalla näyttämisenhalulla ja kunnianhimolla ilmoille tiukempaa rokkia kuin monet aikalaiskokoonpanot. Upeaa urkujensoittoa ja viimeisen päälle harkittua sanoittamista. Harmi että tuon jälkeen päätettiin hajota, eikä enempää levyjä kuulunut. Radioon-singleä jakeli vinyylisiirtona netissä nimimerkki Jack Bleeding Ear -blogissaan vuonna 2008, sieltä nappasin mp3:t. Oikea sinkku ei ole tullut vielä vastaan missään.

STRESSI

Stressi (1981)

Stressin levy oli yksi niistä, joita Melodika jakeli Pirate Bayssa ja minä sitten jakelin samaa rippausta FinnArcticissa. Joskus olin aiemmin lainannut levyn kirjastosta, mutta jättänyt sen yhteen kuunteluun. Vasta 2008 kun sain kuulla albumin uudestaan, aloin pitää siitä.

Löysin oikean LP:n Espoontorin Pikku-Jone -divarista joitakin vuosia sitten.

Stressin levyllä on hirveästi vikoja. Jaana Rinteen ja bändin itsensä tekemät kuuntelukelvottomat epäsanoitukset, kauheat laulusuoritukset, Harrin liiankin pitkään kestävä loppukakofonia, yleisesti kauhea Diplomi rakkaus -biisi... Silti tämä on minulle neljän tähden levy. Syy on ainutlaatuisessa kuuntelukokemuksessa. Stressin LP on niin ihmeellinen, ja joissakin kohdin myös niin huono levy, että se on jo hyvä. Joissakin kohdin taas Stressi yltää oikeasti korkealle taiteellisesti, kuten Deodorantissa. Labyrintti taas tarjoaa erinomaisen sävellyksen ja sovituksen, ja kun laulupuolenkin kestää tavallista paremmin, niin hyvä biisihän se ihan kokonaisuutena on.