The Spirit of Atlanta - Spitballs - Spizz

THE SPIRIT OF ATLANTA

The Burning of Atlanta (1973)

Tämä oli kiva löytö netin musiikkiblogimaailmasta. Pitkään, monen vuoden ajan minulla olikin vain CD-R-kopio, kun en löytänyt oikeaa vinyyliä mistään enkä saanut itseäni tilaamaan sellaista MusicStackista. Elokuussa 2017 tilasin CD:n Amazonista.

Albumin tarina ei sisälly nelisivuiseen booklettiin, joka vaivautuu kertomaan vain ne pakolliset tekijäkrediitit. Levyn tarina on luettava muualta. The Burning of Atlanta on vahvasti blaxploitaatiovaikutteinen soundtrack elokuvaan jota ei koskaan tehty. Elokuvan piti kertoa Atlantan alamaailmasta suuren tulipalon jälkeen, joka tapahtui sisällissodan aikoihin 1864. Tuottaja Tommy Stewartia pyydettiin säveltämään leffaan musiikkia, ja muuta ei projektista sitten materialisoitunutkaan kuin se soundtrack, jonka Buddah Records julkaisi levyllä 1973.


http://taukojalka.com/mrtibbz/2011/10/24/the-spirit-of-atlanta-burning-of-atlanta/


(Sivu ja teksti ovat nyttemmin kadonneet)

Let’s start with a little history lesson to get the picture what’s with the name and meaning of this album. During the US civil war Atlanta was a very important hub of war supplies for the Confederacy. Therefore it was a main target for the the Union army. In 1864 general William Sherman took over the city after a four month siege and ordered all civilian population to be evacuated. After that he burned the city to ashes saving only churches and hospitals. Atlanta however rose from these ashes and the Phoenix bird has been the official symbol of the city since 1888.

In 1973 actor Ed Waller dropped by Lance-Arnold Recording Studios (owned by Herb Lance and Calvin Arnold) to see producer Tommy Stewart (of “Bump and hustle music” fame) who was at the moment producing several r’n'b and funk artists. With Waller was a gentlemen by the name of Bill Stokes. He was carrying a hand-sketched script of a proposed movie and he needed Stewart to write the musical score for his upcoming “The Burning of Atlanta Movie”. The movie would’ve been about the Atlanta underworld during the rise of the city after the 1864 burning. Stewart started to write the score right away and in May of 1973 and they premiered the musical score at the new Atlanta International Hotel with G.C. Coleman’s band - the band was renamed The Spirit of Atlanta before the premiere. G.C. Coleman is by the way the drummer behind the most sampled drum break in the history of music - the Amen break.

So there it was, a fresh panoramic scope of a classic blaxploitation soundtrack full of great tracks. But for a reason or another, the movie were never released. The supposed-to-be soundtrack was however released on Buddah records by the name The burning of Atlanta. As said, the music is very strong blaxploitation material that reminds me very much of the great Superfly soundtrack by Curtis Mayfield. There’s even an answer song to that soundtrack - intentional or unintentional, that I don’t know - called “Freddie’s alive and well”. You all remember “Freddie’s dead”, right? “Freddie’s alive and well” is an uptempo blaxploitation funk track with lots of wah wah, catchy vocals and a long drum break with some percussions. One of my all time favorite songs I should say. Another uptempo track, “Messin’ around”, is quite similar but instrumental funky groover. Then there’s “Hunter street”, another uptempo blaxploitation track with a strong chase feeling. Maybe it was intended to be placed on the movie’s chase sequence. Tommy Stwewart used to work part-time at Johnson’s Music Store on Hunter Street and that’s where he supposingly got the name for the track. Hunter Street was later named Martin Luther King Jr. Drive.

Clarence Carter was also involved with the album. He sung the vocals in “Buttermilk bottom”, a very funky soul tune with a strong classic blaxploitation feel in it. Buttermilk bottom was a crime ridden neighborhood considered by the city leaders as a slum. They decided that the entire neighborhood needed to go and it was torn down to make way for the Atlanta Civic Center, opened in 1968. Another mellow funky soul track is “Peachtree street”, and that street is the main street of the city of Atlanta. “Auburn avenue” instead is a midtempo funky soul track - again with a very strong blaxploitation feel. Auburn avenue in Atlanta include Sweet Auburn, a historic African-American neighborhood. Last two tracks on the album are “Vine city”, an instrumental downtempo funk groover and “Down underground”, a midtempo instrumental with catchy horns. I reckon this album among the best funk albums ever made, that’s how great it really is.



Lisää voi lukea vaikka Last.fm:stä.

SPITBALLS

Spitballs (1978)

En osaa sanoa, oliko koko projekti vain Beserkley Recordsin epätoivoinen yritys saada oma suppea artistikaartinsa näyttämään vähän suuremmalta / saada julkaisukatalogiinsa vaihteeksi jokin uusi nimi, mutta olihan tämä hupaisa pelleilyjuttu. Kaikki firman artistikiinnitykset - Jonathan Richman & The Modern Lovers, Greg Kihn Band, The Rubinoos, Earth Quake ja Tyla Gang - ottivat osaa ja lauloivat levylle joukon rokkicovereita. Osapuolet laulavat levyllä seuraavasti:

I Can Only Give You Everything - Royce Ader, The Rubinoos
Gino Is a Coward - Larry Lynch, Greg Kihn Band
Over & Over -
Bad Moon Rising - Sean Tyla
Life's Too Short - Greg Kihn
Let Her Dance -
I Want Her So Bad - Tommy Dunbar, The Rubinoos
Telstar - (instrumentaali)
Way Over There - Asa Brebner, The Modern Lovers
Chapel of Love - Jonathan Richman
Knock on Wood - John Doukas & Sean Tyla
Just Like Me - Jon Rubin, The Rubinoos
Boris the Spider -
Feel Too Good - John Doukas, Earth Quake
Batman - (koko kööri)

Kiitos Power Pop Lovers -blogille levyn esittelystä, ja kiitos Fennica Recordsille, josta oikea LP löytyi vuosia sitten.

SPIZZ

Athletico Spizz 80: Do a Runner (1980)

The Spizzles: Spikey Dream Flowers (1981)

Spizz: Where's Captain Kirk - The Very Best of Spizz (2002)

Imuroin Athletico Spizz 80:n albumin jostain musiikkiblogista, jonka nimeä en enää muista - vain sen, että sitä ylläpiti joku homoseksuaali joka tykkäsi niin kovasti levystä että hän mielellään postasi sen blogiinsa yhä uudestaan ja uudestaan saadakseen levylle mahdollisimman paljon lisää faneja. Jep, meikäläisestä Do a Runner sai yhden fanin lisää. Otin sen miehen blogin seurantaan, sieltä löytyi kivasti muutakin kiinnostavaa punkkia ja new wavea.

Oikean LP:n tilasin MusicStackista elokuussa 2010. Pidän itse asiassa enemmän levyn ainutlaatuisesta yleissoundista kuin yksittäisistä biiseistä, mutta toki esim. Red & Black on kova kappale.

Spizzin bändi on surullisenkuuluisa siitä, että se vaihtoi nimeä melkein joka levyllä. The Spizzles -nimellä tehty Spikey Dream Flowers -LP tuli hankittua viime vuoden heinäkuussa MusicStackin kautta.

Where's Captain Kirk -biisi oli tietysti ensimmäinen kosketukseni Spizzin musiikkiin, se kun löytyi joltain punk-kokoelma-CD:ltä jonka lainasin kirjastosta 2001. Nerokas kappale. Nimensä tästä kappaleesta saaneen kokoelma-CD:n ostin Virgin Megastoresta kun elokuussa 2006 kävin Lontoossa viikon yksinreissulla. Nettiblogeja tarkkaan koluamalla löysin kaikki loputkin single- ja EP-biisit joita ei tälle Very Best of -kokoelmalle otettu mukaan. Kokoelmani on siis sikäli täydellinen, että kaikki Spizzles / Athletico Spizz 80 / Spizzoil etc. -levytykset löytyvät minulta jossain muodossa, mutta olisihan toki kiva omistaa enemmän oikeita levyjä.