Lapsuuteni soundtrack, osa 5 / 6
Myös Bollandista olen jo kirjoittanut.
Paul McCartney & Stevie Wonder: Ebony and Ivory (1982)
Muistan elävästi sen, kun kuulin tämän kappaleen ensimmäisen kerran. Olin poikasena kesämökillä vanhempieni kanssa, he puuhasivat pihatöiden parissa ulkona, minä makasin sisällä kaksikerroksisen sängyn yläpedillä ja kuuntelin kauempana soivaa radiota. Sieltä tuli tämä Ebony and Ivory, johon ihastuin heti ensikuulemalla.
Culture Club: Victims (1983)
Boy George tilitti tässä liikuttavassa laulussaan myrskyisää suhdettaan Culture Clubin rumpalin Jon Mossin kanssa, mikä oli tuolloin vielä salassapidetty asia. Suhde päättyi vuonna 1986.
Modern Romance: Walking in the Rain (1983)
Modern Romance oli omituinen bändi. Laulaja Geoffrey Deane ja basisti David Jaymes olivat aiemmin toimineet Leyton Buzzards -nimisessä punk- / new wave -bändissä, jonka 19 & Mad oli erinomainen siivu vihaista tilitystä. Bändin LP Jellied Eels to Record Deals ilmeisesti varoitteli takakannessaan tulevasta merkittävästä muutoksesta yhtyeen tyylissä, mutta tätä ei kai kukaan sentään odottanut.
Teki Modern Romance sitten mitä tahansa - kulmikasta new wavea, haitaridiskoa, latinodiskoa, itkuballadia (kuten tämä Walking in the Rain) - lopputulos kuulosti aina joko teennäiseltä ja plastiikkiselta, tai sitten ylimakeutetulta ja kosiskelevalta. Ja kaikkea tosiaan tehtiin, mutta mikään ei vakuuttanut.
Minua jaksaa huvittaa, kun Pauli Kosonen arvosteli Soundin numerossa 2/82 Modern Romancen singlen Ay Ay Ay Ay Moosey seuraavasti: "Lyön väsyneen pääni vetoa siitä, että joku neljännen luokan karitapio vääntää sen ai-ai-ai-ai-jussi -muotoon ennen pitkää". No, eikös vaan näin käynytkin. Oliko Kososella ennustajan lahjoja, vai lukiko biisin kääntänyt Juha Vainio Soundia ja nauroi pirullisesti?
Pugh Rogefeldt: Aftonfalken (1981)
Riki Sorsan Muuttohaukka alkuperäiskielellä!
Kumma Heppu ja Lopunajan Voidellut: Minä ja hän (1982)
Tabula Rasa: Rakastatko vielä kun on ilta (1978)
Paul Oxley's Unit: City of Dreams (1981)
Riki Sorsa: Desert of Love (1982)
Parhaita introja mitä tiedän, ihan kansainvälisestikin. Kitara jauhaa tarttuvaa menoriffiä, radion tiskijukka pistää levyn soimaan, mörisee terveiset autoilijoille että ajakaa varovasti ja niin päin pois, piano paukuttaa rentoa kuviota ja miesstemmat panevat coolisti: "Right on!". Sitten polkaistaan biisi liikkeelle ja tarjotaan hyvää fiilistä koko rahalla.
Riki Sorsa: Misty Island (1982)
Samalta Rikin Desert of Love -albumilta löytyy vielä sumuiselta Skotlannin nummelta esiin hiipivää säkkipillin soittoa komealla mieskuorolla. Hommatkaa ihmeessä vinyylinä!
Beat: A Hope For Peace (1982)
Uudelleentutustuminen tähän kappaleeseen jää vielä pelkäksi ajatukseksi, koska en löydä siitä kopiota mistään. Beat on se bändi, joka vastasi Suomen ensimmäisestä ruotsinkielisestä euroviisukappaleesta. Fri? ei kuitenkaan Eurooppaa innostanut, tuloksena jaettu viimeinen sija Norjan kanssa kahdeksalla pisteellä vuonna 1990.
(Päivitys 21.5.2022: No niin, nythän se on YouTubessa. Löysin sen reilu kuukausi sitten. Olen kuunnellut sitä muutaman kerran, ja... hmm... mitähän sanoisin... Ei tämä nyt mikään korni kappale ole, muttei loistavakaan. Vilpitön, tunnelmoiva rauhanlaulu, mutta iskevyys puuttuu. Melodia ei ole kovin häävi. Tämän perusteella on vaikea sanoa, kiinnostaisiko kuulla loput Beatin samannimisestä albumista. Se voi olla surkea LP ja tämä sen paras biisi, tai sitten keskinkertainen ja nimikappale linjassa muun materiaalin kanssa. Tai kenties unohdettu helmi, en tiedä. Aika hyvin tämä nimibiisi sentään sopii yhteen seuraavan kappaleen kanssa, ja nimenomaan siinä järjestyksessä, että Beatin laulu tulee ensin...)
John Lennon: Happy Xmas (War Is Over) (1971)
Eli Lennon pöllimässä Peter, Paul & Maryn folk-hitin Stewball melodiaa, sehän tiedetään.
10CC: Don't Ask (1981)
Kysyt minulta miltä tuntuu, kun ei ole enää naista - älä kysy. Kysyt, kuka pitää huolta terveydestäsi, kuka hoitaa kotiasi? Minä teen sen itse. Minä pärjään, pysyn hengissä, nukun yksin. Minulla voisi olla hauskaa... mutta jos joudun olemaan ilman sinua, niin sitten olen, ja elän toivossa että joskus vaivautuisit soittamaan minulle.
Liikuttava viesti tässä laulussa, joka paikoin soi hiukan samaan pseudo-reggae-tyyliin kuin Dreadlock Holiday. 10CC oli kuitenkin ihan vesittynyt ja ajastaan jäljessä ollut bändi jo 70-luvun lopulla, saati sitten tässä. Jaksan kyllä tykätä tästä kappaleesta.
The Fantastic Oceans: Movin’ Cruisin’ (1981)
Tunnuskappale Terence Hillin ja Bud Spencerin yhteiseen elokuvaan Chi trova un amico trova un tesoro, eli Who Finds a Friend, Finds a Treasure. Hyväntuulisen höpsöä Etelämeri-meininkiä.
Shakin' Stevens: You Drive Me Crazy (1981)
Kivat sormiennapsautteluefektit.
Purple Flash: Crême Souflée (1981)
Öäh. Kanadalainen Purple Flash oli Pierre Perpall -nimisen miehen diskoprojekti, mutta olisi mies saanut jättäytyä pois omasta luomuksestaan ainakin vokaalien osalta. Olen satavarma, että kuulin lapsena "instrumentaaliversion" tästä, missä ei ollut Perpallin Wolfman Jack -tyylistä mörinää joka paikassa ärsyttämässä. Oli vain naislauluosuudet. YouTubesta tai muualtakaan en valitettavasti löytänyt sitä singlen kääntöpuolella olevaa instrumentaalimiksausta, joten joudun kestämään mörinää.
EDIT: Instrumentaaliversio saatu mp3:na Soulseekistä heinäkuussa 2020.
Tomas Ledin: I natt är jag din (1977)
Jos RateYourMusicin pariin arvosteluun on luottamista, Ledinin 1977 julkaistulla nimikkoalbumilla on kolme hyvää raitaa ja loput on täytettä. I natt är jag din kasvaa kuusiminuuttiseksi eepokseksi, jossa kertosäettä toistetaan väsyksiin asti, koko ajan kappaletta kasvattaen.
Toto Cutugno: L'italiano (1983)
Olen suomalainen.
Roberto Soffici: Io ti voglio tanto bene (1980)
Haluan sinulle pelkkää hyvää. Miten söpöä, ja hohhoijaa.
Franco Califano: Non so fare di più (1981)
Gino Palatino: Vendetta a Parigi (1982)
Chattanooga: Hallå hela pressen (1982)
Liiikaaaaa tätä Ruotsi-kamaa. Eikös tästä yhdentekevästä sveduhitistä tehty jokin Suomi-käännös? Juu, Eini ja Haloo hela Finland.
ABBA: One of Us (1981)
X-Models: Två av oss (1981)
"On vain yksi minä ja se olen minä. On vain yksi sinä ja se olet sinä. On vain kaksi meitä, ja he ovat me."
Jaaha.
J.C. Barreto: Utanför vrålar vinternatten (1981)
Ruotsiin muuttanut britti teki kaksi englanninkielistä LP:tä ja perään ruotsinkielisen singlen. Tomas Ledin auttoi tämän kappaleen kirjoittamisessa ja tuottikin sen. Lopputulos on ruotsin ääntämisen osalta aika hyvä, en kuule häiritsevää aksenttia.
Barreton englanninkieliset levyt ilmeisesti muistetaan Ruotsissa jotenkuten, mutta tämä sinkku taidettiin ohittaa olankohautuksella.
Spargo: Just For You (1981)
Hollantilainen diskoryhmä varmasti auttoi tyydyttämään sikäläiset diskomarkkinat, mutta kansainväliseen kiinnostukseen olisi vaadittu enemmän. Jää munattomaksi.
Snowstorm: Vårstämning (1981)
Ruotsalainen rokkihitti päätyi bändin toimesta uudelleen levylle vuonna 1989. Lisäksi on olemassa Snowstormin, Factoryn ja Magnum Bonumin yhteinen revival-kokoelma-CD vuodelta 1999, siinä kuullaan uusia tulkintoja vanhoista hiteistä kaikilta kolmelta bändiltä. Tuo revival-levy löytyy Spotifystakin, mutta alkuperäinen Vårstämning oli vaikeampi rasti. Onneksi joku on laittanut sen YouTubeen.
Electric Light Orchestra: Living Thing (1976)
Loistavalta A New World Recordilta löytyvä biisi, josta en ole juuri charmia löytänyt. Voi johtua siitä, että siinä lauletaan korkealta vähän liikaa.
Attack: Tokyo (1982)
Rytinää Ruotsista. Olen kokenut vaikeuksia saada selvää kaikista sanoista, etenkin kun sanoitus on niin venkurainen. Ehkä tässä edistyn hommassa. Tokyo oli pelkkä single, bändin albumeilta (kuten Rätt stuk) se ei löydy. Pari hupaisan kornia kohtaa, kertosäkeessä ja väliosan lopussa.
Kim Wilde: Kids in America (1981)
Onhan se aika mielenkiintoista, että joltain 50's-60's -teini-idolirokkarilta (Marty Wilde) lähtee myöhemmin tällaista kamaa käsistä.
Secret Service: Flash in the Night (1981)
Meat Loaf: Two Out of Three Ain't Bad (1977)
Meat Loafin Bat Out of Hell -albumi oli valittu 1001 albums you must hear before you die -listalle, ja kuunneltuani sen kirjoitin sarjakuvafoorumi Kvaakiin: "Meat Loafin rockooppera on sekin napakymppi. Mitä väliä, vaikka korniksi ja typeräksi menee - kun biisit ovat tätä tasoa ja sovituksissa kaikki pistetään peliin, ei Helvetin Lepakkoa voi kuin rakastaa".
Tämän balladin ja You Took the Words Right Out of My Mouth -biisin tunsin toki ennestään, joten en syöksynyt albumin pariin kylmiltäni.
Linda Clifford: Red Light (1980)
If My Friends Could See Me Now on mieletön vauhtipala, johon Clifford heittäytyi täysillä. Red Light kalpenee sen rinnalla, mutta on toki kelpoa diskoa yksinään.
The Kids From Fame: I Can Do Anything Better Than You Can (1982)
Sisarpuoleni Jonna katsoi Fame-telkkarisarjaa viikottain, mutta minä en välittänyt siitä. Fame-sarjan penskat tekivät ihan liukuhihnalla levyjäkin. Lypsetään täysillä niin kauan kuin voidaan. "All right everybody, calisthenics... ready, begin, and 1-2-3-bend..." Aargh, jumppatuokiota joutuu kuuntelemaan tässä.
Paul Oxley's Unit: Spanish Bars (1981)
Oxley antoi tälle kappaleelle nimen Spanish Bars, koska se kuulosti hänen mielestään espanjalaiselta. Hmm, no, taiteilijat kuulevat tuotoksissaan sellaista, mihin muut tuskin kiinnittävät huomiota.
Woude: Tänään on kuin eilen (1981)
A-puolesta Tytöt kaavailtiin kesähittiä, mutta kääntöpuoli veikin voiton. Tänään on kuin eilen oli studioon mentäessä vielä keskeneräinen, ja bändikin oli niin sekaisessa kunnossa etteivät äänityshommat ottaneet onnistuakseen. Äänittäjä Risto Hemmi ehdotti biisin riisumista koruttomampaan muotoon, ja alkuperäisessä sovituksessa esiintyneet laulu, akustinen kitara ja "pelastusarmeijarumpu" saivat rinnalleen tuuban, pianon ja klarinettisoolon. Teko-olosuhteet kuuluvat lopputuloksessa, ja biisin rähjäisyys tukeekin sen kertomaa krapula-aamutarinaa oivasti.
Eppu Normaali: Murheellisten laulujen maa (1982)
Yllättävää kyllä, äiti tuntuu pitäneen tästä kappaleesta, vaikkei muuten Epuista välittänyt, ja jopa osti Tie vie -LP:n kotiimme. Siellä se nököttää Espoon Laurinlahdella vieläkin hyllyssä.
Chicago: It's Hard to Say I'm Sorry (1981)
Minua hieman haittaa se, että rokkipala Get Away on miksattu kiinni tähän balladiin. Se joko rikkoo tunnelmaa tai sitten uhkaavasti kummittelee siellä lopussa, riippuen siitä missä vaiheessa balladiosion feidaa pois.
Police: Every Breath You Take (1982)
Flash and the Pan: Midnight Man (1984)
Tämän australialaisen duon taustalta löytyy jäsenyys Friday on My Mind -hitin tehneessä The Easybeats -yhtyessä sekä veljessuhde AC/DC:n Angus ja Malcolm Youngin kanssa. Eli Harry Vanda ja George Young asialla.
Otinpa haltuuni täyspitkän seitsenminuuttisen version, mutta kyllä minua epäilyttää. Yksitoikkoinen "metallikuulaa lattiaan" -perkussiosyntsakomppi käy ärsyttämään pitkään kuunnellessa, biisin alkupuoli on muutenkin monotoninen eikä tunnu kasvavan tarpeeksi nopeasti jotta tälle ongelmalle tulisi riittävää helpotusta. Biisin huipennus palkitsee jonkin matkaa, mutta pari viimeistä minuuttia viettää kelloa vilkuillen. Tuon YouTube-linkin takana on tarjolla lyhyempi versio.
Midnight Man ei singlenä menestynyt kummoisesti, mikä sinänsä yllättää. Tämä kappale oli ensikosketukseni Flash and the Paniin, kuulin sen monta kertaa, ja koko ajan luulin sitä isoksikin hitiksi.
Rod Stewart: Tonight I'm Yours (1981)
Ottawan: Hands Up (1980)
En jaksa.
Kool & The Gang: Big Fun (1982)
Christopher Cross: Arthur's Theme (Best That You Can Do) (1981)
Hivelevän kaunis tunnari Dudley Mooren tähdittämään komediaan Arthur. Usein kappaleen tekijöiksi on kreditoitu Crossin lisäksi Burt Bacharach ja Carole Bayer Sager, mutta on vielä eräs neljäs mies, jolla oli vaikeuksia saada biisistä sitä tekijäkrediittiä, joka hänelle teknisesti ottaen kuului: australialaissyntyinen laulaja- / lauluntekijä Peter Allen, jonka kanssa Sager oli työskennellyt paljon yhdessä. Australialainen Milesago-sivusto selittää tarinan juurta jaksain Peter Allen -artikkelissa:
http://www.milesago.com/Artists/allen.htm
Country Express: That's the Life of a Rodeo Cowboy (1979)
Harari: Party (1980)
Harvoin kuultua kamaa meidän perukoillamme: eteläafrikkalainen diskohitti.
The Jam: Precious (1982)
K.I.D: Don't Stop (1981)
Grandmaster Flash & The Furious Five: It's Nasty (1981)
Shock: Let's Get Crackin' (1981)
David Bowie: Heroes (1977)
David Bowie: China Girl (1983)
Samaa vikaa aikoinaan kuin Rushin Tom Sawyerin kohdalla: poikasena pidin joistakin kohdista tässä kappaleessa, joistakin en juurikaan. Ja nykyään pidän kovasti.
Toto: Africa (1982)
Jostain lehdestä luin kerran osuvan kommentin, että rivi "I'm sure that I can do what's right / as sure as Kilimanjaro rises like the Olympus above the Serengeti" on hyvä osoitus siitä, että kokaiini ja laulujen sanoittaminen eivät sovi yhteen.
Stacy Lattisaw: Attack of the Name Game (1982)
No tässä vasta idea. Koneella käsitellyllä pikkuoravaäänellä puhuva vihreä avaruusolio laskeutuu kaupungin kadulle, ja pian alkaa teinitytön ja olion välillä hauska "kieli solmuun" -verbaalitulitus, jossa räppäillään ihmisten nimiin pohjautuvaa riimittelyleikkiä. Kannattaa hakea laulun sanat jostain netistä, sillä ei kaikesta akrobatiasta suomalainen saa kuuntelemalla selvää.
Sylvester: Don’t Stop (1982)
Dance (Disco Heat), You Make Me Feel (Mighty Real), Do Ya Wanna Funk, ja sitten tämä.
Chris de Burgh: Don’t Pay the Ferryman (1982)
Pehmohiteistään The Lady in Red, Sailing Away ja Missing You muistettu de Burgh oli jonkin verran kiinnostavampi artisti ennen noita menestyksiään, eli 70-luvulla. Argentiinassa syntyneen, brittiläis-irlantilaiset sukujuuret omaavan miehen varhaisista levyistä en saanut hirveän paljon irti, mutta muistan ne kyllä jossain määrin jänninä tapauksina. Tsekatkaa, saatatte pitää enemmän.
Don't Pay the Ferryman on mukavan voimallinen kappale, ja tuo huutokoukku jää pysyvästi mieleen kun sen kerran kuulee. Koska se vaikutti tutulta minusta, jäin oikein hetkeksi miettimään missä olen mahtanut biisin joskus kuulla.
Art Company: Susanna (1983)
Tämä kevyt hollantilaishitti on äänitetty livenä yleisön edessä. Tarinana on miehen tilitys ihanan romanttisesti alkavasta illasta tyttöystävän kanssa, joka menee pilalle yhden puhelinsoiton takia. Yleisö tässä minua eniten rasittaa. Ei sitä nyt hemmetti vie tarvitse kohahtaa innostuneesti joka rivin jälkeen, ei tuo nyt niin kiihottavaa juttua ole. En jaksa samastua miehen tuskaan, anteeksi.
Art School & The Mighty Motor Gang: Lovin' You (1983)
Purkkamerkki RAK:lla julkaistua biisiä en löytänyt mistään kuunneltavaksi, mutta eipä sillä väliä. Ei tämä mikään innostava kappale muistaakseni ollut. Rentoa, ehkä vähän hönttiä tavaraa.
(Päivitys 17.6.2021: Löysinpäs. Ei vain vähän hönttiä, vaan aika hönttiä. En jaksa sentään ärsyyntyä tästä kappaleesta.)
Opus: Live Is Life (1984)
Siirrytään siis Itävaltaan. Tässäkin on livetunnelmaa yleisön huutoineen ja rytmikkäine kättentaputuksineen, laulajan kiljuessa korkealta joka ikisen nuotin. Tämähän kuullaan kai jokaisessa isossa jääkiekkomatsissa. Onneksi en seuraa jääkiekkoa. Ei meinaan huvittaisi tätäkään rasittavaa biisiä kuunnella yhtään.
Riccardo Fogli: Per Lucia (1983)
Michael Jackson & Paul McCartney: The Girl Is Mine (1982)
Jacksonille itselleen tämän kappaleen äänittäminen McCartneyn kanssa oli yksi nautinnollisimmista studiohetkistä. Kaksikko piti kosolti hauskaa yhdessä, ja siitä on kuvamateriaaliakin olemassa. Yleisö ja kriitikot lienevät kuitenkin yleisesti sitä mieltä, että tämä on Thriller-albumin heikoin lenkki.
Mike Oldfield: Family Man (1982)
Kid Creole & The Coconuts: Annie I'm Not Your Daddy (1982)
Tyly laulu. Mies kertoo kasvattityttärelleen totuuden tämän syntyperästä, ja höystää kertomaansa huomautuksella "you see, if I was in your blood, then you wouldn't be so ugly". Niin sitä pitää, suolaa haavoihin.
Culture Club: Time (1983)
Mike Oldfield: Crime of Passion (1984)
Albumien Crises ja Discovery välissä syntynyt single, jossa laulajana Barry Palmer, mies joka lauloi Discoveryllakin useita kappaleita. 70-luvulla hän oli mukana kahdessa saksalaisessa progebändissä, Satin Whale ja Triumvirat.
Singlen kanteen painettiin kuva Oldfieldin 1974 kuolleesta Maureen-äidistä.
Mireille Mathieu & Patrick Duffy: Together We're Strong (1983)
Voi ei. Kuka ihme kuvitteli, että Dallasin Bobbysta olisi laulajaksi, ja vielä sopivaksi partneriksi Ranskan laululintuselle? Mathieun kyvyt ovat niin eri tasolla. Duffy osaa hiukan laulaa, ja hänen rajoituksensa kuulee. Riittääpähän tahatonta komiikkaa niille joka diggaavat sellaista. Duffya ei tämän jälkeen levyllä kuultu, mutta telkkarissa hän lauloi tätä kappaletta Mathieun kanssa vielä monesti.
Noice: Jag kommer inte in (1979)
Ruotsalaista teinikevytpunkkia, aiheena tuska jota kokee, kun on liian nuori päästäkseen sisään diskoihin, joutuu kotiarestiin kun kerran tulee kotiin hiukan hoippuen, ja kaverit ovat tarpeeksi vanhoja tai röyhkeitä jotta välttyvät moisilta vastoinkäymisiltä. Laulajapoju tosiaan kuulostaa juuri ja juuri puberteetti-ikäiseltä.
Broadcast: On the Avenue (1983)
The Ronski Gang: Restless Child (1982)
Lani Hall: Never Say Never Again (1983)
Vaisuimpia Bond-tunnareita koskaan. Michel Legrand on arvostettu säveltäjä, mutta hän tyri tämän. Kappaletta ajateltiin ensin Bonnie Tylerille, mutta hän ei pitänyt laulusta ja kieltäytyi tarjouksesta. Sanoitus ei itse asiassa ole mikään kehno, mutta kertosäekoukku on mitätön, tausta on niin vesitetty ettei siihen kiinnitä huomiota, ja tuotannosta puuttuu säpinä.
Agnetha Fältskog & Tomas Ledin: Never Again (1982)
Tämä on liian karmeaa siirappia.
Mike Oldfield: Shadow on the Wall (1983)
Family-yhtyeessä 70-luvulla vaikuttanut raspikurkku Roger Chapman oli osuva valinta laulamaan tämän kevythevibiisin, jonka inspiraationa toimi puolalaisten kokemat kärsimykset.
Agneta Fältskog: The Heat Is On (1983)
Kiinnostava avaus Agnethan soololevylle Wrap Your Arms Around Me. Mikä voisi olla vain harmiton Väli-Amerikan rytmejä tavoitteleva bilelaulu tuntuukin sisältävän ennakkoaavistuksen, häivähdyksen jostain tulevasta vakavammasta tapahtumasta, onnettomuudesta tai suru-uutisesta.
Gazebo: I Like Chopin (1983)
Lords of the New Church: Dance With Me (1983)
Tästä kappaleesta oli vaikea löytää justiinsa sitä oikeaa, minulle rakasta versiota. Onneksi joku oli pistänyt YouTubeen hyvälaatuisen musiikkivideon, jossa soi juuri se perussingleversio.
Miquel Brown: So Many Men, So Little Time (1983)
Se ehdoton kuvaus miestennielijästä. Erittäin viihdyttävät sanat.
Bad Manners: Can Can (1981)
Pahatapaisia tosiaan. Esiintyessään televisioidussa konsertissa Italiassa, pitkäkielinen laulaja Fatty Bloodvessel näytti yleisölle persettä kuultuaan että itse paavi on katsomassa ohjelmaa, ja sai esiintymiskiellon Italian tv-yhtiöltä. Samoin brittien suosimaan Top of the Tops -ohjelmaan ei yhtyeellä ollut enää pääsyä vastaavanlaisten lavatemppujen jälkeen.
Agnetha Fältskog: Take Good Care of Your Children (1983)
Tomas Ledinin kynäilemä kappale Wrap Your Arms Around Me -soololta.
Style: Love Is Knocking on Your Door (1983)
Ruotsalaista kuraa, bändiltä joka syntyi Freestylen raunioista. Löysin äsken vihdoin kopion biisistä, ja sehän on vieläkin kamalampaa pehmoilua kuin mitä muistin sen olleen. Puhditonta.
Ryan Paris: Dolce vita (1983)
Mike Oldfield: Moonlight Shadow (1983)
Moonlight Shadow'n on väitetty kertovan John Lennonin murhasta, mutta useat laulussa mainitut seikat eivät täsmää murhaillan tapahtumien kanssa. Oldfield kertoi haastattelussa, että inspiraatio tuli alunperin elokuvasta nimeltä Houdini, jossa pääosaa näytteli Tony Curtis. Elokuva kertoi yrityksistä saada yhteys kuolleeseen Harry Houdiniin spiritualistisen istunnon kautta. Oldfield kuitenkin kertoi haastattelussa, että Lennonin murhan aikoihin hän oli New Yorkissa Virgin Recordsin rakennuksessa melko lähellä murhapaikkaa, ja jotain tästä tapahtumasta lienee hiipinyt hänen alitajuntaansa kirjoittaessaan menestyshittiään.
Kano: Another Life (1983)
Agnetha Fältskog: Wrap Your Arms Around Me (1983)
Slade: Merry Xmas Everybody (1983-versio)
Rondo Veneziano: La serenissima (1981)
Italialaisen orkesteriryhmän ideana oli sekoittaa klassista musiikkia poppiin käyttämällä syntetisaattoreita, bassoa ja rumpuja. Tuloksena oli vietävän tylsiä levyjä kaikesta huolimatta. Heillä oli tasan kaksi hyvää biisiä: Casanova ja tämä. La serenissimasta tehtiin 1983 diskoja varten pidennetty versio, mutta siinä editointityö kuulostaa viidessä minuutissa hutaistulta ja tuota yksitoikkoista, simppeliä melodiaa joutuu kuuntelemaan pikkuisen kyllästymispisteen yli.
La serenissima muistetaan omalaatuisesta animoidusta videosta, jossa avaruusalus saapuu pelastamaan sinfoniaorkesterin mereen uppoavasta Venetsiasta.
Ryuichi Sakamoto: Forbidden Colours (1983)
Sakamoton musiikkia elokuvasta Merry Christmas, Mr. Lawrence, jossa David Bowie näytteli sotavangiksi päätynyttä majuri Celliersia ja Tom Conti vankitoveriaan everstiluutnantti Lawrencea. Takeshi Kitano oli japanilainen kersantti, joka opetteli lausumaan tuon "Merry Christmas, Mr. Lawrence" -lauseen, jonka hän lopulta huikkaa suustaan jouluaattona vapauttaessaan vangit.
Japan-yhtyeestä tuttu David Sylvian ikuisti levylle lauletun version Forbidden Coloursista.
The Flying Pickets: Only You (1983)
Brittiläisen accapella-yhtyeen sovitukset pop-hiteistä eivät levyllä ehkä tehonneet pitkään, ja yhtyeen menestys jäi lyhyeksi. YouTubeen ladattu 40-minuuttinen tv-spesiaali todistaa kuitenkin, että lavalla he olivat nähtävyys:
Osa 1
Osa 2
Osa 3
Osa 4
Tom Trick: Balladen om Sopp-Kasper (1983)
Levymerkki Kustrock Records julkaisi 1983 kokoelman Bandbrus, jolla muutama suomenruotsalainen bändi sai väläyttää osaamistaan. Mukana oli Ragnar Hare, joka oli voittanut Rockin SM-kisat tuona vuonna.
Tom Trick oli kummallista venkoilevaa ja kieli vankasti poskessa esitettyä syntsamusaa. Balladen om Sopp-Kasper, vaikka krediiteissä lukeekin Salomonsson-Mandelstam, on poimittu ilmeisen suoraan Jörö-Jukasta. Muistan nähneeni lapsena jossain kuvasarjan, jossa Sopp-Kasperin kauhea tarina oli saanut piirrokset tuekseen. Pyöreä ja potra poika, joka syö keittonsa joka päivä kiltisti, alkaakin yhtäkkiä protestoida yksipuolista ruokavaliota vastaan, kieltäytyy syömästä ja kuolee muutamassa päivässä.
Ruotsissa toimi suunnilleen samoihin aikoihin Tom Trick -niminen bändi, mutta ei se voi mitenkään olla sama.
Michael Jackson & Paul McCartney: Say, Say, Say (1983)
Pitihän tuo video linkittää, kun se niin hienosti petraa muuten vain OK kappaletta (parempi kuin The Girl Is Mine, kyllä). Videon juonesta tulee niin mieleeni Lucky Luke -sarjisalbumi "Tohtori Doxeyn eliksiiri".
Billy Joel: Tell Her About It (1983)
Joel saarnaa tärkeästä aiheesta: siitä miten tärkeää on välillä antaa omalle vaimolle / tyttöystävälle rakkaudentunnustuksia. Miehen 80-luvun tuotannosta noin yleisesti ottaen puuttuu se yritys, jota kuuli varhaisemmissa levyissä. Tämäkin kovin kepoisaa kamaa.
Eartha Kitt: Where Is My Man? (1983)
Tulihan hyvin huomattua Eartha Kittin diskovaihe, koska isäpuolen ex-vaimolla oli koko Kittin älppäri hyllyssään, ja sitä tuli kuunneltua kun kylässä käytiin. Tämä siis aikana, jolloin en vielä tiennyt, että tämä musta kehrääjä oli joskus levyttänyt ihan muunlaista musiikkia.
Kim Wilde: Can You Hear It (1983)
Kimin taas kerran epätasaiselta Catch As Catch Can -albumilta upea balladi, suosikkini tuolta levyltä ja yksi suosikeistani Kimin tuotannossa. Mikä ei tarkoita suurta saavutusta, mutta kaunista joka tapauksessa.
Billy Joel: Uptown Girl (1983)
Melkein oksettavan tyhjänpäiväinen pompottelubiisi typerillä sanoilla. Inspiraatiota Joel sai Frankie Valli & The Four Seasonsin kappaleesta Rag Doll, mikä antoi hieman innoitusta myös hänen aiemmalle biisilleen Just the Way You Are.
Dazz Band: Let It All Blow (1984)
Mieleenpainuva musiikkivideo on kuin Urheilun tähtihetkiä tiivistettynä.
The Temptations: Treat Her Like a Lady (1984)
Pitkästä aikaa Temppareille oikein kunnon hitti, listakakkonen. Bändissä laulanut Otis Williams kirjoitti itsekin välillä materiaalia, hän oli saanut ensimmäisen oman laulunsa levylle jo 1955 (Doris Day lauloi "Two Hearts, Two Kisses (Make One Love)"). Treat Her Like a Lady oli kuitenkin hänen ensimmäinen listoille noussut kappaleensa. Ei tämä paljoa eroa muusta kamasta mitä meille soulina tyrkytettiin tuohon aikaan, kevyempi otteeltaan vain. Mutta on tämä kiva.
Two of Us: Blue Night Shadow (1985)
Saksasta tulvi hittejä 80-luvulla Suomeenkin. Moniko muistaa tämän bändin? Heillä oli vielä Generation Swing -niminen pikkuhitti, joka soi hiukan radiossa, mutta se jäi siihen.
War: Groovin' (1984)
Vaikka kyseessä on cover (The Young Rascalsin hitistä vuodelta 1966), niin Warin kaverit saivat ujutetuksi mukaan viittauksen vanhaan All Day Music -biisiinsä.
Wang Chung: Wait (1984)
Elokuvaohjaaja William Friedkin piti tästä kappaleesta niin paljon, että hän sisällytti sen seuraavana vuonna ohjaamaansa toimintaleffaan To Live and Die in L.A. eli Elää ja kuolla L.A.:ssa, ja pyysi bändiä säveltämään muunkin musiikin elokuvaan. Julkaistu soundtrack-levy jakaantuu laulettuun ja instrumentaaliin levypuoliskoon. Wait on mainion sipakasti kulkeva, tunnelmallinen ja tarttuva pop-siivu.
Thompson Twins: Hold Me Now (1983)
Howard Jones: Hide and Seek (1984)
Buddhismin, hinduismin ja muiden itämaisten todellisuusfilosofisten oppien käsitys maailmankaikkeuden alkuperästä oli teemana tässä kohtalaisessa hitissä, jonka tunnelma on lapsesta asti vedonnut minuun. Howard Jonesin epäselvä artikulointi, joka haittaa minua erityisesti hänen New Song -hitissään, on vähän kiusana tässäkin.
Frankie Goes to Hollywood: Two Tribes (1984)
Frankie Goes to Hollywood pelasi sittenkin aika vähillä eväillä. Löytyyhän niiden esikoistuplalta ne kolme upeaa hittisingleä, mutta muuten biisimateriaali kantaa vähän heikosti. Aika paljon jouduttiin turvautumaan tarpeettomantuntuisiin covereihin - War, Ferry Cross the Mersey, Born to Run, Do You Know the Way to San Jose - eivätkä muut originaalit nouse keskinkertaista kummemmiksi. Kakkoslevy Liverpool ei sitten menestynytkään, mutta yllätys, se onkin sitten mainettaan parempi levy.
Two Tribes muistetaan tuosta vaikuttavasta videosta, jossa Ronald Reagan ja Neuvostoliiton tuolloinen pääsihteeri Konstantin Tshernenko mittelevät toisiaan vastaan painiottelussa.
Madness: Michael Caine (1984)
Mystinen laulu. "Michael Caine" kertoo Pohjois-Irlannin levottomuuksien keskellä työskentelevästä ilmiantajasta, ja huokuu tuon ajan ja paikan vainoharhaa. Cainen vuoden 1965 hittileffa The Ipcress File toimi inspiraationa sekä laululle että sille tehdylle musiikkivideolle. Kyseisessä elokuvassa Cainen näyttelemä salainen agentti Harry Palmer hokee omaa nimeään pysyäkseen järjissään kidutusjakson aikana, ja samalla tavalla Caine oikeasti esittelee itsensä useita kertoja Madnessin kappaleen aikana.
Kid Creole & The Coconuts: The Lifeboat Party (1983)
Jimmy Cliff: Reggae Night (1983)
Eipä tästä kappaleesta mitään oikeaoppista reggaeta löydä, mutta hyvää tuulta kyllä kosolti, ja Cliffille soi aina listahitin.
Howard Jones: New Song (1983)
Aina tätä kappaletta kuunnellessani olen yrittänyt yrittämästä päästyäni tulkita, mitä Jones oikein sössöttää. Minua on harmittanut niin pahuksesti se, etten saa sanoista selvää, että hain YouTubesta videon jossa on myös sanat tarjolla. Olkaa hyvä.
ABBA: Like an Angel Passing Through My Room (1981)
Olen halunnut poimia 80-luvun poppia kansioni loppupuolelle mahdollisimman hyvällä maulla ja tyylitajulla, puhkisoitettuja hittejä vältellen. Tällainen rauhallisten kappaleiden kavalkadi saa minut tyytyväiseksi ratkaisuistani.
Paul McCartney: Ballroom Dancing (1982)
Mukana myös Paulin Give My Regards to Broad Street -elokuvassa kaksi vuotta myöhemmin, mutta vaikka muistan tämän kappaleen siitä leffastakin (katsoin YouTubesta muistaakseni espanjankielisillä teksteillä), ei floppipätkästä jäänyt mitään varsinaisesti käteen. Meni "tulihan katsottua" -lokeroon.
Kid Creole & The Coconuts: If You Wanna Be Happy (1983)
Jimmy Soul -niminen mies levytti tämän ensin vuonna 1963. Kid Creolen versio taisi soida hyvin Suomen radiossa, mutta ei siitä julkaistu kuin promosinkkua USA:ssa. Muuten se jäi albumiraidaksi Doppelgangerille. Enpä tiedä mitä mieltä olla koko laulusta, tanssittava ja tarttuvahan se on, mutta ei se nyt kivasti naisia kohtaan asennoidu.
Kommentit
Lähetä kommentti