Stiff Records, osa 1

 

 

"The world's most flexible record label"

 

Marraskuussa 2019 keräsin tietokoneelleni Johanna-levymerkillä julkaistuja singlejä b-puolineen mp3-muodossa. Joulukuussa 2021 sain idean tehdä saman suosikkilevymerkilleni Stiff Recordsille (1976-1987).

Yleisesti ottaen haen kuunneltavaksi musiikkia mieluummin Brittein saarilta kuin USA:sta. Jenkit ovat aina tehneet musiikkia niin tiettyjen kaavojen mukaan. Britit ovat olleet yllätyksellisempiä, persoonallisempia ja omaperäisempiä. Stiffillä persoonallisuuksia ja jopa eksentrikkoja riitti, etenkin alkuaikoina. Eksentrisyydellä oli tosin myös kääntöpuolensa...

Hyväksyin mukaan myös julkaisematta jääneitä sinkkuja, jos niiden aiottu sisältö on tiedossani. Otin 12-tuumaisilla sinkuilla olevia ylimääräisiä biisejä valikoidusti mukaan. Pidennetyt versiot a-puolista saivat jäädä enimmäkseen pois.

Biisejä kertyi huimat 667. Yli 37 tuntia musiikkia. En tahdo edes jaksaa kuunnella kaikkea yhteen menoon, tuollainen määrä musiikkia uuvuttaa minut. Syytä on siinäkin, että Stiff väsähti pahasti 1980-luvun aikana. Tarjonta kesyyntyi asteittain koko levymerkin elinkaaren aikana ja helmet kävivät aina vain enemmän vähiin. Musiikki kävi nopeasti myös liian pop-painotteiseksi, muutamat kunnon rock-aktit olisivat piristäneet tarjontaa 80-luvulla.

Joskus tämän vuosituhannen alussa kävin Myyrmäen kirjastossa kerta toisensa jälkeen selaamassa yhden tietyn musiikkitietokirjan kannesta kanteen. Kirjaan oli koottu älytön määrä julkaistuja singlejä, järjestettyinä esittäjän mukaiseen aakkosjärjestykseen. B-puolet, levykoodit ja levymerkit mainittiin. Selasin siis tämän kirjan alusta loppuun ja kirjoitin paperille tiettyjen minua kiinnostaneiden levymerkkien sinkut. Stiff, Virgin, Beggars Banquet, Beserkley, Bomp, Chiswick, Good Vibrations, Illegal, The Label, Nems, Rabid, Radar, RAK, Raw, Rough Trade, Sire, Step Forward, Small Wonder ja The Moody Bluesin oma merkki Threshold. Kotona täytin sitten mustalla 0.2:n tussikynällä yhden ruutuvihon näiden levymerkkien kuin myös useiden suomalaisten levymerkkien diskografioilla. Yhdelle ruuturiville änkesin tiedot 2-3 levystä ja yhdelle sivulle mahtui 84 tai 120 levyä, eli kirjoitin todella pientä piperrystä.

Vuosien 1975-1982 Soundi-lehdet, jotka olin ostanut yhdestä divarista 90-luvun lopulla, olivat sytyttäneet minussa kiinnostuksen tuon aikakauden brittiläiseen punkkiin ja uuteen aaltoon sekä myös levymerkkeihin, jotka tuota kamaa julkaisivat. Siksi halusin kirjoittaa käsin niiden diskografiat ruutuvihkoon. Valintakriteereinä olivat myös jonkinlainen levymerkin oma persoonallisuus ja julkaisuprofiili sekä selkeä levynumerointi ykkösestä, satasesta, tuhannesta tai muusta tasaluvusta eteenpäin.

Tuo mainittu ruutuvihko, joka minulla on yhä tallella, on toiminut tietolähteenäni, kun olen koonnut tietokoneelleni Stiff Records -kansion. Minulla on siinä tiedot myös useista singleistä, joita ei ole julkaistukaan, ja singleistä, joista en ole varma, oliko sellaisia edes aikomus julkaista. Semmoisistakin löytyi tietoa siitä musiikin hakuteoksesta, jota Myyrmäen kirjastossa 00-luvun alussa selasin.

Jos oikein karkeasti arvioin, niin BUY 1 - BUY 50 ovat silkkaa klassikkoputkea. BUY 51 - BUY 100 ovat oikein hyvää tavaraa. BUY 101 - BUY 181... tarjonta on vielä ihan hyvää, mutta joukkoon mahtuu huteja. BUY 182 - BUY 264 ovat jo melko heikkoa tasoa, helmet ovat harvassa.

En löytänyt kaikkea, mutta puutelista ei ole iso. 25 kappaletta ei ole paljon.

 

 

 

Stiff Records on tunnettu myös huumoristaan, joka tunkeutui niin levyihin kuin kaikenlaisiin hulluihin markkinointitempauksiinkin. Tämä Discogs-lista - The strangest Stiff records - esittelee hiukan niitä kikkoja, joilla levyjä yritettiin myydä, mutta lista ei ole kattava.

Olen koonnut singlemateriaalin tietokoneelleni yhteen ja samaan Stiff Records -kansioon seuraavasti:

1976

 

 

 

BUY 1-A Nick Lowe: So It Goes
BUY 1-B Nick Lowe: Heart of the City

Stiffin perustivat kokeneet managerit Dave Robinson ja Jake Riviera (oik. Andrew Jakeman) elokuussa 1976. Tarina siitä, että tarvittavat 400 puntaa tulivat Dr. Feelgoodin Lee Brilleaux'lta lienee väärinkäsitys. Brilleaux'n shekkiä ei koskaan lunastettu. Rahat tulivat Robinsonin omistamalta rahastoyhtiöltä, Advancedalelta.

Riviera ja Robinson olivat kumpikin turhautuneita siihen, että heillä oli ympärillään joukko lahjakkaita ja omaperäisiä muusikoita ja lauluntekijöitä, jotka eivät pystyneet kiinnittymään mihinkään levy-yhtiöön, koska nämä kaikki olivat jähmettyneitä omiin kaavoihinsa ja ennakkoluuloihinsa, uskaltamatta kokeilla mitään radikaalia ja antaa artistien oman persoonallisuuden näkyä. Niinpä Stiff Recordsista päätettiin tehdä levyfirma, joka potkii vastaan ja haistattaa pitkät luutuneille asenteille. Robinsonin ja Rivieran yhteistyö ei kuitenkaan ollut kitkatonta. Kummallakin oli omat isot persoonallisuutensa, ja he riitelivät usein keskenään. Varsinkin Riviera oli hyvin äkkipikainen energiapakkaus.

Brinsley Schwarzin hajottua Nick Lowella oli bändi nimeltä Spick Ace & the Blue Sharks. Sopimusoikeudelliset syyt kielsivät tältä bändiltä levyttämisen. Manageri Jake Riviera perusti Stiff Recordsin pitkälti siksi, että Lowe saisi soolouran alkuun. Rivieralta saamillaan 45 dollarilla Lowe äänitti nämä kaksi biisiä kolmessa tunnissa, ja singleä markkinoitiin joissakin levykaupoissa sekä postimyynnillä. Voittoa tuli, ja Stiff pääsi heti näyttämään esimerkkiä muillekin, jotka olivat valmiita perustamaan omat itsenäiset levymerkkinsä.

Sinkku tarjoaa räjähtävän alun Stiffin tarinalle. So It Goesin sanoituksessa on tuimaa asiaa - kaikkea en tosin luettunakaan tajua. B-puoli kelpasi Dave Edmundsille versioitavaksi albumille Tracks on Wax 4 vuonna 1978.

Matriisiviestit: "EARTHLINGS AWAKE" ja "3 CHORD TRICK YEH!".

BUY 2-A The Pink Fairies: Between the Lines
BUY 2-B The Pink Fairies: Spoiling For a Fight

Stiff ei uutena, vielä jalansijaa etsineenä levyfirmana omannut rahaa kunnon levytyssopimusten tekoon, isoihin etumaksuihin ja pitkäaikaisiin artistikiinnityksiin, joten tuotantostrategiana oli aluksi vain tuottaa yksi single kultakin aktilta, joka etsi uralleen pientä ponnahduslautaa mutta käännytettiin ovelta kaikkialla muualla. Psykedeelinen, raisu veteraaniryhmä The Pink Fairies oli virkistäytynyt levytystauon jälkeen ja halusi palata tekemään musiikkia yhdessä. Laulaja Larry Wallis jäi Stiffille tuottajaksi.

Olen monesti miettinyt, että pitäisikö perehtyä Pink Fairiesin aiempaan tuotantoon. Yhdistelmä "hard rock & proge" ei kuitenkaan ole sitä musaa mitä jaksan kauheasti suosia, ja minulla oli huono kokemus heidän johtohahmonsa Twinkin soololevyn "Think Pink" kanssa. Tätä singleä kuitenkin rakastan. Tässä on kaksi siivua suoraviivaista paahtoa. Minun singleni matriisikaiverrukset eivät täsmää Discogs-entryn kanssa. "SILK PURSE" ja "SOURS EAR" on raapustettu oman sinkkuni sisäurille. Matsaavaa versiota ei kuitenkaan Discogsista löydy.

 

BUY 3-A Roogalator: All Aboard
BUY 3-B Roogalator: Cincinatti Fatback

Pubrockia Lontoosta. Stiff Records halusi keskittyä alunperin tällaisten bändien julkaisemiseen. Pohjana käytettiin radiotiskijukkalegenda John Peelin studiossa tehtyjä äänityksiä - neljä biisiä, joista valittiin kaksi singlelle. Vähän päälledubbausta ja miksaamista ja se oli siinä. Cincinatti Fatback on itse asiassa se vahvempi puolisko tällä singlellä, ja se kestää nautittavat kuusi minuuttia! Tästä syystä singlestä jouduttiin tekemään 33 kierroksella pyörivä. Bändi on ällistyttävän taitava, ja soundi on jotain mitä porukka ei enää toiste saanut aikaiseksi vaikka lähelle pääsivät.

Matriisiviestit: "1 FOR A BEAVER CUT" ja "CERTIFIED GOLD". Kansi mukailee With The Beatles -LP:n kantta ja etiketissä lukee: "That Gusha-Gusha Sound".

BUY 4-A Tyla Gang: Styrofoam
BUY 4-B Tyla Gang: Texas Chainsaw Massacre Boogie

Tuimaa rokkia, jossa kuitenkin myös huumoria mukana. Eihän sitä voi olla hymyilemättä laululle, joka kertoo vanhasta naisesta, jonka kotona kaikki lemmikkejä myöten on tehty styroksista. Tällä singlellä pilkahtaa jo tyypillinen Stiff-huumori. "Artistic breakthrough - Double "B" side" ja "This record certified gold on leaving the studio" lukee levypussissa, ja A-puolen etikettiin on painettu "Brain damage volume required". Sean Tyla lienee ollut ilkeä mies ainakin tätä bändiä johtaessaan, niin levyllä kuin lavallakin. Ymmärtääkseni hän joutui ottamaan hiukan yhteen Dave Robinsonin kanssa. Olen kuitenkin kuunnellut myös jotain Tylan myöhempää soolotuotantoa, joka vaikutti selvästi kesymmältä.

Matriisiviestit: "THREE PIECE" ja "FOUR PIECE".

BUY 5-A Lew Lewis & His Band: Boogie in the Street
BUY 5-B Lew Lewis & His Band: Caravan Man

Bluesrokkia huuliharpulla. Lewis sai oppia huuliharpun soitossa itseltään Lee Brilleaux'lta. Hän oli vähän aikaa mukana Eddie and The Hot Rodsissa soittaen kahdella ensimmäisellä singlellä, muttei syystä tai toisesta sopeutunut bändin kuvioihin. Hän erosi ja alkoi perustaa omia bändejä. Lewis pukkasi julki sinkkuja ja albumin Save the Wail (1979) muutamallakin esittäjänimellä. Osa Dr. Feelgoodin jäsenistä soitti tällä singlellä taustoja salanimillä, sopimusteknisistä syistä.

Etiketeissä lukee "Neo-Stereo".

 

BUY 6-A The Damned: New Rose
BUY 6-B The Damned: Help

Ensimmäinen punk-single, julkaistu 22. lokakuuta 1976. Tietysti ensimmäisestä painoksesta maksetaan nykyisin satoja euroja. New Rosea himoittiin jopa enemmän kuin mitä Stiff kykeni prässäämään - firmalla ei ollut tässä vaiheessa vielä edes kunnon jakelusysteemiä, vaan siellä turvauduttiin postimyyntiin ja indie-levykauppoihin.

Jonkinlainen karkea ja alkeellinen video kuvattiin huojuvalla kameralla Hope & Anchor -klubilla joulukuussa The Damnedin keikalla.

Damnedit olivat pioneereja monessa mielessä, sillä he olivat myös ensimmäinen punk-bändi, joka teki albumin (Damned Damned Damned vuonna 1977), sai levyn brittilistoille (65. sija tai jotain siihen suuntaan), kiersi USA.ta, ja myös ensimmäinen, joka ehti hajota. Hajoaminen oli tosin vain väliaikaista - single Love Song ja albumi Machine Gun Etiquette toivat heidät takaisin vuonna 1979. 1980 he olivat sitten aloittamassa goottirock-genreä, kun laulaja Dave Vanian toi julki kiinnostuksensa kauhukulttuuriin. 

Matriisiviestit: "IS THIS A RECORD?" ja "DAMNED BEATLES!". Alkupuhe "Is she really going out with him?" parodioi Shangri-Lasien hittiä Leader of the Pack, joskin minulle lause on tutumpi Joe Jacksonin varhaisena hittinä.

BUY 7-A Richard Hell & The Voidoids: (I Could Live With You in) Another World
BUY 7-B Richard Hell & The Voidoids: (I Belong to the) Blank Generation
BUY 7-C Richard Hell & The Voidoids: You Gotta Lose

Hell kuului samaan 1970-luvun New York -skeneen joka toi meille Televisionin ja Blondien. Television on myös yksi niistä bändeistä, joissa hän uransa aloitteli. Miehen maine tuntuu kuitenkin lepäävän lähinnä tämän Stiff-singlen ja 1977 tehdyn Blank Generation -albumin varassa. Nimikappale on klassikko, josta on imetty vaikutteita. Laulamisen lisäksi bassoa soittava Hell ei silti ole kaikkien makuun, ei oikeastaan niin paljon minunkaan makuuni. Soitto on rupista ja laulu menee uikutukseksi. You Gotta Losessa kyllä pidän tuosta kuuluvasta basson näppäilystä.

Jake Riviera huomasi Hellin kun hän oli soittelemassa Johnny Thundersin Heartbreakers-ryhmässä, ja niin heroiinikoukkuinen mies huomasi olevansa Stiffin suojissa ennen kuin Voidoidsit olivat soittaneet edes ensimmäistä keikkaansa. Singlen kansikuvat otti Hellin ex-tyttöystävä Roberta Bayley.

Matriisiviestit: "NEW YORK - NOO YAWK!" ja "CHINESE ROCKS".

BUY 8-A Plummet Airlines: Silver Shirt
BUY 8-B Plummet Airlines: This Is the World

Nottinghamissa perustettu Plummet Airlines on vähän paitsioon jäänyt brittiläisen pubrockin edustaja. Ryhmä ei saanut aikaiseksi kuin kaksi singlejulkaisua, joista tämä Stiff-single oli ensimmäinen. Kakkossingle It's Hard julkaistiin pienellä State-merkillä, ja oli astetta rokkaavampi. Kaikesta voi syyttää huonoa tuuria: bändi tapasi Help Yourselfissa vaikuttaneen laulaja-lauluntekijä Malcolm Morleyn, joka äänitti albumin jolla Plummet Airlines soitti taustoja. Masternauhat kuitenkin katosivat, ja ne löydettiin vasta 2002, jolloin ne julkaistiin nimellä Lost and Found. Manageri Fred Grainger ei onnistunut saamaan bändille kunnon levydiiliä aikaiseksi, ja Plummet Airlines haastoi hänet oikeuteen huonosta asioiden hoidosta. Punk rockin tulon myötä bändi ei oikein tiennyt, mihin suuntaan kehittää musiikkiaan, ja he päättivät hajota vuonna 1977. Kokoelmalevy On Stoney Ground, johon kerättiin ennenjulkaisematonta studio- ja livemateriaalia, julkaistiin 1981.

 

 

Matriisiviestit: "LUFTWAFFE AIRLINES" ja "PLUMMET GESCHAFT".

 

BUY 9-A Motörhead: White Line Fever
BUY 9-B Motörhead: Leavin' Here

Tämä Motörheadin debyytiksi aiottu single omaa oudon tarinan. Se piti julkaista joulukuussa 1976, mutta United Artists, jolle bändi oli vielä kiinnitetty, torppasi sen julkaisun, vaikka UA ei itse ollut suostunut julkaisemaan levyn levyä. Marraskuussa 1978 Stiff pukkasi ulos singleboksin, johon oli koottu kymmenen ensimmäistä seiskatuumaista, White Line Fever mukaanluettuna. Sen jälkeen singleä sai vielä postimyynnistä. Motörheadin ensimmäinen julkaistu levy olikin sitten Chiswick-merkillä tullut klassinen nimikkosingle, kesäkuussa 1977. Ensimmäinen albumi - joka sekin kantoi vain bändin nimeä - seurasi perässä kaksi kuukautta myöhemmin.

Matriisiviestit: "WHITE LINE WHERE WHERE?" ja "WE LEFT EVERYWHERE ELSE!".

1977

 

 

BUY 10-A The Damned: Neat Neat Neat
BUY 10-B The Damned: Stab Yor Back
BUY 10-C The Damned: Singalongascabies

Yksi raita esikoisalbumilta Damned Damned Damned joka julkaistiin sen kanssa samaan aikaan, albumilla julkaisematon Stab Yor Back ja sen instrumentaaliversio. Erinomaista jatkoa New Roselle.

Soundi-lehti jaksoi heittää vitsiä tämän singlen kannesta aikoinaan.

Matriisiviesti b-puolella: "THIS IS YOUR CAPTAIN SQUEAKING".

BUY 11-A Elvis Costello: Less Than Zero
BUY 11-B Elvis Costello: Radio Sweetheart

Elvis on kuollut - Elvis elää. Tiettävästi Stiffillä raavittiin päitä miettien, kuinka markkinoida nörtin opiskelijapojan näköistä miestä sarvisankaisine laseineen ja taakse harjattuine hiuksineen. Declan P. MacManus oli käyttänyt taiteilijanimeä D.P. Costello - nimi oli hänen isänäitinsä tyttönimi. Stiffillä sihteerinä työskennellyt Suzanne Spiro otti esille mustasankaiset Buddy Holly -tyyliset lasit, Jake Riviera tyrkkäsi lasit miehen kouraan ja nauraen risti hänet Elvikseksi.

Costellon diskografia on ylitsepursuavan runsas kaikkine albumeilla julkaisemattomine singleraitoineen ja sekalaisine irtoäänitteineen, joita on ripoteltu miljoonille eri julkaisuille. Tämä pikkulevy oli vasta valtameren ensimmäinen pisara - eikä tämänkään b-puolta löydä My Aim Is Truelta. Less Than Zero oli Costellon kiukunpurkaus fasistijohtaja Oswald Mosleylle (1896 - 1980), joka tv-haastattelussa suhtautui kylmän tietämättömästi kaikkeen 1930-luvulla aiheuttamaansa vahinkoon. Costello on tosin pitänyt laulun aihetta myös riippakivenä etenkin USA:ssa, missä Mosleysta ei ole koskaan kuultukaan. Amerikkalaisille Kennedyn ampuja on se tutumpi Oswald.

Matriisiviestit: "ELVIS IS KING ON THIS SIDE TOO" ja "ELVIS IS KING". Biisit ovat etikettien mukaan "Reasonable Stereo" - näitä variaatioita löytyy muiltakin varhaisilta Stiff-singleiltä. Plummet Airlinesien sinkku esimerkiksi on "Proper Stereo".

 

 

BUY 12-A Max Wall: England's Glory
BUY 12-B Max Wall: Dream Tobacco

England's Glory oli käsittääkseni Ian Duryn ensimmäisen levyttäneen bändin Kilburn and the High Roadsin ohjelmistoa. Kappaleen kirjoitti Dury yhdessä Kilburnseihin kuuluneen Rod Melvinin kanssa. Koskapa Kilburnsit tai Dury eivät laulua levyttäneet, niin veteraanikoomikko Wallin tulkinta on tarpeen. Tässä tehdään kunniaa kaikille briteille, jotka ovat tehneet jotain merkittävää. Mutta kuten laulussa todetaan, "too numerous to mention but a few". Laulua tyrkytettiin ensin kahdelle näyttelijälle, Warren Mitchellille ja koomikko Ronnie Barkerille, mutta kumpikin hylkäsi sen. Sinkkua ostettiin niin vähän, että sitä jouduttiin tyrkyttämään ostajille ilmaiseksi Hits Greatest Stiffs -kokoelman kylkiäisenä.

Matriisiviestit: "MAX WALL ROCKS" ja "MAX WALL ROLLS". Kansipiirroksen teki lyijykynällä muotokuvamaalari Humphrey Ocean, ja Stiffillä työskennellyt graafinen suunnittelija Barney Bubbles tussasi sen.

 

BUY 13-A The Adverts: One Chord Wonders
BUY 13-B The Adverts: Quickstep

Stiff Records työnsi auliisti kätensä punk rockin runsaudensarveen, vaikka monet bändit eivät ensimmäisen sinkkunsa jälkeen enää välittäneetkään jäädä Stiffin leipiin, vaan hakeutuivat muualle. Niin kuin Advertsit. Kollaa Kestää teki Suomessa tästä One Chord Wondersista oman käännöksensä nimeltä Yhden soinnun ihme. Tuottaja Larry Wallisin nimi kirjoitettiin virheellisesti "Larry Wallace". Singlen kantta varten suoritettiin kuvaussessio rakennustyömaalla roinan ja sotkun keskellä, mutta bändin hämmästykseksi etukanteen valittiin lähikuva naisbasisti Gaye Advertin kasvoista. Ikoninen kansi, mutta bändi ei pitänyt siitä, että se sai heidän imagonsa henkilöitymään liiaksi yhteen jäseneen ja hänen ulkonäköönsä.

Advertsit kokivat myös, että heidän asemansa Stiffillä oli olla The Damnedin kakkosbändi, ja että heidän olisi parempi olla isommalla yhtiöllä, joka haluaisi ja pystyisi kunnolla panostamaan heihin. Anchor Records oli heistä kiinnostunut, eikä siellä ollut ennestään punk-bändejä, joten valinta oli selvä.

BUY 14-A Elvis Costello: Alison
BUY 14-B Elvis Costello: Welcome to the Working Week

BUY 15-A Elvis Costello: (The Angels Wanna Wear My) Red Shoes
BUY 15-B Elvis Costello: Mystery Dance

Eikös se niin ole, ettei samalta artistilta kannata julkaista kahta singleä samanaikaisesti, koska niillä on tapana syödä ostajia toisiltaan? Ei kun, tarkempi selvittely kertoo, että näiden seiskojen välillä annettiin kulua kaksi kuukautta aikaa. Joskus peräkkäiset kataloginumerot hämäävät. Stiff ja Island riitelivät keskenään jakelusopimuksesta ja Elviksen My Aim Is True -albumin julkaisu venyi toukokuusta heinäkuuhun 1977. Juuri noina kuukausina Alison- ja Red Shoes -seiskat tulivat ulos. Taustabändinä albumilla oli amerikkalainen westcoast-yhtye Clover, joka viihtyi paljon Englannissa.

Singlet BUY 1 - BUY 14 vedettiin myynnistä suhteellisen pian julkaisun jälkeen - monien (kuten artistien) mielestä liiankin aikaisin. Myöhempi kymmenen singlen boksi sentään paikkasi hiukan vahinkoa, jos joku tunsi jääneensä ilman.

Matriisiviestit Alisonilla: "ELVIS JOINS THE F.B.I. JUST GOOD FRIENDS ROCK" ja "ELVIS IS KING".
Red Shoesilla matriisiviesti vaihtelee version mukaan: joko "HELP US HYPE ELVIS HE'S GONNA BE A ☆" ja "ELVIS IS KING BELIEVE IT", tai "HELP US HYPE THE ELVIS" ja "LARGER THAN LIFE AND MORE FUN THAN PEOPLE - ELVIS".

BUY 16-A Wreckless Eric: Whole Wide World
BUY 16-B Wreckless Eric: Semaphore Signals

Newhavenissa Etelä-Englannissa syntynyt Eric Goulden debytoi levyllä huhtikuussa 1977, jolloin klassikkostatuksen saanut laulu Whole Wide World julkaistiin kokoelmalla nimeltä A Bunch of Stiff Records. Stiff joutui etsiskelemään itselleen jakelijaa, ja sillä välin potentiaalinen hitti ja klassikko pidettiin puoliksi piilossa. The Damnedin New Rose -singlen hyvän myynnin ansiosta jakelijaksi löytyi lopulta Island Records. Sinkku saatettiin julkaista vihdoin elokuussa, kun b-puolikin oli saatu äänitettyä. A-puolesta kuulee kiusallisen selvästi, että Dave Robinson oli nopeuttanut nauhaa, ja sama temppu tehtiin useille muillekin Ericin ensimmäisen albumin kappaleille. Biiseistä on julkaistu myös versiot, jotka soivat oikealla nopeudella.

Matriisiviestit: "STIFF RECORDS - WRECKLESS ERIC WE'RE NOT THE SAME HE'S NOT THE SAME" ja "SEMAPHORLY YOURS - ERIC". Etiketeissä lukee "Bring back stereo" ja "Stay with mono".

Varhaisten Stiff-sinkkujen takakansista saattaa löytää "Stiff single voucherin", eli irtileikattavan kupongin. Ensimmäinen kuponki näyttää löytyvän tästä sinkusta, ja viimeinen singlestä BUY 22. Ei ole tietoa, viitsikö joku oikeasti leikata kuponkeja irti ja lähettää niitä Stiffin toimistoon, ja jos näin, saiko niillä mitään vastineeksi. Kuulemma Stiffin markkinointipuolta johdettiin varsin leväperäisesti. Soundi-lehden numerosta 7/1978 löytyy latojan maininta, että "ei siellä mitään mainosmiehiä ole! Ian Duryn roudarit sun muut siellä ne hölmöilyt keksii!", mutta moiseen toisen käden tietoon ei kannata täysin luottaa. Stiffillä oltiin kai kuitenkin jossain määrin peloissaan kaikkien hölmöjen kilpailujen kanssa. Akron Compilation -kokoelman kunniaksi julistettiin kilpailu, jossa saattoi voittaa lentomatkan Akroniin, Ohioon, ja takaisin. Tämä sitten unohdettiin Stiffillä täysin, ja niin saattoi vain toivoa, ettei kukaan ottaisi kilpailuun osaa.

BUY 17-A Ian Dury & The Blockheads: Sex & Drugs & Rock & Roll
BUY 17-B Ian Dury & The Blockheads: Razzle in My Pocket

Singlen menestystarina kuulostaa varsin tyypilliseltä varhaisen Stiff-singlen tarinalta: levy ei myy kehuttavasti (19 000 kappaletta), BBC julistaa sen pannaan, Stiff vetää singlen myynnistä parin kuukauden jälkeen, kuten tekivät muillekin varhaisille sinkuilleen, mutta ajan myötä se on tunnustettu klassikoksi ja se on kerännyt vankkaa kulttisuosiota. Duryn mukaan laulu kyseenalaistaa seksin, huumeiden ja rockin järkevyyden. B-puolelta löytyy rauhallisesti kerrottu tositarina Razzle-miestenlehden huonosti päättyneestä näpistysyrityksestä. Durylle tyypillisesti kumpaakaan biisiä ei löydä minkään hänen albuminsa brittipainoksesta.

Matriisiviestit: "WATCH OUT FOR HAND SIGNALS" ja "CRIME DOES PAY".

BUY 18-A The Damned: Problem Child
BUY 18-B The Damned: You Take My Money

Esimakua The Damnedin tyrmätyltä kakkosalbumilta Music For Pleasure. Single esitteli uuden jäsenen, kitaristi Robert "Lu" Edmondsin, joka sittemmin kiersi maata mm. Public Image Ltd:in, The Spizzlesin, The Mekonsin ja Shriekbackin riveissä.

Jossain painoksessa lukee matriisissa: "Dave Vanian Sucks".

BUY 19-A Yachts: Suffice to Say
BUY 19-B Yachts: Freedom (Is a Heady Wine)

Yachts kierteli Elvis Costellon lämmittelijänä kotikaupungissaan Liverpoolissa, kun Stiffin edustaja lähestyi heitä ja kutsui heidät yhden singlen tekoon. Suffice to Say oli yksi neljästä bändin omasta kappaleesta tuohon aikaan, ja sekin oli vasta kuukauden ikäinen levytyshetkellä. Single ei sijoittunut listoilla, mutta USA:ssa siitä pidettiin enemmän.

Yachtskin on yksi bändi, joka kokeili Stiffillä ensimmäisen sinkkunsa verran, minkä jälkeen siirtyivät vuoden 1977 lopulla perustetulle Radar Recordsille. Clive Langer oli tuottanut joitakin demoja Yachtsille, ja näiden turvin bändi sai jalansijaa uudessa yhtiössä. Langer tuotti myös bändin kaksi ensimmäistä Radar-singleä, Look Back in Love (Not in Anger) ja Yachting Types.

Suffice to Say on bändin singleistä kevyin ja hassuin. A-puolen sanoitus varsinkin on silkkaa itsetietoista metaa. Seuraavilla julkaisuilla persoonallisen juustoinen, urkuvoittoinen powerpop-soundi oli tuhdimpi ja energisempi. Yachtsilta irtosi tuhdin singlenipun lisäksi kaksi LP:tä, joista ensimmäistä, vain bändin omaa nimeä kantavaa, kannattaa etsiskellä. Varsinkin jos livenä äänitetty bonussingle on mukana. Myöhemmin 80-luvulla nokkamies Henry Priestman johti The Christians -nimistä yhtyettä.

Matriisiviestit: "THIS IS A LUCKY PORKY PRIME CUT" ja "SACK IT 'N SEA". Etiketti oli tässä kohtaa vaihdettu erilaiseksi, kuten kuvasta näkyy.

BUY 20-A Elvis Costello: Watching the Detectives
BUY 20-B Elvis Costello: Blame It on Cain (Live)
BUY 20-C Elvis Costello: Mystery Dance (Live)

Elviksen ja myös Stiffin ensimmäinen hitintapainen: 15. sija brittilistoilla, ja sinkku sai sijoituksia myös Kanadassa, Australiassa ja USA:ssa. Costello kirjoitti Watching the Detectivesin kuunneltuaan The Clashin ensimmäisen albumin kokonaisen yön putkeen. Myös elokuvasäveltäjä Bernard Herrmannin tyyli toimi vaikutteena. Laulu on Costellon oma suosikki hänen varhaistuotannostaan. B-puolella kaksi livebiisiä, joissa on hyvä meno päällä. Rumpali (Steve Goulding?) räiskii mahtavasti Mystery Dancella.

Seuraavat levynsä Elvis teki Radarille, sen jälkeen kun hänen managerinsa Jake Riviera lähti Stiffiltä saatuaan tarpeekseen Dave Robinsonista ja hänen kanssaan riitelemisestä. Riviera koki myös, että heillä oli aivan eri asenteet ja tavoitteet. Robinson halusi vain tienata rutosti rahaa, ja hän välitti enemmän tuottajista ja laulunkirjoittajista kuin muusikoista. Riviera toi samalla mukanaan myös toisen suojattinsa Nick Lowen. Myös Richard Hell siirtyi Radarille.

Tämä asioiden käänne oli kova isku. Stiffillä oltiin paniikissa, kun kaksi potentiaalista rahantekokonetta - Nick ja Elvis - olivat lähteneet. Ja niitä jatkuvia vaikeuksia tulikin...

Matriisiviestit: "I THINK YOU KNOW WHAT I MEAN" ja "LITTLE TRIGGERS BUT BIG TEARS".

BUY 21-A Nick Lowe: Halfway to Paradise
BUY 21-B Nick Lowe: I Don't Want the Night to End

Billy Furyn hitti vuodelta 1961 ei tuonut Nick Lowelle tarpeeksi vahvantuntuista jatkoa So It Goesille. Jää vain poppicoveriksi. Nickin oma reipas b-puoli piristää sinkkua. Syy on vieritettävissä lähinnä levy-yhtiön niskaan. Lowen laulut tyrmättiin Stiffillä liian epäkaupallisina, sanoituksia pidettiin outoina. Nick päätti levyttää coverin ja valitsi yhden itselleen mieluisan vanhan biisin. Valitettavasti hän joutui äänittämään sen kiireessä ja se jäi puolitekoiseksi. Nick ei ehtinyt laulaa kappaletta uudelleen kun Jake Riviera jo tyrkkäsi sen markkinoille. Nickin piti myös tehdä albumi nimeltä Aerials Over Orkney, jolla molemmat kappaleet olisivat olleet mukana, mutta syystä tai toisesta se ei materialisoitunut.

Stiff ei tehnyt singlelle kansia, mutta kylläkin uniikin etikettidesignin. Reikä tosin on vähän ikävässä paikassa - näyttää siltä kuin Nickillä olisi jättimäinen sierain.

Matriisiviestit: "A MAN CAN BE A WIMP" ja "A WIMP CAN'T BE A MAN".

 

BUY 22-A Larry Wallis: Police Car
BUY 22-B Larry Wallis: On Parole

Vuonna 1977 The Pink Fairies -mies sooloili singlen verran, sekä tuotti kaksi singleä Advertseille ja yhden EP:n bändikaverilleen Mick Farrenille (Stiffin julkaisema "Screwed Up", LAST 4). Livekooste-LP:llä Stiffs Live mies vielä lauloi paljon räväkämmän version Police Carista. Sinkkuversio jää vaisuksi. B-puolella Motörheadia, jossa Wallis myös soitti bändin varhaisina aikoina.

1978 Wallis äänitti Stiffille sooloalbumin Leather Forever. Siinä olivat mukana ex-Man Deke Leonard, basisti Big George Webley, ja Elvis Costello & The Attractionsin rumpali Pete Thomas. Sitten Dave Robinson meni tyrkkäämään hänen nenänsä eteen seitsemän albumin sopimuksen. Säikähtänyt Wallis kieltäytyi allekirjoittamasta, hän sai Stiffiltä kenkää, ja Leather Forever -LP jäi julkaisematta.

Tuottajakrediitti singlellä on oudosti: "Produced by Larry Wallis for herself".

BUY 23-A Ian Dury & The Blockheads: Sweet Gene Vincent
BUY 23-B Ian Dury & The Blockheads: You're More Than Fair

Harvinainen albumiraitalohkaisu Duryn singlenipussa. Mies teki kunniaa suurelle ihanteelleen, edesmenneelle rock-suuruudelle, jolla oli yhtä paljon vaikeuksia alaraajojensa kanssa kuin Duryllakin. Sanoituksessa Dury hyödyntää näppärästi Vincentin levyttämien biisien sanoituksia kertoessaan tämän elämäntarinaa - niinpä sanoituksen ymmärtäminen vaatii perusteellista kohteen elämän ja tuotannon tuntemista. Myös Vincentin usein käyttämä mustavalkea asu saa nokkelaa referenssiä osakseen.

B-puoli on perua Kilburn and the High Roadsin ajoista ja on sen verran pikkutuhma laulu, ettei se sovi alaikäisten korville.

Matriisiviestit: "DURY NOT DRURY PORKY NOT POR KEE" ja "HELLO KILBURN FANS". Singlelle ei tehty kansia, etiketeissä näkyy Dury itse pinkin taustan päällä.

BUY 24-A The Damned: Don't Cry Wolf
BUY 24-B The Damned: One Way Love

Lisää näytteitä The Damnedin kakkosalbumilta Music For Pleasure. Bändi oli turhautunut: Rat Scabies oli saanut tarpeekseen ja halusi erota, rahaa ei ollut eikä sitä saatu sen enempää kuin työttömyyskassastakaan, oletettu suosio tuntui olevan yhtä tyhjän kanssa elämän koostuessa edelleen kiertämisestä, huonosta ruoasta ja hotellihuoneiden jakamisesta. Muut punk-bändit, kuten The Clash, The Stranglers ja Sex Pistols olivat jo saaneet maistaa kunnon listamenestystä, mistä The Damned yhä vain haaveili. The Damned oli lisäksi liian arvaamaton ryhmä vandaaleja, joiden aiheuttamia tuhoja Stiff joutui korvaamaan. Bändi jätti Stiffin hieman ennen joulua 1977, ja hajosi.

Matriisiviesti b-puolella: "HAVEN'T YOU TURNED ME OVER YET COME ON".

 

1978

 

BUY 25-A Wreckless Eric: Reconnez Cherie
BUY 25-B Wreckless Eric: Rags and Tatters

Metka b-puoli tuo mieleeni Benny Hill Shown tunnarina soineen Boots Randolphin Yakety Saxin. Alunperin Rags and Tatters äänitettiin EP:lle nimeltä Swan & Edgar Suite, jonka piti olla Ericin työpaikkana toimineelle tavaratalolle omistettu teemalevy. Eric ei sitten halunnutkaan julkaista EP:tä.

Matriisiviestit: "EVERY ONE A TEAR DROP" ja "LUTTONESQUE". Etiketeissä lukee Stiff-logona "Stiff Wrecords", ja sen alla on normaali "Electrically Recorded" -teksti vaihtunut muotoon "Erically Recorded". Etiketti oli vaihdettu taas, harmaasta punaiseksi ja aivan eri designilla.

BUY 26-A Jane Aire and The Belvederes: Yankee Wheels
BUY 26-B Jane Aire and The Belvederes: Nasty Nice

Akronista, Ohiosta kotoisin oleva Devo onnistui herättämään laajaa huomiota vuonna 1977, ja Stiff käänsi katseensa tuohon kaupunkiin etsien lisää potentiaalisia menestysbändejä. Jane Aireen ja hänen taustaporukkaansa kohdistettiin toiveita. Liam Sternberg kirjoitti singlen kappaleet ja toimi toisena tuottajana. Yankee Wheelsistä olen aina maltillisesti pitänyt, mutta kun nyt pitkästä aikaa kuuntelin tuon b-puolen, en ensin tykännyt. Toisella kuuntelukerralla aloin tottua.

Jane Aire and The Belvederes pääsi vuonna 1979 tekemään Virginille LP:n, joka oli ihan kelpo työtä, muttei tarpeeksi täräyttävä pitääkseen bändiä valokeilassa. Akronilaisen tuottajaksi, laulunkirjoittajaksi ja manageriksi ryhtyneen Liam Sternbergin kappaleissa oli vähän enemmän yritystä kuin Rachel Sweetin levyn kohdalla, mutta taas kerran coverit erottuvat parhaiten kokonaisuudesta. Paitsi Breaking Down the Walls of Heartache, joka on aika kamala pilipaliversio. The Belvederes oli oikeasti ryhmä nimeltä The Edge, joka teki tällä nimellä LP:n nimeltä Square 1 vuonna 1980. Kitaristina oli aiemmin mainittu Lu Edmonds, rumpali Jon Moss soitti myöhemmin Culture Clubissa ja Adam and The Antsissa.

Matriisiviestit: "THE FIRST ONE" ja "AIRE TODAY AND TOMORROW".

BUY 27-A Ian Dury: What a Waste
BUY 27-B Ian Dury & The Blockheads: Wake Up and Make Love to Me

Dury kirjoitti What a Wasten vuonna 1975 sen jälkeen, kun Kilburn & The Highroads oli hajonnut. Siinä hän tuumii, että olisi voinut ruveta harjoittamaan mitä tahansa muuta ammattia, mutta päätyikin pelleksi kuusimiehiseen yhtyeeseen. Mutta rock ei pane pahakseen. New Boots and Pantiesilta poimittua Wake Upia voidaan pitää moraalisena a-puolena, vaikka rohkeahkon aiheen takia se kätkettiinkin kääntöpuolelle. Mainitulla albumilla se sentään sai kunnian toimia avausraitana. Single menestyi hyvin, se ylsi yhdeksänneksi.

Matriisiviestit: "999 RULE OK!" ja "SUNDAY'S BEST". Etiketit ovat uniikit. Britti-Stiffin ensimmäinen 12-tuumainen single: 100 kappaleen painos valkoisilla, leimatuilla kansilla.

 

BUY 28-A The Box Tops: Cry Like a Baby
BUY 28-B The Box Tops: The Letter

Yllättävä päätös Stiffiltä julkaista uudelleen tämän Memphisissä perustetun sinisilmäsoulyhtyeen kaksi isointa hittiä. The Letter oli ykköshitti vuonna 1967, seuraavana vuonna Cry Like a Baby ylsi lähes samaan. Kaikkiaan tämä sinkku on varsinainen anomalia Stiffin tuotannossa, eikä se menestynyt toivotusti. Mutta komealtahan tämä kuulostaa.

Matriisiviestit: "SEPTEMBER GURLS, DECEMBER BOYS" ja "BEETHOVEN WAS A TIGER TOO". Viestit ovat selviä viittauksia joulukuussa 1950 syntyneeseen laulaja Alex Chiltoniin, jota singlen takakannessa verrataan nuoreen tiikeriin ja joka lauloi myöhemmin Big Starissa.

BUY 29-A Humphrey Ocean & The Hardy Annuals: Whoops-a-Daisy
BUY 29-B Humphrey Ocean & The Hardy Annuals: Davey Crockett

Humphrey Oceanin oikea nimi oli Humphrey Butler-Bowden. Hänkin oli niitä Ian Duryn vanhoja kavereita, joskus basistina Kilburnseissa mutta päätoimisesti kuitenkin arvostettu muotokuvamaalari. Dury, tämän vakituinen biisinkirjoittajatoveri Chaz Jankel ja Kilburns-pianisti Russell Hardy auttoivat Oceania a-puolen kirjoittamisessa, ja b-puolella oli Kilburnsien repertuaarista poimittu ihan oma näkemys (ei siis perinteinen sanoitus) miesten miehestä Davey Crockettista. Mitään parodiaa ei kääntöpuolella sentään ole tarjolla, sanat ovat melko asialliset.

Hitin toivossa Stiff prässäsi tätä singleä useana erivärisenä vinyyliversiona, mutta kaupallinen floppi siitä tuli.

Matriisiviesti a-puolella: "I'M NOT IN LOVE WITH DIANE". Etiketit ovat uniikit.

 

BUY 30-A Jona Lewie: The Baby, She's on the Street
BUY 30-B Jona Lewie: Denny Laine's Valet

Southamptonissa 1947 syntynyt John Lewis debytoi Stiffillä tällä singlellä, joka oli kaupallisempi veto kuin miehen aiemmat soolosinkut (jotka löytää kokoelmalla, joka on julkaistu kahdella eri nimellä: "Alias Jona Lewie" ja "Gatecrasher"). The Baby... on lempeää pianoboogieta syntetisaattorilla maustettuna. B-puolella Lewie sentään muistaa sen toisen puolensa musiikintekijänä ja vääntää kunnon outoilua. Haitaria ja epäselvähköä blues-laulantaa funkyn taustan päällä.

Matriisiviestit: "HE WHO SHOUTS LOUDEST HAS THE FLOOR" ja "YOU CAN'T FALL OFF THE FLOOR". Myös sinisillä etiketeillä varustettu versio on olemassa, mutta on harvinainen.

 

BUY 31-A Just Water: Singin' in the Rain
BUY 31-B Just Water: Witness to the Crime

Binghamtonissa, New Yorkissa vuonna 1973 perustettu Just Water oli saanut julki omakustannesinglen King Kong (1975) ja yhden omakustannealbumin, The Riff (1977). 1975-1976 bändi soitteli jo säännöllisesti legendaarisissa Max's Kansas City - ja CBGB's-klubeissa ja pääsi mukaan ensinmainitun klubin kunniaksi julkaistulle kokoelmalevylle Max's Kansas City Volume II. Singin' in the Rain -cover syntyi pikatuotantona laulaja Mitchell Dancikin nähtyä elokuvan telkkarissa. Sinkku nauhoitettiin päivässä, prässättiin päivässä, ja pian sitä jo soiteltiin paikallisella radioasemalla. Isot levymerkit kuten Elektra ja Atlantic olivat kiinnostuneita, mutta bändi odotteli usean levyn sopimusta eikä tyytynyt yhden singlen diiliin, mikä kenties jarrutti Singin' in the Rainin menestystä. Stiff sai kuitenkin julkaistuksi singlen Euroopassa, mutta se ei riittänyt nostamaan Just Wateria pinnalle. Kakkosalbumi Meet the Competition oli äänitetty valmiiksi, mutta se näki päivänvalon vasta 2007 kolmen CD:n kokoelmalla Downtown & Brooklyn Via Just Water.

Matriisiviestit: "PLAY LOUD!" ja "IT ALL DEPENDS WHICH SIDE OF THE BAR YOU'RE ON".

 

BUY 32-A Lene Lovich: I Think We're Alone Now
BUY 32-B Lene Lovich: Lucky Number

1949 Detroitissa syntynyt Lili Marlene Premilovich oli Stiffin taiteellisin ja omalaatuisin naisartisti. Pitkiä lettejään singlen kannessa esittelevän naisen taiteilijanimikin äännetään oikeasti jollain omituisella tavalla, jota en ole edes halunnut opetella. Niinpä lausun nimen helpommalla, itsestäänselvemmällä tavalla. A-puolella Tommy James and The Shondells -hitti vuodelta 1967, b-puolella menestynyt oma biisi. Tuntuu jopa tuhlaukselta hassata kaksi potentiaalista hittiä yhdelle singlelle. Itse asiassa Lucky Number on eri versio kuin se joka tunnetaan ja jonka helpommin löytää. Tämän originaaliversion kuuntelin YouTubesta, mutta petyin. Huolimattomasti ilman sydäntä nauhalle paiskottu tynkäversio (2 min 19 sek.).

Lovich etsiskeli itselleen bändiä, ja kirjoitti radion tiskijukka Charlie Gillettille. Gillett luki eetterissä bändinhakuilmoituksen, johon sitten kukaan ei vastannut. Gillett oli kuitenkin mukana perustamassa Oval Records -nimistä levymerkkiä. Lovichille koetettiin löytää lauluja jotka sopisivat hänen äänelleen. I Think We're Alone Now oli Lenelle tuntematon, mutta hän äänitti siitä demon Ovalilla. Dave Robinson sai nauhan haltuunsa, kuunteli sitä ja innostui Lenen cover-tulkinnasta. Singlelle tarvittiin kuitenkin b-puoli, joten Leneen otettiin yhteys ja hän kirjoitti Lucky Numberin yhdessä yössä.

Matriisiviestit: "WHERE THE FÜN NEVER SETS" ja "WE'RE ON OUR OWN NOW". Singlen takakannessa näkyy palanen itäisintä Puolaa. Ruksi ja ympyrä löytyvät Bug-joen varrella sijaitsevan Klimczycen kaupungin kohdalta. En ole vielä löytänyt tietoa siitä, miksi näin. Lovichin isä oli serbialaissyntyinen.

BUY 33-A Wazmo Nariz: Tele-Tele-Telephone
BUY 33-B Wazmo Nariz: Wacker Drive

Hysteerinen biisi hysteerisesti laulettuna, kuten Narizin lähes koko muukin tuotanto. Chicagolainen Larry Grennan debytoi singlellä, joka julkaistiin kahtena ratkaisevan erilaisena painoksena. Chicagolaismerkki Fiction Records puski markkinoille singlen, jonka b-puolella on yhtä konstaileva Gadabout, mutta Stiff-painoksessa tilalle vaihdettiin Wacker Drive, kenties ainoa kappale, jolla Nariz ääntelee jotakuinkin normaalisti. Taitaa myös kuulostaa etäisesti brittiläiseltä, ainakin olen aistivinani sellaista virettä. Kannessa - joka on likimain sama kummassakin painoksessa - Nariz esitteli jo tavaramerkkinsä: kaksi solmiota kaulassa.

Nariz on ollut mukana Wall of Voodoota johtaneen Stan Ridgwayn soololevyillä laulaen taustoja ja soittaen useita instrumentteja. Tällöin hän on käyttänyt oikeaa nimeään.

Matriisiviestit: "CUT THE WAY THEY DONT CUT THEM ANYMORE" ja "I THINK THIS IS WHAT YOU SAID ALAN : NEVER MORE". Julkaistiin myös 12-tuumaisena promosinglenä, jonka b-puolella Tele-Tele-Telephone soi takaperin.

BUY 34-A Wreckless Eric: Take The Cash (K.A.S.H.)
BUY 34-B Wreckless Eric: Girlfriend

Ericin Big Smash -levyllä - mikäli on löytänyt kahden LP:n painoksen, jonka kakkoslevy on best of -kokoelma - voi kuulla Take the Cashista erilaisen, jumputtavamman version kuin se joka on The Wonderful World of -albumilla. En tiedä onko se sitten sama versio kuin singlellä, mutta tuon pomppivamman version olen kuitenkin laittanut omalle koneelleni tälle paikalle. Pidän siitä enemmän.

Matriisiviesti a-puolella: "A SLIP OF THE TONGUE IS NO FAULT OF THE MIND". Jep, sama vitsikäs etiketti kuin Reconnez Cherie -singlellä.

BUY 35-A Lene Lovich: Home

Ensimmäinen julkaisematta jäänyt single. Home ei ole ihan huippuraita Lovichin Stateless-albumilta, mutta tarpeeksi hyvä jotta viitsin kuunnella sitä usein ja mukisematta. Oman tietoni mukaan b-puolella piti olla Lucky Number, mutta toisaalla väitetään, että sen piti olla toinen albumiraita Writing on the Wall.

Stateless-nimen keksi mainittu tiskijukka Charlie Gillett. USA:ssa syntyneellä ja sieltä Englantiin muuttaneella Lenellä ei ollut tuohon aikaan passia, ja koska hänen syntyperänsä on kirjava, hän ei uskaltanut olla varma siitä mitä hänelle tapahtuisi. Stiff Records liioitteli tätä ja antoi Lenelle mystisen, arvoituksellisen imagon maattomana henkilönä jonka oikea identiteetti on turvallisuussyistä pidettävä salassa, etteivät viranomaiset saisi vihiä.

BUY 36-A Mickey Jupp: Old Rock 'n' Roller
BUY 36-B Mickey Jupp: S.P.Y.

Juppanese-albumin kuuntelusta on liian monta vuotta aikaa. Joskus sen kirjastosta lainasin. Jo 60-luvulla Legend-nimisessä kulttisuosiota nauttivassa yhtyeessä musisoinut Jupp tuntuu tehneen aika kovan rokkilevyn rasistisesta kannestaan huolimatta. Varsinkin b-puoli aiheuttaa minussa mukavan jänniä värinöitä. Jupp vain oli ehkä liian vanhanaikainen rokkari pärjätäkseen muuttuneessa ajassa, mutta hän jatkoi levyjen tekoa 90-luvulle asti.

BUY 37-A Jona Lewie: Hallelujah Europa
BUY 37-B Jona Lewie: Police Trap

Tämäkin jäi julkaisematta - Englannissa. Sen sijaan saksalaiset ja espanjalaiset pistivät markkinoille omat painoksensa. Jonkin tiedon mukaan b-puolella piti olla a-puolen kakkososa. Lewie yritti Euroviisuihin varhaisella versiolla Hallelujah Europasta, mutta sanoituksen kaikesta kosiskelusta huolimatta karsinnan suorittanut raati ei ymmärtänyt laulun päälle. En oikein ymmärrä minäkään ihan niin paljon. Aivan liian outoa kamaa sille areenalle.

BUY 38-A Ian Dury & The Blockheads: Hit Me With Your Rhythm Stick
BUY 38-B Ian Dury & The Blockheads: There Ain't Half Been Some Clever Bastards

Tämä oli ensitutustumiseni Duryyn, kun vuonna 1993 tai 1994 kuulin ja nauhoitin tämän radiosta kasetille. Naisjuontaja esitteli kappaleen, mutten saanut esittäjän nimestä selvää. Ajattelin, että hän on joku masokisti-pervertikko, joka laulaa omasta fetissistään. Stiffin ensimmäinen ykköshitti. B-puolella rauhoitutaan ja luetellaan historian merkkihenkilöitä, jotka olivat oman alansa neroja. Dury annostelee huumoriaan avokätisesti. Etiketit ovat uniikit. 12-tuumaisella singlellä hiukan erilainen miksaus a-puolesta.

BUY 39-A Rachel Sweet: B-A-B-Y
BUY 39-B Rachel Sweet: Suspended Animation

Akronissa, Ohiossa syntynyt Rachel Sweet oli varhaiskypsä tyttö. Hän aloitti julkiset esiintymiset jo viisivuotiaana kykyjenetsintäkilpailuissa voittaen ne. Siitä seurasi lisää kykyjenetsintäkilpailuja ja kesäteatteriproduktioita. Hän teki nipun kantrisinglejä vuosina 1974-1977, ja pääsi paikallisen nuoren yritteliään laulunkirjoittajan ja tuottajan Liam Sternbergin suojatiksi. 15-vuotias Sweet pääsi tietämättään Stiffin Akron Compilation -kokoelmalle kahdella kappaleella, Tourist Boys ja Truckstop Queen.

Memphis-soulin kuningattaren Carla Thomasin hitti vuodelta 1966 on tässä hyvässä käsittelyssä, tuloksena 35. sija listoilla. Vasta 15-vuotiaan Sweetin äänessä oli jo kylliksi voimaa ja tunnetta. Fool Around -esikoislevyn tuottanut Sternberg kynäili b-puolen, joka kelpaa täytteeksi.

Matriisiviestit: "ON THE TRAIN" ja "MAX BELL IS FAB!". Mickey Juppin singlellä ja tällä kokeiltiin sinistä etikettiä.

BUY 40-A Wreckless Eric: Crying, Waiting, Hoping
BUY 40-B Wreckless Eric: I Wish It Would Rain (demo)

Kaksi poimintaa The Wonderful World of Wreckless Eric -albumilta. Eric taas käsittelee Buddy Hollyn kappaletta, mutta tulos ei ihan jaksa kantaa singlenä. B-puolella Ericin oma tuskan ilmaisu, joka tekee paljon suuremman vaikutuksen. Stiff laittoi kääntöpuolelle demoversion I Wish It Would Rainista, ja etikettiin painettiin ilmoitus: "selected as the b-side because it's different from the cut on the album and shows the development of the song from the original demo stage". Big Smashilla bonuksena olevalla kokoelmalevyllä on sama versio.

Matriisiviesti b-puolella: "XMAS STIFF". Etiketti jatkaa yhä "Stiff Wrecords"- ja "Erically recorded" -vitsejä.

BUY 41-A Binky Baker & The Pit Orchestra: Toe Knee Black Burn
BUY 41-B Binky Baker & The Pit Orchestra: Rainy Day in Brighton

Baker oli legendaarisen tiskijukan Annie Nightingalen (BBC:n Radio 1 -aseman DJ vuodesta 1969) aviomies, joka on ainakin 90-luvulla tehnyt jonkin verran töitä näyttelijänä. Tony Blackburn oli pitkän uran tehnyt radion tiskijukka, laulaja ja tv-kasvo, joka aloitti uransa 1960-luvulla legendaarisilla piraattiasemilla Radio Caroline ja Radio London ja siirtyi sitten itsekin Radio 1 -asemalle töihin. Tämä hullun hassu novelty-pala saattaa olla pelkkä vahinkotribuutti kyseiselle miehelle, sillä löytämäni maininnan mukaan Baker vain lauloi mikkiin jotain höpinää yrittäessään koota biisiä kasaan, ja päättikin sitten säilyttää sen höpinänsä.

B-puolella herttaisesti esitetty tarina miehestä, joka koettaa löytää sateiselta kadulta itselleen seuraa lämpimään, mukavaan asuntoonsa. Lopussa juttu kääntyykin homohuumoriraiteelle.

Tällä singlellä käytettiin jo kertaalleen käytöstä poistettua harmaata etikettidesignia.

 

1979

BUY 42-C Lene Lovich: Lucky Number (Extended Version)

No tällä singlellä on se tutumpi versio Lucky Numberista, joka löytyy myös Stateless-albumilta. Onnistuneempi tulkinta toi kolmannen sijan Englannin hittilistalla. B-puolella Home, joka piti lohkaista singleksi jo aiemmin. 12-tuumaisella singlellä bonuksena pidennetty versio Lucky Numberista, joka tosin on vain se normiversio, jonka keskelle on liimattu vähän turhankuuloista syntetisaattorin näpräilyä. Ei mitään oleellista kuultavaa. Otinpa kuitenkin tuon pidennetyn version mukaan Stiff Records -kansiooni. A-puolen normiversiota en ottanut, koska minulla on se ennestään kahdessa muussa tietokoneellani olevassa kansiossa, ja Stiff-kansiossa minulle riittää kaksi versiota Lucky Numberista.

Matriisiviesti a-puolella: "HAPPY NEW YEAR". Etiketin väri vaihtui keltaiseksi, mutta design pysyi muuten samana. Singlen takakannessa on valkoinen ruutu, josta sanotaan: "subject white box to radiated heat - if lucky number appears send the cover to Stiff". Oliko kaikkiin sinkkuihin piilotettu numero 7?

BUY 43-A The Rumour: Frozen Years
BUY 43-B The Rumour: All Fall Down

Graham Parkerin taustabändi teki levyjä omillaankin. Ensimmäinen, Max, oli muistaakseni pubrockia. Kakkoslevy Frogs, Sprouts, Clogs and Krauts sisältää new wave -vaikutteista poppia, ja tämä sinkku oli esimakua. Frozen Yearsin tunnelma on nimen ja singlen kannen herättämien odotusten mukaisesti kylmä. Syntetisaattorit ääntelevät taustalla ja matalalta lauletaan. Biisi on jännittävä. B-puoli sen sijaan jättää kuulijan kylmäksi. Albumin heikoimpia raitoja minusta.

BUY 44-A Rachel Sweet: I Go to Pieces
BUY 44-B Rachel Sweet: Who Does Lisa Like

Sweetin singlen b-puoli on tuttu Fool Around -albumilta. Tekijänä Liam Sternberg, joka kirjoitti useimmat kappaleet tuolla albumilla, sekä tuotti levyn. Uusi levytys, herkänpuoleinen I Go to Pieces on otettu Del Shannonin tuotannosta ja on kohtalaista menoa, mutta ehkä syystäkin se jäi pelkäksi singlepalaksi eikä päässyt mukaan millekään isolle kiekolle.

Fool Around -levyn äänitykset oli keskeytettävä neljäksi viikoksi. Sweetin äiti oli kuollut syöpään, ja perheelle haluttiin antaa suruaikaa. Urheasti pikkuvanha Rachel kuitenkin suoriutui äänityssessioista ja albumi oli valmis. Levyltä kuitenkin tuntui puuttuvan hitti, niinpä viime hetkellä suoritettiin biisinkaivuutyötä, löydettiin B-A-B-Y, Dusty Springfieldin tulkitsema Stay Awhile, Elvis Costellon kantriballadi Stranger in the House sekä Pin a Medal on Mary, jonka kirjoittivat The Records -yhtyeen Will Birch ja John Wicks.

Matriisiviesti a-puolella: "OH-HI-OH".

BUY 45-A The Rumour: Emotional Traffic
BUY 45-B The Rumour: Hard Enough to Show

Melkein heti perään Frogs, Sproutsilta levyn kakkosraita, menevä ja tarttuva metaforinen biisi tunteiden hillitsemisen tärkeydestä. B-puolta ei albumilta löydy, se sisältää paikoin lievää yritystä reggaen suuntaan, mutta tosissaan ei liene yritetty. Tätäkin singleä prässättiin useana erivärisenä vinyylivaihtoehtona. Singlen kannessa on kuvattu a-puolen aiheen mukaisesti vihreä, keltainen ja punainen valo, joskin oudosti punainen valo on leikattu pois, mikä paljastaa sisältä löytyvän vinyylikiekon värin. Löytyypä yksipuolisiakin sinkkuja, joissa on siis vain a-puoli. B-puolella on jonkinlainen kuviokaiverrus, jota ei voi soittaa.

Matriisiviestit: "PROMOTIONAL TRAFFIC" ja "THE SHAPE OF THINGS TO COME".

BUY 46-A Lene Lovich: Say When
BUY 46-B Lene Lovich: One Lonely Heart
BUY 46-C Lene Lovich: Big Bird

Say When on hittilistan 19. sijalle noussut ripeä ja hauskankuuloinen poiminta Stateless-albumilta. 12-tuumaiselle sinkulle ylimääräiseksi raidaksi pistetty Big Bird on niitä kokeilevia instrumentaaleja, joilla Lenen porukka saattoi hyvin höystää maksisinkkuja. Aivan kuin iso lintu olisi säksättävä helikopteri, syntetisaattoriefekti jota käytetään myös teatteri/kabaree -henkisessä One Lonely Heartissa. Big Bird tuntuu itse asiassa sen instrumentaalijatkeelta. Tästäkin singlestä löytyy yksipuolinen painos, jonka soittokelvottomalle b-puolelle on kaiverrettu metka kuvio. Etiketit ovat uniikit.

Matriisiviestit: "TAKE A CHANCE DO THE DANCE" ja "THE VINYL IS FINAL".

BUY 47-A Kirsty MacColl: They Don't Know
BUY 47-B Kirsty MacColl: Turn My Motor On

Kirsty on mielenkiintoinen tapaus Stiffin artistirosterissa. Tuntuu vahvasti siltä, että hän oli sellainen toissijainen nimi Stiffille, prioriteettilistalla melko alhaalla. Kuitenkin lahjakas ja Stiffillä pahasti alihyödynnetty. Hän joutui olemaan erään toisen levyttäneen naisartistin varjossa ja puuhaamaan paljon hänen taustallaan, ja tämä nappasi kaikki makupalat Kirstyltä. Tästä riittää juttua sitten myöhemmin.

Monet varmaan tietävät, kenen laulamana They Don't Know ehkä paremmin tunnetaan. MacColl käyttää hienosti useita päällekkäisiä lauluraitoja tässä omassa versiossaan, idea joka pohjautui hänen pitkäaikaiseen Beach Boys -fanitukseensa. Varsinkin Good Vibrations -klassikko teki häneen rajun vaikutuksen. Rokkaavampi Turn My Motor On kuului MacCollin entisen bändin Drug Addixin repertuaariin.

They Don't Know oli juuri se laulu joka avasi MacCollille tien Stiffille. Drug Addix ei kiinnostanut levyfirmaa, heitä kiinnosti vain vokalisti. MacCollilta kysyttiin puhelimessa, löytyykö häneltä biisejä, ja hän valehteli, että löytyy, paljonkin. Minkä jälkeen hän vähän hädissään ajatteli, että paras kirjoittaa jotain ennen kuin lähtee tapaamaan Stiffin porukkaa. Hän kirjoitti They Don't Know'n, hän soitti sitä kitaralla yhtiön toimistossa ja siitä pidettiin.

Singleä soitettiin runsaasti radiossa, mutta myynti jäi köyhäksi, mikä johtui sekä Stiffin jakelijoiden lakkoilusta että Stiff-pomo Dave Robinsonin olemattomasta promotoinnista. Singleä ei saatu kauppoihin riittävästi, Kirstyllä taas oli liikaa asennetta Robinsonin kestettäväksi, eikä hän suostunut allekirjoittamaan pitempiaikaista sopimusta. Robinson ja MacColl eivät tulleet toimeen keskenään.

Matriisiviestit: "THE PURLEY QUEEN" ja "AND NO CHOICE".

BUY 48-A Lew Lewis Reformer: Win Or Lose
BUY 48-B Lew Lewis Reformer: Photo-Finish

R&B-tyyli on tällä singlellä vaihtunut popimpaan. Kelpo sinkku, mutta lievä latteus vaivaa.

Matriisiviestit: "IF IT'S LEWS IT'S ONE." ja " FIRST NO9 48-1 FAVORITE".

BUY 49-A Wreckless Eric: Hit And Miss Judy
BUY 49-B Wreckless Eric: Let's Go to the Pictures

Tuttua "Stiff Wrecords" / "Erically Recorded" -vitsiä jatkava etiketti viimeisen kerran käytössä. A-puoli on The Motorsissa vaikuttaneen Nick Garveyn tuottama, ja se myös kuuluu: soundi on kuin kevennettyä Motorsia. Silkkaa powerpoppia, kaupallinen menestys mielessä. B-puoli ei ole Pete Solleyn tuottama versio The Wonderful World of... -albumilta, vaan Shane O'Fancyn (Dave Robinsonin salanimi) tuottama vaihtoehtoinen versio, jonka löytää myös Big Smash -tuplalta. Tässä ei ole esimerkiksi väliosan pikku efektejä mukana, vaan tilalla on rippunen taustalaulua lopussa.

Julkaistiin myös oranssille vinyylille prässättynä 12-tuumaisena versiona, jolla on ylimääräisenä kappaleena I Need a Situation.

Matriisiviestit: "DUKE BOX JURY" ja "THE SOUND OF MUSIC". 

BUY 50-A Ian Dury & The Blockheads: Reasons to Be Cheerful, Part 3
BUY 50-B Ian Dury & The Blockheads: Common As Muck

Listakolmonen. Dury luettelee kivoja asioita niin nopeasti, että sanat olisi hyvä olla painettuina jossain. Sovitus on kepeä ja täynnä yksityiskohtia: perkussiota, saksofonia, näppärästi varioitua taustalaulua. Kannattaa totisesti kuunnella kuulokkeiden kanssa. Common As Muckilla sovitus on jopa vanhanaikaisen kuuloinen pianoineen ja hitaahkoine tempoineen. Myös tällä kappaleella Dury harrastaa eräänlaista luettelointia, tällä kertaa julkkiksia. Osa heistä lienee tosin tuttuja lähinnä briteille, kuten näyttelijä Sydney Tafler ja runoilija Patience Strong.

Single äänitettiin poikkeuksellisesti Italiassa, siellä tapahtuneen kiertueen aikana. Dury kirjoitti Reasons to Be Cheerfulin pahan lavaonnettomuuden jälkimainingeissa: roudari melkein sai surmansa sähköiskusta pidellessään mikkitelinettä miksauspöydän yläpuolella, ja kiertue jouduttiin keskeyttämään. Sanoituksessa oleva kohta "no electric shocks" viittaa tähän tapahtumaan.

Matriisiviesti a-puolella kuuluu: "SEX CHANGE BAND". B-puolella Dury antaa kaiken krediitin nimimerkille Arnold Chickenshorts. Etiketit ovat uniikit. Maksisinglellä on peräti kuusi ja puoli minuuttia kestävä versio Reasons to Be Cheerfulista, mutten tiedä, jaksanko kuunnella sitä.

BUY 51-A Angie: Peppermint Lump
BUY 51-B Angie's Orchestra: Breakfast in Naples

Tuolloin 11-vuotias Angela Porter lauloi samana vuonna taustoja Bugglesien hitissä Video Killed the Radio Star. Hän kävi jo teatterikoulua, ja näyttelijä hänestä sittemmin tulikin. Tausta-apuna Peppermint Lumpilla oli The Who'n Pete Townshend, joka tuotti, sovitti ja hoiti taustalaulun. Kieltämättä tarttuva ja jännittävä single. Biisit kirjoitti Townshendin Eel Pie -tuotantofirmassa työskennellyt James Asher, joka on sen jälkeen tehnyt runsaasti ei-kaupallista käyttömusiikkia (englanniksi production music tai library music). B-puoli on Asherin kokonaan oma instrumentaalikokeilu.

Matriisiviestit: "LENA EAT YOUR HEART OUT" ja "BETTER THAN BREAKFAST IN AMERICA".

BUY 52-A The 45's: Couldn't Believe A Word
BUY 52-B The 45's: Lonesome Lane

Newcastle upon Tynessa 1977 perustettu The Famous Five sai nimenmuutoksen jälkeen aikaiseksi vain tämän singlen ja yhden EP:n kaksi vuotta myöhemmin. Harmitonta, helposti omaksuttavaa ja hyräiltävää poppia. Laulaja Phil Johnstone oli mieletön Manfred Mann -fani, ja bändi pyrki soundillaan ja tyylillään kurkottelemaan 60-luvulle. Sinkku julkaistiin alunperin pienellä lontoolaisella Chopper Records -merkillä, mutta jakeluongelmien takia Stiff nappasi sen pikaisesti omaan katalogiinsa. Tätä singleä on sanottu Stiffin huonoimmin myyneeksi... eli ostettiinko sitä jopa vähemmän kuin Max Wallin seiskaa?

BUY 53-A Lene Lovich: Bird Song
BUY 53-B Lene Lovich: Trixi
BUY 53-C Lene Lovich: Too Tender (to Touch)

Bird Songilla viehättää aavemainen intro, jossa ikään kuin kimeää linnunlaulua. Ääni taitaa olla Lenen kurkusta peräisin, hänelle oli suotu upea, monioktaavinen lauluääni. Harvinaisen lahjakas laulaja, vaikka laulutyyli ehkä on ns. omaksuttu maku. Instrumentaalinen Trixi on kuin mielenvikaista sirkusmusiikkia. 12-tuumaisella singlellä oleva ylimääräinen kappale Too Tender on Stateless-albumin yksi raita Roger Bechirianin uudelleen miksaamana. Bird Songin aavemainen video lintuineen kuvattiin 1822 rakennetussa St. Pancrasin kirkossa Euston Roadissa, Keski-Lontoossa.

Matriisiviestit: 7-tuumaisella "EVERMORE" ja "TRICK OR TREAT". 12-tuumaisella "TAKE TO THE AIR" ja "GLIDE AWAY". Sija 39 listalla. Stiff oli vaihtamassa etiketin väriä keltaisesta vihreään, ja tätä singleä voi löytää kummankin värisillä etiketeillä varustettuna.

BUY 54-A The Duplicates: I Want to Make You Very Happy
BUY 54-B The Duplicates: Call of the Faithful

The Rumourhan se tässä salanimen takana. Koska omalla nimellä tehdyt levyt eivät myyneet hyvin, kokeiltiin, josko toisella nimellä levyttäminen toisi hitin. Temppu ei onnistunut, floppi tuli tästäkin singlestä. Meno on sitä syntesoitua new wave -vaikutteista, mitä paikoin kuulee Frogs, Sprouts... -albumilla. Biisin kirjoitti Bob Andrews (salanimellä Bat Fasterly) yhdessä Patricia-vaimonsa kanssa. B-puolella heitetään lievästi kokeileva vaihde päälle voice boxin kanssa. I Want to Make You Very Happy on pirteä ja kuulijan syliin heittäytyvä biisi. 

Matriisiviestit:"CRIME..." ja "...PAYS". Etiketin väri vakiintui joksikin aikaa vihreäksi.

BUY 55-A Rachel Sweet: Baby Let's Play House
BUY 55-B Rachel Sweet: Wildwood Saloon

Rachel Sweet vaihtelevissa tunnelmissa, a-puolella pirteän nopeana ja rokkaavana, toisella puolella raukean ja alakuloisen hitaana. Baby Let's Play House oli esimakua kakkoslevyltä Protect the Innocent, Wildwood Saloon äänitettiin livenä El Mocambossa, Torontossa.

Matriisiviestit itsestäänselvästi: "FAST SIDE" ja "SLOW SIDE".

BUY 56-A Madness: One Step Beyond
BUY 56-B Madness: Mistakes
BUY 56-C Madness: Nutty Theme

Hupiporukka Madness avasi pelin vauhdikkaalla ska-instrumentaalilla, jonka vetovoimasta suurin osa on tuon huutaen lausutun alkupuheen varassa - ainakin minulle. Muuten biisi toimii juuri mainitulla tavalla: pelinavaajana. Jatkossa sitten tarjottiin sisällökkäämpää. Single ylsi seitsemänneksi listalla. One Step Beyond on cover-versio Prince Buster's All Starsin 1965 julkaistun Al Capone -sinkun b-puolesta. Alkupuhe otettiin kuitenkin osittain toisesta Prince Busterin kappaleesta - nimeltään The Scorcher. Video kuvattiin Hope & Anchor -pubissa Islingtonissa, Pohjois-Lontoossa, joka oli bändille jo tuttu keikkapaikka. 12-tuumaisen sinkun ylimääräinen raita Nutty Theme tuntuu vähän turhalta täytteeltä.

Madness päätyi Stiffille soitettuaan Dave Robinsonin hääjuhlissa, Clarendon-hotellin baarissa Hammersmithissa. Dave halusi kuulla bändiä, mutta hänellä oli kiireitä, joten hän kutsui heidät häihinsä soittamaan. Daven ja Rosemaryn onnen hetkeä oli juhlistamassa kaksi bändiä - se toinen oli Dirty Water -hitistään muistettu The Inmates. Dave Robinson piti Madnessistä ja kiinnitti heidät levymerkilleen.

Uniikkeja etikettejä oli nähty Stiff-singlediskografiassa aiemminkin. Madnessin ensisinglellä haettiin 2-Tone -tyyliä:

 

Matriisiviestit: A-puolella joko "NUT NUT NUTTY" tai "NUT NUT DON'T WATCH THAT". B-puolella "WATCH THIS".

BUY 57-A Kirsty MacColl: You Caught Me Out
BUY 57-B Kirsty MacColl: Boys

Kirsty tunsi, ettei Stiff Records tukenut häntä tarpeeksi. Niinpä hän päätti jättää levy-yhtiön kakkossinglen äänittämisen jälkeen, vähän ennen kuin se oli määrä julkaista. You Caught Me Out -singlen äänitykset sujuivat vaikeasti, lukemattomat lisäotot ja muut viivästykset haittasivat sen valmistumista, ja lopulta sinkku hyllytettiin. Vain joitakin koelevyjä on olemassa. Minusta biisi ei oikein toimi hänen käsittelyssään. Kirsty laulaa liian matalalta, ja tunne jää tulkinnassa saavuttamatta, ehkä lopun pientä revittelyä lukuunottamatta. Tracey Ullman lauloi You Caught Me Outin levylle vuonna 1984 paljon onnistuneemmin, mutta hänenkään versiota ei singlenä julkaistu. Sitä jopa ihmettelen, sillä Traceyn tulkinta tuli minulle oikein tutuksi radiosta.

Kirstyn taustalla soitti The Boomtown Ratsin jäseniä, Pete Briquette ja Simon Crowe jopa avustivat kappaleen kirjoittamisessa. Tämä originaali You Caught Me Out löytyy MacCollin kolmen CD:n kokoelmalta "From Croydon to Cuba... An Anthology", mutta sen sijaan siitä puuttuu aiottu b-puoli Boys, lyhyt ja vauhdikas rokkipala. Löytyy YouTubesta (hiukan heikolla äänenlaadulla), jos sen haluaa kuunnella. Ja miksikäs ei, pidän siitä oikeastaan enemmän.

Koelevyilläkin on matriisiviestit: "RAT TRAP" ja "FEELS GOOD".

BUY 58-A Michael O'Brien: Made In Germany
BUY 58-B Michael O'Brien: The Queen Likes Pop

Muutamassa miamilaisessa punk-bändissä aikaansa viettänyt O'Brien on jäänyt aika tuntemattomaksi nimeksi. En oikein pidä hänen nälvivänkuuloisesta äänestään. Toisen soolosinglensä b-puolella hän väittää Englannin kuningattaren pitävän popista, mutta vanhat show-standardit taitavat viehättää häntä enemmän.

Matriisiviestit: "EINGANG" ja "AUSGANG".

BUY 59-A Pointed Sticks: Out of Luck
BUY 59-B Pointed Sticks: What Do You Want Me to Do
BUY 59-C Pointed Sticks: Somebody's Mom

Vancouverissa Kanadassa 1978 perustettu The Pointed Sticks sai 1978-1981 aikaiseksi muutaman singlen ja LP:n Perfect Youth levymerkille Quintessence Records. Stiff-singlen biisit olivat jo bändin kahdella ensimmäisellä singlellä. Julkaistiin myös 12-tuumaisena, jolla samat kappaleet.

Matriisiviestit: "CANADIAN ROCKY" ja "MADE FOR HEAVY ROTATION".  Etiketit ovat uniikit.

1980 

 

 

BUY 60-A The G.T.'s: Boys Have Feelings Too

Kaksi samassa Arding & Hobbs -tavaratalossa työskennellyttä nuorta tyttöä Claphamista, Bruna ja Jackie. Paljon muuta ei Stiffin promotiedotekaan kerro. Syntetisaattoreita ja hiukan mieslaulua taustalla. Välillä tytöt höpöttävät ja kikattelevat keskenään. Keikkuu hiukan ärsyttävyyden rajalla. En ole onnistunut kuulemaan b-puolta Be Careful, jonka kirjoitti Vibratorsissa laulanut Pat Collier.

Matriisiviestit: "BOILERS HAVE TO" ja "YOU'VE BEEN WARNED". Vihreät Stiff-etiketit.

1979

BUY 61-A Jona Lewie: God Bless Whoever Made You
BUY 61-B Jona Lewie: Feeling Stupid

Nick Lowe ja Ian Gomm kynäilivät God Blessin ollessaan vielä Brinsley Schwarzissa. Bändin oman version voi löytää 1988 julkaistulta levyltä It's All Over Now, jolla on Rockfield-studiossa 1974 äänitettyä materiaalia. Jona Lewien käsissä laulusta on tullut äärikaupallinen hittiyritelmä, jossa minua vähän ärsyttää rumpalin paukuttama yksitoikkoinen komppi. Feeling Stupid otettiin On the Other Hand There's a Fist -albumilta, ja se on veikeä.

Matriisiviestit: "FIN..." ja "...AND A PRAYER". Vihreät Stiff-etiketit.

BUY 62-A Madness: My Girl
BUY 62-B Madness: Stepping Into Line
BUY 62-C Madness: In the Rain

Madnessin kakkossingle oli täysosuma. Brittein saarilla oli monia miehiä, joilla oli ongelmia tyttöystäviensä kanssa, joten My Girliin oli helppo ihmisten samastua. Tuloksena kolmossija ja kymmenen viikon rupeama brittien hittilistalla. Mike Barson kirjoitti laulun jo melko varhain, bändi soitti sitä jo vuonna 1978 kun he olivat vielä The Invaders. Inspiraationa toimi Barsonin silloinen tyttöystävä Kerstin Rodgers. Barson myös alunperin lauloi kappaleen, mutta lauluhomma siirtyi pian Suggsille.

Musiikkivideo on melko tavanomainen soittelupätkä. Pelleily oli tässä vaiheessa vielä hillittyä. Vasta myöhemmin ruvettiin koomikoiksi.

Matriisiviestit: "STEVES A PRESENT..." ja "...FOR THE FUTURE". Joissakin painoksissa "SWEET" ja "DOUBLE SWEET". Uniikit etiketit. In the Rain on 12-tuumaisen singlen lisäbiisi.

1980

BUY 63-A Lene Lovich: Angels
BUY 63-B Lene Lovich: The Fly
BUY 63-C Lene Lovich: The Fall

Toinen singlelohkaisu Flex-albumilta on nopea ja suhteellisen helppo pala. Angels sai taiteelliselta Leneltä myös lievästi pelottavan, hyytävän kylmässä yössä kuvatun videon, jossa hän vääntelee naamaansa kauhistuttavasti hämärissä lavasteissa, kamera tulee kohti, tuli loimuaa ja moottoripyörät pärisevät. Kuvauspaikka sijaitsi lähellä Stiffin toimistoa. The Fly on hiukan hassu kappale, jossa on vain miesten sanatonta laulua. 12-tuumaiselle lisätty The Fall tuntuu varoittavan sotaisasta invaasiosta ja on tähän aiheeseen sopivasti rummutteleva, dramaattinen ja muhkeasti sovitettu kappale.

Matriisiviestit: "READY EDDIE" ja "RIDE ON". Uniikit etiketit.

BUY 64-A Wreckless Eric: A Popsong

Stiff lopetti vihdoin levyetikettivitsinsä ja suunnitteli Ericin kahdelle viimeiselle singlelle uniikit designit. A-puolen etiketin näkee kanteen leikatusta pyöreästä reiästä. B-puoli Reconnez Cherie lienee sama versio kuin ensimmäisellä albumilla, ainakin tuottajiksi on kreditoitu Lawrence (eli Larry Wallis) ja Charles (eli Chas Herington, joka oikeasti toimi albumilla äänittäjänä).

Stiffillä ei ennen pitkää enää tiedetty, miten jatkuvasti juopottelevan ja hankalaksi käyneen Wreckless Ericin suhteen meneteltäisiin, etenkään kun hänen levynsä eivät edes myyneet. Myös Eric oli kasvavan tyytymätön Stiff Recordsiin, joka pakotti hänet kirjoittamaan biisejä yhdessä muiden kanssa ja määräsi hänen taustabändeistään. Hän ei myöskään pitänyt tuottajista, joiden kanssa joutui työskentelemään. Ettei vaan tämä kerro enemmän miehestä itsestään kun levy-yhtiöstä? Eric syytti Stiffiä huonosta promotoinnista, mutta tämä väite on kumottu jyrkästi levy-yhtiön entisen henkilökunnan taholta. Kuitenkin, A Popsong kuvastaa joitakin miehen tuntoja Stiffin luomien paineiden alla. Kappale avasi Ericin kolmannen ja viimeisen albumin Big Smash, joka oli enemmän Dave Robinsonin luomus kuin Eric olisi halunnut: Dave määräsi että levystä tehtäisiin tupla, jonka toinen kiekko olisi Amerikassa julkaistu kokoelma, hän myös päätti levyn nimestä ja Roy Lichtenstein -tyylisestä kansitaiteesta.

Big Smashia ostettiin hiukan enemmän kuin muita Ericin levyjä, johtuen tuosta amerikkalaista alkuperää olevasta best of -kokoelmasta, joka iskettiin mukaan kylkiäiseksi. Silti myynti ei ollut kovin kehuttavaa.

Eric on Stiffistä lähdön jälkeen tehnyt levyjä useille pienille indiemerkeille. Hän myös kamppaili alkoholiongelmansa kanssa, mutta 1980-luvun lopulla hän raitistui ja muutti kymmeneksi vuodeksi Ranskan maaseudulle.

BUY 65-A The Feelies: Everybody's Got Something to Hide (Except Me and My Monkey)
BUY 65-B The Feelies: Original Love

Forces At Work on jännittävä, hypnoottinen postpunk-tyylinen kappale Haledonissa, New Jerseyssä perustetun The Feeliesin ensimmäisellä albumilla Crazy Rhythms, mutta tämä Beatles-cover ja sen b-puoli eivät omaa samaa vetovoimaa minusta. Kriitikot kuitenkin ylistivät levyä heti alusta lähtien, vaikka kaupallinen menestys ei ollutkaan kummoinen. Albumi on kuitenkin noussut vuosien varrella arvostetuksi klassikoksi, joka on antanut vaikutteita mm. R.E.M.:ille. Uniikit etiketit.

BUY 66-A Dirty Looks: Lie to Me
BUY 66-B Dirty Looks: Rosario's Ashes

Toinen USA:ssa - tarkemmin sanottuna Staten Islandissa New Yorkissa - perustettu pätevä porukka Dirty Looks sai aikaiseksi ihan hyvän nipun biisejä, joista pidän, ja Lie to Me on yksi niistä. Se on myös mukana ensimmäisellä, bändin omaa nimeä kantavalla albumilla, mutta Rosario's Ashes ei ole. Musiikki pyörii powerpopin ja poprockin maisemissa. Dave Robinson löysi yhtyeen ollessaan reissulla New Yorkissa, ja kiinnitti heidät Stiffille, vaikka heillä ei ollut kuin kymmenisen keikkaa takanaan. Promovideo kuvattiin joella seilaavalla lautalla New Yorkissa vapaudenpatsaan näkyessä taustalla, levy-yhtiö CBS:n toimistossa lounasaikaan sekä kadulla ihmisten katsellessa, kuunnellessa ja taputtaessa. Kuulemma poliisikin kiinnostui siitä, mitä nyt on tapahtumassa.

Dirty Looksin LP:tä myytiin 100 000 kappaletta - USA:ssa. Sen sijaan Britanniassa levy floppasi täysin. Stiffin työntekijää Nigel Dickiä sapetti NME-lehden Paul Morleyn murhaava arvostelu, jossa pilkattiin jopa Dickin kirjoittamaa promotiedotetta.

Uniikit etiketit.

BUY 67-A Rachel Sweet: Fool's Gold
BUY 67-B Rachel Sweet: I've Got a Reason

Kaksi raitaa kakkoslevyltä Protect the Innocent. B-puolella balladi, joka alkaa hyvin vaimeasti ja alakuloisesti, mutta kasvaa lopulta huipentuen komeasti. Yllättävästi se sai enemmän huomiota osakseen: sen jälkeen kun se soi BASF-kasettien tv-mainoksessa, ihmiset kyselivät levykaupoissa Rachel Sweetin I've Got a Reason -biisin perään. Niinpä Stiff prässäsi joitakin sinkkuja, joissa levypuolet oli vaihdettu keskenään. Vihreät Stiff-etiketit.

BUY 68-A Lew Lewis: 1-30 2-30 3-35
BUY 68-B Lew Lewis: I'm in the Mood I'm in

Kaksi mukavaa pomppivaa menopalaa. Lewis tosin puhaltelee huuliharppuaan a-puolella hyvin vähän, lähinnä muodon vuoksi. B-puolella sentään enemmän. Pääpaino tuntuu kuitenkin olevan kitaroissa.

Matriisiviestit: "STIFF MECHANICS..." ja "WILL FIX ANY TRACK". Vihreät Stiff-etiketit.

BUY 69-A Lene Lovich: What Will I Do Without You
BUY 69-B Lene Lovich: Joan

Jokseenkin keskinkertainen singlelohkaisu Flex-albumilta. Ihan hyvä, muttei innostava kappale kummallakin puolella. Listalla vaatimattomasti 58. sija. Ehkä julkaisua piristääkseen Stiff prässäsi tuplaseiskan, jonka toinen kiekko tarjosi neljä liveraitaa. Tätä lisä-EP:tä tuli pyörittää 33 kierroksen nopeudella. En ole kuullut noita liveversioita biiseistä Monkey Talk, The Night, Too Tender (to Touch) ja You Can't Kill Me, mutta en minä niitä tarvitsekaan.

Matriisiviestit: "OVER", "AND OVER", "AND OVER" ja "AGAIN". Uniikit etiketit.

BUY 70-A Desmond Dekker: Israelites
BUY 70-B Desmond Dekker: Why Fight?

Ska-kuume riehui ja Jamaikan Kingstonin musiikilliset lahjat maailmalle saivat uutta huomiota. Madness oli versioinut Prince Busteria, joka oli ensimmäinen sikäläinen nimi joka oli onnistunut saamaan hitin Englannissa. Hänen jälkeensä tuli Desmond Dekker, ja se hänen brittihittinsä oli Israelites. Kun Dekker päästettiin tekemään comebackia Stiffin leivissä 1980, hän levytti siitä uuden version. Kaksi LP:tä seurasi perässä. Tämä myöhempi versio kulki tietysti ajan hengen mukaisesti ska'na. B-puoli on sodanvastainen julistus, ja yksi kai neljästä kappaleesta Black and Dekker -albumilla (olen aina miettinyt, mitä mies mahtoi tuumata tuosta nimestä), joka ei ollut Dekkerin jo aiemmin levyttämä. Taustabändinä toimi ska-ryhmä nimeltä Akrylykz, jossa tuleva Fine Young Cannibals -vokalisti Roland Gift aloitti uransa. Akrylykz sai 1980 julki kaksi omaakin singleä, Spyderman ja JD.

Matriisiviestit: "A HOLE..." ja "...IN ONE". Vihreät Stiff-etiketit. Julkaistiin myös kymmentuumaisena singlenä.

BUY 71-A Madness: Night Boat to Cairo
BUY 71-B Madness: Deceives the Eye
BUY 71-C Madness: The Young and the Old
BUY 71-D Madness: Don't Quote Me on That

Work Rest & Play -EP ylsi kuudenneksi. Dave Robinson halusi tiristää One Step Beyond -LP:ltä vielä yhden hitin, mutta Madnessin pojat tunsivat että tämä on jo liioittelua. Niinpä seuraksi pistettiin peräti kolme uutta kappaletta. Deceives the Eye kertoo häpeällisestä näpistelymenneisyydestä, Don't Quote Me on That yltyy melkoisen raisuksi finaaliksi. Osa jukeboksiseiskoista sisältää kaikki neljä biisiä.

Video kuvattiin kiireessä äärimmäisen halvalla ja tökerösti studiossa, heiluvalla käsivarakameralla, vastaan hanganneen Madnessin soittaessa tutkimusmatkailija-asusteisiin sonnustautuneina, ja taustalle leikattiin Egyptissä otettu valokuva pyramidista. Bändi oli juuri saanut kultalevyt aiemmasta levystään ja he olivat juoneet itsensä humalaan.

Matriisiviestit: "THE ROCKINGEST SOUND" ja "GOES AROUND AND AROUND". Uniikit etiketit.

BUY 72-A Graham Parker: Stupefaction
BUY 72-B Graham Parker: Women in Charge

Parker on harmillisesti jäänyt pelkäksi kulttisuosikiksi. Mies oli liikkeellä kenties väärään aikaan ollakseen rockin pelastaja. Kun hän aloitti, hänelle ei löytynyt kunnon markkinarakoa. Oli liian aikaista punkille ja uudelle aallolle, ja vanha levy-yhtiö Mercury tienasi edelleen rahaa vanhoilla Journeyn, Bostonin ja muiden klassisten rock-bändien levyillä joita radio keskittyi soittamaan. Sitten tulivat Sex Pistolsit ja Elvis Costello ja sysäsivät Parkerin syrjään.

Tutustumisen voi aloittaa vaikka tästä tymäkästä singlestä, jolla mies kuulostaa kiukkuiselta kummallakin puolella. Silkka hupilaulu Parkerin ja hänen managerinsa vaikutelmista matkallaan Los Angelesissa. Biisille tehdyn videon lopussa Parker pinkoo karkuun kahta moottoripyöräpoliisia. Stupefaction on peräisin albumilta The Up Escalator, b-puolen Women in Charge kuuli vain jos osti tämän singlen tahi albumin kasettiversion, jolle se lisättiin ylimääräiseksi kappaleeksi. Tosin singlestä on olemassa myös brittipainos, jonka b-puolella on albumiraita Paralysed.

Matriisiviestit on sotkettu: osassa singleistä lukee kummallakin puolella "THE HARDER THEY HIT...", osassa kummallakin puolella "THE BIGGER THEY ARE". Paralysed-biisin sisältävässä painoksessa on molemmat kaiverrustekstit. Stiff kokeili uudenlaista etikettidesignia, jota ei sitten käytetty kovin paljoa.

BUY 73-A Jona Lewie: You'll Always Find Me in the Kitchen at Parties
BUY 73-B Jona Lewie: Bureaucrats

Lewien yksi isoimmista hiteistä - niitä ei monta tullutkaan. 16. sija. Lewien kanssa Brett Marvin and The Thunderbolts -yhtyeessä soittanut Keith Trussell on laulun toinen kirjoittaja. B-puoli otettiin On the Other Hand There's a Fist -albumilta, ja se päättyy lyhyeen pätkään Lol Coxhillin puolen minuutin mittaisesta teoksesta A Series of Superbly Played Mellotron Codas, joka löytyy 1971 julkaistulta albumilta Ear of the Beholder. 

Matriisiviestit ovat minun suosikkini: "SOD THE WHALES..." ja "...SAVE JONA". Vihreät Stiff-etiketit.

BUY 74-A Any Trouble: Yesterday's Love
BUY 74-B Any Trouble: Nice Girls

Mukava pop-porukka Any Trouble perustettiin Manchesterissa 1975. Levyllä he debytoivat Pennine Records -levymerkillä 1979 julkaistulla singlellä (500 kappaleen painos), jonka Stiff otti katalogiinsa seuraavana vuonna. Soundi on tässä vielä hiomaton, kuin vain soiteltaisiin studiossa rennolla otteella ilman kummempia päällekkäisäänityksiä. Nopea a-puoli tuntuu vähänkin huolimattomasti kuunneltuna vain vilahtavan ohi, mutta b-puolen sanoja syventyy kuuntelemaan, niissä on asiaa.

Matriisiviestit: "HERE TODAY" ja "GONE TOMORROW". Vihreät Stiff-etiketit.

BUY 75-A Wreckless Eric: Broken Doll
BUY 75-B Wreckless Eric: I Need a Situation

Viimeisen Ericin Stiff-singlen a-puoli on Big Smashilta peräisin. B-puoli oli jo 12-tuumaisen Hit and Miss Judyn ylimääräisenä kolmantena kappaleena, mutta laitoin sen Stiff Records -kansiossani tänne. Eric laulaa kyllä Broken Dollin etenkin lopussa tunteella karjuen, mutta silti harmittaa moinen kaupallinen veto ja omaehtoisen lauluntekijän kesyttäminen.

Matriisiviesti a-puolella: "ERIC PULLS IT OFF".

BUY 76-A The Plasmatics: Butcher Baby
BUY 76-B The Plasmatics: Tight Black Pants

Wendy Orlean Williams (nimikirjaimista löytänee allegoriaa jos haluaa) syntyi New Yorkissa, lähti lätkimään high schoolista ja muodosti The Plasmaticsin yhdessä Rod Swensonin kanssa, joka oli opiskellut taidetta Yalen yliopistossa. Swenson oli tuttu hahmo New Yorkin vaihtoehtoskenessä: taiteilijanimellä Captain Kink hän järjesti liveseksinäytöksiä kahdessa Times Squaren teatterissa, sekä ohjasi oikealla nimellään musiikkivideoita Patti Smithille, The Dead Boysille, The Ramonesille ja muille.

Williams esiintyi lavalla hiukset valkaistuina, tiukoissa mustissa housuissa, mustaa teippiä nänniensä peittona. Plasmaticsit räjäyttivät autoja, hajottivat telkkareita lekalla ja pätkivät kitaroita moottorisahalla jotta yleisöllä olisi keikoilla nähtävää. Ja musiikki oli korviahuumaavaa roskarockia. Kun yhtyeen piti keikkailla Lontoossa, Hammersmith Odeonissa, juuri autojen räjäyttely oli esteenä esiintymiselle. Viranomaiset tunsivat vastuunsa ja vaativat autonräjäytyksen poistamista lavashowsta. Bändi kieltäytyi, ja lopulta lähdettiin koneella takaisin USA:han ilman, että brittiyleisö oli saanut kuulla nuottiakaan Plasmaticsien musiikkia. Albumi New Hope For the Wretched julkaistiin samaan aikaan - englantilaisten oli tyytyminen levyn kansien katseluun. Levy nousi sikäläisen albumilistan 55. sijalle.

Inhoan Plasmaticsia, ja kun kuuntelen Stiff Records -kansiotani, skippaan yleensä heidän kaksi singleään täysin tai teen niiden aikana jotain jossain etäämpänä. B-puoli äänitettiin livenä. Stiff pukkasi singlen ulos myös valkoiselle, punaroiskeiselle vinyylille prässättynä. A-puolen etiketissä lukee kaikissa painoksissa "An aural bloodbath". 12-tuumaisella versiolla Tight Black Pants korvattiin kahdella muulla kappaleella: Living Dead ja Sometimes I. En viitsinyt ottaa niitä mukaan Stiff-kansiooni, näissäkin on minulle tarpeeksi. Kaikki neljä biisiä löytää myös albumilta New Hope For the Wretched, ainakin jonain versiona.

Matriisiviestit: "SEE LIVE..." ja "YOU WON'T BELIEVE YOUR EYES". Listan 55. sija oli tuloksena myös pikkulevyn kohdalla. Uniikit etiketit.

 

 

BUY 77-A Dirty Looks: Let Go
BUY 77-B Dirty Looks: Accept Me

Tämä single on kokonaan peräisin bändin 1980 julkaistulta nimikkoalbumilta. Aika perusbiisejä tarjolla. Vihreät Stiff-etiketit.

BUY 78-A The Go-Go's: We Got the Beat
BUY 78-B The Go-Go's: How Much More

Kas, tämäkin hittibiisi on alkujaan Stiffillä julkaistu. Mutta tämä ei olekaan se tuttu hittiversio, vaan varhaisempi, paljon rupisempi ja punkahtavampi äänitys. Kuuntelin molemmat puolet YouTubesta ja yllätyin. Nämä versiot äänitettiin Los Angelesissa demoina, ja Stiff toi ne julki. The Go-Go's käväisi sitten Englannissa ja löysi vasta siellä ensimmäisen kerran suosiota. Kun he olivat palanneet USA:han, he pääsivät I.R.S. Recordsille, jossa heistä muokattiin siloiteltu pop-ryhmä, ja tuloksena oli kaksi raikasta ja herttaista listahittiä, We Got the Beatin lisäksi Our Lips Are Sealed.

Matriisiviestit: "IF ITS CLEAN..." ja "ITS NOT LAUNDRY". Vihreät Stiff-etiketit.

 

 

BUY 79-A Any Trouble: Second Choice
BUY 79-B Any Trouble: The Name of the Game (Live)
BUY 79-C Any Trouble: Bible Belt (Live)

2nd Choice -EP, kolme biisiä. EP:n nimikappale on puleeratumpaa työtä kuin ensisingle, ja toimi debyytti-LP:n Where Are All the Nice Girls? avausraitana. B-puolella kaksi livebiisiä, joita ei äänitetty koskaan studiossa. Toinen niistä on ABBA-cover, mikä hiukan puistattaa minua, mutta on se onneksi ihan kuunneltava. 1980 julkaistiin ainoastaan Saksassa livelevy Live At the Venue, äänitetty keikalla jolla Any Trouble lämmitteli The Searchersia. Nämä kaksi biisiä eivät löydy edes siltä kiekolta, vaan ovat ylijäämäkamaa.

Matriisiviestit: "NOT JUST THE ILLUSION..." ja "...BUT THE REALITY OF QUALITY". Etikettidesign sama kuin Graham Parkerin Stupefactionin kohdalla.

 

 

BUY 80-A Rachel Sweet: Spellbound
BUY 80-B Rachel Sweet: Lover's Lane

Taas singlelohkaisu albumilta Protect the Innocent. Spellbound on Barry Taylorin tekemä diskoremiksaus, joka pomppii hiukan enemmän. Muuten ei yllätyksiä tarjolla, Sweet laulaa turvallista poppia.

Matriisiviestit: "OUR NATIONAL FLOWER..." ja "...IS A HEDGE". Vihreät Stiff-etiketit alkoivat käydä yhä harvinaisemmiksi.