Ian Dury & The Blockheads

IAN DURY & THE BLOCKHEADS




Sex & Drugs & Rock & Roll / Razzle in My Pocket (1977)

New Boots and Panties!! (1977)

What a Waste / Wake Up and Make Love With Me (1978)

Hit Me With Your Rhythm Stick / There Ain't Half Been Some Clever Bastards (1978)

Do It Yourself (1979)

Reasons to Be Cheerful, Part 3 / Common As Muck (1979)

I Want to Be Straight / That's Not All (1980)

Laughter (1980)

Sueperman's Big Sister / You'll See Glimpses (1980)

Lord Upminster (1981)

Sex & Drugs & Rock & Roll: The Best of (1992)





Se oli Porvoossa opiskeluni aikaan eli 1993-1994, kun Radiomafiassa soitettiin Hit Me With Your Rhythm Stick. Nauhoitin sen kasetille, mutten saanut selvää esittäjästä. Ajattelin, että laulaja on varmaan joku masokisti-pervertikko, heh. Esittäjän nimi valkeni minulle kuitenkin pikku kirjastokäynnin ja musiikkihakuteosten tutkimisen jälkeen.

1990-luvun loppupuoliskolla ostelin vuosien 1975-1982 Soundi-lehtiä Espoontorin Poppa Joe -divarista. Soundilaiset olivat kovasti innoissaan Ian Durysta, ja ajattelin lopulta, että pitäisi ihmeessä tutustua mieheen tarkemmin kuin vain sen masokistikappaleen verran. Olen jo Buzzcocksin kohdalla kertonut punk- ja new wave -sinkkujen haalimismaniastani, Black and Whitesta löytyi neljä Dury-singleäkin jotka nauhoitin b-puolineen kaseteille: Hit Me With Your Rhythm Stick, Reasons to Be Cheerful, What a Waste ja Sueperman's Big Sister.

Keräily laajeni älppäreihin, mikä oli helppo tehtävä. Duryn älpeitä kun on aina ollut hyvin tarjolla Helsingin divareissa. Best of -CD:n poimin Mannerheimintien Free Record Shopista. Music Hunterista löytyi Kilburn and the High Roadsin LP Handsome. Jonkin ajan päästä löysin toisenkin Kilburns-LP:n, Wotabunchin, samasta paikasta. Sex & Drugs...- ja I Want to Be Straight -sinkutkin löytyivät vielä Black and Whitesta. Puuttumaan ovat jääneet vain singlet "Sweet Gene Vincent / You're More Than Fair" ja "Spasticus Autisticus".





"In my yellow jersey, I went out on the nick
South Street, Romford shopping arcade
got a Razzle magazine I never paid
inside my jacket, and away double quick.
Good sense told me once was enough
but I had a cocky eye on more of this stuff
with the Razzle in my pocket, back to have another pick".

Ihastelen tuota nokkelasti jaoteltua riimittelyä biisissä Razzle in My Pocket, etenkin kun Dury on saanut vielä tarinan kulkemaan luontevasti eteenpäin.

Dury vain ei valitettavasti osannut käsitellä saamaansa suosiota 70- ja 80-luvun vaihteessa. Do It Yourself -albumin levytyssessiot olivat tuskaisia kaikille. Ianilla oli lapsia, tyttöystävä, alkoholiongelma, unilääkeaddiktio, jalkavaiva, vastuutehtävä bändinsä johtajana, hän halusi pomotella kaikkia. Ian käyttäytyi kuin diktaattori, ja Chas Jankelin oli lopulta pakko käskeä häntä pysymään poissa studiolta.

Laughterin äänittämisen aikoihin Duryn käytös paheni entisestään. Hän vuokrasi Rolvendonissa, Kentin maalaiskunnassa sijainneen maapalstan, johon kuului uima-altaalla varustettu talo. Täällä pidettiin bileitä pitkälle yöhön. Duryn käytös oli ailahtelevaa ja arvaamatonta. Muusikoita hän kohteli suorastaan epäinhimillisesti, kuin olisi saanut sadistista mielihyvää toisten käskyttämisestä.

Maaliskuussa Ian, Blockheadsit ja manageri Andrew King lensivät Ranskan Cannesissa pidetyille Midem-festivaaleille ottamaan vastaan palkinto, jonka lahjoitti ranskalainen radioasema Europe Numero Un. Barclay-levymerkin kanssa syntyi sopimus Ian Dury & The Blockheads -levyjen julkaisemisesta Ranskassa. Tämän jälkeen jatkettiin ko. levymerkin omistajan Eddie Barclayn Pariisin-asuntoon. Tapaamisesta tuli katastrofi. Ian tuli oikein hyvin juttuun Barclayn huomattavasti nuoremman tyttöystävän kanssa. Ianin mielestä talossa alkoi olla tylsää, ja niinpä hän päätti poistua paikalta naisen kanssa. Kun Eddie Barclay kysyi minne matka, Ian pokkana tokaisi "No, minä painun tästä vittuun simun pimusi kanssa". "Senkin typerä piittaamaton mies, istu alas ja heti! Kuka luulet olevasi?", Barclay tiuski. Ian vastasi hänelle: "Eddie Barclay, tu es merde" (olet täynnä paskaa). "Ian Dury, sinä et tule myymään enää ainuttakaan levyä Ranskassa", Barclay sanoi. Tämä myös kävi toteen.

Saatuaan lopulta potkut Stiffiltä, Dury siirtyi Polydorin leipiin. Bahamasaarilla Sly & Robbien kanssa tehty Lord Upminster on harmillisen vaisu levy. Siitä kuulee miten hukassa Dury oli musiikkinsa ja sanallisen näppäryytensä kanssa. Muutaman vuoden levytystauko seurasi ennen uusia albumeja.







Onhan tuossa muistokirjoituksessa virheitä. Sex & Drugs & Rock & Roll ei löydy New Boots and Pantiesilta, Hit Me With Your Rhythm Stick ei löydy Do It Yourselfilta, ja Duryn kutsuminen punkkariksi saa minun kulmakarvani kohoamaan.


Artikkeliskannaukset:

https://drive.google.com/open?id=1d5UVGu5953tVkNUOqhgn_0SKE9Saqi5C





Hurriganes - Höyry-Kone                            Ian Gomm - IC-Rock / IC - Idän Pikajuna





Kommentit

Lähetä kommentti

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Cinema - Circus

Kuva
CINEMA Cinema (1984) Roope / Suurten lasten yö (1986) FinnArctic-esittely: "It's silly to do an introduction to an album / group you can't find any info on. Cinema was a duo which consisted of two unknowns, Risto "Rise" Horttanainen and Juhani Syrjälä. Their only album has a cover which would make you think this is cheesy mid-80's synth. Not exactly. There are synths here, but they're used in a rather conventional way and the music sticks to the basic pop/rock format. It's the lyrics that make you raise an eyebrow or two. The opening track "Kuuhullu" (Moon Mad) really seems to have been written during a fit of moon madness, as it makes absolutely no sense. The rest of the songs are more comprehensible, but Syrjälä avoids all clichés in his lyrics and displays an original way of expressing what he wants to say. "Lue Matti lue" tells about a noble schoolboy who struggles the best he can with his homework, wanting to...
Lue lisää

Thai Sticks - Eri Esittäjiä: Thank God It's Friday

Kuva
THAI STICKS Saalistaja / Ennustus (1984) Paha tyttö / Peluri (1985) Vuonna 1985 nauhoitin radion Nuorten Sävellahja 22001:stä kasetille Paha tyttö -biisin. Joulukuussa 2010 muistelin taas sitä biisiä melko neutraalein fiiliksin ja mietin, että jospa nyt hankkisin singlen kun se näyttää olevan Divari Kankaalla myynnissä. Tein tilauksen, odottamatta kuitenkaan liikoja. Single vastasi odotuksiani, ei nyt mitään ihmeellistä, mutta aivan kuunneltava. Lokakuussa 2016 huomasin Saalistajankin Black and Whitessa, ja otin mukaani. Se on kutakuinkin samaa tasoa. Thai Sticks ei ollut mikään huippulupaava rock-yhtye, mutta heillä oli rahkeita kahteen aivan kelpoon sinkkuun. Eri Esittäjiä: THANK GOD IT'S FRIDAY Various Artists: Thank God It's Friday (The Original Motion Picture Soundtrack) (1978) Onhan ollut Discogsissa vääntöä meikäläisellä tämän levyn oikeasta painoksesta. Yhdenkään version matriisimerkinnät eivät ole täsmänneet täysin, j...
Lue lisää

1990-luku

Tietysti on paljon biisejä, joista olen ikäni pitänyt mutta joita en omista millään oikealla levyllä. Pelkkinä kasetti-, CD-R- tai mp3-kopioina olen niitä kuunnellut. Paljon hyvää tavaraa olen löytänyt vasta nettiaikana internetistä tai tiedostojenjako-ohjelmista (SoulSeek, UseNeXT). Minulla on itse poltetuilla CD-R -levyillä näitä sekalaisia tallessa, ja päätin vihdoinkin kopioida niitä runsaammin tietokoneelle. Koostin niistä jopa kansion, jolle annoin yksinkertaisen nimen "Various". Järjestin kappaleet kronologiseen järjestykseen, ja samalta vuodelta olevat vielä esittäjän mukaiseen aakkosjärjestykseen. Jos on useampi kappale saman esittäjän samalta albumilta, laitoin ne siihen järjestykseen kuin ne ovat sillä levyllä lisäämällä tiedostonimeen järjestysnumeron esittäjän ja biisin nimen väliin. Moinen järjestys aiheuttaa sen, että vähän väliä sattuu peräkkäin kaksi kappaletta, joita ei voi kuunnella perätysten, koska ne ovat liian erilaisia keskenään. Niiden välinen kontras...
Lue lisää