Jon English - Joni Mitchell - Jorge Ben - Jormas

JON ENGLISH

Words Are Not Enough (1978)

Jon English & Mario Millo: Six Ribbons / Against the Wind (Instrumental) (1978)

In Roads (1981)

Australian rock-suuruuksiin kuuluva karheanaamainen Jon English tummine silmänympäryksineen kokeili kykyjään myös näyttelijänä. Suomenkin telkkareissa nähtiin 80-luvun alussa tv-sarja Against the Wind eli Vastatuuleen. Näin siitä jotain pikkupoikana. Jokunen vuosi sitten imuroin sarjan Pirate Baysta ja katsoin kerralla läpi. Yleensä en pidä tuollaisista draamajutuista, mutta Against the Windin jaksoin hyvin katsoa sen yhden kerran. Olihan se kelpo työtä. Tuo Six Ribbons -sinkku on osa ko. tv-sarjan soundtrackista, iso kansainvälinen hitti ja edelleen komea, liikuttava balladi. Onhan siitä tehty muutama suomenkielinenkin cover.

JONI MITCHELL

Court and Spark (1974)

The Hissing of Summer Lawns (1975)

Hejira (1976)

"Joni Mitchellin levy on nautittava. Virkeämpi kuin Blue - ihan silkkaa poppia. Jo kakkosraidan Help Me aikana hyrisin tyytyväisenä. Raised on Robberyssa pistettiin rockvaihde päälle ja Twisted päätti levyn jatsahtavasti."

"Nyt alan olla kohta Joni Mitchell -fani. The Hissing of Summer Lawns on taas pykälän verran edellistä mutkikkaampi ja runsaampi Mitchell-levy. Hejirassa sovituspuolella on otettu vähän takapakkia ja annettu sanoitusten puhua. Teemalevy automatkasta halki preerian ja itsensä etsimisestä. Vaatii täysillä keskittymistä ja useita kuunteluja. Song For Sharon upeine taustalauluineen ja dramaattiseksi sovitettu Black Crow tekivät suurimman vaikutuksen."

Siinä 1001 albums -kuuntelun aikana Kvaakiin kirjoittamani kommentit.


Artikkeliskannaukset:

https://drive.google.com/open?id=1A_w935TUTRmx6f6NbHCY4Bwgme3kETZP

JORGE BEN

África Brasil (1976)

"Jorge Ben sekoittaa sambaansa rockia ja funkia ja saa aikaan oudon keitoksen, jossa minullakin oli vähän sulattelemista. Cuícaa käytetään runsaasti, ehkä liikaakin. Parhaat esitykset löysin levypuolten lopuista: Taj Mahal, Cavaleiro do cavalo imaculado ja nimikappale."

Noin kirjoitin Kvaakiin. Cuícaa kuullaan tosiaan vähän liikaa. Onhan se jännä soitin, mutta pitemmän päälle sen uikutus alkaa käydä hermoilleni. Pakko silti kiirehtiä sanomaan, että pidän tästä levystä erittäin paljon. En minä muuten olisi tilannut sitä Amazonin kautta.

Rod Stewart joutui vastaamaan oikeudessa plagiointisyytteisiin, kun Da Ya Think I'm Sexy -hitin oli huomattu kopioivan Benin Taj Mahal -biisin yhtä sävelkoukkua. Juttu sovittiin tyylikkäästi ja kaikessa ystävällisyydessä Benin hyväksi. Stewart myönsi myös, että syntsariffi oli kopioitu Bobby Womackin kappaleesta "(If You Want My Love) Put Something Down on It". Hmm, siinäpä lisää vertailua tehtäväksi.

JORMAS

Saat miehen Rööperiin - Kaikki levytykset 1965-68 (2001)

Jormas oli kyllä parhaita pop-yhtyeitämme 60-luvulla. Aina tosin hekään eivät osuneet. Uhkarohkea yritys tehdä California Dreamin' kaatuu nenilleen ei-ihan-vakuuttavan stemmalaulun ja räpeltävän kitarasoolon takia. Beatlesien Hello Goodbyen suomennos Kenties kenties epäonnistui sanoituksen osalta - en pysty kuuntelemaan biisiä vaivaantumatta.

Mutta mitä noista. Mainiota poppiahan tämä muuten on. Sincerely-LP on onnistunutta Suomi-psykedeliaa ja musiikillisesti melkoinen harppaus eteenpäin ensimmäisen albumin jälkeen. Laulukielen vaihtelukaan ei enää haittaa, kun kaikki kappaleet ovat englanniksi.

90-luvun puolessavälissä oli jossain Radiomafian musiikkiohjelmassa - olisiko ollut aamuohjelma Eldorado vai jokin muu - sisäänrakennettu sarja, jossa esiteltiin suomalaisen pop-historian studiotemppuiluja. Kerrottiin mm. Apollon albumin (1970) tuplakitaroista, Vesa Enteen Nuori rytmi -hitin kaikuefektin tekemisestä, ja siitä, miten Jormaksen Rööperiin-hitin trumpettisoolo piti soittaa tavallisella trumpetilla kun ei studiosta löytynyt piccolotrumpettia jota alkuperäisessä Penny Lanessa oli kuultu, ja sitä sitten nopeutettiin jotta soolo kuulosti enemmän piccolotrumpetilta. "Se oli aikamoista konstailua sen aikainen äänilevyjen tekeminen...".