Oiling Boiling - The O'Jays - O.J. Kivi - O.K. Pony
OILING BOILING
Oiling Boiling (1971)
Two Faces (1977)
Taisin nähdä Oiling Boilingin kasettiversion, kun joskus 80-luvun lopulla tai 90-luvulla pengoin yhtä kirjahyllyn alla ollutta laatikkoa isoisäni luona Kotkassa. Se huone oli ollut ennen Matti-enoni huone. No, enhän minä siihen aikaan tajunnut sen levyn arvosta mitään.
Two Faces hoitui kotiin Black and Whitesta helmikuussa 2017. Saatoin viskata menemään CD-R:n, jolla oli omatekemäni vinyylisiirto, Kauniaisten kirjaston kappaleesta. On se tallella tietokoneen kovalevyllä kuitenkin. Koko levy on hienoa jazz-funkia, mutta kakkospuolesta pidän erityisesti. Cyclops Dance on mieletön.
THE O'JAYS
Back Stabbers (1972)
Se oli sitä aikaa joskus viime vuosikymmenen puolessavälissä, jolloin Pasilan kirjaston musiikkiosasto sijaitsi väliaikaisesti Pasilan rautatieaseman kakkoskerroksessa. Totesin itsekseni, että pahus soikoon, soul-musiikki on jäänyt ikävästi paitsioon musiikinkuuntelussani. Marssin siis sinne kirjaston musiikkiosastolle ja lainasin kaikki mielenkiintoisen tuntuiset soul/funk -CD:t jotka löysin. Nauhoitin kaseteille kaikki hyvät biisit, ja kaksi kasettia tuli täyteen. The O'Jays, Harold Melvin & The Blue Notes, Marvin Gaye, The Staple Singers, Sly & The Family Stone, The Brides of Funkenstein, The Bar-Kays, Cameo, War, Isaac Hayes, Graham Central Station, Zapp... Siinä joitakin niistä nimistä joilta päätyi vähintään yksi kappale noille kahdelle kasetille.
The O'Jaysin Back Stabbers sai kunnian olla lainaamistani CD:istä ensimmäinen jota kuuntelin, ja siitä päätyi kasetille suurin osa. Back Stabbers ja Love Train olivat toki tuttuja ennestään, Porvoon-opiskeluni ajoilta, jolloin olin nauhoittanut ne kasetille radiosta. Mutta kun lainasin Back Stabbers -albumin CD:nä Pasilan kirjastosta, koko levy osoittautui erinomaiseksi. Vuosia myöhemmin imuroin albumin netistä ja poltin kokonaisuudessaan CD-R:lle.
Minua oikeasti vähän harmitti, ettei Back Stabbers tullut kertaakaan vastaan divareissa tai muissa levykaupoissa. Vasta tasan vuosi sitten minusta viimein tuli levyn omistaja, tilattuani sen Amazonista.
Viimeisen 10+ vuoden aikana on sitten tullut kuunneltua 60-, 70- ja 80-luvun soul-musiikkia aika kattavasti. Minulla on ollut näitä genre- ja muita musiikkibuumeja silloin tällöin, soulin lisäksi reggaeta, suomimusaa, australialaista musaa ja jazzia. Kun olen keksinyt jonkin aukon josta tuntuu, että mielelläni täyttäisin sen, alkaa hillitön kyseisen musiikin kuuntelu. Vielä tuntuu, että pitäisi joskus ottaa kuunteluun kaikki old school -rap-levyt (vuoteen 1985 mennessä tehdyt) jotka jostain löydän kuunneltaviksi, Spotifysta ja YouTubesta eritoten.
O.J. KIVI
Pirate Baysta imuroin vinyylisiirron. Muistan vieläkin jakelijan kirjoittaman postaustekstin: "Anteeks vaan, Olli, mutta tää on kyllä kauheeta paskaa. Tämä siis ihan vaan esimerkkinä siitä mitä kaikkea voitiinkaan tuohon aikaan julkaista". Osuvasti sanottu.
Kuten olen jo kirjoittanut, löysin LP:n maaliskuun alussa Hyvinkäällä pidetyillä levymessuilla: "Iloluontoinen myyjä, joka puheli jonkun asiakkaan kanssa hauskoja Tohtori Tornadon Sairas vääns -biisistä ja Viktor Kalborrekin Syksyn Sävel -kammotuksesta Pikku pukki, oli riemuissaan siitä että löytyi vihdoin joku, joka ymmärtää O.J. Kiven LP:n päälle. En minä ymmärrä moista paskalevyä, mutta enhän minä kehdannut sanoa sitä ääneen. Keräilymielessä halusin levyn, koska minulla nyt sattuu olemaan se CD-R-kopiona."
O.K. PONY
I Know You, Darling / I'm Alright (1980)
Vaikea uskoa, että sittemmin monessa mukana ollut Olli Kauniskangas (Liikkuvat lapset, 500 kg lihaa, Trouble Bound Gospel) on joskus tehnyt jotain näin surkeaa. Hänen fraseerauksensa varsinkin a-puolella on jotain aivan järkyttävää. B-puoli on biisinä ja äänitykseltään A:takin huonompi, se kuulostaa aloittelevan bändin kellaridemolta.
Kommentit
Lähetä kommentti