The Yardbirds - Yellow

THE YARDBIRDS

Over Under Sideways Down - Roger the Engineer (UK-versio) (1966)

Over, Under, Sideways, Down (USA-versio) (1966)

Lainaan itseäni 29.4.2013: "Yardbirdsien levyn ostin tavallaan jo aiemmin, Jäänsärkijässä oli helmikuussa kaksi CD-versiota joissa oli eri kannet ja osittain eri biisit, ja pähkäilin hetken kumpi sisältää sen oikean eli alkuperäisen UK-version. Lopulta päätin, että "Over, Under, Sideways, Down" (Repertoire REP 5135, 2009) lienee oikea, varsinkin kun takakannesta löytyi maininta, että tämä on julkaistu aiemmin 1966 levynä Capitol T 6202, ja mukaan oli isketty alkuperäinen takakansiteksti ja Chris Drejan piirrokset. No, kotona kun tutkin asiaa, selvisi että USA/Kanada -painoksenhan minä olin mennyt ostamaan. Trust me to pick the wrong one... Nytpä minulla on sitten tuo levy tuplana, eri versioina. Niin, se tänään ostamani versio on nimeltään "Roger the Engineer - Over Under Sideways Down" (Repertoire REP 4681-WP, 1998).".

Onneksi Jäänsärkijässä olivat molemmat versiot tarjolla.



Artikkeliskannaukset:

https://drive.google.com/open?id=1_D9esdaVx2M640gJC4Sx_sbAicUqs3wG

YELLOW

Keltakuume (1975)

Lainaan taas itseäni:

"Muutamia vuosia sitten musiikkiblogit, joissa jaeltiin laittomasti musiikkia kenen tahansa ladattavaksi, olivat netissä yksi Niistä Jutuista. Hyödynsin musablogien tarjontaa aivan täysillä, imuroin itselleni kaikkea mahdollista mikä vähänkin kiinnosti. Gigatolkulla tavaraa, jonka useimmiten poistin koneelta heti kuunneltuani, kun ei ollut tarpeeksi kiinnostavaa. Hyvän musiikin poltin CD-R-levyille.

Tuota kautta sain alkusysäyksen vanhan suomalaisen musiikin keräilyyn. Yhdessä ulkomaisessa blogissa oli runsaasti vanhaa ulkomaista progea ja rockia, mutta myös muutama suomalainen levy. Sieltä löytyi Yellow-yhtyeen Keltakuume vinyyliltä ripattuina mp3-tiedostoina. Kun olin vuosia tutustunut vain ulkomaisiin levyihin, tuntui ihmeen virkistävältä kuulla vaihteeksi 70-luvulla tehty suomalainen, ennenkuulematon rock-levy. Vieläpä hyvä sellainen (Rocket Recordsille muuten kiitos cd-versiosta). Tuon jälkeen sitten rupesin lainaamaan kirjastosta Jukka Tolosta, Piirpauketta, Pihasoittajia, Cumulusta ym. ja tuumimaan, että muitakin saattaisi kiinnostaa, ulkomaalaisia varsinkin. Ei kun FinnArctic-blogi pystyyn vaan."

Tuosta netistä joskus 2007 imuroimastani Keltakuume-rippauksesta itse asiassa puuttui Monkey McMan, eli ihan kokonaan en saanut Yellow'n albumia kuulla. Silti hieno uusi tuttavuus, joka sai minut tajuamaan että Suomen rock-historiasta löytyy vielä paljon hyviä levyjä joita en ole vielä kuullut.



FinnArctic-esittely:

Yellow was born in the city of Turku at the end of the 1960's, and on their first single "Murtuneen sydämen hotelli / Ala vetää nainen" (released on Love Records in 1971) they backed someone named Lasse Velmala, who sang his own translations of "Heartbreak Hotel" and Allen Toussaint's "Get Out of My Life Woman". (Velmala did another single for Love Records in 1973, but I don't know who the "Kamikaze Men" were who backed him on that one.) Frequent lineup changes followed, and the band started to enjoy national fame - rare for a 1960's-1970's band who wasn't from Helsinki.

In 1975 they cut the album "Keltakuume" (Yellow Fever) for Finnlevy. The blues leanings of the first single had developed into burning hard rock, with British-born guitarist Melvin McRae providing most of the song material. Unfortunately, the album is a bit of a mess. The producer should have been shot for allowing the band to perform in two languages and not even have the sense to demand better Finnish lyrics. Songs like "Rokki-Riitta" are downright embarrassing. The band still makes good on these songs, the playing is top-notch and Takala has an excellent rock'n'roll voice. "Palaa" and "Arkeologi santaa kaivaa" are classics.

Yellow continued to gig, but somehow the band was stuck and never managed to get anywhere career-wise. The band folded temporarily - Takala, Österman and McRae formed Melvin McRae Band (album "Queen of Hearts" in 1976), re-formed Yellow after this but split for good in 1977.

Bass – Helge Koskela
Drums, Performer [Bottle-opener] – Raimo Österman
Lead Guitar, Rhythm Guitar, Acoustic Guitar, Slide Guitar, Synthesizer [Moog], Vocals – Melvin McRae
Mastered By [Cd-mastering] – Risto Ylihärsilä
Piano, Percussion – Hannu Takala
Producer – Vexi Salmi
Recorded By – Antti Joki
Vocals – Hannu Takala (tracks: 1 to 11)



Kemianopiskelija Helge Koskela soitti ensin rytmikitaraa. Musiikillisen uransa hän aloitti sellaisessa kokoonpanossa kuin The Features, joka pääsi lämmittelemään The Renegadesia. Featuresista kehittyi 1967 The Creepers ja edelleen alkuvuodesta 1968 Only Five. Koskelan lisäksi mukana olivat Markku Silander (laulu, urut), Jouko Linko (laulu, soolokitara), Timo Kurki (basso) ja Taisto Keinänen (rummut). Vappuna 1968 pidettiin "Ponnahdus pinnalle" -kilpailut, joissa etsittiin parasta suomalaista, vielä levyttämätöntä bändiä. Only Five voitti yleisöäänestyksen. Vokalisti Olli Lundstedt (ex-Sharks ja Madmen) liittyi mukaan kuudenneksi jäseneksi, ja bändin nimi muuttui muotoon Only Five + One (otettiinko mallia Unit 4 + 2:sta?). Yhtyeessä soitti myöhemmin myös basisti Timo Nummi Victorsista.

Keväällä 1969 nimeksi vaihdettiin Yellow, ja keikkailua jatkettiin vaihtelevilla kokoonpanoilla. Alkuvuodesta 1971 bändiin tuli englantilainen kitaristi Melvin McRae. Hänellä oli kokemusta useista yhtyeistä entisessä kotikaupungissaan Southamptonissa. Hän meni sitten naimisiin suomalaisnaisen kanssa ja muutti Turkuun. Rumpaliksi vaihtui Johnny Gustafsson (ex-New Walkers). Bassoa soitti Alarik Repo, joka oli opiskellut musiikkia Turun yliopistossa. Gustafsson päätti keskittyä laulamiseen, joten Raimo Österman tuli hänen tilalleen. Östermanilla oli kokemusta New Walkersista ja useita tanssibändeistä.

Love Recordsille 1971 tehdyn Murtuneen sydämen hotelli -singlen jälkeen McRae siirtyi Islanders-yhtyeeseen, ja Gustafsson seurasi perässä seuraavana keväänä. Vierailu jäi kummallakin lyhytaikaiseksi, sillä juhannuksena 1972 he palasivat Yellowiin. Bändi keikkaili paljon tanssilavoilla pyrkien löytämään sopivan linjan joka tyydyttäisi sekä muusikoiden kunnianhimoa että yleisön makua. Kokoonpano vaihtui edelleen tiuhaan, riveissä soittivat välillä mm. kitaristit Sakari Kivinen ja Ilpo Murtojärvi sillä välin kun McRae käväisi Englannissa. Basistin paikalla nähtiin Revon tilalla Reijo Tuomola.

1975 Yellowille tuli tilaisuus olla ensimmäinen albumin levyttänyt turkulaisbändi. Hannu Takalan, Östermanin, McRaen ja Koskelan muodostama bändi teki töitä nimellisenä tuottajana toimineen Vexi Salmen alaisuudessa. Keltakuume-LP tehtiin neljässä päivässä.

Syksyllä 1975 McRae, Takala ja Österman lähtivät perustamaan uuden yhtyeen, jonka nimeksi tuli Melvin McRae Band. Queen of Hearts -LP julkaistiin seuraavan vuoden keväällä, jolloin McRae oli jo muuttanut pois Suomesta.

Koskela kokosi Yellowin uudestaan. Kitaristiksi tuli helsinkiläinen Kari Kilpeläinen, muut jäsenet olivat amerikkalaissyntyinen laulaja ja kakkoskitaristi Mike Warness ja lähes kaikki turkulaisbändit kolunnut rumpali Eero Valkonen. Kilpeläinen opiskeli samaan aikaan musiikkia Turun yliopistossa, mutta keikkailu haittasi opiskelua, joten hän erosi bändistä ja tilalle otettiin Jan Stolpe. 1976 löydettiin uusi vokalisti Porvoosta, Holders-nimisessä yhtyeessä mukana ollut Tom "Empty" Gustafsson. 1977 Koskela lähti armeijaan, ja Yellow'n taru päättyi.

Hannu Takala ehti ennen Yellow-pestiään olla mukana Kurkihirsi-nimisessä yhtyeessä, joka levytti CBS:lle singlen "Täytyy takoa kun rauta on kuumaa / Rokatessa murheet unohtuu" vuonna 1974. 1980 hän lauloi Fred's Round Barissa, jonka ainoa LP kantoi nimeä Highlife. 80-luvulta eteenpäin Takalan elämän on kuitenkin täyttänyt vain iskelmä.

McRae taas menehtyi tulipalossa Englannissa 80-luvulla. Österman kuoli Turussa muutama vuosi sitten.

Hannu Takalan iskelmätouhuista tekee mieli mainita hänen säveltämänsä Lea Lavenin hitti Kesää vain rakastan vuodelta 1985. Kertosäe muistuttaa aika paljon Bouzouki Disco Bandin kappaletta Disco Bouzouki vuodelta 1977. Ei niin paljon että plagioinnista voisi syyttää, mutta samankaltaisuutta löytyy. Muistaakseni Tapani Ripatti Ocsidissa huomautti samasta asiasta tuolloin 80-luvun puolessavälissä, kuulin nimittäin Disco Bouzoukin radiosta silloin ja epäilen, että se soi juuri Ocsidissa. Lavenin hitti oli minulle silloin jo tuttu, ja kiinnitin heti huomiota että hetkinen, onko tämä alkuperäinen ja Lavenin kappale on käännös siitä?