Punainen Lanka - Pupukuusikko - Pure British Pop For Raw People Vol. 1 & 2

PUNAINEN LANKA

Punainen lanka (1976)

Pohjolan lumiset kalmiston hongat (1977)

Ensimmäinen levy oli erittäin mieluisaksi osoittautunut tilaus turkulaisesta Iki-Popista elokuussa 2010. Avauksena toimiva tulkinta Jos mun tuttuni tulisi -traditionaalista on maaginen hetki, sellainen, jota harvoin pääsee kuulemaan. Toisen unohtumattoman hetken tarjoaa Ne tulevat Maria, dramaattinen laulu, joka lopussa yltyy hurjaksi kakofoniaksi, joka kestää pitkään ja on erittäin taitavasti toteutettu. Yksikään elementti ei pompi liikaa esiin, vaan metelivyörytys on tasaista. Juuri noin pitää musiikillinen riehuminen toteuttaa.

Taistelija on hieno versio Simon & Garfunkelin The Boxerista. Muukin albumi on onnistunut, Harri Saksala pitää itsensä kurissa laulajana ja soitto on taitavaa.

Levykauppa Äxästä huhtikuussa 2013 löytämäni Pohjolan lumiset kalmiston hongat ei yllä taianomaiseksi missään vaiheessa, mutta on tasaisen hyvä levy. Muistoja Kolumbiasta sortuu liikaan pituuteen, samoja rivejä jäädään jankkaamaan liian kauan.

Punaisen langan tyylillinen pomppiminen suomalaisen kansanperinteen ja kantaaottavan eteläamerikkalaisen nueva canción -perinteen välillä on melkoisen skitsofreenistä, mutta se on vain pakko hyväksyä. Kumpikin osa-alue sentään toimi tämän ryhmän käsittelyssä.

PUPUKUUSIKKO

Pupu6kko / Turmioelämää (1981)

Nettitilaus turkulaisesta Iki-Popista. Saatu 1. heinäkuuta 2010. RateYourMusic-arvosteluni:

"Another entry in the series "bands doing songs about themselves", "Pupu6kko" is a slightly jerky new wave rock song with odd lyrics and quirky vocals. A low synth buzz is heard in the background, and the catchy chorus has some falsetto harmonizing. "Turmioelämää" is a more conventional and straightforward rock song about intentions to head off into the world to lead a destructive life. Again the chorus has a short falsetto bit. The guitar has the privilege to end the song with the rest of the instruments fading off into the background. A shame this band didn't do more than two singles!".

Eri Esittäjiä: PURE BRITISH POP FOR RAW PEOPLE VOL. 1 & 2

Various Artists: Pure British Pop For Raw People Vol. 1 (1999)

Pure British Pop For Raw People Vol. 2 (1999)

Kaksi bootleg-kokoelmaa vuosien 1978-1981 brittiläisen nuoren new wave -musiikin unohdetuista tai vain harvinaisista helmistä. Äänenlaatu on mitä on välillä, koska biisit on selvästi siirretty suoraan vinyyliltä eikä masternauhoilta. Varsinkin Paranoidsin Stupid Guy ykkösosan ykköspuolella kärsii tästä ratkaisusta. Löysin molemmat Black and Whitesta joskus viime vuosikymmenen alussa. Ostin ensin vain ykkösosan The Smirksin OK UK -biisin vuoksi, mutta palasin pian hakemaan kakkosenkin.

The Invadersista tuli sittemmin kunnon keräilykohde. The Strangewaysin biisi on tosi tarttuva. The Secretin laulajalla oli kauhea ääni, olen bändin tuotannosta säilyttänyt tuon Night After Nightin lisäksi vain Hotel Carabinerosin, ja senkin vähän pitkin hampain. Smirksin singlet on kaikki. Protexia on tullut kuunneltua lisää ihan kiinnostuneesti. Pleasers tuntuu jotenkin laskelmoidulta uus-Beatlesiltä, enkä ole pitänyt bändiä kyllin aitona ja uskottavana jotta olisin viitsinyt heidän tuotantoonsa kummemmin perehtyä. Freshies tuli käsiteltyä tässä jo aiemmin, samoin The Jags. The Squares ei omannut ketään vahvaa biisinkirjoittajaa. He eivät päässeet levyttämään paljoa, eikä yhdestäkään kuulemastani kappaleesta löydy kunnon koukkua. Myöskään No Fear ei jätä minkäänlaista jälkeä päähän.

Kakkoskokoelman avaavat erittäin vahvasti Protex ja The Dazzlers, molemmat tarjoavat parasta pirteää ja nuorekasta voimapoppia mitä kuvitella voi. Tonight on OK, poimin singlen 2016 Black and Whitesta suuren loka-marraskuisen sinkkulaatikoiden putsaukseni aikana, vaikkei se nyt niin hirveän mieluisa ole. The Rentalsin parivaljakko Jeff ja Jane Hudson on levyttänyt aika paljon, mutta I've Got a Crush on You on sen verran outo tapaus, etten ole ollut kiinnostunut kuulemaan lisää. Jane Hudsonin laulu on vähän niin kuin omaksuttu maku. Neon Heartsista olen kertonut. The Tunes on kivaa syntsapoppia, mutta tekivät vain yhden ääriharvinaisen singlen ja yhden EP:n. The Lookalikesin albumilta Daydreamin At Night (1981) löytyi pari mainiota palaa, Losing Control ja Radio. Toisin kuin Discogs väittää, levyn loppuun pistetty kreditoimaton mysteeriraita on Video Killed the Radio Star The Bugglesin alkuperäisenä esityksenä. Ei siis mikään Romeo Void, mistä lie tuollainen väärinkäsitys saanut alkunsa.

Freshiesin biiseistä Johnny Radar alkaa hauskalla neulanskippailuefektillä, jonka jälkeen joku puhaltaa neulasta pois siihen kertyneen pölyn. Sitten biisi alkaa uudestaan kunnolla. Tuo sketsi piristää biisiä, jonka sävelmä jää vähän vaisuksi. Fasten Your Seatbelts taas on justiinsa sellaista tavaraa millä Englanti osallistui Euroviisuihin 1981-1982, paitsi syntetisaattoria on enemmän. Oudosti Freshiesin kokoelma-CD:llä on Fasten Your Seatbeltsistä eri versio kuin Stiff Recordsin julkaisemalla singlellä, jonka a-puoli on sellaisenaan ensimmäisellä Pure British Pop -kokoelmalla. Mistähän se vaihtoehtoinen versio on poimittu?